Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: vn - 05.10.14 - klo:19:48

Otsikko: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 05.10.14 - klo:19:48
Savi-ihminen         http://www.youtube.com/watch?v=GVP7fYngzWw
Saviruukku            http://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk

Mitä on olla savenvalajan käsissä?
Onko se rangaistusta epäonnistumisen seurauksena, ahjoon joutumista?
Onko se siunausta, armollista hoitoa, muokkaamista johonkin tehtävään?
Jotain kai pitää särkyä, murtua, jotta uutta voidaan antaa tilalle.
Suostummeko olemaan hiljaa savenvalajan käsissä, taistelematta, suostua särkymään, uudistumaan,
muuttumaan, olemaan käytettävissä?
Siruja ei heitetä pois, niistä voidaan muokata uutta ja ehyempää.

http://www.paimenkeramiikka.fi/savi.htm

Tuosta edellisestä linkistä löytyy erään keramiikkataiteilijan ajatuksia savesta ja sen muovaamisesta.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Pena - 05.10.14 - klo:21:40
Risto Santalan kirjanen Savesta astiaksi näkyy olevan netissä:

http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 06.10.14 - klo:12:45
Tuo Risto Santalan kirja on hyvä.
Olen joskus se lukenut.

Aihe ihan hyvä.
Pitää vaan keskittyneemmässä tilassa kuin nyt siihen paneutua.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 06.10.14 - klo:13:17
Ajattelen vähän niinkin, että olemme savenvalajan käsissä sekä yksilöinä yksin...
mutta ehkä myös jonkinlaisina ryhminä...
Kaikille paikkoja ja tehtäviä on...niillekin jotka kokevat itsensä särkyneiksi siruiksi...
Ehkä Jeesus hoitaa ryhmiä, keskinäiseen yhteyteen, kunnioitukseen, rakkauteen, toistensa
hyväksymiseen, tilan antamiseen?
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Liina - 06.10.14 - klo:13:34
Oliko Jesse muutoskonsultti ja ratkaisukeskeinen terapeutti, jonka firman omistaja Jumppu kutsui hätiin, kun alkuperäinen on konsepti kusahti, savi oli sekundaa eikä uunikaan ihan pelittänyt?
Täällä me vinot ja risat savimöhkäleet nyt ihmetellään. Särkymiseen ei tarvita suostumista. Kyllä nämä astiat hajoilevat näemmä ihan omia aikojaan.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 06.10.14 - klo:19:24
Jostain luin taannoin ajatuksen...jos saisin siitä nyt muistikuvissani kiinni.
Yritän muotoilla.

Saviastia voi olla säröillä...mutta olisi hyvä kiinnittää katse siinä sisällä olevaan aarteeseen, siis Vapahtajaan...eikä niin kovin paljoa niihin ruukun säröihin.
Se aarre on ihmeellinen vaikka ihminen on mitä on niin suunnattoman kallis ja suuri lahja, Kristus on lajoitettu meille, sisäisesti.
Jo Seppä Höggman neuvoi kun Paavoa painoi sanoen:
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen"
Varmaan Paavo siinä sai evästä eteenpäin, ahdistuksiinsa, kenties.

Aarre on saviastiassa, säröisessäkin ja se aarre on ihme.

Ja on eri tarkoituksiin tarkoitettuja astioita, toiset arkisempia ja arkisempaan käyttöön ja toiset taas juhlavampia ja "hienompia" niin sanokaseni.
Erilaisia ja erilaisiin tehtäviin kutsuttuja.

Ehkäpä.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 07.10.14 - klo:19:13
Ymmärrän savenvalajan käsissä olemisen olevan koko elämän jatkuva prosessi.
Minusta ei koskaan tule valmista kristittyä, aina on tarve oppia, muuttua, aloittaa alusta.
On armoa saada olla Jeesuksen hoidossa ja parannettavana, mieluummin kuin eksyä yksinäisyyteen.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 09.10.14 - klo:18:16
Savenvalaja tietää millaista savea olemme ihmisinä.
Luoja on enemmän kuin luodut ja luomansa.
Alussa katseli Isä kättensä jälkeä luomisen jälkeen ja totesi sen kaiken sangen hyväksi.
Kunnes ensimmäinen lankeemus tuli ja siitä lähti ketjureaktio ihmiskunnan elämässä kehityskulkuaan kulkemaan.
Joskus jokin astia, astiasto saattaa olla hyllyllä pitkiäkin aikoja.
Ja toisinaan taas palasiksi laitetaan joku saviruukku ja sitten se poltetaan vieläkin kuumemmassa uunissa...ehkäpä uutta ja toisenlaista käyttöä varten.
Mutta kyllä Isä Savenvalajana tietää ja tuntee joakisen ihmisen, joakisen ruukkunsa ja astiansa.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Liina - 09.10.14 - klo:21:14
Kun Jumis on minut tänne maailmaan, lupaa kyselemättä, lankeamaan ja perisyntiä kantamaan, tuupannut, minä kysyn kaikkivaltiaalta, siten myös hyvän ja pahan valtiaalta ja lankeemuksen langettajalta, Jumikselta: "Miksi et tehnyt priimaa vaan sekundaa? Oliko kiva ja hyödyllinen beetatestaus? Tuliko parempi versio? Onko saven laatu nyt parempi, toimiiko uuni?"
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Pena - 11.10.14 - klo:06:57
Tylsähän tämä maailma olisi, jos kaikki olisi 'priimaa'! Mikään ei olisi mitään.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Liina - 11.10.14 - klo:13:25
Tylsähän tämä maailma olisi, jos kaikki olisi 'priimaa'! Mikään ei olisi mitään.

Ei tarttis olla priimaa. Riittävän hyvä riittäis. Aika paljon olis silti jotain.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Pena - 11.10.14 - klo:13:35
Ei tarttis olla priimaa. Riittävän hyvä riittäis. Aika paljon olis silti jotain.

Niinpä. Kelvollisuus kunniaan!
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.10.14 - klo:14:29
Juu. Kestävää arkeen, koristeellista juhlapöytään.
...
Minä, saivartelijako lienen, olen alusta asti ollut ymmällä tämän savenvalaja-vertauksen kanssa. Jos valmis, polttouunissa ollut ruukku
särkyy, voiko sen survoa, jauhaa ja sekoittaa uuteen tuoreeseen saveen ?  Onko sellaisen ruukun käytössä rajoituksia, vn  ?

Tuoretta savimöhkälettä voi leipoa ja dreijata moneen käyttöön ja muotoon, mutta kun pannaan sekundaa sekaan, kestääkö astia ?.
Jos tähän vertaa viinileili-vertausta niin ajatukseni menee sekaisin. Uusiin leileihin uutta viiniä, eikä leiliäkään saa paikata vanhan leilin palasella. Nahkaa tarkoitettanee ?

 
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 20.10.14 - klo:21:34
Tämä oli mulla jokin aika sitten kovin puhutteleva aihe, mietin asioita, lueskelin...
Mielelläni jatkaisin...ajatuksen juoksu on vaan tyssännyt ja katkennut...en tiedä mihin jäin...
ja mistä jatkaisin...
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Pena - 21.10.14 - klo:08:09
Jos valmis, polttouunissa ollut ruukku särkyy, voiko sen survoa, jauhaa ja sekoittaa uuteen tuoreeseen saveen?

Poltettu savi kestää vuosituhansia. Keramiikan palasista koottuja palapelejähän arkeologit tutkivat. Jauhaminen saattaa olla mahdollista, mutta varmaankin työlästä.

"Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä." Tämä tarkoittaa esimerkiksi savessa olevan ilmakuplan tai kiven aiheuttamaa dreijauksen epäonnistumista. Silloin kupla puhkaistaan, kivi poistetaan ja muovailu aloitetaan alusta uudestaan. Myös kuivuessaan haljenneet esineet voidaan helposti hienontaa ja muokata käyttökelpoiseksi saveksi.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 21.10.14 - klo:14:04
Savea taitaa olla "helppoa" muokata.
Oikeaa savea mutta kuinka on ihmisen laita ?
Ihminen taitaa joskus, useinkin laittaa vastaan jos Luoja Savenvalajana alkaa muokkaustoimenpiteet...
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 21.10.14 - klo:14:45
No juu, tuosta Mallan ajatuksesta tuli mieleen mitä itsekin olen pohtinut...
Suuren savenvalajan käsiin tulisi suostua, luopua omasta yrityksestä, olla hiljaa, odottaa...
Ja savessa...oikeassa...ja ihmisessä...lienee myös niin että särkynyt ja uudelleen muovattu
on entistä parempi.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 21.10.14 - klo:14:51
Joskus töissä ollessani toimintaterapian puolella hetken sijaisena niin tehtiin savotöitä.
Itse muovailin muutaman erikokoisen siilin.
Maija Paavilaisen ajatus siilistä meni jotensakin näin: siili ei tarvitsisi piikkejä jos se ei pelkäisi...tai että siili olisi pehmeturkkinen jos sen ei tarvitsisi pelätä. Pätee hiukan ehkä ihmiseenkin. Jos on peloissaan niin voi nostaa helposti defenssejä...puolustusmekanismeja ja pelätä kohtaamisia...sanotaan että rakkaus tekee siinä mielessä sekä heikoksi että vahvaksi...että silloin on avoin haavoittumaankin. Mutta uskon että Jumalan rakkaus muokkaa ja muovaa vähin erin...tavalla ja toisella... ja sitenkin että uskaltautuisiomme ihmisinä toistemme aitoon kohtaamiseen pelkäämättä mahdollisia haavoittumisia.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 21.10.14 - klo:14:52
Siis ei savotöitä...vaan tietenkin savitöitä.  :icon_eek:
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Liina - 21.10.14 - klo:19:00
Siis ei savotöitä...vaan tietenkin savitöitä.  :icon_eek:

 :icon_biggrin:
(savotyöt kuuluvat jatkokurssiin)

Malla, kiva ja ajatuksia herättävä siilivertaus. Olen joskus lapsena kyyhöttänyt kuusen alla sadetta paossa pikkusiilin kanssa. Se ei yhtään pörhistellyt piikkejään.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Pena - 21.10.14 - klo:19:25
Olen joskus lapsena kyyhöttänyt kuusen alla sadetta paossa pikkusiilin kanssa. Se ei yhtään pörhistellyt piikkejään.

Tuosta olisi Marjatta Pokela tehnyt hurmaavan lastenlaulun.  :icon_biggrin:
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 21.10.14 - klo:20:48
 :icon_biggrin:  :eusa_angel:

Jatkokurssi voisi olla kiinnostava ja luovuutta lisäävä näin hämäläissyntyiselle ja pohjanmaalla suurimmaksi osaksi eläneelle.
Savokurssi...tai savottakurssi...kunhan ei sentäs savukurssi. :icon_eek: :kahvi:
Savukurssi taitaisi tarvita tulityökortin ?  :icon_rolleyes:
tai sitten savustuskurssi...senkin sanan voi tulkita monin eri tavoin.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 21.10.14 - klo:21:35
Siilimäisessä olemuksessa on jotain pelottavan tuttua...ehkä enemmän vielä kilpikonnassa...
Näihin liittynee savustuskurssi...uhkatekijät ja toisinajattelijat halutaan savustaa ulos.
Kova panssarikuori karkottaa ulkomaailman...käpristää itseni kuoren ja naamarin taakse
piiloon.
Kunnes tapahtuu täydellinen kellahtaminen ja kuperkeikka...siitä ei sitten omin avuin
enää selvitä mihinkään.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Liina - 22.10.14 - klo:09:46
Siilimäisessä olemuksessa on jotain pelottavan tuttua...ehkä enemmän vielä kilpikonnassa...
Näihin liittynee savustuskurssi...uhkatekijät ja toisinajattelijat halutaan savustaa ulos.
Kova panssarikuori karkottaa ulkomaailman...käpristää itseni kuoren ja naamarin taakse
piiloon.

Höpsis. Kilpikonnat (on ollut kunnia tutusta kolmeen) ovat varsin sosiaalisia otuksia. Ne tarvitsevat vain runsaasti lepoaikaa, lämpöä ja salaatinlehviä.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 28.02.16 - klo:17:47
Vanha aihe täällä.
Itselleni kyllä edelleen ajankohtainen ja vaikea.
En jaksanut kaivaa millaisen tekstin tänne alkuun laitoin, ehkä toistan samoja ajatuksia,
tai sitten olen kaiken unohtanut missä olen, mistä tulen, minne menen.

Haluan olla hoidettavana, eheytyä, tehdä parannusta, olla hiljaa savenvalajan käsissä.
Liian herkästi pyrin taistelemaan vastaan, puolustamaan itseäni, selittelemään, kuvittelen
olevani oikeassa, tietäväni jotain.
Yhä kyselen ja etsin.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 29.02.16 - klo:19:16
Tulipa mieleeni, netistä olen lukenut tälläisen mietteen, runon, laitanpa sen tähän lainauksena:
*********

SAVENVALAJAN HUONEESSA

Hän laskeutuu polkua alenevaa
laakson savisen pohjalle kulkee
ja lähestyy majaa harmaantuvaa;
joku oven avaa ja sulkee.

Hän saapuu luokse akkunan
ja sisälle kurkistaa.
Näkee pyörän, saven tahraaman;
joku astiaa valmistaa.

Se on savenvalaja huoneessaan,
vieras pöydälle nähdä saa,
kun savi harmaa dreijassaan
muotoonsa muovataan.

Katso tarkkaan ja opi sanat nää
mitä henkeesi kuiskataan.
Ei savesta harmainkaan siten jää,
että poies viskataan.

Ja jos astia pilalle menisikin,
niinkuin joskus mennä se voi,
niin löytää muodon se toisenkin,
joka saven pöydälle toi.

Niin samoin, samoin oi ihminen
täällä sinua muovataan.
Saa käsissä muodon jokainen,
joka pöydälle nostetaan.

Ja astia hauras ja halpa niin
on käsissä Mestarin,
ja siellä puhkeaa säveliin
astia heikoinkin.

-Heikki Andelin
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: malla - 29.02.16 - klo:19:19
(http://www.pilvivene.com/suurijoki/images/stories/kivikauden_kulttuuri/kampakeraaminen_kulttuuri/summassaaren_padat.jpg)
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 29.02.16 - klo:21:02
Kiitos!  Puhutteleva ja hoitava runo!

Minua ehkä eniten tässä aiheessa koskettaa se että savea ei heitetä turhana ja hylättynä pois,
vaan siitä saadaan särkymisen ja uudellen muokkauksen kautta käyttökelpoista.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 26.03.16 - klo:01:59
Haluan olla hoidettavana, eheytyä, tehdä parannusta, olla hiljaa savenvalajan käsissä.
Liian herkästi pyrin taistelemaan vastaan, puolustamaan itseäni, selittelemään, kuvittelen
olevani oikeassa, tietäväni jotain.
Yhä kyselen ja etsin.

Sanasta "eheytyä" tuli aasinsilta erääseen raamattuluentoon, jonka joitakin aikoja kuuntelin. Siinä luennoitsija vähän kritisoi muodissa olevaa sisäisen paranemisen buumia. Hän tokaisi, että "minä en ainakaan halua parantua sisäisesti". Minua huvitti hänen tokaisunsa. Syy siihen, miksi hän näin tokaisi oli kutakuinkin se, että jos hän tulisi täysin terveeksi sisäisesti, ei hänelle enää Kristus kelpaisi. Nykytilanteessa taasen hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin turvautua Kristukseen.
Ymmärsin hyvin tuota puhujaa, joka luentojen lisäksi näkee myös vaivaa senkin eteen, että ihmiset voisivat myös sisäisesti eheytyä.


Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.03.16 - klo:13:49
Pari ajatusta tähänkin.

Tämä savenvalaja vertaus on minulle ollut aina ongelmallinen. Saviastioista pidän paljon, keramiikasta etenkin. Mutta,  jos savi on poltettu, siitä tulee kovaa. Sen uudelleenkäyttäminen on se mitä en ymmärrä.
Ei sitä voi minään sirpaleina sekoittaa uuteen saveen, vaan jos sen hienontaa, niin sitten ehkä jotenkin. Sen uuden astian kestävyys , sitä mietin. Voiko tuoreesta, ja jo poltetusta tulla yhdistämällä uutta vastaava. Miten on kestokyky ?
Eihän uutta viiniäkään panna vanhaan nahkaleiliin.

Ammatikseen saven kanssa tekemisessä oleva varmaan tietää ?
...

Kyöstin tuttavalle terveisiä, että kun ( jos ) Kristus on sisällisesti eheyttänyt, niin silloin ollaan melkein kuin yhtä.
Silloin ei enää kivun tai tuskan takia huudeta häntä avuksi.  Silloin voi häntä kiittää ja ylistää.
Tämä sisällinen kiittäminen on mielestäni eri asia kuin se mitä voi nähdä  suggeroituneena tehtävän hengellisissä hurmoksissa. Se on joukkojen tunnekuohua. Minun mielestäni.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 15.09.16 - klo:14:04
Tämä aihe ja ajatus minua puhuttelee ja hoitaa, niin koen.
Kertoisin ja jakaisin aiheesta enemmän.
Kun vaan osaisin, löytäisin ja saisin sanoja, osaisin siirtää pään ajatukset, tai Herran
antamat ajatukset sormen päihin.

Aihe puhuttelee kuvannollisesti, riippumatta teknisestä todellisuudesta.

No, kunhan tuli mieleen...
Tämä särkyneen saven uudelleen käyttö? R-m vähän arveli mahtaako olla mahdollista.
Kesällä satuin näkemään reissuillani savenvalajan työssään.
Jutusteltiin kaikesta aiheesta liittyvästä.
Kysäisin tuosta uudelleen käyttämisestä...hän oli sitä mieltä että ei voi käyttää.

Tämän esimerkin ja kuvannollisuuden ontumisesta huolimatta...
uskon että Herra voi särkynyttä ihmistä eheyttää, hoitaa, parantaa...ehkä käyttääkin.
En tiedä missä vaiheessa olen, nyt en osaa enempää syventyä, koitan hiljentyä kuuntelemaan.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: vn - 05.10.16 - klo:22:38
Täällä vähän taas kysellen pohdiskelen....
Koen välillä olevani aika lailla hukassa.
Ikääni nähden pitäisi varmaankin olla ymmärrystä enemmän?
Lapsenomaista luottamusta Isään, johdatukseen, huolenpitoon, onko sitä?
Onko sydämessäni sellainen Toivo, josta pystyn kertomaan kun joku kysyy?
Säteileekö kasvoni pelastettujen iloa ja riemua?
Pystynkö syömään vahvaa ruokaa?
Osaanko olla, levätä, ottaa vastaan, jakaa?
Vai ponnistelenko, yritän, väsyksiin asti?
Onko läheisilläni hyvä olla rinnallani?
Sen tiedän että Herra etsii eksyneen lampaan ja kantaa perille,
omia ansioita ei ole.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.10.16 - klo:07:10
Siinäpä se.  Jos kokee kuulemansa tai lukemansa vaatimuksina, vaikka ne olisivat vain jonkun  o m i a  mielipiteitä, voi joutua tuossa viidakossa eksyksiin.

Näissä uskovien pohdiskeluissa on juuri tuo vertaamisen sudenkuoppa. Kuitenkaan ei pitäisi lukea niin, että kaikki on juuri  m i n u l l e  tarkoitettua.

Minullekin kävi näin eräässä raamattupiirissä. Tuli vain paha mieli .
Vaatii luonteenlujuutta jaksaakseen jatkaa.

...

Ajatukseni poltetun saven uudelleenkäytöstä edellyttää saviruukun täydellistä murskaamista, survomista ja hiertämistä savitomuksi. Sitten sen voi sekoittaa tuoreeseen saveen.
Tekeekö maailman savenvalaja näin työlästä uudelleenkäyttöä. Uskon, että ei. Mutta
Jumala tekee paljon vanhastakin uutta.
Otsikko: Vs: Savenvalajan käsissä
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.10.16 - klo:09:24
Katselin ketjun alusta loppuun. Alkoi tuntua, että tähän saviruukku-teemaan liittyy paljon tunteellisuutta, hempeyttä ja laulunomaisuutta. Siksi se puhuttelee monia.

Hempeellisyys, kiiltokuvien katselunomainen jumalisuus on mielestäni yksi ansa johon jäädään. Siinä sitten ollaan ja ihmetellään.

Otan vastuun  o m a s t a  mielipiteestäni.  Paavo Ruotsalainen puhui samaa, muistaakseni Martti Luther myös.