Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 28.02.14 - klo:22:39
-
Tollanen vaatimaton otsikko :)
Itse kun luin avunsaaneen todistuksia miten hän on saanut avun, niin tuli mieleen millainen Jumalamme on?
Ei tälleen mistään pienemmästä tai arkisemmista, vaikka niissäkin Hän varmasti on mukana.
Avunsaanut kirjoitti kuinka Jumala oli varjellut häntä esimerkiksi jäällä.
Jotenkin kun ajattelee tätä isoa kuvaa, niin paljon on lapsia kun kärsii syyttä ja joille tapahtuu kauheuksia. On perheväkivaltaa ja väkivaltaa sotia ja muuta.
Väkisinhän uskovat alkavat ihmettelemään kovina aikoina missä millainen Jumalamme on.
Varmasti he uskovat, mutta varmaankin ihmettelevät vankiloissa tai muuten kärsimyksissään, meillehän opetettiin, että Jumalaan voi turvata ja hän aina auttaa.
Itse en edes halua ajatella mitä ajattelisin jos joutuisin vankilaan vakaumukseni tai ihan syyttä kärsimään.
Ehkä jotenkin kuitenkin kestäisin jos ajattelin kuten yksi tänne kirjoittanut, että rakastaen lähimmäistä kaiken kestää ja voi olla lohdutuksena siellä jossain kärsiville, mutta kun syyttömät lapset, eläimet ja aikuiset kärsivät syyttä, niin vaikea on saada kuvaa Jumalasta..
-
Raamatun mukaan Herra Jumala johtaa suvereenisti kansojen kohtaloita, luonnon ilmiöitä ja lopettaa kaiken lihan ajallaan.
Hänen toinen persoonansa on Jeesus Kristus. Hänen ristillä antamansa uhri on niiden pelastus jotka ottavat uhrin vastaan.
Pyhän Hengen Jumala laski kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle kasteen hetkellä Jordanilla. Ensimmäisenä Helluntaina sen saivat opetuslapset.
Pyhä Henki on se Jumalan muoto jonka voimme kohdata kun Hän katsoo sen olevan tarpeen. Pyhä Henki tuo valoon mone laista totuutta, hyvää jos huonoakin. Häntä tulisi kuunnella.
Itse koen Jumalan rakkautena, rauhana ja valona joka tuikkii pimeydessäni.
-
On helppo yhtyä sanoihisi, toista on että tämän muistaa ja pystyy elämään todeksi. :eusa_pray:
-
Jotenkin tuntuu kuitenkin syyttömien, kuten lasten kärsimys ja muu samanlainen pikkaisen häiritsevän sitä kuvaa rakastavasta Jumalasta, mitä Hän on.
Itsekkin olen häneltä apua saanut, vaikka joskus sitä on joutunut tosissaan odottamaan, mutta armosta hän on auttanut tähän päivään asti.
Kun katsoo Raamatun lehdiltä Jumalan vihaa, niin ei hän kyllä mikään kiltti partasuinen ukko taivaassa ole, vaan paljon muuta.
Kyllä Raamatun lehdiltä voi lukea kuinka Hän käski laittaa kokonaisia kansoja nurin lapsineen ja kotieläimineen.
Uudentestamentin Jeesuskin ainakin joissain kohdissa sanoi paljon kärsimyksiä tulevan ja kun katsoo Ilmestyskirjaa, niin 3 osa maapalloa häviää yhdessä tunnissa, mikä pari kolmekymmentä vuotta sitten mahdoton ajatus.
Jeesus sanoi muistaakseni, että mitä te sitä ihmettelette, että Siiloan tornin alle jäi joku tuhat ihmistä. Pitäkää huoli omasta vaelluksestanne.
Eli että syyttömille sattuu kaikenlaista myös pahaa.
Ei Jumalaa ole niin helppo tajuta, mutta Raamatun mukaan Hän on rakkaus.
Toisaalta Jeesus maan päällä oli myös Jumala maan päällä. Sitä yleensä mietin kun hahmotan kuvaa Jumalasta.
Se tuntuu turvalliselta.
Kyllä sekin kun rukoillaan Isä meidän.
Jumala Isänä ja ne kaikki uudentestamentin kertomukset, kun Jumala Isä teki kaikkea hyvää heille kun sitä pyysivät.
Mutta vaikea on varsinkin nuorille, kun ne sanoo, että mitä pahaa mä taas oon tehnyt ja miksi Jumala ei auta, antaa vastauksia. Onneksi ole tarvinutkaan pitkään aikaan.
Kyllä ne tinkaa tota kysymystä, miksi. Miksi Jumala sallii sitä ja tätä ja en mä ainakaan usko sellaseen Jumalaan, kun sallii sitä ja tätä.
-
Minusta on hyvä, että tämäkin tänne tuli, en muista viime vuosilta.
Tätä taidetaan nimittää teodikean ongelmaksi. Olen minäkin jo rippikoulussa kysellyt meidän ruokalaulusta, että kuin me täällä lauletaan että "sä, Herra, kaikki ravitset" kun maailma on täynnä ravinnosta osattomia. Isonen vastasi hämillään että ruokkiihan Jumala meidät täällä Lehtisensaaressa kuitenkin. No, niinkin, tietysti, mutta miksi ja mistä hyvästä juuri meidät?
Hengellisesti vaarallisin kokemukseni oli, kun kerran yritin kysellä jonkin pitkän kärsimyskauden päälle, että johdattaako Jumala yksittäisiä ihmisiä, vai onko Hän vain kerran pannut pallon pyörimään ja jättänyt silleen, pappi hämiintyi ja arkaili vastata mitään, kunnes kiivasteli että ei tule odottaa merkkejä ja ihmeitä. Niistä oltiin kuitenkin aivan eri maailmoissa. Hän tuli sysänneeksi minut ymmärrykseen, ettei mihinkään Jumalaan kannata uskoa noin yksilökohtaisesti. Ja että kaikkea ikävää nyt vain sattuu, ei se ole Jumala raukan syytä. Vaarallinen sikäli, että minulle olisi riittänyt suureksi lohduksi ajatus että Jumala tarjoaa juotavaksi myös kivun ja kuoleman ja kärsimystä, mutta antaa rohkeutta ottaa sen vastaan sillä tiedolla että se saadaan Hänen kädestään.
Dosentin teodikeakysymys pysyi pitkään erilaisena. Hän voivotteli, että kuinka hän ymmärtää kärsivää ihmiskuntaa ja eritoten yksittäisiä kärsiviä ihmisiä kun hänen pappina kai pitäisi, eikä hän tiedä kärsimyksestä mitään. Se ei ollut aivan totta, mutta sikäli kyllä, että häntä ja hänen sisaruksiaan todella autettiin joka kerran kun he hankkivat ongelmia itselleen, jonka lisäksi he kuuluivat monin tavoin varakkaaseen eliittiin. Pian tuon keskustelun jälkeen koettu vaikea aivokontuusio eli päiviä kestänyt tajuttomuus vamman jälkeen osaltaan on aiheuttanut jotakin, joka altisti vaikeille masennuspuuskille, ja sen jälkeen alkoi tulla lunta tupaan muutenkin.
Mietin sen jälkeen pitkään, että yhä vain pätee se "kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella", tapahtuu minulle mitä hyvänsä. En voi poistaa koko maailman kärsimystä,. mutta jotakin voin yrittää tehdä, vaikka taas tulee lunta tupaan jne. Maailmaa voi kai katsella niin että se lamaa, ja kyllä niin useasti tapahtuu. Ehkä sitä on tottunut johonkin "täällon taas kauhee kaaos" että no ruvetaas purkamaan sumaa vaikka Luoja antoikin kouraan enempi tämmösen lelulapion, sitä Hän kumminkin kerran kysyy. Siis voisitko Leena tehdä vaihteeksi vähän jotain muutakin kuin käydä haukkumassa erään nettijulkaisun (syvältä, syvältä) vaikka siitä onkin sinulle tullut kyseenalainen tapa. .
-
Nuorelle sanoisin, että kun nyt ensin koet sitä kärsimystä.
Tai että koeta sinä panna paremmaksi sen lievittämisen eteen, äläkä haaskaa elämääsi jahkailuun.
Bonhoefferin auttoi jaloilleen suurimmin muuan Harlemin mustien seurakunnan vanhus, jolla vielä näkyi nilkassa kahleen hiertämä, siis pelto-orja. Ei hän mitään syvällisiä keskustellut, ei ollut sitä sorttia. Hän katseli sitä vanhusta, ja kuunteli negro spiritualeja, joista totesi, että niissä elää Uuden mantereen hengellisen elämän ydin. Juuri muuta hän ei sieltä todennut löytäneensä.
Joskus olen miettinyt Siuionin Virsien melankolista sävyä, ja miettinyt, millaisissa oloissa niistä monet on mahdettu kirjoittaa. Joissakin kevätveisuissa vuosia sitten Samuli Korkalainen kertoi välillä niitten tarinan. Taisi olla suurimmalle osalle tuttua, vaan minulle ei.
Elämä on vaikeaa, se on sitä jokaiselle ja aivan alusta alkaen toteaa aivan tosissaan brittiläinen psykoanalyytikjko Winnicott. . Meillä täällä, näennäisen hyvinvoinnin keskellä voidaan näennäisesti aika hyvin. Vain näennäisesti.
-
Eri aikakausilla ihmiset esittävät Jumalasta eri kysymyksiä. Nykyihminen kysyy, miten voi hyvä Jumala sallia kärsimystä? Jobin kirjassa ihminen kysyy, miten voi oikeudenmukainen Jumala sallia pahojen ihmisten menestyä, kun niiden PITÄISI kärsiä? Siinä ihminen paljastaa sydämensä. Ihminen vaatii, että Jumala sopeutuisi inhimilliseen käsitykseen hyvyydestä tai oikeudenmukaisuudesta. Jumalan pitää sopeutua myös nopeasti, sillä vaatimukset muuttuvat ristiriitaisella tavalla. Onneksi en ole Jumala, sillä minä en pystyisi siihen. Jaa, ehkä Jumalakaan ei pysty vastaamaan minun pikkumaisiin, ristiriitoisiin vaatimuksiini.
-
Teodikea-kysymyksen kannalta minulla on Teille vastaus... elämä on kärsimystä.
-
Myös suloisuudessaan ? Jääkö katkeruus voitolle ? . Onko katkeruus jumalasta ?
-
Raamatussa varoitetaan, älkää paaduttako sydämiänne.
Meikäläisen ulkomuistilla näin. Voi olla että katkeruudestakin varoitetaan.
-
kärsimys ei ole samaa kuin katkeruus... jotenkin täysin päinvastaista...
-
Kärsimykseen liittyy Jumala, katkeruuteen viha. Viha ei ole Jumalasta.
Kärsimistä ei jaksaisi ellei se olisi Jumalasta. Kuka on kärsimyksen kokenut, on kokenut myös rakkauden.
Pikkuveli, jatka sinä, ole hyvä.
-
Lutteruskin sanoi, että kärsimys on suurin lahja Jumpulta. (Puhe hyvistä teoista. HY 1984. s. 98-99). Mestari Eckhartikin oli tätä mieltä.
-
Lutteruskin sanoi, että kärsimys on suurin lahja Jumpulta. (Puhe hyvistä teoista. HY 1984. s. 98-99). Mestari Eckhartikin oli tätä mieltä.
Juuh... Kyllä. Aikaa sitten muuan ortodoksi-isä totesi ohimennen, että sairaus on ankara opettaja. Arvelen tämän opettajan tulevan tutuksi useille, kun aikaa kuluu. Toisaalta meninpä siitä kotiin ja mietiskelin keneltä olin oppinut eniten. En viitsinyt nuorena käydä laulutunneillakaan kenelläkään löysäilijällä. Topakka ihminen joka jo puhelimessa sanoi että jos kaipaa kehuja ei kannata tulla. Hän silittää vain pedagogisin tarkoituksin - silloin kun tahtoo että vahingossa löydetty oikea äänenmuodostus jäisi pysyväksi - muulloin hän enempi tukistaa.
Eniten opin sellaiselta jota pelkäsin niin etten uskaltanut tunneille ellen ollut opetellut läksytehtäviäni. Hänelle ei vain uskaltanut laulaa väärin. Vaikka vähän tutisin niin opin kyllä.
Tämä tarina on tosi. Samoin lääkiksessä jälkikäteen minusta oli hyvä, että kuri oli hirmuinen sellaiselle joka oli hoitanut koulunkäynnin vasemmalla kädellä. Että nyt luet tai itket ja luet. Joko saat tentistä sen viisi kuudesosaa siihen yksmiikkaan, tai palaat asiaan uusinnassa tai putoat kurssilta.
Hyvät ihmiset kuinka hirvittävästi olisi saanut pelätä työssä!!
.....................................
Jostakin syystä nämä muistot kuin kannattelevat nyt - että kuulehan, sinä olet käynyt läpi paljon pahempaakin.
"Jos karvaan kalkin nostat huulillemme
ja tuska vuotaa yli laitojen,
sen silti voimme rohkeasti juoda;
kädestäs rakkaasta me saimme sen". Dosentti, säkeistö joka poistettiin virrestä 600 ikävä kyllä. Tuon kalkin olisi saanut modernisoitua jos siitä oli kiinni.
-
Kärsimykseen liittyy Jumala, katkeruuteen viha. Viha ei ole Jumalasta.
Kärsimistä ei jaksaisi ellei se olisi Jumalasta. Kuka on kärsimyksen kokenut, on kokenut myös rakkauden.
Tämä on kyllä hyvin nähty. Olen viime viikkoina mietiskellyt jos tätä omaa, mutta muutaman läheltä nähdyn elämää. Aika monia meistä kyllä pistelee katkeruuskin jotta ollaan kuin katajanoksat. Kärsimys saattaa olla koettelemus jossa sitten on tosi kyseessä tämän edessä: Kuinka minä klaaraan tämän katkeroitumatta, kävisikö mielellään ettei yhtään, kun katkerana on niin kitkerä olla. Osa, mutta vain osa on ite kellään omien toimien seurausta - siis että elämässä romuttuu liikaa ei liity omiin valintoihin... Joskus kyllä kai sitten. On otettu liian suuria riskejä alun perin näyttäisi erään ystäväni kohdalla menevän -- ei ole rohjettu ottaa mitään riskejä ja siinä elämä menikin toisella -- ja sitten on miettijän mieli solmussa, Jumala kun ei meidän toimiamme peru, muttei se johdatuskaan ihan vaivatta avaudu, sanokoon kuka hyvänsä mitä hyvänsä, täällä täytyy suoriutua terveen järkensä ja omantuntonsa varassa ja pyytää hartaasti, ettei olisi liian sokea tai putkinäköinen, jos nyt ei kynnysmattokaan. Kaikkeen kiltisti suostuminen ei sittenkään tainnut olla ihan kristillistä... Lempikerjäläiseni joka vielä eile volisi "Elena... Jesus, Jesus... No money... No food... " taapersi vastaan ykkösissä ja sanoin että kivat vaatteet, mutta pistätkö viiskymmpisen kun on no money ja no food. Oli sentään nolo. Ja minä nauroin.
En kauheasti tajua Risto Santalan teologista ajattelua, eikä se minua ravitse, mutta yksi pikku aarre löytyy: Pieni astia Pyhässä Maassa. Se kertoo Santalan ainoasta pojasta, joka Israelissa kuoli aivokasvaimeen. Santalalle merkitsi suuria että Ismo "eli henkilökohtaista uskonelämää" itselleni, että Ismo Jumalan läheisyydestä löysi lohdutusta ja lievitystä. Isä Santala itse kirjoittaa Jumalan vaihtopöydästä, jolle Vuorisaarnan tämän maailman silmissä mitättömät "voivat viedä" ne huonoutensa ja saavat sieltä hyvyyksiä tilalle.
Joskus mietin jopa sitä, että vaikka pyytäisin katkeruudesta päästä, en kenties pääse. Se on aivan uusi ajatus. Aika usein rohdoksi tarjotaan kiitoskirjoja tai kirkkokahveille ja saarnanjatkolle jäänyt väki suorastaan kiirehtää vakuuttamaan, etteihän Jumala niin eikä Jumala noin. Mistä me Jumalan mielen tiedämme?
Minusta näyttää, että liikaa kärsineet huolimatta uskostaankin, luottamuksestaan siihen, että kaikki käy Jumalan suunnitelman mukaan, sittenkin persoonallisuudeltaan murtuvat. Analyytikkoni totesi ammoin ettei kärsimys tee kenellekään erityisen hyvää, ainoastaan pahaa. Mietin jopa että huolimatta kaikesta teologisesta sovelluksesta "Jumalan oikeasta ja vasemmasta kädestä" alan tässä ajatella, että osa iskuista ei ollenkaan ole Jumalan tahtomaa eikä tarkoittamaa. Ne ovat tapahtumia, joita Hän ei mitenkään saa tapahtumattomiksi, sillä ihmisellä on varsin suuri vapaus suhteessa toisiinsa ja luonnonvaroihin ja sotien sytyttämisiin. Sairauskaan ei tuota kärsimystä, kyllä ne ovat ne sosiaaliset komplikaatiot.
Näihin kai sopii se sana särjetystä ruo'osta ja suitsevasta kynttilänsydämestä, ja joskus minusta Jumala on kuin isä tai äiti, joka joutuu katselemaan lapsensa kärsimystä, itkee ihmiskunnan kyyneliä ja toivoo voivansa lohduttaa.
-
Leena ! Minulla on paljon kokemusta vihastumisesta, vihasta, suuttumisesta, murjottamisesta, omasta paremmuudesta ja seitsemän vuoden katkeruudesta. Ja kaikki ns. uskovana ihmisenä.
Suuttuminen in inhimillistä. SE syntyy kun on kokenut loukkauksen. Se on käsiteltävä omassa päässä ensin ja sitten toisen osapuolen kanssa. Lopuksi pyydetään anteeksi puolin ja toisin.
Vihastuminen on jumalallista. Kun jumalan nimissä puhutaa palturia, pistää vihaksi. SE käsitellään omassa sielussa ja viedään Jumalan parannettavaksi. Se on oikeutettua.
Oma paremmuus ja murjottaminen ovat sekä luonteenpiirteitä, että huonoja tapoja. Vaatii sisäistä puhuttelua Jumalalta, ja ryhtiliikettä itseltä.
Katkeruus on kuin ajallinen kuolema. Se olisi paras työstää alkuunsa jos huomaa tyypilliset tunnusmerkit. Rehellisyys, asioiden mittasuhteiden läpikäyminen, suostuminen nöyryyteen, ja kaiken , pienimpiä myöten , kertominen hiljaa Jeesukselle. joka on Kuoleman voittaja, parantaa.
Jälkihoidostaan on huolehdittava jatkuvasti, sillä tuo katkeruuden ovela piru nousee helposti pintaan. Silloin kiiruhda Jeesuksen lähelle.
Näitä läpikäymällä, samalla kun sairaudet ja vastoinkäymiset ahdistavat, on parhaaksemme. Vihdoin kaikki palaset loksahetevat koloihinsa, ja kuva saa muodon. Se on Rakkauden Voima.
...
Rakkauden voimasta tuli juuri esimerkki. Lotta tuossa katselee lastenohjelmaa ja samalla piirtelee. Hän toi minulle kirjeen, taitellun piirustuspaperin ja intoa puhkuen sanoi: Avaa se ja lue ! Sisäpuoleta löytyi punaisella tussilla sutattu väritys joka muistutti tulen liekkia. Kysyin on tulo tulenliekki. EI se on sydänlintu ! :049:
-
Tapasin pastori Olli Viitaniemen pari viikkoa sitten seuroissa. Hän selitti minulle miten kreivi von Zinzendorf näki asioita kolmijakoisesti. Jos en lainaa väärin, oli kysymys välttämättömästä tiedosta, lisää tiedosta ja salatusta tiedosta. Kuten monesti, jäin pohtimaan pastorin sanoja ja pohdinta pulpahtaa esille myös tässä Jumalakysymyksessä. Minusta on välttämätöntä tietää, että on yksi Jumala, jonka armo on suuri. Lisätieto voi olla sitä teologista pohdintaa, jonka jätän viisaammille. Salattu tieto on se, jota koen hiljaisuudessa Jumalan Sanan edessä.
-
Kiitos tästä, ajattelen tätä. "Kaikki kääntyy parhaaksemme, niin myös kuolo voitoksemme", jostakin virrestä.
Toisen ihmisen asioiden miettiminen ei ehkä ole kovin viisasta, sillä en tiedä mitä hänen mielessään liikkuu.
En ehkä tarkoittanut ihan tuota. Minun täytyy miettiä, että osaisin selittää mitä sitten. Kärsimyksen ongelmaa kylläkin, mutten niin simppelisti että miksi Jumala sallii pahan, mikä nyt onkin aika tyhmä kysymys. Jumala näyttää sallivan paljonkin pahaa, mutta vaihtoehtona olisi ihmisten joukkokuolema, niin paljon pahuutta me jä'rjestämme tänne itse.
Jos nyt kuorisi tätä kuin sipulia, jottei vallan halkea, todennäköisesti vain todetakseni että sisältä löytyy uusi kerros sitä samaa sipulia, ajattelen sanontaa että Jumala ei anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin tämä jaksaa kantaa. En tiedä kuka on tuon lupauksen keksinyt, se ei ole ainakaan Jeesukselta talletetuissa puheissa ja opetuksissa. Hän päin vastoin puhuu seuraamisestaan, ja toteaa että palvelija käy kuten herransakin, ja hän murtui ristin alle. Mietin tässä muuan seurakuntaa, joka menee hallelujahuudoin kaikkien kärsimysten läpi ja vot. Jokainen on niin happy, niin happy. Se ei tuntunut todelliselta.
Eikö katkeruus ole mielentila, johon liittyy paljon raskaita kokemuksia ja affekteja? Ja annos avuttomuutta, kun ymmärtää kuinka suuressa määrin toisten ihmisten kokemukset , valinnat ja kärsimys, joita tuodaan huonosti käsiteltynä avioliittoon, työpaikalle tai vaikka mihin yhteisöön, tuottavat kärsimystä. Me olemme kuin verkossa jonka silmukat kuristavat kaikkia, ja joka painollaan vetää meitä pinnan alle. "Kantakaa toistenne kuormia" on oikeastaan turha käsky, sillä ne tulevat kannettaviksemme joka tapauksessa.
-
Tapasin pastori Olli Viitaniemen pari viikkoa sitten seuroissa. Hän selitti minulle miten kreivi von Zinzendorf näki asioita kolmijakoisesti. Jos en lainaa väärin, oli kysymys välttämättömästä tiedosta, lisää tiedosta ja salatusta tiedosta. Kuten monesti, jäin pohtimaan pastorin sanoja ja pohdinta pulpahtaa esille myös tässä Jumalakysymyksessä. Minusta on välttämätöntä tietää, että on yksi Jumala, jonka armo on suuri. Lisätieto voi olla sitä teologista pohdintaa, jonka jätän viisaammille. Salattu tieto on se, jota koen hiljaisuudessa Jumalan Sanan edessä.
Nämä lähtivät niin yhtäaikaa, että täytyy tarkentaa, vastasin Riitalle. Zinzendorff ei kuitenkaan pitänyt lisätiedon janoa syntinä? Pidän suuresti näistä 5-veisaajan aloittamista ketjuista, niissä' käsitellään minusta kristinopin peruskysymyksiä. Ja kristinuskonkin, kyllä. On vaikeaa sanoa sanomaton ja lausua lausumaton, muttei meitä ole kielletty yrittämästä.
Toisaalta tuo, mikä kenellekin on välttämätön tieto, saattaa vaihdella, ehkä sekin, että se mikä vielä viikko sitten ei ollut välttämätöntä, saattaa nyt olla. Sanotaan, että sanoiksi pukemattomaan liittyy suuri acting out -riski-. Sanoin ilmaistu on käsiteltävissä jaettavissa ja ymmärrettävissä. Acting out nimensä mukaan johtaa siihen, että asiat valuvat hyökkäävyyteen, ja muuhun joka repii. ei rakenna. Mutta tämä oli hyvä, sillä voin kirjoittaa seuraavaksi hengellisestä acting outista. :icon_biggrin:
-
Tapasin pastori Olli Viitaniemen pari viikkoa sitten seuroissa. Hän selitti minulle miten kreivi von Zinzendorf näki asioita kolmijakoisesti. Jos en lainaa väärin, oli kysymys välttämättömästä tiedosta, lisää tiedosta ja salatusta tiedosta. Kuten monesti, jäin pohtimaan pastorin sanoja ja pohdinta pulpahtaa esille myös tässä Jumalakysymyksessä. Minusta on välttämätöntä tietää, että on yksi Jumala, jonka armo on suuri. Lisätieto voi olla sitä teologista pohdintaa, jonka jätän viisaammille. Salattu tieto on se, jota koen hiljaisuudessa Jumalan Sanan edessä.
Noiden kolmen sekoittuminen toisiinsa näyttää äkkiä ajatellen vaaralliselta. Lähinnä tarkoitan sitä, että lisätietoakin ruvetaan pitämään välttämättömänä ja luovuttamattomana. Siitäkin voi muodostua riidanaihe, että edellytetään toisten löytäneen samankaltaista hiljaista tietoa kuin mikä on itselle kirkastunut.
Toisaalla käytävien keskustelujen pohjalta voisi kai käyttää ilmaisuja 'yhteinen uskomme', 'oppi' ja 'henkilökohtainen usko'. Näillä on yhteys toisiinsa, mutta ovat myös eri asioita.
-
Eräs viisas keski-ajan ajattelija on sanonut jotenkin tähän tapaan; Lähimmäksi totuutta pääsemme kun emme puhu Jumalasta mitään.
Onko hänen teoistaan puhuminen, ihmeiden katselu, puhumista Jumalasta vaiko siitä kuinka Hänet koemme ?
-
Luultavasti omasta kokemusmaailmasta kertomista.
-
Luultavasti omasta kokemusmaailmasta kertomista.
Epäilemättä.
Vaikeus on siinä, että uusi sukupolvi tulisi jollakin tavalla opettaa, siten täydellinen vaikeneminen on kuin mauste siinä sopassa, jota kukin jälkeläisilleen ja varsinkin kirkon kastetuille pienokaisille, päiväkerholaisille, lapsikerholaisille ja rippikoululaisille koettaa tarjoilla hengen antimiksi. Parasta ravintoa ovat varmasti Hengen hedelmät, mutta sanoja tarvitaan myös. Sitten neuvonpitoa siitä, kuinka opettaa uusi sukupolvi.
Ihmisten tarpeet ovat vaihdelleet halki vuosisatojen. Pitkään ihminen tarvitsi Jumalan selittääkseen olemassaolonsa. Mietin sitä juuri eilen. Silloin ei saada vastausta kysymykseen: Miksi? Moni ei siitä piittaa tosin, vaan kysyy miten. Miten elää miellyttävästi, miten investoida viisaasti, miten järjestellä verotusteknisesti etevimmin omaisuutensa, miten ottaa kantaa perintöveroon... :repee:
Miksi, tarkoittaako elämä jotakin, onko olemassa Tahto, joka halusi tämän kaiken olevaksi. Mitä kysyy sukupolvi, joka "seisoo sidotuin silmin Jumalan edessä selittäen ettei Jumalaa ole koska ei kykene Häntä näkemään". Kuinka siirtää kristinuskon ydinsanoma niille jotka syntyvät meidän jälkeemme...
Perehdyin kerran vakavissani eksegeettiseen Jeesus-tutkimukseen, se oli pikamatka, sillä tulosta on vähän. Mutta hyvä trippi, sanoisin, sillä se selkeytti paljon. Sanottaessa sillä ammattislangilla että hän oli -ääh kun unohtuu -- suomeksi (tulee nyt tietenkin yhden ihmisen mielen läpi kulkeneena) maailmaan muutoksen tuonut hallitsija, joka taisteli pahan valtaa vastaan, ja voitti sen, viimeisenä kukisti kuoleman, joten jos vielä ajattelee sanoja "joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" niin no, itselleni se oli siinä.
-
Minulla on kieroutunut Jumppusuhde. Hän on kaikki adjektiivit. Pelkään Häntä.
-
Jumalan täydellisyys voi olla pelottavaa. Ihmiset ovat aina pelänneet suuria johtajia, saati sitten Jumalaa.
Minulle Jumala on ollut aina hyvä Isä. Nyt entistään salatumpi, kunnioitettava,ja sen myötä myös pelättävä.
Jumala ilmaisee itseään meille eri tavoin. Kunhan kuulemme, näemme ja tunnemme.
Jeesuksena Jumala on inhimillinen, kärsivä ja rakastava.
-
Jeesuksena Jumala on inhimillinen, kärsivä ja rakastava.
Entä epätäydellinen?
Vanha Siionin virsi huomauttaa, ettei kukaan pelkää vauvaa.
Se on pikemminkin Juhani, joka on pelottava!
-
Jos on ihminen, silloin on myös epätäydellinen.
Eräät Jeesuksen kovat sanat, jotka ovat aivan oikeutettuja ( kyykäärmeen sikiöt , mintut ja tillit, kalkitut haudat esim ) antavat niin kovin inhimillisen kuvan Herrastamme.
Minä en tiedä.
-
Ai minkä harhaopin olen saanut aikaan! Culpa mea! :icon_lol:
-
Kyllä Jumala ymmärtää ja kestää meidätkin ! :icon_eek:
-
Entä epätäydellinen?
Vanha Siionin virsi huomauttaa, ettei kukaan pelkää vauvaa.
Se on pikemminkin Juhani, joka on pelottava!
Jumalassa on Saatana, joka on meille tuttu. Kieroutunut jumppusuhde, joka minulla on, tekee rukoilemisen vaivalloiseksi. Minun rukoukseni on... "Sinähän tiedät".
-
Erämaan profeetan viisauksissa puhutaan monta kertaa väärin rukoilemisesta. Paavo tiesi mitkä rukoukset ovat ihmistekoa.
Tuo , Sinähän tiedät, tai Apua ! riittävät rukoukseksi.
Koskahan on poistunut ( ? ) kirkollisesta esirukouksesta tämä ; Varjele pahalta äkilliseltä kuolemalta ? Perustelu ?
-
Kreikkalaisilla munkeilla taisi olla se hieno rukous, jota itsekkin aina välillä lainailen :)
Herra ota meistä pois tämä laiskuruuden henki.
-
Tee minusta rauhasi välikappale
Paitsi että se tuntuu liian suurenmoiselta.
-
Tee minusta rauhasi välikappale
Paitsi että se tuntuu liian suurenmoiselta.
Voinee Leena tuntua siltä, mutta jos sen suhteuttaa juutalaiseen vanhaan ajatelmaan :
Kun pelastaa yhden ihmisen, pelastaa koko maailman :)
Kun tuo rauhan jollekkin, niin tuo rauhaa koko maailmalle :)
-
Jumala on toisaalta Isä, Abba ja toisaalta pyhä Kaikkivaltias.
-
Jännä juttu... minä pidin ripareita Aholansaaressa 1990-luvulla paljonkin. Rippisläiset kysyivät minulta tästä Jumpusta. Pidin kahdeksan päivää aiheesta Jumppu. Jeesus ja PH jäivät vähemmälle.
-
Onhan Jumala tietenkin yksi ja kolmiyhteinen, mutta niin on minullakin, että "Jumpun" kanssa olen eniten tekemisissä.
Ja häneltä riittää apua niinkin arkipäiväisiin kysymyksiini kuin, Mitä nyt lukisin ? Hän sanoi: Katso netistä mystikoista, tai kysy juhanilta, pikkuveljeltäsi.
Kummallisen ajatuksen hän pani päähäni: " Mitäs me mersu-miehet ". Apua, juhani ! Olenko minä mies, vai ajaako Jumppukin mersulla ?
-
Onhan se mersun johtotähtikin jonkinlainen kolminaisuuden kuva.
-
Onhan se mersun johtotähtikin jonkinlainen kolminaisuuden kuva.
Kuin myös Mitsubishinin. Tähti johtakoon.
Ajatus on omani, kuten ehkä edellinenkin. Mielikuvitusko vaivaa vai sielu ?
-
Sitkeä kysymykseni on, onko minua Jumalalle olemassa.
Ei ole. Näin olen uskonut vuodesta 2000 kun sen --- khra rautalangasta väänsi, ettei mitään johdatusta ole ja että sattuuhan sitä, ei kaikesta voi Jumala parkaa syyttää, miksi Jumalan pitäisi minusta piitata?
. Sitten hän tämä khra keuhkosi miksen minä syytä Jumalaa, ja silläkin kertaa kaikki johtui siitä että olin syntynyt Kotkassa. Kotkassa se kiellettiin, hän kertoi. Kuulinpa ensi kertaa. Körttimies! Ja saarnamies sitte viimmisen päälle.
Se oli erikoinen vaihe elämässäni. Hengellisten kysymysten ja Jumalan osalta oli kuin pallo kartion nokalla - että sanat, nyt sanotut, sen joko pudottavat syliini: Kyllä, Jumala välittää, olet olemassa ja johdatetaankin. Tai päin vastoin.
Hän sai minut vakuuttuneeksi päinvastaisesta.
Tiedän kuinka katkera hän on Kymen vuosistaan. Hän oli juuri silloin nuori pappi, kun ne Langinkosken nuoret vaelsivat suurin päättäväisin parvin julistamaan Elämän Sanaa :003: Karhulaan.
Vuosi 2000:
Jollekin piti antaa päihin. Jonkun piti kuulla. Jonkun piti kokea itse mitä on kun. Käsitin jopa, mitä on kun tahtoo kostaa.
Mutta tuo oli vaarallinen kosto.
Yritän käsittää että se nyt oli vain yksi vihainen pappi, mutta hetki oli huono. En ole oikein vakavissani uskonut sen jälkeen kristinuskon totuuksiin - tai siis että niitä on. Jumala varmaan on olemassa, ja Bonhoefferista oli apua, sai minut epäilemään :003:
Toivoisin, että pappi ottaisi huomioon tämän: Hyvä, kyseinen henkilö saapuu sieltä missä minua suorastaan kiusattiin. Kaikki mihin uskoin, mitätöitiin.
Saanko minä nyt siitä huolimatta tehdä näin?
Entä jos tuo ei ollut mukana? Pitäisikö ensin kysyä?
-
Uskon lujasti Jumalan olemiseen. Johdatuksessa elämiseeni kuulut myös sinä, Leena. Olet ollut Jumalan käytössä.
-
vai ajaako Jumppukin mersulla ?
Mielestäni nokipöntöllä MB-72.
-
Mielestäni nokipöntöllä MB-72.
Se mikä meissä on hyvää, on jumalaa. Hyvä auto on hyvä lahja. :023:
-
Mielestäni nokipöntöllä MB-72.
Mulla taitaa autoni parannus vielä olla tekemättä, kun kulkee niin hyvin.
Taitaa jumppu olla kaukana siitä, kun totiseen kristillisyyteen kuuluu matkan vaivat ja ahdistukset :)
-
Uskon lujasti Jumalan olemiseen. Johdatuksessa elämiseeni kuulut myös sinä, Leena. Olet ollut Jumalan käytössä.
No sit.
Kiitos tosi paljon Riitta. Minä muistan tän, kun on tukala hetki. En minä sitä osaisi kai muualta nähdäkkän.
-
Hyvä sitten, Leena, jos näin koet. :eusa_pray: Toisekseen, kuten me kaikki vaivojen matkaa taittavat voimme ajatella on näinkin, että Jumala sallii saatanan ja sairauksien käydä kimppuumme "täys´laidallisilla". Ei niille jotka kulkevat kevyttä tietä anneta näin kovaa kantamusta.
Heille riittää rangaistukseksi helppo elämä, rahaa, tuttavia ja vaikutusvaltaa.
Yksinäisyys, sairaudet, pelko ja köyhyys ovat tienviittoja perillepääsyyn ja iloon.
-
Hyvä sitten, Leena, jos näin koet. :eusa_pray: Toisekseen, kuten me kaikki vaivojen matkaa taittavat voimme ajatella on näinkin, että Jumala sallii saatanan ja sairauksien käydä kimppuumme "täys´laidallisilla". Ei niille jotka kulkevat kevyttä tietä anneta näin kovaa kantamusta.
Heille riittää rangaistukseksi helppo elämä, rahaa, tuttavia ja vaikutusvaltaa.
Yksinäisyys, sairaudet, pelko ja köyhyys ovat tienviittoja perillepääsyyn ja iloon.
Tämän minä painan syvälle mieleeni, Jumala itse auttakoon minua.
-
Hän siunatkoon sinua, ja meitä kaikkia jotka uskomme Hänen nimeensä. :057:
-
Jännä juttu... minä pidin ripareita Aholansaaressa 1990-luvulla paljonkin. Rippisläiset kysyivät minulta tästä Jumpusta. Pidin kahdeksan päivää aiheesta Jumppu. Jeesus ja PH jäivät vähemmälle.
Meidän nuoret on joskus tosi fiksuja ja ne osaa kyllä valita aiheet jotka on tosissaan vaikeita selittää.
Ihme kun mua ei potkittu kooulusta pois, kun olin niin kyselevällä mielellä ja useasti riitelin open kanssa, Pikkupoikana vaikka, että voi talot rakentaa mäkeenkin ei niiden tarvi olla aina suorassa. Voi sitä asua vaikka vinossa ja se ois kivaa tyyliin.
Kutkuttaa ajatus joidenkin selittäessä Jumalaa.
No eihän sitä kukaan voi tajuta, ei selittää.
No herätyskristityt tietysti voivat, niillä on pantentoidut vastaukset kaikkeen :)
Anteeksi piikki.
Jumala näkee sinut ja kaikki pahantekijät ja tuntee jopa tulevaisuuden.
Pelätä tälläistä Jumalaa tietysti tulisi, mutta kuka voi elää ainaisessa pelossa, eikä päästää sokkaa irti, kuten nykyään sanotaan ja toivooko hänkään sitä?
No se opetus, että Hän on ilmoittanut Raamatussa kaiken tulisi kai riittää.
Sitähän tässä sitten tulkitaan ja sen mukaan elämää rakennetaan. :)
Ihmeellinen on Uskon Salaisuus !!!
-
Sunnuntaisissa seuroissa Mauno pohdiskeli aihetta joka jäi mieleen ja nostaa ajatuksia ja kysymyksiä edelleen.
Kolmiyhteisen Jumalan olomuoto, Jeesus. Jeesus jumalana ja ihmisenä.
Olen pari kertaa täälläkin tuonut esiin Jeesuksen kovat sanat: Te kyykäärmeitten sikiöt ! Muutakin vastaavan kaltaista olemme Herralta kuulleet. Kuinka jumala voi tuollaista päästellä suustaan!
Mauno toi ikäänkuin uutena, selkeämpänä asiana esiin, että Jeesus oli silloin täysi ihminen, väsynyt, kiusattu ihminen. Uupunut kansanpaljouteen ympärillään.
Kyllä kelpasivat opetuspuheet vuorella, parannusihmeet, jopa kuolleista herääminen, Jumalana. Mutta kun Hänen oli jano, vielä ristilläkin, Hän oli ihminen joka aneli: Isä ota pois minulta tämä ! Luopuen ihmisyydestään: Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä.
Ainakin minulla oli mennyt jumaluuden piikkiin kaikki. Kiitos Maunolle selventävästä ajatuksesta. :icon_eek:
-
^Tuota olenkin ihmetellyt, että jos pitäisi seurata, niin saakos sitä sitten haukkua muita kyykäärmeen sikiöiksi. Tai peräti pitääkö. Onhan se tietysti kristittyjen parissa ihan yleistä...
Opin mukaan Kristus oli synnitön, joten kyykäärmeen sikiöksi solvaaminen ei ole syntiä!
-
Olen lapsesta saakka kokenut Jumalan turvallisena ja huolehtivana Taivaan Isänä.
vaikka onhan hän pyhä.
Mutta Jeesus tuo armon ja anteeksi saamisen ihmiselle pyhää Jumalaa kohtaan.
Ihmeellinen armo.
-
Meidän nuoret on joskus tosi fiksuja ja ne osaa kyllä valita aiheet jotka on tosissaan vaikeita selittää.
Ihme kun mua ei potkittu kooulusta pois, kun olin niin kyselevällä mielellä ja useasti riitelin open kanssa, Pikkupoikana vaikka, että voi talot rakentaa mäkeenkin ei niiden tarvi olla aina suorassa. Voi sitä asua vaikka vinossa ja se ois kivaa tyyliin.
Kutkuttaa ajatus joidenkin selittäessä Jumalaa.
No eihän sitä kukaan voi tajuta, ei selittää.
No herätyskristityt tietysti voivat, niillä on pantentoidut vastaukset kaikkeen :)
Anteeksi piikki.
Jumala näkee sinut ja kaikki pahantekijät ja tuntee jopa tulevaisuuden.
Pelätä tälläistä Jumalaa tietysti tulisi, mutta kuka voi elää ainaisessa pelossa, eikä päästää sokkaa irti, kuten nykyään sanotaan ja toivooko hänkään sitä?
No se opetus, että Hän on ilmoittanut Raamatussa kaiken tulisi kai riittää.
Sitähän tässä sitten tulkitaan ja sen mukaan elämää rakennetaan. :)
Ihmeellinen on Uskon Salaisuus !!!
Miks ei kukaan ota kantaa tähän, vaikka kynsiä pureskellen hermostuneena ootan??
-
Voi veljeni ! Jäänyt huomaamatta pohdiskelusi. Pannaan jalan piikkiin. Nyt ei tarvitse enää sitä miettiä.
Usko täi älä, just äsken suihkusta tultuani sain ajatuksen Jumalasta, tai - lta. " Käteni ihoon olen sinut piitänyt." Tämä on tullut myös unessa minulle. Sitä sitten ajattelin, että me saatamme ajatella sen sellaiseksi joukkolohdutukseksi. Niinhän sitä usein käytetään.
Nyt minulle ilmeni, että me olemme kuin viivat jumalan kämmenen iholla. Jokainen tekee oman viivan pätkän. Tällöin olemme jumalassa ja hän haluaa meidän tietävän sen. Kyllä onkin suuri kämmen. Kaikki myriaadien nyt-elävien ja ennen-eläneiden viivat hän näkee.
Mutta kokonaista jumalaa ei meille ole ilmoitettu muuten kuin Jeesuksessa, Jumalana ja ihmisenä. Hänestä meille on kerrottu erinäisiä piirteitä. Jos koemme hänet ennenkaikkea rakkauden ihmeenä, se on jo paljon, jollei aivan riittävästikin.
Siksi sinäkin jo pikkupoikana olit hänen kämmenviivansa, erilainen ja rakas. Kuten koen, nyt, myös itseni olleen. Olen kyennyt aika rohkeasti pitää pääni, vaikka minua on yritetty vääntää jos mihin muottiin. Eikä se voima ole omaa voimaani.
-
Jumala on RAKKAUS.
Näin lukee Raamatussa ja sitä voinee olla vaikea uskoa tän kaiken hullumyllyn keskellä.
Hullunmylly, hyrrä,ufot, ja mielikuvitus,. Kiehtovia sanoja.
Kuitenkin usko hyvää Jumalaan tuntuu lohdulliselta ja turvalliselta.
Ehkä Jumala nimen sijasta ISÄ paremminkin.
Kun aletaan puhua Jumalasta oikeudenmukaisena ja kaikkitietävänä tuomitsijana alkaa pikkasen peloittaa ja ne kun näitä viljelee hakevat jotain valtaa ja kontrollia, mitä olen historiasta todennut. Eli tuollaisia pikaisen kartan :)
Jumala kuka oletkin ole minulle syntiselle armollinen. Noille jotka sinut tuntevat ja minua syntistä niin kovasti tuomitsevat milloin mistäkin, heidän mukaan sinun ystäviäsi ja sinut tunteviasi auta ymmärtämään heikkouteni ja toivottavasti rajan takana he eivät ole minua vielä sielläkin tuomitsemassa.
-
Olen lapsesta saakka kokenut Jumalan turvallisena ja huolehtivana Taivaan Isänä.
vaikka onhan hän pyhä.
Mutta Jeesus tuo armon ja anteeksi saamisen ihmiselle pyhää Jumalaa kohtaan.
Ihmeellinen armo.
Pikkasen kun sain selkään, kertaa expotentiaaliin joka ilta, jos en fyysisesti, ni ainakin henkisesti, niin mietin mallan rakastavaa Jumalaa, mut eipä sitä osannut muutakaan lapsena rukoilla :)
-
Joitain hajanaisia ajatuksiani tähänkin, vaikka aihe on sellainen että arkuus iskee.
Jumala on Rakkaus.
Jumala on Salattu.
Vain Jumalalla on tuomiovalta.
Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat, siksi Hän antoi Jeesuksen...välimieheksi, pelastajaksi.
Pyhä Henki vaikuttaa meissä...tiedämme sitä tai emme...luulen...
Henki kyllä todistaa meissä olemmeko Jumalan lapsia.
Olemme armon varassa.
Erkki Lemistä mielelläni luen...toisaalla kerroin 70-luvusta...Eki oli mulle erittäin tärkeä julistaja silloin...
Eki on sanonut kristityn kasvusta...vastaukset loppuvat ja kysely alkaa...
-
Jotkut paatuu ja paaduttaa itsensä ja alkaa pahoiksi.
Kuka heidät ja miksi tuomitsee?
-
Hairahduin yrittämään teodikea-tutkimusta kun tulin uteliaaksi mistä puhutaan. Päädyin googlessa lukemaan jotenkin sinnepäin kuin " Ei jumala voi olla kaikkitietävä kun hän huuteli paratiisissa Missä olet Adam ".
Sielä luki myös että Vanhan Testamentin Jumala on toinen, ja Uuden Testamentin Jumala on toinen.
Siinä mentiin liian pitkälle ja päätin kysyä Jumalalta mikä Hän on. Vastasi heti : Kaikkivoipa.
Hän voi siis myös kysellä. Hän voi olla vihainen, ja rakastaa, lisäksi paljon muuta mitä järjellä ei ymmärretä.
-
Jumalan kysymys Adamille ei johtunut siitä, että Jumala ei tiennyt, vaan sen tarkoitus oli saada Adam tiedostamaan tilanteensa. Näinhän opettaja kysyy oppilaalta asioita, jotka itse hyvin tietää.
-
Mä töksäytän mitä sattuu, milloin sattuu, missä sattuu. Pyrin kyllä siihen että ajattelen
ensin mitä kirjoitan. Tai sitten kirjoittamalla etsin ja kyselen, mitä ajattelen.
Olikohan se nyt psalmi 119 vai 139 missä löytyy sanat: "Tutki minut Jumala, ja jos tieni
on harhaan vievä, johdata minut oikealle tielle"
-
Meillä on aika töksäytellä, aika olla hiljaa, aika kuunnella ja aika julistaa hyvää sanomaa.
Olen teodikea-kysymyksen äärellä kysellyt ; Miksi minulla on paljon kärsimyksäi ja sairautta. Tässä vastaus:
https://www.youtube.com/watch?v=7qd9tJ660_Q
-
Vaikka Jumala on pyhä, Kaikkivaltias, salattu ja käsittämätön Jumala silti usein ajattelen häntä hyvänä Isänä. Jeesuksen ansion vuoksi uskallan lähestyä rakastavaa ja pyhää Jumalaa Isänä.
-
Näin taitaa olla meillä " hoitovaiheen " aikana. Minullakin oli rakas Taivaan Isä vuosikausien ajan. Ensin Hän oli kylläkin suuri pelottava jumaluus. Jeesus oli silloin veli. Nyt hän on pelastaja, ristinmies, lunastaja, vapahtaja.
Pyhää Henkeä lähestyn rukoillessa. Vastaukset antaa Jumala, koko olemuksessaan.
-
Näin taitaa olla meillä " hoitovaiheen " aikana. Minullakin oli rakas Taivaan Isä vuosikausien ajan. Ensin Hän oli kylläkin suuri pelottava jumaluus. Jeesus oli silloin veli. Nyt hän on pelastaja, ristinmies, lunastaja, vapahtaja.
Pyhää Henkeä lähestyn rukoillessa. Vastaukset antaa Jumala, koko olemuksessaan.
Olen kieroutunut körttiläinen ja minä pakenen Jumppua piiloon, joten on ollut vaivaa. Jeesus on ristinmies. Arkinen Hyvä Henki on meillä uskonnosta riippumatta maailmassa. Siskon kanssa mollaan samaa mieltä.
-
Kaikkia herätysliikkeitä, jopa katolisuutta ja ortodoksisuuttakin parempi on Herännäisyys, körttiläisyys.
Se on elämää ja uskoa arjessa.
Ymmärrän liikkeen linjan olla turhaan puhumatta nimillä, todistelematta uskostaan, rukoilematta julkisesti paitsi Isämeitä kirkossa. Se on viisautta.
Nyt kun koen olevani "sekakansaa" rohkenen asian niin vaatiessa ilmaista omia ajatuksiani. Olen silti isosisko, R-M, mummi jne. kaikille joille se sopii.
Veli-juhani pitäköön nyt hyvänään, sillä hän opasti minut sen kirjallisuuden pariin joka vaikuttaa voimakkaasti ! :039:
-
Tuollaista arkista kristillisyyttä on varmaan kaikissa kirkkokunnissa ja hengellisissä liikkeissä. Monessa joukossa se pysyttelee syrjässä eikä näy sivustakatsojalle. Kutsuttakoon sitä sitten 'körttiläisyydeksi'.
-
Ilman muuta on. Kuitenkin usein se tehdään hengellisyyden, raamatullisuuden nimissä, kuten lähetystyö . Sitä en kuitenkaan halua arvostella. Haen aivan tavallista arjen auttamista. Perheen, ystävien keskeistä " soppajonoa" jolloin oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee.
Kirkonrakentajat, talkooväki ovat esimerkkejä tällaisesta.
-
Tuollaista arkista kristillisyyttä on varmaan kaikissa kirkkokunnissa ja hengellisissä liikkeissä. Monessa joukossa se pysyttelee syrjässä eikä näy sivustakatsojalle. Kutsuttakoon sitä sitten 'körttiläisyydeksi'.
Minun parhaat auttajani kriisipaikassa olivat kai sitten piilokörttejä. Siinä, missä kristityt antoivat ohjeita: "Rukoile" ja kannustivat: "Kyllä sä pärjäät, oothan sä aina pärjänny, paljon siunauksii", uskonnottomat toverit käärivät hihansa ja toimivat.
Sittemmin olen käärinyt tarvittaessa hihani itsekin, siunailematta.
-
Hyvä Jumala on lähettänyt minulle monia sekä arjen, että pyhän auttajia. Kun jotakin perustavan laatuista koen, tunnen kuin olisin aina uudestaan herännyt. Voiko olla " kolmestiherännyt" ?
-
Joka aamu on armo uus...
Joka päivä on uusi mahdollisuus...
Ottakaa joka päivä ristinne ja seuratkaa minua...
....hajanaisia ajatuksia heräämisen lukumääristä..
-
Sittemmin olen käärinyt tarvittaessa hihani itsekin, siunailematta.
Juuri näin.
Mt
-
Ajattelen että kun palvelemme läheisiämme ja muita ihmisiä niin se on jumalanpalvelusta.
Arkista ja pyhää samanaikaisesti.
Jeesus antoi esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat.
-
Onkohan sekin, että olen raksalla apuna.
Kuuntelen ongelmia, pyrin vastaamaan jos osaan...
-
Etsin yhteyttä Jumalaan lukemalla muutamia lauseita Raamatusta. Sitten "märehdin" niitä rauhallisesti.
Tänään Luin Job´n kirja 23.luvun jakeet 2 - 6
Tänäkin päivänä ajatukseni
nousevat kapinaan.
Murehtiminen vie minulta voimat.
Kumpa tietäisin, mistä hänet
voin löytää ja miten
pääsen sinne, missä hän asuu !
Minä esittäisin hänelle asiani
ja toisin julki kaikki todisteeni.
Niin saisin kuulla, mitä hän
minulle vastaa,
ja saisin tietää, mitä hän
tahtoo minulle sanoa.
Käräjäisikö hän kanssani
valtiaan voimalla ?
Ei, hän kuuntelisi minua.
-
Jumalan ajatukset ovat toisenlaiset kuin ihmisten.... :eusa_pray:
Kiitos R-m...
-
Meidän sanomalehdessämme on päivittäin sana Raamatusta. Tänään Jeremian kirja 15.luvun jakeesta 19 :
Silloin Herra vastasi minulle:
- Jos muutat mielesi,
minä otan sinut jälleen
palvelukseeni.
Jos et puhu joutavia,
vaan puhut niin kuin
puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny
heidän
mielensä mukaan.
"Märehdittävää" jokaiselle.
-
Jumala on ihmeellinen ja rakastava kun lähetti oman Poikansa meidän vuoksemme ristille.
Vapaaehtoisesti.
Että meillä olisi syntien anteeksi saaminen.
Tämä on minusta kaikkien aikojen suurin ja käsittämättömin ihme.
-
Aamen :eusa_pray:
-
Jumala löytyy hänen Sanastaan, Raamatusta.
Jumalaa ajattelen viisaana ja laupiaana.
Vapahtajan lähettäneenä Isänä.
-
Jumala löytyy hänen Sanastaan, Raamatusta.
Jumalaa ajattelen viisaana ja laupiaana.
Vapahtajan lähettäneenä Isänä.
Raamatusta löytyy kyllä kiivas ja kunniastaan kiinni pitävä Jumalakin.
-
Niin kyllä.
Ja Pyhä Kaikkivaltias Herra.
-
Jumalasta voi oppia uutta koko matkan ajan. Opiskelemalla hyviä kirjoja kuva alkaa selkiytyä, ymmärrys avartua.
Olen pitkään kipuillut Jumalan kolmen persoonan kanssa, erotellut heitä milloin mitenkin. Nyt alkaa aueta, vaikka sitä ei kai voi sanoin selittää ( ainakaan minä, enkä haluakaan ), vaan sen saa kokea kun on avoinna
sekä Jumalalle, että ihmisille.
Pyhän Hengen ääni on ennestään minulle kaikkein tutuin näistä. Se on p a l j o n enemmän kuin omatunto.
Jeesuksessa Jumala itse tuli ihmisen muotoon, elämään ja kokemaan ihmisyyden ilot, surut ja tuskan. Myös kuoleman.
Kaikkivoipa, suuri, salattu Jumala on kolmessa Yksi, ja Yhdessä kolme. Hän on kaikessa, luoduissa ja luomattomissa. Olevissa ja olemattomissa. Alku ja loppu.
...
Näin kauan on pitänyt matkata näkemättä selvästi. Nyt, puolisokeana, näen sydämelläni joka alkaa vähäsen ymmärtää. Mitä onkaan lopulta !
-
Pyhän Hengen ääni on ennestään minulle kaikkein tutuin näistä. Se on p a l j o n enemmän kuin omatunto.
1900-luvun alkupuolella modernin Luther-tutkimuksen isä, Karl Holl sanoi ritschiläisesti, että Lutherin uskonto oli omantunnon uskontoa. Holl sanoi vaan rajaten pois mm. mystiikan ja skolastiikan.
Mutta Luther sanoisi, että se käsite omatunto voi olla ainoastaan negatiivisena lain käyttönä. Rm tietää tämän. Omatunto syyttää, ahdistaa ja tappaa syntisen ihmisen. Mystiikka on jollain tavoin laaja käsite. Se voi olla huu-haata ja mm. Paavalin, Lutteeruksen, Paavon mystistä teologiaa. Teresalainen, Ristin Johannes ja Augustinuskin yms. ovat myöskin ihania kirjoja.
-
Puhkesin nyt puhumaan Jumalasta, sellaisena kuin m i n ä Hänet nyt koen.
Kun minulle jumalaoppia opetettiin, niin hän olikin minulle kauan Taivaan isä, niinkuin pienelle lapselle joka pehmeää leipää ja maitoruokaa vain saa.
Rippikouluopetukset ja Katekiskuksen määritelmät olin ihan unohtanut. Vain 1. käsky väikkyi aina mielessä. Hyvä sekin.
Jumala ei ole enää kiiltokuvan omainen, siis senkaltainen kuin Jeesus meillä yhä kuvataan. Kun Jumala paljastaa salaiset ja kunnioitettavat puolensa, Hän on myös ukkosenjyrinä ja salamanisku yhtáikaa.
En saa lähestyä Jumalaa peittämättömin kasvoin, se on esimerkiksi sitä, että haen häneltä rauhaa oman rauhani vuoksi. Pyydän yhteyttä oman uteliaisuuteni vuoksi. Jumala ei ole sellaiseen käyttöön, vaan Vapahtaja.
Toisaalta hänelle voi jutella aivan tavallisesti, lapsenomaisesti, kunhan ei teeskentele .
Jeesuksessa Jumala on lähinnä. Siksi hän alensi itsensä. Ihmisen hän loi kuvakseen, siis Jeesuksen kaltaiseksi parhaimmillaan.
Ihmisessä on paljon pahaa, mutta se ei ole Jumalalta. Miksi sitten on perisynti ?
-
Perisynti on synti Lutteeruksella. Hänhän ei piitannut yhtään tekosynneistä. Hän piti perisyntiä syntien äitinä. Luterilainen syntioppi näyttää ensi silmäyksellä hyvin pessimistiseltä, mutta syvemmältä tarkastelulta se on optimistinen. Nimenomaan tässä on tämä perisynnin paikka. Lutteerus sanoo, että meidän elämä on parantumattomien syntisten ihmisten sairaala. Ei taivaaseen ole mitään tikapuita vaikka ortodoksikirkko ja osaltaan katolinenkin kirkko ajattelee ihmiskunnasta epädemokraattisesti. Lutteerus on demokratian kannalla ja ei pidä hyvänä juttuna jakamasta ihmiskuntaa hyviin ja pahoihin. Jumppu on keksinyt perisynnin... mielestäni ja vähän muidenkin. Lutteeruslainen saa nauttia elämästään... vaikka paavalilaisesti joka päivä syntiä tehden... ja meillä on Jumpun armo ja rakkaus. Hän vie meidät kotiin. Tätä on tämä perisynti.
-
Olet tämän varmasti muutamaan kertaa täällä foorumilla selittänytkin. Se vain, että niin paljon unohtuu itsekullakin omien kuohumisten, epäilyjen ja tekosyntien erottamina.
Jos perisynti on kaikkien osa, ja lopulta armo, niin Kylliäinen osui luterilaisesti oikeaan kun julistaa kaikille pääsyä taivaaseen. Sopii minulle !
Jokainen elää omien kilvoittelujen tai pyhitysten kanssa, edellystensä mukaan. Niin aineellisesti kuin henkisesti rikas kuin köyhä. Näihän se on.
Vieläkö kyselisin jotakin. Öppiäinen, kysy sinä vuorostasi ! :023:
-
Oi Herra, ilo suuri....
https://www.youtube.com/watch?v=2NobvbF3Rag
-
Perisynti käsitteessä taitaa olla kapitalismin siemen.
-
Kiitos!
-
Kiitos!
Ole hyvä/olkaa hyvät!
-
Ei kestä!
-
Perisynti käsitteessä taitaa olla kapitalismin siemen.
Kapitalismi on kalvinistien höpötystä... he ovat kaksinkertaisen predestinaation edustajia. Kalvinistit tietävät, että jotkut hurskaat pääsevät taivaaseen. Lutteeruslaiset eivät tiedä.
-
Kapitalismi on kalvinistien höpötystä... he ovat kaksinkertaisen predestinaation edustajia. Kalvinistit tietävät, että jotkut hurskaat pääsevät taivaaseen. Lutteeruslaiset eivät tiedä.
Mietin vaan perisyntiä, että onko se pelkästään Lutherin keksintö, vai onko sen suuntaisesti ajateltu jo ennen Luterusta? Ajatushan on hieno, mutta jotenkin siitä puuttuu vastuu teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toisaalta eikös jossain kirkolliskokouksessa vasta päätetty siitäkin, että Kristus on Jumalan poika? Minulle olisi kai ollut kaikkein parasta jos olisin elänyt Jeesuksen aikalaisena ja lähipiirissä niin olisi autenttista tietoa asioista. Ja toisaalta ilman armoahan ei kukaan pääsisi "taivaaseen".
En kyllä osaa oikein kirjoittaa mitään uskonasioista kun en edes tunne alan käsitteitä eikä hirveästi edes kiinnosta. Liikun ihan tunnetasolla näissä asioissa. Taidan pysytellä linnuissa.
-
Mietin vaan perisyntiä, että onko se pelkästään Lutherin keksintö, vai onko sen suuntaisesti ajateltu jo ennen Luterusta? Ajatushan on hieno, mutta jotenkin siitä puuttuu vastuu teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Toisaalta eikös jossain kirkolliskokouksessa vasta päätetty siitäkin, että Kristus on Jumalan poika? Minulle olisi kai ollut kaikkein parasta jos olisin elänyt Jeesuksen aikalaisena ja lähipiirissä niin olisi autenttista tietoa asioista. Ja toisaalta ilman armoahan ei kukaan pääsisi "taivaaseen".
En kyllä osaa oikein kirjoittaa mitään uskonasioista kun en edes tunne alan käsitteitä eikä hirveästi edes kiinnosta. Liikun ihan tunnetasolla näissä asioissa. Taidan pysytellä linnuissa.
Augustinus (400-luku) otti käsitteen perisynti keskuksekseen. Mutta jo luomiskertomuksessa on jo viitteitä perisyntiin. Pitäisköhän minunkin ruveta katselemaan lintuja.
-
Niilläkin on, ainakin ahneuden perisynti. Se on olemassaolon taisteluvarustus.
-
Niilläkin on, ainakin ahneuden perisynti. Se on olemassaolon taisteluvarustus.
Vietti
-
Raamatusta löytyy kyllä kiivas ja kunniastaan kiinni pitävä Jumalakin.
Ja heimojumala jonka voi piilottaa hamosensa alle :003:
-
Jumalasta voi oppia uutta koko matkan ajan. Opiskelemalla hyviä kirjoja kuva alkaa selkiytyä, ymmärrys avartua.
Olen pitkään kipuillut Jumalan kolmen persoonan kanssa, erotellut heitä milloin mitenkin. Nyt alkaa aueta, vaikka sitä ei kai voi sanoin selittää ( ainakaan minä, enkä haluakaan ), vaan sen saa kokea kun on avoinna
sekä Jumalalle, että ihmisille.
Pyhän Hengen ääni on ennestään minulle kaikkein tutuin näistä. Se on p a l j o n enemmän kuin omatunto.
Jeesuksessa Jumala itse tuli ihmisen muotoon, elämään ja kokemaan ihmisyyden ilot, surut ja tuskan. Myös kuoleman.
Kaikkivoipa, suuri, salattu Jumala on kolmessa Yksi, ja Yhdessä kolme. Hän on kaikessa, luoduissa ja luomattomissa. Olevissa ja olemattomissa. Alku ja loppu.
...
Näin kauan on pitänyt matkata näkemättä selvästi. Nyt, puolisokeana, näen sydämelläni joka alkaa vähäsen ymmärtää. Mitä onkaan lopulta !
Mietin kannattaako sentää kipuiluun asti ihmetellä jonkin kirkolliskokouksen tapaa määritellä Jumala. Tietenkin täytyy aina veisata että Kolm'yhtehisen Herran tai muuta, mutteihan tuo ole kuin vaisu heijastus jostakin. Ihmisten täytyy yrittää vaikeudesta välittämättä pukea sanoiksi käsittämätönkin, muuten jälkipolvien opettaminen käy mahdottomaksi. Kaste- ja lähetyskäskyä tuskin kuultiin Ylösnousseen suusta ainakaan noin dogmaattisessa muodossa. Jokin nokkela redaktori on todennut että kas, tämä puute on korjattava ja lisäsi isät pojat ja henget. Jos redaktio jatkuisi siellä olisi jo tyttäretkin.
-
Tämä ei oikein kuulu tänne mutra en tiedä minne joten tulkoon.
Kun tuota kreikkaa lukee niin ihmettelee kyllä kulttuuria joka tarvitsi niin koukeroisen kielen. Kun pestään käsiä niin on kyse aktiivista ja passiivista, kun ne kädet ovat passiivinen kohde ja tekijä aktiivinen, ja jos joku toinen pesee minulta selän niin silti minä olen jokin hyvin ihmeellinen aktiivi eli selänpesun salliva subjekti... >:(. Vissiin vielä että jos en suoranaisesti tappele vastaan kun laittavat tippaa olen osallinen tipanlaitto-operaatiossa eli jonkin asteen mediumiaktivisti.
Rupean käsittämään minkätakia moni opinkappale on niin peräti mutkallinen.
Kun kaikki filosofinen spekulointi siitä kuka teki mitä millekin kohteelle vielä pitää olla sanottavissa yhdellä sanalla niin johan nyt yksi verbi saa miljoona muotoa. Lue niitä sitten. Minun piti oppia kieli eikä toiseen kertaan kenraalibassoa...
Kun nuo opinkappaleet luotiin pitkälti hellenistisessä kulttuurissa niin tässä rupeaa käsittämään yhtä ja toista.... >:(. Oikein että tee se vaikeasti.
-
Tiedän tunteesi kreikankielen suhteen. Jo kirjaimistossa on , oliko se meidän i-kirjaimia vastaten 6 erilaista merkkiä. Kielioppiin en jaksanut edes syventyä. Kaksi lukukautta sitä tankkasin, mutta uupuneena työn kanssa, ei siitä minulle paljon "käteen jäänyt". Muutama turstitervehdys vain.
Kun nyt luen tuota muutaman vuoden takaista, Vuoden kristillisellä kirjalla palkittua P Merenlahden kirjaa, erilainen kreikkalainen kirjoitustapa tuli ymmärrettyä.
Siinä missä Raamatussa asiat kerrotaan yksinkertaisen koristelemattomasti, enimmäkseen, niin Homeros käyttää sivukaupalla kuvaillessaan henkilön persoonaa, olemusta, pukeutumista, ajatuksia.
Sen sijaan Raamattu jättää runsaasti lukijan pohdittavaksi. IEnsimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala käskee patriarkka Abrahamin uhrata poikansa Iisakin. Ei edes sitä sanota miksi. Ja Abraham ottaa polttopuita, kaksi palvelijaa, tulen,veitsen ja poikansa. Käskyn ja lähdön väliin jää kolme päivää. Niistä ei kerrota.
Iisakista sanotaan vain että Abraham rakasti poikaansa.
Kreikkalainen kertoja olisi saanut tästä romaanin tai elokuvan !
-
Tiedän tunteesi kreikankielen suhteen. Jo kirjaimistossa on , oliko se meidän i-kirjaimia vastaten 6 erilaista merkkiä. Kielioppiin en jaksanut edes syventyä. Kaksi lukukautta sitä tankkasin, mutta uupuneena työn kanssa, ei siitä minulle paljon "käteen jäänyt". Muutama turstitervehdys vain.
Kun nyt luen tuota muutaman vuoden takaista, Vuoden kristillisellä kirjalla palkittua P Merenlahden kirjaa, erilainen kreikkalainen kirjoitustapa tuli ymmärrettyä.
Siinä missä Raamatussa asiat kerrotaan yksinkertaisen koristelemattomasti, enimmäkseen, niin Homeros käyttää sivukaupalla kuvaillessaan henkilön persoonaa, olemusta, pukeutumista, ajatuksia.
Sen sijaan Raamattu jättää runsaasti lukijan pohdittavaksi. IEnsimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala käskee patriarkka Abrahamin uhrata poikansa Iisakin. Ei edes sitä sanota miksi. Ja Abraham ottaa polttopuita, kaksi palvelijaa, tulen,veitsen ja poikansa. Käskyn ja lähdön väliin jää kolme päivää. Niistä ei kerrota.
Iisakista sanotaan vain että Abraham rakasti poikaansa.
Kreikkalainen kertoja olisi saanut tästä romaanin tai elokuvan !
Minä olen tavannut vain yhden iin mutta ongelmallisin on lyhyt ja pitkä aa kun niistä ei tiedä, alfa on aina vain yksi. Aoristista ajattelen että se on oikeasti risti jota minä koetan kunnialla kantaa :003:
Se verbi on juuri se jota on miljoonasti! Toisaalta se huojentaa sillä tavalla mieltä että kun joku opinkappale raastaa minun hermojani, kuten kolminaisuus raastoi minuakin niin nyt minä tiedän. Ja kun ne voivat mennä tekemään kaikesta substantiivin! Yks kaks ollaan tekemässä jotain niin se onkin substantiivi vaikka koko lause... Sen takia minä joskus ajattelen kun joku kolminaisuusvirsi tuntuu hassunkuriselta että jos ne olikin niitä vilahduksia hyvin suuresta Jumalasta joita ihminen kesti nähdä ja ihminen runttasi niistä opin mutta tämä ajatus on epäperäinen, oikeammin leenaperäinen.
Samalla tavalla minä ihmettelen miksi uskontunnustus yhtäkkiä on joku uskonylistys tai mitä Pursiainenkin horisi. Nehän on trinitaarisia ne tunnustukset eli niissä mainitaan havainnot Jumalasta. Kyllä ne pitää voida tunnustaa vaikka miten ei uskoisi että sikisi Pyhästä Hengestä.
Ja toisinaan Jumalan ja Jeesuksen isä-poikasuhdetta katselen juutalaiselta kannalta. Se kaste oli kuninkaaksi voitelu, ylipappi kun aina voiteli kuninkaaksi ja hän oli sitten Jumalan poika. Niin ne puhui. Tämä oli varsin erikoinen voitelu koko maailman herraksi ja hallitsijaksi jonka valtakuntakaan ei ole tästä maailmasta ja jonka valtataistelu suuntautui pahuuteen....
Minä ajattelen kaikkia leenaperäisyyksiä ja niihin tulee suhtautua...
Minä näin jälleen painajsisunta kreikan kielestä >:(
-
Ihan tolkullisia leenamaisuuksia mielestäni ajattelet. Kuninkaaksi voitelukin, se Pyhän Hengen kyyhkysenä laskeutuminen Jeesukseen oli. Siinä meille annettiin Kunnian kuningas. Isä antoi Henkensä poikaan. Sen jälkeen on kaste kristityille tehty Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jos epäilyttää Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Henegestä, onkohan Hengen pilkkaa jos pohtii oliko biologinen isä sittenkin Josef tai joku muu, jonka Jumala Henkensä kautta ohjasi siittämään Marialle Ihmisen Pojan.
Voiko silloin sanoa , että sikiäminen oli synnitön jos Maria suostui siihen Jumalan tahdosta, eikä omasta lihastaan. Miehen osuus jää silti auki ?
Jumalalle, jolle mahdoton on mahdollista on voinut luoda ihmisen maan tomustakin.
-
Leena , mites ? : eeta, iota, ypsilon. Muistelen merkkejä olleen enemmänkin.
-
Leena , mites ? : eeta, iota, ypsilon. Muistelen merkkejä olleen enemmänkin.
Alfa beta gamma delta ypsilon eta iota kappa lambda my ny ksi omikron pii tau sigma roo ypsilon ksa fa omega ja osan minä muistan kontekstissaan :003:
Minä olen miettinyt suuresti sikiämisen syntiä. Ei siinä mitään syntistä ole. Tuo kompastuksrn kivi ja loukkauskallio on niille teologeille kova paikka jotka pantiin nukkumaan tarkastaen että kädet on varmasti peiton päällä :003:
Joskaan mielestäni mikään ei estä sikiämistä ilman Jooseppia. Mutta tuosta syystä koko hirvee hälinä. Minä kannustan voimakkaasti syntymistä Neitsyt Mariasta jo kiihkoeksegeetikoiden kiusaksi minä väsyn niihin tämän tästä >:(
-
Vietti
Miksiköhän tostakin on tehty synti ?
Luulen, että paljon asioita on joista moralistit on tehneet synnin, mutta jotka vaan on meistä riippumatta olemassa jo luomispäivästä saakka.
Ehkä toikin synti oli Eevasta ja Aatamista ihan sen ajan hauskaa ??
-
Minulle olisi kai ollut kaikkein parasta jos olisin elänyt Jeesuksen aikalaisena ja lähipiirissä niin olisi autenttista tietoa asioista.
Eipä ne lähipiiriläisetkään aina tainneet järin hyvin ymmärtää. Joskus näkee paremmin kun katselee vähän kauempaa.
-
Samalla tavalla minä ihmettelen miksi uskontunnustus yhtäkkiä on joku uskonylistys
Olet jo useaan kertaan eri ketjuissa maininnut tuon sanan uskonylistys. Missä sen oikein olet kohdannut, eli kuka sellaista termiä on käyttänyt ja mitä sillä tarkoittaa?
-
Uskontunnustus on latinaksi symbolum. Sen voisi suomentaa myös tunnusmerkiksi. Miksi sitä ei voisi pitää ylistyksenäkin; tunnustaudumme kristityiksi ylistämällä kolmiyhteistä Jumalaa. Maallisena analogiana voisi pitää jalkapallojoukkueen fanin tunnustautumista ylistämällä suosikkiaan vaikkapa 'symbolilla': Tappara on terästä!
-
Uskontunnustus on latinaksi symbolum. Sen voisi suomentaa myös tunnusmerkiksi. Miksi sitä ei voisi pitää ylistyksenäkin; tunnustaudumme kristityiksi ylistämällä kolmiyhteistä Jumalaa. Maallisena analogiana voisi pitää jalkapallojoukkueen fanin tunnustautumista ylistämällä suosikkiaan vaikkapa 'symbolilla': Tappara on terästä!
Kotkan poikii ilman siipii...
-
Kotkan poikii ilman siipii...
Olen näinkin vanhana ilman siipejä, sillä en vain ymmärrä kolmiyhteistä Jumalaa. Kun saan siivet, varmaan jaksan sitten uskoa siihen. Siihen asti minun täytyy tyytyä pelkästään tähän yhteiseen Jumalaan.
-
Hei ! Täällä toinen, jolle kolmiyhteinen kokonaisuus Jumalassa ei täysin avaudu. Tunnen Jumalan, kuulen välillä PyhänHengen äänen, mutta Jeesus on minulle jotenkin edelleen nuo kaksi viimemainittua yhdessä. Ihmiset ovat tehneet Jeesuksesta fiktiivisen hahmon. Toki Jeesuksen sanat Raamatussa ovat jumala-ihmisen ääni ja se on suurta viisautta mitä Hän sanoo. Uskon myös että hän on Ristiinnaulittu ja että usko siihen, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi, on pelastukseksi.
Pyrin uskomaan niinkuin uskontunnustuksessa sanotaan, mutta se on vaikeampaa kuin Jumalan vallan, voiman ja viisauden kokeminen. Siinäpä uskoani koetellaan. On sitä sinapinsiemenen verran. Pohdittavaa on enemmän.
Jumala on rakkaus joka antoi meille esikuvaksi Jeesuksen. Hän on Opettaja.
-
Kun kirjoitin tuon tuossa edellä, muistui pian mieleeni Paavo Ruotsalaisen ajatus filosofeista perunamaan penkojina.
" Kuin siat työ sotkette pottuhalameen "- ajatus oli minulle alkuun aivan selvä. Lapsenuskolla sen omistin. Mitä enemmän Jumalaa pengotaan, sitä vaikeammaksi kaiken kokonaisuus ilmenee.
Pitänee ottaa alusta asti uusiks ! Uudet läksyt luki Paavokin.
Oi sinä kaikkein armollisin Hera Jeesus Kristus. Katsahda puoleeni laupeutesi silmillä !
-
Olen näinkin vanhana ilman siipejä, sillä en vain ymmärrä kolmiyhteistä Jumalaa. Kun saan siivet, varmaan jaksan sitten uskoa siihen. Siihen asti minun täytyy tyytyä pelkästään tähän yhteiseen Jumalaan.
Uskomme yhteen Jumalaan.
Isään, Poikaan ja Pyhäänhenkeen.
Tosi Jumala, tosi Jumalasta..
Suuri on uskon salaisuus.
-
Kolmiyhteinen on kieltämättä monimutkaisempi kuin yhteinen. Yhteinen kolmiyhteinen? Yksi yhteinen.
Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isää seuraa poika. Heidät yhdistää Pyhä Henki. Tässä on alkua paljollekin dogmatiikalle, ja dogmatiikka on jo aluetta, joka avautuu vain uskovalle. Vihkiytynyt voi omaksua.
Siksi yhteinen Jumala.
-
Tätä minäkin tarkoitan. Uskon, mutta hapuilen Jeesus-kuvan kanssa. Uskon, että syntyi ihminen joka syntyi Jumalan tahdosta ja Hänen kaikkivoimaisuudestaan. Uskon, että Jeesus oli ihminen jolla oli ylimaallisia kykyjä ja valta Jumalalta puhua niin kuin hän puhui. Se koitui hänen kuolemakseen. Sen, ristinkuoleman ja ylösnousemisen, joilla on taodistajia,
pohjalla elää uskomme.
Juutalaiset saivat vihansa voimalla roomalaiset teloittamaan Vapahtajan.
Nähin uskon.
Se minkä ihmiset ovat muovanneet Jeesuksen kuvaksi luulen olevan ihannointia, unelmointia ja tähän kuvaan turvautumista.
Minulle riittävät Vapahtajan sanat ja Pyhän Hengen ohjaus ja Jumalan suuruus jota kaipaan ja etsin.
Jeesuksen nimi on voimallinen pahaa vastaan. Siinä on suuri salaisuus.
-
Olet jo useaan kertaan eri ketjuissa maininnut tuon sanan uskonylistys. Missä sen oikein olet kohdannut, eli kuka sellaista termiä on käyttänyt ja mitä sillä tarkoittaa?
Moni! Minusta tuntuu ilkeältä sanoa nimiä, ja tämä on totuus. Radiojumiksessakin.
Kyseessä oli joidenkin vuosien takainen keskustelu siitä syntyikö joku Neitsyt Mariasta ja sikisikö hän Pyhästä Hengestä. Sen verran ilkenen kai todeta että kyseessä oli minua viitisentoista tahi kaksi vuosikymmentä varttuneempi teologijoukko. Moni oli tuttu sairaalamaailmasta eli sairaalapappeja.
Kommentti perusteluineen, "eiköhän se ollut ihan tavallinen nuoripari joille palmujen katveessa kävi entisesti" ei vakuuta, siitä puuttuu se eksegeettinen tapa tutkia joka tarkastelee paikallista kulttuuria ja tapoja. Ei tyttöä päästetty palmujen alle haaveksimaan.
Kyse oli siis uskontunnustuksesta. Miksi se ei saata doksologiaakin olla ja minä väsyin aivan perin pohjin miettimään Jeesuksen alkuperää. Docens löysi kohdan joka puhuu Augustinuksen perisyntiä vastaan, kreikan ef' ho ei käänny että in quod tai ja niin edelleen meissä (yksilöinä) synti ikäänkuin tule geeneissä sellaisenaan vaan --- käykö selittää kun väsyttää vähemmän? Olen apeamielinen.
Se tarkoittaa ihmissukua. Hieman kuin aikanaan Penan kertoma ubuntu, joka merkitsee sekä yhtä ihmistä että perhettä sukua kansaa ihmissukua.
-
Hei ! Täällä toinen, jolle kolmiyhteinen kokonaisuus Jumalassa ei täysin avaudu. Tunnen Jumalan, kuulen välillä PyhänHengen äänen, mutta Jeesus on minulle jotenkin edelleen nuo kaksi viimemainittua yhdessä. Ihmiset ovat tehneet Jeesuksesta fiktiivisen hahmon. Toki Jeesuksen sanat Raamatussa ovat jumala-ihmisen ääni ja se on suurta viisautta mitä Hän sanoo. Uskon myös että hän on Ristiinnaulittu ja että usko siihen, Jumalan kiitokseksi ja kunniaksi, on pelastukseksi.
Pyrin uskomaan niinkuin uskontunnustuksessa sanotaan, mutta se on vaikeampaa kuin Jumalan vallan, voiman ja viisauden kokeminen. Siinäpä uskoani koetellaan. On sitä sinapinsiemenen verran. Pohdittavaa on enemmän.
Jumala on rakkaus joka antoi meille esikuvaksi Jeesuksen. Hän on Opettaja.
Olen jo luopunut yrittämästä.
Se etu oli kun rupesin koineekreikkaan, että käsitin miten sitä kieltä käytetään. Verbistä tehdään substantiivi tai adjektiivi tai attribuutti ja aluksi olin ihan pää pyörällä. Sitten kun siihen hieman pääsi sisälle, tuumiskelin että ne jotka loivat opinkappaleita kun heidän täytyi saadakseen jotenkin paperille mitä kristinusko on ne käyttivät tätä kieltä.
Jumala on kovasti salattu, mutta on maininnut itsestään sentään jotakin, lähettänyt Jeesuksen meille ja sitten Pyhän Hengen ja antanut ymmärtää kai kun Jeesuskin opetti Isästä kaikenlaista, ja kun ihmispolo tekee näistä toiminnoista substantiiveja niin siitä syntyi paljon vaikeaselkoista :-\
-
Uskontunnustus on latinaksi symbolum. Sen voisi suomentaa myös tunnusmerkiksi. Miksi sitä ei voisi pitää ylistyksenäkin; tunnustaudumme kristityiksi ylistämällä kolmiyhteistä Jumalaa. Maallisena analogiana voisi pitää jalkapallojoukkueen fanin tunnustautumista ylistämällä suosikkiaan vaikkapa 'symbolilla': Tappara on terästä!
Oleellista on mitä se olisi septuagintaksi!
Itse oikeastaan älliistyin havaitessani mitä tapahtuisi jos perisyntioppi siirrettäisiinkin ihmissuvun vaivaksi eikä enää yksilöitten. Kirkkoisä Augustinushan katsoi että se on yksilössä kunnes pestään kasteessa pois.
Kasteen merkitys on sen jälkeen kun aloin miettiä mitä se olisi sitten, ollutkin suurmysteeri. Jeesus otti kasteen! Se sana ubuntu merkitsi minulle suurlöytöä. Johonkin sellaiseen se viittaa. Me olemme kuin katiskaan uineet kalat, sitä ei voi sisältä päin nostaa vedestä, mutta syömmekö siellä sisällä toinen toisemme vai autammeko, rakastammeko, huolehdimme, niin! Sillä on merkitys ja suuri onkin.
Jumala pitää huolen siitä että meidät kerran kaikki kiskaistaan kuiville.... Tämä on jotain mitä ajattelen toisin ajoin.
-
Jospa synti ymmärrettäisiin yhteiseksi vaivaksi eikä yksilön syyksi!
-
Jospa synti ymmärrettäisiin yhteiseksi vaivaksi eikä yksilön syyksi!
Talviveisuiden paneelissa yritettiin sanoittaa ja avata syntisyyttä.
Maapallo on yksi. Mitä pahaa maailmassa tapahtuu, on kaikkien syy. Syy-yhteyttä yksilön toimintaan ei useinkaan tiedosteta tai tunnusteta. Ihmiskunnan kärsimysten suunnasta se kuitenkin on löydettävissä.
Perisynti on niin arkaainen käsite, että se laajuudessaan ja syvyydessään, kaikenkattavuudessaan vertautuu hyvin maailmanlaajuiseen syyllisyyteen. Ykseyden yhteisöllisyyden positiivisuuden kääntöpuoli on globaali syyllisyys, mihin meidän syntisyydessä piehtaroiva uskonoppimme sopii kuin nenä päähän.
-
Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.
-
Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.
Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...
-
Suomen sana 'syy' on hankala. Se tarkoittaa toisaalta asian luonnollista johtumista toisesta - syy ja seuraus - ja toisaalta rikosvastuuta - syyllisyys. Syntimme oivaltaminen kärsimyksen syyksi on tärkeää. Synnistä syyttäminen on eri asia. Saatana on syyttäjä. Jumala on armahtaja.
Myös puulla on syyt, syynsä. Ne kuuluvat kasvuun, eikä niitä voi ottaa pois puuaineksesta.
Jumala on se joka kasvun antaa. Erilaisen eri puille. Toisilla Syyt ovat löyhässä, toisilla tiukassa, kuten vanhalla tammella. Balsabuu on kevyt, mutta ei kai se ole sen syy.
Tämä oli tätä Penan ja miun viäntelyä, syynsä sillakin.
Liian tiukka syyllisyys on häpeäksi kasvavalle. Silloin ei ole saatu välillä armon kastelua.
-
Olisiko kääntyminen sitäkin, että irtaudumme syyn ja seurauksen kierteestä katsomaan eteenpäin päämääriin ja ihanteisiin?
-
Minä olen huono katsomaan päämääriin. Ihanteita kyllä on paljonkin. Ainoa päämäärä jota odotan on se luvattu maa ja iankaikkisuus siinä.
Toinen tärkeä juttu josta pitää puhua on vahingonilo. Se on tietyssä mielessä synneistämme suurimpia. Onhan se sisäistä nauttimista toisen ihmisen vahingosta. On tietysti syyn ja seurauksen tulos kun on väärät motiivit ja keinot, ja sitten kärsii, mutta ' Ähäkutti, siitäpä sait ! on hyvin väärin ajateltu. On Jumalan tahto mitä meille tapahtuu. Jos nauraa toisen ansaitulle surkeudelle, se onvastoin Jumalan hoitamaa suunnitelmaa.
-
Hyvä hyvä Riitta-mummi. Lisäksi me emme sen toisen tietä tunne joten hyvä on jos emme istu kuin Jobin ystävät kenenkään ympärillä, lopulta hirmuiselta vihalta vain sen tähden pelastettuina että vahingonilomme kohde rukoilee puolestamme. :icon_lol:
-
Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...
Se on ainut hyvä.
Mietin itse lisää tuota mitä Pena kirjoitti sillä tykläsin kyllä kuunnella Kaisa Raittilan kommentteja talviveisuissa. Ja hieman huvitti kuinka oltiin vähän kuin vastahakoisia kuulemaan. Juontajalta löytyi aina yksi jae joka ei puhu syyllisyydestä ja syntisyydestä mitään että katsopas nyt Kaisa. Kaisa oli juuri lukenut ne kaikki. Siis siikkarit.
Joskus myönnän että maton alle ryömiminen riittäisi ettei ihan aina korkkimaton alle tarvitsisi. Uusiin siikkareihin on tulossa joku ent ehtoollisvirsi jossa kontataan pöydän alle odottamaan josko putoilisi murusia.
Luulen että isäntä pahastuu. Hän todella kutsuu syömään ja mitä tekevät kutsutut. Se meni överiksi. Soitin kyllä Samulille että muuten ihan hyvä, oikeinkin, mutta tuota tämä juttu...
-
Jumalan ääni kuuluu usein aivan 'ajallisissa asioissa'. Olin äsken aikamoisessa tuskassa kun kävelylenkillä tuli erinäisiä ruumillisia vaikeuksia. Myös koira alkoi vikuroida, tietenkin.
Samassa kun tulin sisään alkoi puheimeni hälyttää, hammaslääkäristä soitettiin. Olin unohtanut eilisen ajanvaraukseni. Antoivat uuden ajan ja lupasin maksaa unohdukseni.
Sitten Matti kertoi että kävellessäni oli tyttärentytär soittanut että jääkaappi on simahtanut.
Tarvisevat apua joko meidän vanhan jääkaapin tai rahan muodossa.
Silloin melkein simahdin. Menin ovien taakse ja kerroin Taivaan Isälle kaikki. Hän lupasi että jaksan ' kantaa ristini'. Muutama minuutti, ja vointini ja muutkin asiat järjestyivät.
Piinaviikon kokemuksissa, Isän nimeen.
-
Saatana on syyttäjä, Kristus on puolustusasianajaja ja Jumala armahtaa tuomarina... (=forenssinen vanhurskauttamisoppi). Se on kyllä hyvä...
Forenssiset olivat tai ovat fiksuja.
Vaikkakin tuo tuomarin armollisuus joskus mietityttää ja se peloittaa :)
-
Jos maallinen tuomari päättää laista poiketen, se pelottaa. Jumalalla on oma lakinsa. Hän armahtaa kenet Hän tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo.
Olemme toistaiseksi makselleet sakkoja syystä.
-
:-\
Kolme paikkaa missä peloittaa ja tuntee ittensä avuttomaksi.
1. Armejassa alokkaana.
2. Lentokoneessa
3. Alttarilla Jumalan edessä.
-
:-\
Kolme paikkaa missä peloittaa ja tuntee ittensä avuttomaksi.
1. Armejassa alokkaana.
2. Lentokoneessa
3. Alttarilla Jumalan edessä.
...vielä lisää parikin...
4. Vaimodiktaattorin suuttuessa.
5. Poliisin kanssa keskustellessa.
-
6. Kun taloyhtiössä kosteusvahinko ja olet toiminut "itsenäisesti" :icon_sad:
-
...
"
Jeesus antoi ihmisille Jumalan.
Ihminen tuli elämän syvän tragiikan keskellä tietoiseksi oikeasta sisällöstä, mutta vapautui myös ahdistuksestaan ja syyllisyydestään. Syntien anteeksisaamiseen perustuva sisäinen vapautuminen merkitsi omanarvontunnon palautumista, tervettä itsetuntoa, kykyä antautua ajattelemaan toisia ihmisiä ja todellista halua tehtäviinsä. Näin Jeesus antaa meille Jumalan keskelle arkipäivää. "
Martti Simojoki
Kirjassa kirkonmies ja muuttuva maailma. Sivu 516
-
Mitä vakavammin ajattelen, sitä selvemmäksi käy itselleni, että juuri herännäsyyspiireistä olen saanut voimakkaimmat vaikutteet siihen suuntaan, että meillä on Jeesuksessa tai hänen suuhunsa asetetutissa sanoissa paljon arvokasta opetusta ja hyvää etiikkaa, mutta muu ja enempi on haihattelua.
Saatan sittenkin etsiä julistusta Jumalasta, jonka kädestä otamme hyvän ja pahan. Tietysti, jos ja kun tämä on valehtelua, on vaikeata nähdä mitä yhteyttä Jumalalla voi ihmisen kanssa olla, siis koko ihmissuvun.
En haluaisi viedä uskoa keneltäkään. Itse en voi sille mitään etten usko. Täytyy lopulta olla itselleen rehellinen. Helvetin uhallakin, sillä yhtä helvettiä itsepetoskin on.
-
Nyt saattaa olla se ahdistuksen tie. :-\
-
Täytyy lopulta olla itselleen rehellinen. Helvetin uhallakin, sillä yhtä helvettiä itsepetoskin on.
:017: Eihän helvettiin meneminen mistään omista rehellisyyksistä ole kiinni?
-
Augustinus :
Joka tuntee totuuden, tuntee sen valon, ja joka tuntee sen, tuntee iäisyyden. Rakkaus tuntee sen. Oi iäinen totuus, oi tosi rakkaus, oi rakas iäisyys.
Sinä olet minun Jumalani. Sinun puoleesi huokailen päivin ja öin. Ja heti kun Sinut opin tuntemaan, sinä valasit minut niin, minä näin sen minkä näin, olevan todellisuutta, joskin minä vielä olin kykenemätön täysin sitä näkemään.
Sinä kohdistit minuun voimakkaan sädeloistosi, ja minun heikko silmäni sokaistui ja minä vapisin rakkaudesta ja pelosta. Minä huomasin olevani kaukana sinusta muukalaisuuden maassa, jossa minä ikäänkuin korkeudesta kuulin Sinun äänesi ;
" Minä olen täysikasvuisten leipä, kasva, niin saat syödä minua; äläkä sinä muuta minua sinuksi, niinkuin muutat lihallisen ruokasi, vaan sinä olet muuttuva minuksi. "
Ja minä opin huomaamaan, että Sinä kuritat ihmistä synnin tähden. Sinä annoit minun sieluni raueta kuin hämähäkin verkon. Ja minä sanoin; Eikö sitten olekaan mitään totuutta, koska sitä ei löydy äärellisestä maailmasta eikä äärettömistä avaruuksista. Ja Sinä huusit kaukaa; On kyllä. Minä olen se, joka minä olen. Ja minä kuulin sen, niin kuin sydämessä kuullaan. Ja nyt ei ole enää sijaa epäilyksilleni. Helpommin olisin voinut epäillä sitä, että itse olin , kuin että on olemassa totuus, joka nähdään ja havaitaan jo luomisen töistä.
-
Augustinus :
Joka tuntee totuuden, tuntee sen valon, ja joka tuntee sen, tuntee iäisyyden. Rakkaus tuntee sen. Oi iäinen totuus, oi tosi rakkaus, oi rakas iäisyys.
Sinä olet minun Jumalani. Sinun puoleesi huokailen päivin ja öin. Ja heti kun Sinut opin tuntemaan, sinä valasit minut niin, minä näin sen minkä näin, olevan todellisuutta, joskin minä vielä olin kykenemätön täysin sitä näkemään.
Sinä kohdistit minuun voimakkaan sädeloistosi, ja minun heikko silmäni sokaistui ja minä vapisin rakkaudesta ja pelosta. Minä huomasin olevani kaukana sinusta muukalaisuuden maassa, jossa minä ikäänkuin korkeudesta kuulin Sinun äänesi ;
" Minä olen täysikasvuisten leipä, kasva, niin saat syödä minua; äläkä sinä muuta minua sinuksi, niinkuin muutat lihallisen ruokasi, vaan sinä olet muuttuva minuksi. "
Ja minä opin huomaamaan, että Sinä kuritat ihmistä synnin tähden. Sinä annoit minun sieluni raueta kuin hämähäkin verkon. Ja minä sanoin; Eikö sitten olekaan mitään totuutta, koska sitä ei löydy äärellisestä maailmasta eikä äärettömistä avaruuksista. Ja Sinä huusit kaukaa; On kyllä. Minä olen se, joka minä olen. Ja minä kuulin sen, niin kuin sydämessä kuullaan. Ja nyt ei ole enää sijaa epäilyksilleni. Helpommin olisin voinut epäillä sitä, että itse olin , kuin että on olemassa totuus, joka nähdään ja havaitaan jo luomisen töistä.
Tämä on hienoa tekstiä. :eusa_angel:
-
Niin on. Siinä puhuvat ihminen ja Jumala yhdessä. Totuus ja Hengen ääni ja voima ovat täydelliset. Augustinus oli aikansa etsijänä, sitten löytäjänä ja lopulta voittajana.
Osat tunnustuksista ovat huvittavan inhimillisiä, mutta nekin kääntyivät hänelle voitoksi.
Jumala ei päästä helpolla niitä jotka hän haluaa omikseen.
Ajankuvaa on esimerkiksi se että häntä naitettiin 10-vuotiaalle morsiolle. Piti odottaa vielä kaksi vuotta. Myös seksiaddiktiot hänessä tulevat runsaasti esiin. En ole vielä kertomuksien lopussa, joten en tiedä kuinka hän kaikesta selviää.
-
Augustinus jatkaa pohdiskeluaan 8. luku 9 kirjoitus:
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä?
Loistakoon Sinun laupeutesi minulle, kun minä nyt kysyn, voisivatko ehkä ihmisen salatut rangaistustuomiot ja Aadamin lasten synkimmät synninsurut siihen antaa vastauksen.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö ja mikä on sen syynä ? Sielu käskee ruumista, ja tämä tottelee heti.
Sielu käskee itseänsä, ja saa vastustusta osakseen. Sielu käskee käden liikkua ja tämä tottelee niin herkästi, että käskyn antaminen on tuskin erotettavissa sen tottelemisesta.
Ja sielu on kuitenkin sielu, kun taas käsi on ruumiin jäsen.
Sielu käskee, että sielu tahtoisi. Ei ole toinen käskemässä, mutta sielu ei kuitenkaan tee mitä käsketään.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä ?
Sielu , minä sanon, käskee että sielu tahtoisi- eihän se käskisi jollei se tahtoisi. Ja sen käskyä ei täytetä.
Mutta sepä ei tahdo kokonaisesti, eikä siis koko voimallaan käskekään. Sillä vain siinä määrin kuin se tahtoo se myös käskee. Ja samassa määrin kuin tahtoa puuttuu, puuttuu myös käskyn noudattamista.
Sillä tahto vaatii tahtoa, eikä mitään muuta. Jos se ei eheästi tahdo, se ei saa käskyänsä täytetyksi.
Sillä jos tahto olisi eheä, sen ei enää tarvitsisi vaatia sellaista mikä on jo olemassa, nimittäin tahtoa.
Ei ole siis oikeastaan kummallista, että toiselta puolen tahtoo, toiselta puolen on tahtomatta. Se on sielun sairautta, että sielu totuuden kohottamana mutta tottumuksen ala painamana ei kykene kokonaisena nousemaan.
On siis olemassa kaksi tahtoa, koska niistä kumpikaan ei ole kokonainen, ja koska toisella on se mikä toiselta puuttuu.'
....
Sitä hyvää mitä tahdon en tee, vaan sitä pahaa. Paavali Room 7:19
-
Augustinus jatkaa pohdiskeluaan 8. luku 9 kirjoitus:
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä?
Loistakoon Sinun laupeutesi minulle, kun minä nyt kysyn, voisivatko ehkä ihmisen salatut rangaistustuomiot ja Aadamin lasten synkimmät synninsurut siihen antaa vastauksen.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö ja mikä on sen syynä ? Sielu käskee ruumista, ja tämä tottelee heti.
Sielu käskee itseänsä, ja saa vastustusta osakseen. Sielu käskee käden liikkua ja tämä tottelee niin herkästi, että käskyn antaminen on tuskin erotettavissa sen tottelemisesta.
Ja sielu on kuitenkin sielu, kun taas käsi on ruumiin jäsen.
Sielu käskee, että sielu tahtoisi. Ei ole toinen käskemässä, mutta sielu ei kuitenkaan tee mitä käsketään.
Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö, ja mikä on sen syynä ?
Sielu , minä sanon, käskee että sielu tahtoisi- eihän se käskisi jollei se tahtoisi. Ja sen käskyä ei täytetä.
Mutta sepä ei tahdo kokonaisesti, eikä siis koko voimallaan käskekään. Sillä vain siinä määrin kuin se tahtoo se myös käskee. Ja samassa määrin kuin tahtoa puuttuu, puuttuu myös käskyn noudattamista.
Sillä tahto vaatii tahtoa, eikä mitään muuta. Jos se ei eheästi tahdo, se ei saa käskyänsä täytetyksi.
Sillä jos tahto olisi eheä, sen ei enää tarvitsisi vaatia sellaista mikä on jo olemassa, nimittäin tahtoa.
Ei ole siis oikeastaan kummallista, että toiselta puolen tahtoo, toiselta puolen on tahtomatta. Se on sielun sairautta, että sielu totuuden kohottamana mutta tottumuksen ala painamana ei kykene kokonaisena nousemaan.
On siis olemassa kaksi tahtoa, koska niistä kumpikaan ei ole kokonainen, ja koska toisella on se mikä toiselta puuttuu.'
....
Sitä hyvää mitä tahdon en tee, vaan sitä pahaa. Paavali Room 7:19
Hyvää tekstiä...
11. luvussa A. pohtii aikaa. A:sen kirjat (Mm. lisäksi Henki ja kirjain) ovat minulla veeseessä. Pyhimmässä paikassa.
-
Jaa, minäkin vietän vessassa kahdenkeskisiä hetkiä. Samoin saunassa yksinollen. Siellä aloin nähdä hänen valonsa. Sauna on kuin kohtu.
Aug.:ssa olen tulossa vihdoin hänen kastepäiväänsä. Tilasin kirjastosta kaksi muuta kirjaa häneltä. Toinen on jotakin Kristityille naisille.
-
:017: Eihän helvettiin meneminen mistään omista rehellisyyksistä ole kiinni?
Ei voi ollakaan. Taisin ajatella, etten voi manipuloida itseäni uskomaan.
Kiitos Riitta-mummi, nuo "kaukaa kuullut sanat" ovat todemmat kuin oma itse.
Olen tätä miettinyt kun ryhdyin vääntämään päähäni uskontotiedettä. Uhhhh. En pidä kuin systiksestä eksegetiikasta ja kirkkohistoriasta mutta käytännöllinen on alkeistasolla pitkäpiimäisintä.
Mutta miettinyt siis: Useasti selitetään että "usko on lahja". Tuo lause kuulostaa aina vain järjettömämmältä. Mitä se sellainen on?
Jos kerran, ja kun kerran kristinusko kuuluu historiauskontoihin täytyy sen pohjalta löytyä jokin historiallinen tapahtumakin.
Se kai ei voi olla muu kuin Jeesuksen ylösnousemus.
Voidaanko sanoa, että " myös aivan alkukristityt elivät uskon varassa" käsittääkseni eivät eläneet. Tällä tapahtumalla oli liikaa todistajia, ja siten Jeesuksen elämä luonnollisesti sai suuremman merkityksen kuin minkä tahansa rabbin.
Mikä sitten on sitä "lahjaa"? Kovin kotoinen hokema nuoruudestani.
Itse taidan miettiä aika lailla jatkuvasti sitä kysymystä onko Jumala todella kiinnostunut yksittäisestä ihmisestä. Voin vielä uskoa Jeesuksen kuoleman merkityksellisyyteen, ja haparoiden siihenkin että Jumala olisi kiinnostunut ihmiskunnasta.
Luulen monien kaipaavan puhevälejä Jumalan kanssa. Itse ainakin kaipaan, mutten ole ollenkaan varma siitä onko kiinnostus molemminpuolista. En voi nähdä mitään syytä sille että olisi. Leena ei ole oikeastaan mitään, katsokaas.
No, palaan perehtymään Wiggaan. Tähänluetun perusteella yleispätevää höpinää kaikesta jossa ei tarvitse sitoutua mihinkään, minkä voi itse määritellä, tajunnanlaajennusta ja noin. Ihminen on Jumala ja Jung on hänen profeettansa. Siinä se suunnilleen olisi, wigga. :repee: :repee:
-
Siis, lahjana pitäisin sitä että Jumala kiinnostuisi minusta.
Menee kyllä ylitse sen perustarjonnan, oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Taidan aina kaivata joka tapauksessa sitä että tietäisin Jumalan olevan yksittäisistä henkilöistä kiinnostunut ja puhelias tännepäin ainakin jos sattuu sille päälle ja sitä yleensä tarkoitan vaikken taida löytää läheskään aina oikeita sanoja selittääkseni.
Enhän minä hyvänen aika tarvitse merkkejä enkä ihmeitä enkä ainakaan mitään tajunnanlaajennusta. Lähden lääkäriin jos sellaista rupeaa ilmenemään.
Minulle kun riittäisi sen tietäminen.
Kysy keneltä tahansa ne ovat ymmällään, kiusaantuneita, selitteleviä. Ja tavallisesti kukaan ei kerta kaikkiaan tajua etten minä tarvitse enempää.
-
OT Jumalan kannalta, mutta kun Augustinus osaa kirjoittaa noin, niin miksei sitä kierrätettäisi saarnoina Augustinusta ja muita vanhoja hyviä kirjoittajia, sen sijaan että joka sunnuntaiksi koetetaan keksiä jotain uutta ja ajankohtaista sanottavaa?
Ehtiikö sitä papin työssä edes lukea vanhoja hyviä kirjoituksia ja oppia niistä?
-
Leenan ilmaisu; Kaukaa kuullut sanat kertovat sen, että ihminen on sielultaan sama kuin tänä päivänä.
Augustinus, Martti Luther ja Kierkegard puhuvat tavoin josta pidän. Sitten ovat mystikot jotka näyttävät tietä heille jotka etsivät sielustaan Jumalaa.
Jatkokertomusta seuraaville paljastan, että Augustinus pääsi naimavimmastaan kun hänelle selvisi tehtävänsä merkitys. Hän koki myös suuren ruumiillisen vaivan ihmeparantumisen, ja se vahvisti päätöstä mennä kasteelle.
Hänen prosessinsa kesti kauan. Niin minunkin. :039:
-
Augustinus puhuu rakkaudesta. 10. luku 6 kirjoitus.
Mutta mitä rakastan silloin kun Sinua rakastan ? En ruumiin kauneutta, en ajallisen maailman loistoa, en päivän kirkasta valoa mikä on niin rakasta silmilleni. En liioin muotokauniiden laulujen suloisia säveleitä, en kukkien ja voiteisen ja mausteiden tuoksuja. En mannaa enkä hunajaa. En ruumillista suloa enkä lihalle mieluisia syleilyjä.
En rakasta näitä kun rakastan Jumalaani. Ja kuitenkin tavallaan rakastan päivän valoa, rakastan sävelten sointua, rakastan tuoksua, rakastan ruokaa ja rakastan syleilyä kun rakastan Sinua Jumalani, joka olet minun valoni, minun sisäisen ihmiseni sointu, tuoksu, ruoka ja syleily.
Minun sielulleni loistaa valo, jota maailma ei käsitä. Sille kaikuu sävel jota aika ei vaimenna. Sen täyttää tuoksu jota tuuli ei haihduta. Sillä on ruokaa joka ei syöden lopu, on rakkauden yhteyttä jota ei kyllästyminen katkaise.
Tätä kaikkea rakastan kun rakastan Jumalaani.
-
Keskustelu jatkuu osassa 2