Tänään olen pohtinut, kuulunko vähemmistöön.
Lääkeyhtiö on
tutkinut suomalaisten ihonhoitotottumuksia.
Tutkimuksen mukaan 15 prosenttia 18-65-vuotiaista ei käytä lainkaan rahaa ihonhoitotuotteisiin "haastavasta ilmastostamme huolimatta".
Minulta ei kysytty - onneksi. Olisi nimittäin mennyt vastaaminen vaikeaksi.
Käytänkö ihonhoitotuotteita vai en? Auttakaa, foorumilaiset!
Rahaa en ihonhoitoon juuri käytä ("Suomalaiset käyttävät rahaa ihonsa hoitoon hieman alle 15 euroa kuukaudessa"), kuukausitasolla kustannus on olematon.
Mutta ne tuotteet! Nyt on tultava kaapista ulos. Käsittelen useamman kerran vuodessa ihoani teknokemiallisen teollisuuden tuotteilla (mustan rasvan poistoaineita ei nyt oteta lukuun). Näitä ovat:
a) Saapasrasva (myydään toreilla ja markkinoilla, sisältää lanoliinia, mehiläisvahaa ja luontoöljyjä). Käytän sitä vetisen nuhan aikana suojaamaan nenänseudun ihoa rikkoontumiselta ("suojaa nahkaa --- suolavedeltä ---"). Mitä muuta sitä vesinuhassa sieraimista valuu kuin suolavettä. Saapasrasvan ansiosta voin suhtautua nuhakohtauksiin ilman aiempaa paniikkia, sillä "nahka pysyy joustavana eikä halkeile". Käyttöohje suosittelee kokeilemaan rasvaa ensin näkymättömään kohtaan. No, kokeilin, mutta en tiedä, onko värimuutoksia tapahtunut, koska, hm, äh... Nenänseudun nahassa en ole havainnut muutoksia.
b) Lypsyvoide. Nykyisin ei ehkä automaattinavettojen lypsyasemilla käytetä lypsyvoidetta (tästä toivon lisätietoja, jos niitä jollain on), mutta tuote on edelleen myynnissä, myös viittä litraa pienemmissä pakkauksissa. Sen, mihin saapasrasva ei päde, hoitaa lypsyvoide (jota kutsutaan nykyisin paljon hienommalla nimellä). Se hoitaa esim. soutajan kämmenrakot tuiki näkymättömiin, mistä hämmästyttävästä seikasta informoin voiteen tuotepäällikköä. "Monenlaisesta on kuultu, mutta tämä oli kyllä uutta", hän totesi.
No niin, mitä arvelette: kuulunko vähemmistoon vai voidaanko saapasrasva ja lypsyvoide lukea ihonhoitotuotteiksi?
Mt
