Yritän rakastaa Jumalaa yli kaiken siten, että mikään ei tulisi Jumalan ja minun väliin. Ei silloinkaan, kun luottamus on koetteella, ja olen onneton. Luin hyvän kirjan Isä Meidän - rukouksesta. Siinä selitettiin, että pyyntö: Pyhitetty olkoon Sinun nimesi, tarkoittaa samaa - oikeastaan samaa, kuin "älä pidä muita jumalia". Ja uskon tähän rukoukseen myös vastattavan. Siten siinä todella pyydetään kaikki, mitä ihminen ntarvitsee.
Yritän eläytyä toisiin, ja omalla kohdallani se merkitsee sitä että hyväksyn ihmiset, jotka pelkäävät. Minä pelkään myös, joskin eri asioita. Tiedän miten vaikeaa pelko voi olla, ja jos ihmiset pelkäävät oireitani kovin paljon, ajattelen omia pelkojani ja annan heidän olla, eli yritän välttää heidän seuraansa tunkeutumista. Jään aina toivomaan että ihmiset käsittäisivät mistä on kyse: Minä olen "kasvanut" siihen, että kykenen jättämään - ei kuitenkaan niin, että jättäision vihasta tai summamäärästä kaiiki - ne ainoastaan, joille vaikka nyt tääkllä on sietämätöntä olla seurassani, ja jotka ovat siitä kirjoittabeetkin. Sehän on loppujen lopuksi kamalaa - aivan kuin pakottaisi ihmisiä kirjeenvaihtoon kanssaan. .
Viha sitoo, rakkaus mahdollistaa surun, ja rakkaus mahdollistaa sen että yhteys jatkuu. Niiden kautta, jotka sitä toivovat pitämällä yhteyttä,. , ja aina rukouksen tien kautta.
Sama koskee muutakin: Yritän, vaikka mokaan usein, ja unohdan, selvitä johonkin jossa koetan ajatella, entä jos olisin tuo toinenm, mitä toivoisin? Olen ajatellut, että jonkin "erilaisuuden" olen saanut ristinä, jokaisella on omansa, enkä tahdo olla taakkaba joille olen "liian kova pala".
Aihe: Miten toteutan rakkauden kaksoiskaskya? (Luettu 5771 kertaa)