Tämän luin / tätä luen XI

[donpate]

Tytär kävi perheineen ja sain tuputettua mukaan joitakin jo luettuja kirjoja. Yhden Martti Luther Kingin kirjan toivon saavani niistä takaisin, muut saa mennä jakoon.
Vuosia sitten aloitin lukemaan Wilbur Sithiä ja divarista löytyi vielä lukematta jäänyt Joen jumala, nää on vähän pikakirjoja mutta taustatyö on tehty hyvin ja seuraavat historiaa todenmukaisesti, joten hänen tuotanto mielenkiintoista.
Tässä pokkarissa on printti tosi pientä, toivottavasti on aurinkoisia päiviä, valo helpottaa huomattavasti lukemistani. Olen kyllä katsellut kunnon lukuvaloa mutta se on jäänyt vielä ostamatta.

[Leena]

viisikymmentä senttiä maksoi kirjastossa Pat Conroyn Etelän tuulet, ja se on ehyt. Pidin joskus Vuorovetten prinssistä ja no, kyllä tätä lukee. Mutta tämä ei ole yhtä hyvä minusta. Se toinen saalis oli Anne Bronten Kotiopettajatar, ja koska tätä sisaruksesta tunnen vähiten niin ostin. On eri kirja kuin sisarensa Kotiopettajattaren romaani.

Olen lukenut tämän kaaaaaaauan sitten. Siinä särkyi periaate etten enää osta kirjoja, lainaan ainoastaan.

Alkusanoissa oli hyvin kerrottuna sisarusten elämästä. Ei se syrjäisessä pappilasta varttuminen ollut virikeköyhää,  kun isä oli lukenut vaikka mitä ja kertoi tarinoita ja sukujenkin liittymisessä oli dramatiikkaa.  Osa valui eritoten Charlotten kirjoihin. En tiennyt sitä, että he kuolivat jokainen niin nuorina.

[Rajan poika]

Löysin jokin aika sitten kirjaston kierrätyshyllystä Yashar Kemalin teoksen Haukkani Memed, jota äidinkielenopettajamme esitteli lukion viimeisellä luokalla syksyllä 1974. Jo nyt se tuli luettua, kannatti.

[Riitta-mummi]

Kiva kun pidit. Minäkin pidin. Omistan sen ja nyt saatan lukea sen kolmanteen kertaan.

Parhaillaan menee Kurt Nuotion Liukastelija.  Voi, voi Kurre !  Empä tiennytkään kuinka heikko olit naisiin rakastumaan. Melko räväkkää tekstiä, mutta hauskaa.

Piikojen valtakunta ei jaksa kiinnostaa. Se on tieteellinen tutkielma, väitöskirjasta muokattu. Sitä silmäilen sieltä täältä kun hämäläispitäjistä, Hauholta, Tuuloksesta ja Luopioisista ja muistakin on käräjäpöytäkirjojen mukaan tapauksia kerrottu.

[Saukkis]

Heikki Turusta lainasin kirjastosta, Hämärätunnin tarinoita. Ihan lainasin Heikin syntymäpäivän kunniaksi, olen aikaisemmin tainnut lukea vain Joensuun Ellin. Olen lapsena nähnyt niitä vanhojen asumuksia ja vanhojen ihmisten elämää; ihmisiä, jotka olivat eläneet - ja ehkä vielä elivät - näitä Heikin kuvaamia aikoja.

[1944]

Kuopion aikanani luin monet Heikki Turusen järkälekirjat. Ajelin kerran katsomaan Nurmeksen suuntaan Egyptin Korven, sellaisen rintamamiestiloista korpeen syntyneen kyläyhyteisön, ajelinpa ihan rajalle asti.

[mami]

Oneiron on kiehtova kirja, suon sille saamansa palkinnon. Kieli on sujuvaa ja monipuolista. Tarinat tempaavat mukaansa, erilaisten naisohtaloiden kertomukset, ja juutalaisuuden yhteys anorektikon tarinassa hyvin tieteellisesti perusteltu. En yhtään ihmettele, että yksi ystävä haluaa tämän kirjan kirjahyllyynsä, vaikka luki sen kirjastosta lainattuna.

Tykkäsin myös Oneironista, monipuolinen teos ja taustatyöt tehty kunnolla. Aiheena vieläpä aina ajankohtainen kuolema. Nyt menossa Katja Ketun Yöperhonen, joka sijoittuu Vorkutan kauheuksiin vuonna 1937 ja nykyaikaan Marinmaalla. Vankileireistä on tullut luettua paljon jo ennestään, eikä oikein jaksaisi velloa enää. Kettu tuo uutta aiheeseen oikeastaan vain mehevän kielensä takia.

[Rajan poika]

Kiva kun pidit. Minäkin pidin. Omistan sen ja nyt saatan lukea sen kolmanteen kertaan.

Memediä ilmeisesti tarkoitit. Kylien ja varmaan Memedinkin tarinalle on ilmeisesti jatkoa teoksessa Ohdakkeet palavat, oletko sitä lukenut?

[Riitta-mummi]

Sitä en ole lukenut. Varaan kirjastosta kunhan joululahjakirjoista selviän. Raija Orasen romaani J K Paasikivestä on 800-sivuinen ja Antti Tuuri on aloittamatta.

[Leena]

Millainen olisi ajatus, että lyhyesti kertoisimme kirjasta enemmän kuin nimen? Siis lyhyesti. Ei referaattia juonesta tai välttämättä henkilögalleriasta vaan siitä miksi pidimme tai mistä pidimme ainoastaan. Tai miksi ei noinkin jos mahtuu. Vähän enemmän kuin nimen.

Sen moni mainitsee, miksi ei pitänyt tai miksi kirja sillä erää jäi kesken tai tuotti tuskaa pungertaa päätökseen. Ja se herättää mielenkiintoa. Muistin esimerkiksi, kuinka kävin Joensuussa antikvariaatista ostamassa kirjoja ja levyjä ja käteen kiteytyi yksi Sven Hessel, jota en viitsinyt lukea loppuun. Samalle antikvaarille lupasin muuttaessani hakupalkaksi hylkäämäni, ja tämä meni palautukseen. Hän rehtinä miehenä kysyi olenko tosissani, koska joku kuulemma keräilee niitä ja siitä voisi vähän maksaakin. Lupasin, että jos hän vain vie sen tiehensä, siinä on palkkiota riittävästi. Nyt olisi kiinnostavaa muistaa, mitkä annoin pois ja mistä syystä. Sen muistan etten viitsinyt raahata etelään kirjoja jotka oletin lukevani yhden ainoan kerran, mutta mitä ne olivat? Tietysti kirjapäiväkirja auttaisi.  Täällä puolestaan keskustelu siitä, mikä jossakin kirjassa erityisesti miellytti, luinko päätökseen, kuka tai mikä oli hyvin kuvattua.

Jos kirja on kesken lukemisen tuo on hankalampaa muttei mahdotonta.

[Leena]

Heikki Turusta lainasin kirjastosta, Hämärätunnin tarinoita. Ihan lainasin Heikin syntymäpäivän kunniaksi, olen aikaisemmin tainnut lukea vain Joensuun Ellin. Olen lapsena nähnyt niitä vanhojen asumuksia ja vanhojen ihmisten elämää; ihmisiä, jotka olivat eläneet - ja ehkä vielä elivät - näitä Heikin kuvaamia aikoja.

Tällaista oikeastaan tarkoitin, eli kiitos Saukkikselle siitä että kerrot vähän enemmän siitä, miksi lainasit luit ja mikä kirjassa sisältöpuolella kiinnosti. Syntyy rikkaampi kiinnostus ihmisten lukuharrastusta kohtaan.

[Riitta-mummi]

En lähtisi säätelemään kirjoittamista kuten en muutakaan. Körttifoorumin sääntöjen mukaan pitkät kirjoitukset Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-saittiin olkoon ohje.

Kaikessa vapaudenrakkaudessani kirjoitan, luen ja kuuntelen ja linkitän sen miltä minusta tuntuu. Se kuvaa minua. En tykkää jos sanotaan; Tee noin, älä tee näin.

Tämä on ajatukseni.

[1944]

En lähtisi säätelemään kirjoittamista kuten en muutakaan. Körttifoorumin sääntöjen mukaan pitkät kirjoitukset Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-saittiin olkoon ohje.

Kaikessa vapaudenrakkaudessani kirjoitan, luen ja kuuntelen ja linkitän sen miltä minusta tuntuu. Se kuvaa minua. En tykkää jos sanotaan; Tee noin, älä tee näin.

Tämä on ajatukseni.

Kohdassa Hengellinen kuukauslehti kirjoitin lopuksi "puuta heinää". Ei tule toistumaan.

[Saukkis]

viisikymmentä senttiä maksoi kirjastossa Pat Conroyn Etelän tuulet, ja se on ehyt. Pidin joskus Vuorovetten prinssistä ja no, kyllä tätä lukee. Mutta tämä ei ole yhtä hyvä minusta.

Ei ollut minustakaan. Ei ollut myöskään Seitemännen portaan enkelin jatko-osa. Jotenkin näistä tämänlaisista kakkososista tulee mieleen helppo raha. Ensimmäisen kirjan maineella myydään toista, köykäisempää, kirjaa suuria määriä, vaikka tarina tulikin kerrotuksi jo siinä kuuluisuutta  saaneessa ykkösosassa.

[Riitta-mummi]

Löysin jokin aika sitten kirjaston kierrätyshyllystä Yashar Kemalin teoksen Haukkani Memed, jota äidinkielenopettajamme esitteli lukion viimeisellä luokalla syksyllä 1974. Jo nyt se tuli luettua, kannatti.

Innostuin tuosta ja kirjastossa poiketessani kysyin kirjoja Yshar Kemalilta. On kuulema vain yksi toinen suomennettu. Varasin sen, en muista nyt nimeä.  Ristiriidassa uohon on tämä Kirjasammon sivu: 
 http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175920577862#.Vo-o3_mLTIV

Toiselta turkkilaiselta, Nobel-palkitulta Orhan Pamukilta oli hyllyssä Valoinen linna, sen lainasin.

Omaa Haukkani Memetiä en löydä hyllystäni, olen kai antanut sen lapsenlapselle.
...
Kirjaston eteisen hyllystöön , josta voi ottaa kierrätyskirjoja vapaasti, on tullut kirjakerhojen suuria sarjoja. Ne eivät enää ole suosittuja. Itse en koskaan tilannut romaaneja.