Lohduttaa monin tavoin! Tämän päivän lohtu on ollut se SV183 (Suo, Jeesus, hellä mieli etc.). Sitähän mie tarviin itelleni, saahan sitä pyytää kohtausten aiksiseen käyttäytymiseen jota ei voi ollenkaan valita, mutta jos en saa, sitten muuhun. Hyvin usein se lohduttaja on Siionin Virsi ja se on mainio asia, koska ne ovat aina mukana.
Tämä ei ole yksistään minun kysymykseni. Joku on tämän kirjoittanut koska itse kokee näin ja toivoo parantamista... Tämä on valittu tähän kirjaan (en edes uskalla katsoa vievätkö pois) Tätä ehdotetaan veisattavaksi. Tämä on yhteinen... se on hieman erikoinen kokemus, on vähän kuin minuas kannettaisiin... en nyt osaa selittää... minä olen hyvin huono selittämään mitään. Kuuntelen kaikki seurapuheet kiinnostuneena, mutta on jokin puhe osuu kohilleen, on kuin minulle puhuttu.
Tämä Körttifoorumi on minulle lohdutus. täällä on rakkaita ihmisiä jotka ovat muutakin kuin sattumaotos kyberavaruutta, tunnen livenä monta. Heille kuuluu jotakin, hyvää tai pahaa, heillä on ajatuksia jotka herättävät ajatuksia. Suurin lohdutus on kuitenkin yhdessä koettu ratkaisu, te olette ensimmäinen ryhmä, josta minua ei ole erotettu epilepsian tähden, tai piikitelty siitä sen verran et olen sitte itse lähtenyt pois..
Tuohon kommentoi kerran Hukanhaudan seudun diskonissa jonka kanssa ystävähköin Joensuussa: Miksi sä puhut siitä, onhan minullakin verenpainetta, muttern minä siitä' ensimmäiseks puhu kaikille. Siinäpäs se. Onko puhuttava heti (miten se noin tuo henkilökohtaisa asioitaan julki) vai onko odotettava pelolla ja vavistuksella kohtausjaksoa, ja kohdattava se sotku ja ihmisten järkytys?) Verenpainetauti on hiljainen. Se ei aiheuta yllätyksiä (komplikaatiot on kuitenkin selvästi ruumiillisia sairauksia) (Läppäriä on paha teipata kiinni kun sen äärellä simpuroi tekstiä).... eli ihan hyvää rarkaisua ei ole ikenassakaab
Miten käy maail
massa ihmisen jolla on merkillisiä olemisen ja puhumisen muutoksia? Hän näyttää nyt ihan tämmöiseltä, sitten yks kaks peräti päiviä tuommoiselta. Kumpikas noista nyt on todellinen Leena? Onko sen puheeseen luottaminen . jos se vaan menee sairautensa taakse piiloon ja ottaa ihme erivapauksia... kerjää sääliä kun on mukamas niin kauhea olo. Menköön johkin muualle... mutta kuka antaa osoitteen, Minä en tiijä mis on ttuo Johkin,
Nyt minä sanon mitä minä ajattelen: Hyvä ystäväkansa. Minä oon teidän seurassanne kokenut varsin ihmeellisiä seikkoja joista kirjoitan laajan runon kun se on kypsä. Minä uskon että täällä kyetään rakastamaan Jumalan rakkaudella. Joku alkutotuttelu pitää aina käydä läpi tietenkin. Mutta minun päivittäinen hiljainen onneni on: Alkutotuttelun jälkeen nämä antoivat minun kulkea tässä opetuslapsiryhmässä (muissa en pärjäisi). Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Körttiläisyys kantaa hyvää hedelmää. Otetaan vaikka Siikkarit. Nuhdellessakin ne kohduttavat. Jumala puhuu sillai... Jumala ei tärskäytä ihmistä liian muussiksi... nämä seuraavat Kristusta ja onvat siksi lähellä häntä,,, ... väsyksissä influenssaisena minä tiedän, sekin on tila josta sopii kiittää Jumalaa joopa. Avaan voorumin ja kiitosvirsi alkaa soida... Ei vain se että te jaksoitte odotella ja tutustua ja sitten kaikki olikin ookoo... Tässä on KJumalalla sormet pelissä... Täällä minä toisinaan kohtaan armollisen Jumalan. Oon niin kiitollinen,