^Piti siis vielä kommentoida ylle lainaamaani:
Minusta tuo kuulostaa epärealistiselta. Kuten raamatuntulkinnasta, myös tunnustuksen ja katekismuksen tulkinnasta on eri mielipiteitä, eli omia korostuksia syntyisi joka tapauksessa. Läpi sukupolvienhan niitä myös on syntynyt. Ja jokainen on ollut sitä mieltä, että oikein ja aidosti opettaa juuri kuin Raamattu ja tunnustuskirjat opettavat ja että muut ymmärtävät ne väärin.
Koettaisin päästä kiistelystä mieluummin siten, että antaisinkin kirkon siipien suojissa elää jos jonkinmoista kuppikuntaa, jotka järkkäisivät toimintaansa itsenäisesti. Olisi kuin oppisuuntien markkinat, valitse mieleisesi. Sitähän nytkin tilanne jossakin määrin on, mutta ehkä "kuluttajilla" ei ole kunnollista näkemystä siitä, mitä kaikkea on tarjolla? Jonkinmoista uskonnollista kuluttajavalistusta pitäisi olla, ja mielellään vielä niin että eri suunnat voisivat suoraan kertoa, missä näkemykset eroavat. Osataanhan se politiikassakin.
Alkuperäisessä kysymyksessä komppaan Pirskaa ja Sannelia: Seuroissa käymiseni (toistaiseksi kyllä vähäinen) ei ole vaikuttanut jumalanpalveluksessa käymiseeni, koska seuroissa ei ole ehtoollista. Ehtoollisen nauttisin mieluiten vain liturgian ja virsien kera, opetusta en siihen yhteyteen kaipaa. Oppia saan lukemalla ja omiksi kokemistani porukoista. Kannattaisin siis aika minimalistista messun sisältöä, jolloin (miltei) kaikki kuppikunnat voisivat osallistua hampaita liiemmin kiristelemättä. ("Miltei" on lisätty naispappeuden torjujien takia - niiden kai edelleen pitäisi joskus jäädä yhteisestä messusta pois.)
Äänestys