Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 16.02.12 - klo:11:27
-
Äiti lohduttaa lastaan, morsian sulhasta ja ystävä ystävää. Hoitaja lohduttaa potilasta.
Saatteko te lohtua körttiseuroissa, herännäisporukoissa tai ystäväkansan tapaamisissa? Lohduttaako körttifoorumi? :kahvi:
-
Joo.
(Jaah nyt tuossa vasemmalla lukee "öppiäinen sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki" :icon_lol:)
-
Körttifoorumi on parhaimmilaan hauska, hiukan viisastuttava ja jopa toimintaan ohjaava, mutta lohduttava ?
Jumalan sana on lohduttanut monta kertaa ja välittäjänä on käytetty muutamia foorumilaisia.
Äitini pyysi usein viimeisinä aikoinaan:Lohduta minua ! En ymmärtänyt, enkä osannut. Nyt ymmärrän että hän oli tullut niin pieneksi että hän kaipasi syliin ja pipin silitystä.
Lotta juoksee syliin kun on satuttanut, ja minä l o h d u t a n.
Syntisen paras lohdutus on Vapahtajan yhteys.
-
Muistan ainakin kaksi tapausta, jolloin olen saanut lohtua körttiseuroissa. Ensimmäinen liittyi omaan kouluni päättymiseen ja miettimiseen, mitä sitten, missä on minun paikkani. Toinen ja on niitä varmaan ollut paljon muitakin, on liittynyt siihen huoleen, mitä minulla on ollut ajatellessani omia lapsiamme ja heidän elämäänsä.
-
Äiti lohduttaa lastaan, morsian sulhasta ja ystävä ystävää. Hoitaja lohduttaa potilasta.
Saatteko te lohtua körttiseuroissa, herännäisporukoissa tai ystäväkansan tapaamisissa? Lohduttaako körttifoorumi? :kahvi:
yeps; puheista, virsistä, juhlilta, seuroista ja foorumiltakin,
-
Lohduttaa monin tavoin! Tämän päivän lohtu on ollut se SV183 (Suo, Jeesus, hellä mieli etc.). Sitähän mie tarviin itelleni, saahan sitä pyytää kohtausten aiksiseen käyttäytymiseen jota ei voi ollenkaan valita, mutta jos en saa, sitten muuhun. Hyvin usein se lohduttaja on Siionin Virsi ja se on mainio asia, koska ne ovat aina mukana. Tämä ei ole yksistään minun kysymykseni. Joku on tämän kirjoittanut koska itse kokee näin ja toivoo parantamista... Tämä on valittu tähän kirjaan (en edes uskalla katsoa vievätkö pois) Tätä ehdotetaan veisattavaksi. Tämä on yhteinen... se on hieman erikoinen kokemus, on vähän kuin minuas kannettaisiin... en nyt osaa selittää... minä olen hyvin huono selittämään mitään.
Kuuntelen kaikki seurapuheet kiinnostuneena, mutta on jokin puhe osuu kohilleen, on kuin minulle puhuttu.
Tämä Körttifoorumi on minulle lohdutus. täällä on rakkaita ihmisiä jotka ovat muutakin kuin sattumaotos kyberavaruutta, tunnen livenä monta. Heille kuuluu jotakin, hyvää tai pahaa, heillä on ajatuksia jotka herättävät ajatuksia. Suurin lohdutus on kuitenkin yhdessä koettu ratkaisu, te olette ensimmäinen ryhmä, josta minua ei ole erotettu epilepsian tähden, tai piikitelty siitä sen verran et olen sitte itse lähtenyt pois.. :022:
Tuohon kommentoi kerran Hukanhaudan seudun diskonissa jonka kanssa ystävähköin Joensuussa: Miksi sä puhut siitä, onhan minullakin verenpainetta, muttern minä siitä' ensimmäiseks puhu kaikille. Siinäpäs se. Onko puhuttava heti (miten se noin tuo henkilökohtaisa asioitaan julki) vai onko odotettava pelolla ja vavistuksella kohtausjaksoa, ja kohdattava se sotku ja ihmisten järkytys?) Verenpainetauti on hiljainen. Se ei aiheuta yllätyksiä (komplikaatiot on kuitenkin selvästi ruumiillisia sairauksia) (Läppäriä on paha teipata kiinni kun sen äärellä simpuroi tekstiä).... eli ihan hyvää rarkaisua ei ole ikenassakaab
Miten käy maailmassa ihmisen jolla on merkillisiä olemisen ja puhumisen muutoksia? Hän näyttää nyt ihan tämmöiseltä, sitten yks kaks peräti päiviä tuommoiselta. Kumpikas noista nyt on todellinen Leena? Onko sen puheeseen luottaminen . jos se vaan menee sairautensa taakse piiloon ja ottaa ihme erivapauksia... kerjää sääliä kun on mukamas niin kauhea olo. Menköön johkin muualle... mutta kuka antaa osoitteen, Minä en tiijä mis on ttuo Johkin, Nyt minä sanon mitä minä ajattelen:
Hyvä ystäväkansa. Minä oon teidän seurassanne kokenut varsin ihmeellisiä seikkoja joista kirjoitan laajan runon kun se on kypsä. Minä uskon että täällä kyetään rakastamaan Jumalan rakkaudella. Joku alkutotuttelu pitää aina käydä läpi tietenkin. Mutta minun päivittäinen hiljainen onneni on: Alkutotuttelun jälkeen nämä antoivat minun kulkea tässä opetuslapsiryhmässä (muissa en pärjäisi). Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Körttiläisyys kantaa hyvää hedelmää. Otetaan vaikka Siikkarit. Nuhdellessakin ne kohduttavat. Jumala puhuu sillai... Jumala ei tärskäytä ihmistä liian muussiksi... nämä seuraavat Kristusta ja onvat siksi lähellä häntä,,, ... väsyksissä influenssaisena minä tiedän, sekin on tila josta sopii kiittää Jumalaa joopa. Avaan voorumin ja kiitosvirsi alkaa soida... Ei vain se että te jaksoitte odotella ja tutustua ja sitten kaikki olikin ookoo... Tässä on KJumalalla sormet pelissä... Täällä minä toisinaan kohtaan armollisen Jumalan. Oon niin kiitollinen,
-
Mikä nyt lohduttais kun tämä tauti ei mene ohi ja minun piti kaataa kahviakin juhlissa ja juuri meinasin kysyä panenko körtit päälle ja kuume jatkuu... ja...ja... Tämä ei ole mukavaa!
-
Mikä nyt lohduttais kun tämä tauti ei mene ohi ja minun piti kaataa kahviakin juhlissa ja juuri meinasin kysyä panenko körtit päälle ja kuume jatkuu... ja...ja... Tämä ei ole mukavaa!
Kuulkaas tohtori. Minulla oli kerran samanlainen tauti ja se loppui vasta, kun kannettiin muutamia huonekasveja pihalle. Jokavuotisesta jouluflunssasta pääsin eroon ja luopumalla totaalisesti hyasinteista ja jatkuvasta pärskimistä kuumeilusta luopumalla limoviikunasta. Googlaappa kasvisi onko niissä allergisoivia. On vaan kumma, kun allergiaoireet muistuttavat niin paljon flunssaa, että oireista niitä ei aina erota toisistaan.
-
Tapasin eilen yhden liikekumppanini joka pyrski ja niiskutti flussaansa, mutta kun oli sitten ottanut juomia illalla, niin oli kuin terveyden perikuva täynnä intoa ja ei flunssasta tietoakaan.
En nyt kehoita ketään juomaan, mutta ennen vanhaan pirtu taisi olla ihan yleispätevä lääke vaivaan kuin vaivaan.
Sitä kun ottaa, niin se voivottelu lähtee ja tulee iloinen fiilis ja pöpöt kuolee, vaikkakin seuraava päivä sitten ei niin hauska olekkaan? :-\
-
Kuulkaas tohtori. Minulla oli kerran samanlainen tauti ja se loppui vasta, kun kannettiin muutamia huonekasveja pihalle. Jokavuotisesta jouluflunssasta pääsin eroon ja luopumalla totaalisesti hyasinteista ja jatkuvasta pärskimistä kuumeilusta luopumalla limoviikunasta. Googlaappa kasvisi onko niissä allergisoivia. On vaan kumma, kun allergiaoireet muistuttavat niin paljon flunssaa, että oireista niitä ei aina erota toisistaan.
Hyasintit hylkäsin lopuksielämää tänä jouluna sitten. Mutta minulla on makuuhuoneessa limoviikuna!
Hän lähtee nyt!
-
Saatteko te lohtua körttiseuroissa, herännäisporukoissa tai ystäväkansan tapaamisissa? Lohduttaako körttifoorumi? :kahvi:
Kyllä. Ja jos ei muu lohduta, niin virret kuitenkin.
-
Seurat ovat toisiinsa nähden sisällöltään erilaisia. Mutta kylläpä virsistä nousee lohtua ja tukea, puheistakin toisinaan. Joskus katse, käden viittaus ja jutustelu kahvikupin ympärilllä auttaa ja vie eteenpäin - joskus, toisinaan, ei aina. Mutta noin niin kuin ylipäätään: ei se hassumpaa ole seuroihin mennä. Moni tämän foorumin kirjoittajista - ja lukijoista - meneekin seuroihin niin kauan kuin jalka kapsaa - ja kauemminkin: jotkuthan voi kantaa ja onhan niitä kulkupyöriä, sähköisiäkin!
-
Nytpä lähden kapsamattoman jalan kanssa lääkäriin. Jos se siellä saataisiin seurakuntoon?
-
Helsingin Seuratuvalle on hissimahdollisuus ja minä pyydän, että soitelkaa.