Kirjoittaja Aihe: Avioero  (Luettu 33681 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Hölkänen

  • Vieras
Avioero
« : 10.08.06 - klo:12:04 »
Av(i)oliittoketjua lukiessa heräsi kysymys, miten tämän päivän körttikansa suhtautuu avioeroihin. Eihän siitä käsittääkseni monta vuosikymmentä ole, kun oli suuri häpeä olla eronnut, varsinkin naiselle. Jotkut papit taisivat jopa kieltäytyä vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon.

2000-luvulla puolet avioliitoista päättyvät eroon (näin tilastonikkarit kylmän viileästi toteavat...). Toisin sanoen on melko tavallista, että liitot kariutuvat. Paremmissakin piireissä: kirkossa on eronnut piispa ja vapaissa suunnissa arvostettuja saarnaajia, jotka ovat eronneita. Kuitenkin Raamattu sanoo, että minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako. Onko avioero siis synti?

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Re: Avioero
« Vastaus #1 : 10.08.06 - klo:12:32 »
.

Lainaus käyttäjältä: "Hölkänen"
... minkä Jumala yhdistää, sitä älköön ihminen erottako...


Jumala on sallinut eron, koska mitään ei tapahdu Hänen tietämättään. Synti on erossaoloa Jumalasta, ei yksittäinen teko. Kariutunut liitto on tapahtunut tosiasia, jolla on Korkeimman siunaus. Luonnollinen ihminen ei halua erota. Jumala on katsonut kuitenkin hyväksi eron. Jos me ihmiset saisimme säätää, toki olisimme yhdessä ikuisesti. Erkkikin tietää, että yhdessä on mukavampaa.

.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Hölkänen

  • Vieras
Avioero
« Vastaus #2 : 10.08.06 - klo:12:34 »
Itse kannatan elinikäistä parisuhdetta, mutta olen myös sitä mieltä, että monissa tapauksissa avioero on oikea ratkaisu. Synniksi sitä ei pitäisi koskaan saarnata. (Esitin kysymyksen puhtaasta katkeruudesta, että homojen kohdalla syntikysymystä ihan vakavissaan vielä mietitään.)

Paljon keskeisempi kysymys on, mistä erot johtuvat ja miten eroon päättyviä liittoja voitaisiin vähentää.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Avioero
« Vastaus #3 : 10.08.06 - klo:13:21 »
Lainaus käyttäjältä: "Hölkänen"


Paljon keskeisempi kysymys on, mistä erot johtuvat ja miten eroon päättyviä liittoja voitaisiin vähentää.


Ajattelen lasten kannalta. Kriisin kestäessä he joutuvat koville. Olisi tartuttava ennakoiviin toimenpiteisiin, ettei kriisiä syntyisi.
Puhtaasti teologiselta kannalta - joka muuten on tietääkseni ainoa tehokas keino - suosin jatkuvaa rukousta. Juhani Ahon Heränneitä lastussa kuvataan miestä, joka meni pappilaan innoissaan, että nyt se saatiin kiinni, nimittäin vaimo, joka miehen mielestä oli - ja tarina antoi myös aika selviä viitteitä - yrittänyt polttaa heidän kotinsa, ja oli jo kauan kiusannut sekä miestä että lapsia. Pappipa käännytti miehen takaisin todeten, että se on sinun vaimosi, sinun kuuluu elää hänen kanssaan; että tuomioistuin ei tullut kyseeseenkään.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Avioero
« Vastaus #4 : 10.08.06 - klo:13:55 »
No taidanpa taas paljastaa tämän vanhoillisuuteni, ei sille mitään mahda, että monessa asiassa vain ajattelen näin.  :wink:  Eli hyväksyn kyllä eron, mutta vain äärimmäisenä keinona. Tilastoja lukiessa tulee mieleen, että lapsiparat... Jos ja toivottavasti kun joskus sattuu se oikea omalle kohdalleni, niin yritän ainakin omasta puolestani olla yhdessä loppuun asti, mutta sehän riippuu tietysti toisesta osapuolestakin, yksin se ei onnistu, jos toinen ehdottomasti haluaa erota. Mieluummin suosisin pitkää seurusteluaikaa, jos se olisi keino välttää erot, kuitenkin naimisiin mieluummin ennen lasten tuloa.

Onneksi oma lähipiirini on välttynyt eroilta. Yksi serkku tosin on eronnut lyhyen avioliiton jälkeen, mutta heillä ei ollut lapsia, mutta nyt on sitten avoliitossa uuden naisen kanssa ollut useita vuosia ja taitaa olla kolmas lapsi tulossa. Hyvä näin. Sitten muistaakseni yksi äitin serkku on eronnut, kun asuvat erillään, en tosin ole ihan varma, onko ero virallinen. Kuitenkin on joitakin semmoisia tapauksia perhetuttujen kohdalla, että ovat asuneet erillään jopa parikin vuotta ja sitten todenneet, että parempi olla yhdessä ja nyt ovat sitten umpirakastuneita ja ovat aloittaneet kokonaan "uuden" avioliiton ja sen huomaa. Olenkin sitä mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti. Monesti unohdetaan papin sana "niin myötä kuin myös VASTAmäessä. Ei voi olettaa, että kaikki olisi aina yhtä jännää kuin alussa, vaan arki on arkea ja itse en hyväksy eron syyksi sitä, että alkoi olla "tylsää".

Jos ei ole lapsia, niin kyllä sen eron jotenkin kakistellen sulattaa, mutta jos pariskunnalla on lapsia, niin pitää olla aika pätevät syyt eroamiseen. Lasten etu pitäisi olla aina etusijalla. En minä sitä sano, että yhdessä hinnalla millä hyvänsä, en suinkaan. Väkivaltaisia avioliittoja ei pitäisi jatkaa. Samoin jos aina riidellään, niin ero on parempi, mutta ensin pitää yrittää sovitella riidat, eikä heti ensimmäisestä mutkasta kääntyä. Pettämiset ovat myös pätevä syy eroon petettävän kohdalla. Kuitenkin itse luen "synniksi" sen, että eroaa uuden rakkauden vuoksi, synniksi sille, joka hyppii uuden perään. Koskaan ei saisi tuomita, ja siksi "synti" on huono sana, mutta minkäs minä sille mahdan, kun ei vain mene kaaliin, että tuollaista peliä pidetään. En minä kuitenkaan eroa automaattisesti syntinä näe, vaan ennemminkin eron syyt voivat olla syntejä, jolloin ne menevät puolisoille eri tavoilla. Toivottavasti joku ajattelee, mitä ajan takaa. Ja sitten se, että avioliitossa pitäisi antaa tilaa toiselle. Tiedän tapauksia, joissa ollaan liian mustasukkaisia ja ei uskalleta päästää toista minnekään. Koti ei saa olla vankila. Kuitenkin aina ensin keskustelut ja muut lievemmät keinot.

No, siinä tuli joitakin minun mielestä päteviä ja ei-päteviä eron syitä. Ero on siis äärimmäinen keino, ja itse ihailen pariskuntia, jotka menneistä vaikeuksista huolimatta myöntävät, että yhdessä on parempi ja liitto jatkuu onnellisena.

Siinä taisi tulla jo tilitys omalta kohdaltani, että mitä itse ajattelen asioista. Kuitenkin jokainenhan voi olla omaa mieltänsä. Yhteenvetona, että ihmiset eroavat mielestäni liian helposti ja eivät usein ole miettineet tarpeeksi avioliittoon mennessään, mitä se tarkoittaa. Ei muutoin voi selittää erojen määrän noin jyrkkää kasvua.



ps.  Ja bonuksena sanon sen, että en pane yhtään vastaan, kun lesket menevät uusiin naimisiin. Minun mielestä avioliitot ovat tällöin päättyneet niinkuin Jumala on säätänyt ja sen jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Avioero
« Vastaus #5 : 10.08.06 - klo:17:01 »
Olen onnellinen suvustani. Eronnut on tietääkseni pelkästään pikkuserkku-kummisetäni. Eikä kenelläkään muulla tietääkseni ole mitään ongelmia. Myöskin kuuden parhaan ystäväni (jos vain Nivalan alue lasketaan) vanhemmista vain yhden vanhemmat ovat eronneet.

Mulla on hyvä tuuri.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Avioero
« Vastaus #6 : 10.08.06 - klo:21:48 »
Olisi ihan kivaa nähdä joskus sellainen tilasto, että miten erot jakautuvat eri puolille Suomea. On vain semmoinen näppituntuma, että Etelä-Suomi ja kaupungit kiilaavat ylivoimaisesti edelle, kun kuulostaa niin kamalan isolta nuo luvut, vaikka samat olen aiemminkin kuullut. Etelästähän ne tosin aina kaikki muotivillitykset alkavat, niin eihän se mikään kumma olisikaan. Täällä pohjoisemmassa (Savo ja Pohjanmaa) on vielä vähän jäljellä sitä maalaisjärkeä, että ei ihan pienestä säikähdetä ja on elämänarvot useammin kohdallaan niin ettei kuvitella että avioliitto olisi vielä usean vuoden jälkeen samanlaista kuin alussa. Tämä on siis raaka yleistys, ei koske yksittäistapauksia. No, tämän päivän muoti on tuollainen vaihtuvuus, niin kai se pitää sitten yrittää hyväksyä myös avioelämään.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa An-na

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 857
Avioero
« Vastaus #7 : 11.08.06 - klo:00:03 »
Etelä-Suomessa ja suurissa kaupungeissa on myös enemmän ihmisiä, joten jos luvut ovat suuremmat, niin se johtunee täysin siitä, että on enemmän ihmisiä ja täten pariskuntiakin. Kyllä sitä Pohjanmaalla ja Savossakin osataan erota. Ei eroaminen ole mikään muoti-ilmiö. En nyt yleensä mitenkään puolustele pääkaupunkiseutua, mutta tässä asiassa asuinalueella ei ole mielestäni kovinkaan suurta merkitystä. Voi olla, että on olemassa joku levoton marginaaliryhmä, joka ei kaupunkilaisuutensa vuoksi osaa tehdä töitä avioliittonsa eteen, mutta luulen, että ne luvut ovat todella pieniä. Harva menee naimisiin miettimättä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Kyllä naimisiinmenoa harkitaan aina, riippumatta asuinpaikasta. Ja ei kai kukaan ole niin naivi, että luulisi avioliiton olevan samanlaista kuin seurustelun alkuaikoina. Tai kai heitäkin on, mutta jälleen kerran luulen, että kyse on marginaalisesta ryhmästä.

Ja mitä eroamiseen tulee; ei kai kukaan naimisiin mennessään ajattele, että eroaa. Eroaminen ei ole _koskaan_ helppoa, eikä siihen johtavia päätöksiä varmaankaan tehdä heppoisin perustein. Ei sitä ulkopuolisena voi tietää yhtään, mitä ovat ne syyt, minkä takia joku eroaa. Sen takia on mielestäni ihan turha syyttää ketään siitä, että he eroavat liian helpoin perustein. Emmehän me voi sitä tietää, mitä ne syyt ja perusteet ovat. Vai tiedätkö sinä Johannes yhdenkään eronneen parin syitä ja perusteita eroamiseen? Itse olen valitettavan läheltä yhden eron nähnyt, ja täytyy kyllä näin jälkeenpäin sanoa, että vaikka se vaikeaa oli, niin paras ratkaisu se kuitenkin oli. Kaikki voivat tahoillaan nyt paljon paremmin. Mielestäni parempi erota, kuin elää perhehelvetissä, jossa liitosta kärsivät kaikki osapuolet; niin vanhemmat, lapset, ystävät kuin sukulaisetkin.

Poissa myyräpartio

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 437
Avioero
« Vastaus #8 : 11.08.06 - klo:00:57 »
Kerranki oon annan kanssa samaa mieltä. :O

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Avioero
« Vastaus #9 : 11.08.06 - klo:20:53 »
Annan kanssa samoilla linjoilla myös, kirjoitus oli asiaa...

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Avioero
« Vastaus #10 : 11.08.06 - klo:21:43 »
No en minä ihan niin sanonut, että ero olisi aina huono homma, mainitsinhan, että jos on pätevät syyt, niin parempi se kuin kärsivä yhteiselämä. Jokainen tapaus on erilainen. Kuitenkaan ns. uutta rakkautta en tule itse hyväksymään eron syyksi. Sen verran pitäisi olla vastuuntuntoa lapsista ja muusta.

Ja noita tilastoja toivoin lähinnä prosenteilla, pitäisi ihan kattoa netistä, että onko siinä minun näppituntumassa mitään perää. Tai voihan se olla ihan niin, että olen vain itse kasvanut jossakin poikkeusympäristössä vähän suojassa maailman kovuudelta, niin sitä on tullut vähän virheellinen käsitys maailmassa. Kuitenkin minun pitää ihan miettiä pitkään, että keksisin eronneita pareja sen serkun lisäksi ihan lähipiiristä, aika kauaksi pitää mennä. Yläasteella yhden samanluokkalaisen vanhemmat erosivat, niin siitä puhuttiin aika paljon luokassa silloin kun tyyppi itse ei ollut siinä. Sitten rinnakkaisluokilta tiedän joitakin tapauksia. Tuntuu vaan niin onnettoman pieneltä ne tilastot lähipiirissä, kun ei ole kavereidenkaan vanhemmissa koskaan ollut eronneita.

Kyllähän minä eronneita pareja tiedän, tiedän hyvinkin, kun täällä tietäävät toisten asiat paremmin kuin omansa ja sukulaisten kautta kuulee niitä totuuksia henkilöiltä itseltään. Kylän jutut ovat usein vähän "väritettyjä", niin parempia aina nuo "suoran käden" tiedot. Liian usein on niissä tapauksissa ollut syynä kolmas osapuoli. Se on minusta ihan hölmö syy. Ja mustasukkaisuus yleensä. Näitten kylän linnakundien kohdalla taas olisin usein sitä mieltä, että eroaisivat vaimot ihmeessä, ei heidän tarvitse väkivaltaista elämää kestää. Yhden sellaisen riitaisen tapauksen taas tiedän ja päässyt läheltä seuraamaan, jossa ero on onnistunut, eron jälkeen ovat taas ystäviä keskenään ja kaikki on ok, paremmin kuin ennen.

Kuitenkin edelleen väitän, että usein erotaan liian helposti. Tietysti ulkopuolisena on yksittäistapauksista mahdotonta sanoa hyvä vai huono, mutta enpähän minä puutu siihen. Minun puolesta erotkoot, jos siltä tuntuu, mutta jotakin outoa siinä on, että erotilastot ovat kasvaneet pilviin niin lyhyessä ajassa. Ja kaiken päälle suurin osa eronneista on nuoria, ei pitkään naimisissa olleita. Elämänkokemus on ehkä kasvattanut vanhemmat parit yhteen. Ja tämä on siis yleistys, kaikenikäisiähän eroaa, vaikkakin nuoria enemmän. Toivottavasti vaan itse saan jatkaa elämää tässä avioliittojen vakaassa ympäristössä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Avioero
« Vastaus #11 : 11.08.06 - klo:22:02 »
Tuossapa olisi tuommoinen. En löytänyt mistään prosenteilla olevaa taulukkoa, jonka olen joskus Savon Sanomissa nähnyt. Tuo sivu vaatii vähän prosenttilaskutaitoa, mutta kyllä siitä äkkiä huomaa, että eronneiden perheiden osuus kaikista perheistä on isoissa kaupungeissa suurempi kuin pienillä paikkakunnilla.

http://pxweb2.stat.fi/database/V%E4est%F6/Perheet/Perheet.asp
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1561
Avioero
« Vastaus #12 : 11.08.06 - klo:22:55 »
Joskus oon Ilikasta lukenu, notta täälä pohojanmaalla erottaas vähiten Suames. Väkivaltarikollisuutta ja muutaki rötöstelyä esiintyy myäs vähiten. Johtuuskoha nämä kaikki pohojalaasille myänteeset tilastot siitä, ku meillä juarahan viinaksia vähiten täs maas?
Näin vanahanapoikanaki oon myäs ihimetelly tätä avioero buumia. Eletähä ku pellos ja ettitähän koko ajan jotakin elämyksiä, mikään ei taharo riittää. Sitä arien harmautta ei sitte taharota kestää kaiken materialismin keskellä. Nojaa.. heleppoha mun on tällääsiä hurskastella.
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Cecil

  • Kuulee veisuun Pirtistä
  • Viestejä: 33
Avioero
« Vastaus #13 : 12.08.06 - klo:02:10 »
Lainaus
Tilastoja lukiessa tulee mieleen, että lapsiparat...


Tämä lapsiparka oli erittäin huojentunut kun isä viimein pakkasi laukkunsa ja lähti, viidentoista vuoden perhehelvetin ja ainakin viiden vuoden äidin käsipuolessa roikkumisen aina silloin kun isän silmä vältti, ja valittamisen että "äiti, etkö sä voisi jättää sitä isää, mä en jaksa kun se huutaa ja lyö", jälkeen. Tämä sama ihanneisä petti tämän lapsiparan äitiä 19 vuotta toisen naisen kanssa, ja äiti jossain kohtaa sitä epäili ja totesi, että jos ei rakasta niin jättäisi edes eikä yrittäisi pitää kulissia pystyssä vain itsensä ja asemansa vuoksi, mutta ihanneisä kovasti vakuutteli ettei näin ole. Kummasti sitä löytyi "uusi tyttöystävä" suunnilleen samana päivänä kun äiti heitti isän pellolle, ja kummasti vaan äiti sattui tietämään tämän "uuden tyttöystävän" nimet ja kaikki, vaikkei kukaan niitä ollut äidille kertonut, oli silloin joskus kymmenen vuotta aiemmin ne tietoonsa onkinut.

Kaikki on tapauskohtaista. Jos ei rakasta niin ei rakasta, tuskin lienee hyväksi lapsiparoillekaan elää yhtä suurta valhetta koko ajan. (tarpeetonta kenties mainitakaan, että nauran katkerasti näille "lapsi tarttee isän, ei lesbojen hedelmöityshoidoille, mistä ne muuten miehen mallin saa!" -kaikentietäville)

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Avioero
« Vastaus #14 : 12.08.06 - klo:12:09 »
Tuommosissa tapauksissa on ilman muuta ero parempi, ei tuollaista tarte kenenkään kestää, ei suinkaan, -ei puolison eikä lasten. Kuitenkin kaikki tapaukset ovat erilaisia. Kunpa ihmiset joskus oppisivat enemmän arvostamaan toisiaan ja oppisivat ettei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisellakaan puolen. Ja väkivalta ennen kaikkea on ihan sairasta.

Ja veikkaanpa että tarkoitat tuolla "kaikentietävällä" minua. No, saatanhan sellaiselta vaikuttaa, mutta pitää vielä muistuttaa että ne on vaan minun mielipiteitä.  :wink: Ja siis ihan vain mielipiteitä, en ole koskaan haaveillutkaan pätkän vertaa minkään sosiaalialan opiskelusta, niin tiedän itsekin, että mielipiteistäni on osa ihan "väärin", mutta kun niin ei voi oikeastaan sanoa mielipiteistä vaan ne ovat jokaiselle erilaisia huolimatta mistään faktatiedosta. En vain jaksa laittaa joka viestin perään luentoa siitä, että "ne on vain minun mielipiteitä".  No minun puolesta saat ihan hyvin nauraa mielipiteilleni, niin naurattaa minuakin väliin tämä nykymaailman meno. Jokainen saa tehdä ja olla mitä mieltä lystää, siihen ei toisten lupia tarvita.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."