Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa?

[karjalaisenkyösti]

Uskoontulo ei ole körttiläisten juttu.

Taitaa se olla körttiläistenkin juttu, vaan siitä käytetään aivan muuta termiä.
Samat kuviot kaikkialla, termit vaihtelevat.
Körttiläisyys soveltuu hyvin suomalaiseen sielunmaailmaan.

Paavali puhuu uskoon tulosta:
http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&kirjat=kr&hakuehto=uskoon+tulimme

Jos kyseinen termi häiritsee, kyllä sen voi hyvin korvata paremmillakin termeillä.
Ja eihän istä koko ajan tarvitse tulla johonkin, jossain oleminen on huomattavasti pitkäaikaisempaa, kuin johonkin tuleminen.



http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000-07-20/teemaherattaja
Lainaus
"
Käsite herännäisyys viittaa heräämiseen ja herätykseen. 1800-luvun uskonnollinen liikehdintä ilmeni Suomessa pääosin jyrkkinä ja äkillisinä mielen- ja elämänmuutoksina. Nimi antoi aikoinaan oikean mielikuvan liikkeestä, vahvistaa herännäisyyden tuntija Matti Kujanpää.Nykyään uskonnollinen herääminen on usein hidas, ja jopa ihmisen itsensäkin kannalta huomaamaton prosessi.
"

Herännäisyydessä joissain piireissä käytetty termi "uskoon tulo" voisi olla "mielen muutos" tai "herääminen".
Herännäisyydessä herätään, ei tulla uskoon.
Jossain muualla taas "tullaan uskoon", ei herätä.

Herääminen tai "uskoon tulo" voidaan kokea nopeana tai hitaana prosessina.
Joku ei edes tiedä, milloin on herännyt/tullut uskoon.

[Pirska]

--- Jos mää vaan löytäisinkin aidon körttipapin, jonka kanssa saisin keskustella asioista, niin se olisi ihan parasta.

Onnea matkaan! Jos löydät, niin kerro minullekin.

[Pena]

"Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan."

Olisikohan tämä Roomalaiskirjeen kohta (13:11-14) se paikka Raamatussa, mistä herännäisyys - ja herätysliikkeet yleensäkin - on saanut nimensä?

[onesimus]

Minulla on hyvä uskonystävä, jolla on körttiläistausta. Tällä ystävälläkin oli nuorena uskonelämän alku niin vaikeaa, että suunnitteli jo itsaria. Hän kertoi isänsä herätyksestä, että isällä oli niin valtava synnintunto, että kieriskeli lumihangessa. Kun usko sitten valkeni, isästä tuli körttisaarnaaja.

[onesimus]

Vuosikymmenten kokemuksella jakaisin tämän Penan kertoman kahteen osaan:
1) Aikaisempi-uskonratkaisuni-ei-tainnut-olla-riittävän-hyvä-joten-pakkp-tehdä-uusi-uskonratkaisu.
2) Mukavien kokemusten haaliminen.

Nämä ovat kaksi täysin eriluontoista tilaa. Ensimmäisessä ei mitenkään tunnu pääsevän Jumalan lapseksi ja toisessa ollaan uskossa, mutta koko ajan jotain puuttuu.

KÖrttiläisyydessä ymmärtääkseni on myös nämä kaksi tilaa. Toiset korostavat sitä, että eivät uskalla tunnustautua Jumalan lapseksi, toiset taasen korostavat alatietä ja sitä, kuinka huonoja kristittyjä ollaan.

Olen tehnyt saman havainnon ja myös aika pitkällä kokemuksella. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kumpikin tila johtuu samasta harhasta. Nimittäin siitä, että minun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen, että Jumala minut hyväksyisi. Kristus ei riitä. Eikö sitä sanota omavanhurskaudeksi?

[Pena]

Paavo Ruotsalaisen kirjoituksessa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' on tällainen kohta: "Sille tapahtuu niin kuin Mooseksen aikana niille, jotka vastoin Jumalan kieltoa rupesivat ryntäämään Kaanaan maalle ilman Herran johdatusta. - - - Kun lain tuomiot hiljentyvät omassatunnossa, niin he ottavat, niin kuin jokaisen pitääkin, vaarin siitä elämän vanhurskaudesta, jonka nyt pitäisi seurata heidän luultua uskoansa; mutta kun elämän vanhurskaus ei menesty valaistun tunnon mielen mukaan, niin osa herätetyistä lankeaa tämän takia orjalliseen pelkoon, joka synnyttää heissä epäuskon; toiset herätetyistä, joilla on viisaampi järki, ovat surullisia kutsumisen ja nuhteen alla, mutta jokapäiväisessä elämässä kotonaan kevytmielisiä ja suruttomia."

[vasara]

 Mitähän nuo körttiläisperäiset lähetit opettavat ja saarnaavat tuolla, missä ei ole ennestään tietoa kristinuskosta, eikä ole oppimattomina kastettukaan.....Lestadiolaispappi Pelkonen ainakin piti rippikouluja

[seppos]

Mitähän nuo körttiläisperäiset lähetit opettavat ja saarnaavat tuolla, missä ei ole ennestään tietoa kristinuskosta, eikä ole oppimattomina kastettukaan.....Lestadiolaispappi Pelkonen ainakin piti rippikouluja

Ihan samaa kuin muutkin lähetit. Joku lähetti tuossa sanoi, että monenlaisia lähtee lähetystyöhön, mutta kaikki ovat palatessaan körttejä.

[öppiäinen]

Paavo Ruotsalaisen kirjoituksessa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' on tällainen kohta:

En saanut tekstistä mitään tolkkua  . Kieli on kai liian vanhahtavaa minulle, ja voi siinä olla mukana aikansa kaanaatakin, joka varsinkaan ei aukea  .

[Leena]

Jos uskoontulon jälkeen ei löydä eteenpäin arjen kristillisyyden poluille kilvoittelemaan ja palvelemaan lähimmäisiään, jää muistelemaan enemmän tai vähemmän väkevää kääntymiskokemustaan. Siinä muistellessa se sitten haalistuukin. Vaihtoehto 1) kai sitten epäilee koko ratkaisun aitoutta. Vaihtoehto 2) pitää sitä aitona, mutta kaipaa lisää samanlaista. Tuskin tähän koukkuun jäänyt joukko on hirmuisen iso, mutta minun havaintoni mukaan kuitenkin huomattava. Pääseehän tästä koukusta poiskin, kun Jumala sen koukun katkaisee.

Juuri näin siinä tapahtuu. Kristuksen seuraaminen ei avaudu. Uskoontulon jälkeen ei tapahtunut muuta, kuin että toiset tuli saada  kokemaan sama. Näin oli kohdallani.

Herännäisyys merkitsee itselleni  - ja juuri körttipapin opastamana - sitä yritystä seuraamiseen. Siinä todella kasvaa toisaalta ymmärrys, kuinka toisenlainen oli Jeesus Kristus, kuten sekin, ettei omasta kompuroinnista anneta tyylipisteitä. Suunta saisi kuitenkin olla tämä, mutta " ... Kristus meitä kuljettaa" . Tai äitini mielivirrestä: kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Jumala minusta kristitynkin siis tekee, kääntymyskokemys saattaa olla ja itselleni olikin merkityksellinen ja tärkeä muttei riittävä. Se merkitsi vain jonkinlaista ymmärrystä siitä, että nämä asiathan lienevät kerran tapahtuneet, ja koskevat minua, sen lääkkeen saamani ohjaus vain ei minua tukenut rauhassa luottamaan, tukeutumaan  Jumalaan, ja joka lause kuului: kyllähän Jeesus Kristus, mutta...

Kun nyt taitaa olla päin vastoin. ... Mutta Jeesus Kristus.

[Leena]

Ja näin on, ettei se yritys seurata tunnu pakolta, minä tahdon niin, tai epäilen että se halu on Jumalan puuhia. Mutta se kaipaus lähemmäs Jeesuksen tuntemista on todellinen, vaikka mietiskelen tässä kipeänä että aika käsitettävää on, ettei historian Nasaretin Jeesus tule niin selvästi hetikään ystäväksi, kuin joku tutummassa ajassa ja kulttuurissa elänyt. Osaakohan nyt selittää, en tiedä.

Jeesus Kristus on jo läheisempi vaikka aivn sama, tietysti...

Taisi tulla turhaa juttua, mutta olkoon ny yks tommonenkin.

Sen tahdoin selittää, etten koe seuraamista kuormittavana pakkona ollenkaan, ennemmin on hyvä näin.

[Mansipaani]

Ymmärtääkseni tuossa Penan viittauksessa on kyseessä "armojärjestys"; jos oikein ymmärsin. Eli entisten herätysten aikana oli tavallista että ensin tuli voimakas synnintunto, jolloin ihminen etsi armoa. Jos hän ei sitä löytänyt, synnintunto hiipui vähitellen ja ihminen paatui.

Ajattelen että jokaisella uskon tie on erilainen, kaikki eivät tarvitse voimakkaita kokemuksia. Osalla usko säilyy lapsesta.

[karjalaisenkyösti]

Eräs lempikirjani on Thomas W:n "Kallis Hunajanpisara"
http://www.kirjasilta.net/wilcox/elhs/elhs.html

Siellä sanotaan mm. näin:
"Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä. "

Kyseinen teos on mielestäni niin täynnä tuhtia asiaa, että ei olenkaan ole pahitteeksi, jos sen muutaman kerran vuodessa (tai useamminkin) kertaa lukemalla läpi. Kirjanen ei ole pituudella pilattu.

Yhdessä vaiheessa kävin muutaman kerran eräästä erääseen ns. vapaaseen suuntaan liittyvästä kirjakaupasta ostamassa heidän koko varastonsa kyseistä kirjaa tyhjäksi. Annoin kavereilleni tuota kirjaa, koska pidin kirjasta. Euron maksoi kappaleelta, joten ei kovin tyyriiksi tullut.
Ei se varasto kovin suuri ollut, etkä keskimäärin 10 kpl, joskus ei sitäkään.

[Pena]

Ymmärtääkseni tuossa Penan viittauksessa on kyseessä "armojärjestys"; jos oikein ymmärsin. Eli entisten herätysten aikana oli tavallista että ensin tuli voimakas synnintunto, jolloin ihminen etsi armoa. Jos hän ei sitä löytänyt, synnintunto hiipui vähitellen ja ihminen paatui

Paavo varoittaa käsittääkseni armoon tarttumisesta ennen aikojaan. Jumalalla on oma aikataulunsa, jota on maltettava seurata. Kun ihastus uuteen elämään hiipuu, seuraa joko piinallinen tai pinnallinen alamäki. On odotettava ohi menevän ihastuksen sijaan kestävää ystävyyttä Jeesuksen kanssa.

[Mirjami]

^ Miten Pena armoon tartutaan ennen aikojaan? Miten tuo käytännössä menee?

Musta tuntuu, että puhutaan samasta asiasta, mutta eri näkökulmasta.