Minul oli aika seikkailu. Halusin Pyhän Laurin kirkkoon koska jäin kaipaamaan kauneuksia, ja siellä on suuret määrät. Ei tietoa kuin sinne mennään tästä, joten aattelin kun ei fillaria ole, että okei viel kerran taksi ja patikoin takas kotio, matka ei ole mahdoton mutten halua olla siellä hikinen ja pölyinen ja myöhässä ja niinpoispäin.
Taksi on iloinen setä joka sanoo, juu sen hän tuntee. Oli minul osoitekin kun Vantaan Laurista tsekkasin.
Ihmettelen reittiä... mutta navigaattori on turvallinen ajattelen... kunnes olen lopulta aika lailla varma että jossakin hyvin kaukana toisaalla ollaan ja tuos meni junarata joten kyllä minä täältä kotio selviän. Löysinkin Espoon Tuomiokirkon jossa oli svenskatalandeille messu kello kaksitoista. Sanoin taksille että jätä ny minut tähän, kun minä tästä vielä osaan kotiin... Ihan ystävinä erottiin...
mutta siihen messuun johon olin matkalla en siis päässyt näillä konstein. Taksi totesi kyllä kun sanoin että ollaan jossakin aika muualla, että "eihän Espoossa muita kirkkoja ole!"
Saarna oli nuoren kauniisti laulaneen pastorin - naispuolisen - joka puhui ilosta ja "Kristusglädjestä" jonka tulee meidän kauttamme valloittaa maailma. Ehkä jossain määrin epäajankohtainen juuri nyt, ja jätti ikävä kyllä tunteen että Hyvingeä ei ole koko maailmankartalla, sädehtivästä hymystä huolimatta.
Läsnä kuusi vapaaehtoista ja luulin että seitsemän rippikoululaista mutta ne tulevat harvoin ehtoolliselle. Olisiko svenskatalandeilla jokin käynti, jolloin täytyy osallistua siihenkin? Muutoin ne olivat kyllä niin nuoria ja käytös tyypillistä kesän leirille menijöitten, kuten äänekäs kuulumisten vaihto kesken kaiken, siis kaiken - vaikka monestiko Kotkan seurakunnan nuoret olikaan saada porttarin jumalanpalveluksiin?
Osasin hyvin kotiin kun kuuntelin junan kolinaa. Sillai...
