Minulla on nolo tunnelma, sillä ikävöin kyllä kirkkoon. Mietin että sinne omaan nyt, ja parannuksentekoa, kun talvesta saakka olen miettinyt. Sitä on vaikea auttaa, että kaipaan aina sinne missä on Herättäjän kirkkoåpyhä; valmistettu saarna, sanottavaa ja aina seurat.
Noh, kuin minun käykään: Sitä juhlapukuista kansaa ja autojono pienelle kirkolle... ja taas sama fiilis, että' olen arkisesti puettuna änkeämässä toisten perhejuhlaan. Minä en tälle mitään mahda, kirkko on toivottoman ahdas, levoton kuin mikä... tein oharit ja palasin kotiin. Kyllä'kyllä, olisi pitänyt jäädä juhlimaan nuorten "kirkollista täysi-ikäistymistä" mutta juuri nyt en jaksanut.
Minulla on ollut vähä'n vaikeaa tuon ekumeenisen matkan kiirastuliopin jälkeen. Kai se minun nyt on mietittävä, mietittävä ennenm muuta miksi mietin. Sanovat että sehän on hyvin pikkujuttu. Ei se ole. Ensinnä, se ei tunnusta ruumiin ylösnousemusta, vaan edustaa platonilaista dualismia, jossa sielu on kuin ruumiin vanki ja joka on puhdistettava pelastetuilta kuoleman jälkeen -- ellei se pyhity jo täällä, eikähän minun ainakaan niin käy. Raamatusta se tekee "vain osan traditiota" jos kysyn että kuin tämäkin Jeesus kuoli syntiemme tähden ja herätettiin kuolleista vanhurskauttamisemme tähden--- oliko se niin --- koko pyhitysasia on minulle sekava. Jättäisin sen mieluummin Jumalan käsiin. Jos joku osaa niin saa opettaa!
Ehkä minun kilvoitteluani onkin, jotta sittenkin tällaisena rauniokasana kamppailen luottamaan ja turvaamaan yhteen ainoaan, ei mihinkään että meidän on ensisijaisesti rukoiltava Jumalaa... vaan huutamaan avuksi tai ruikuttamaan vain Herraani ja Vapahtajaani. Minä olen niin köyhä, ei mitään omaa, ja se on surkeran totta. Kiirastulessa minun pitäisi olla loputon aika jos minustas itsestäni pitäisi tehdä pyhä. Vain kokonaan ulkopuolelta annettu armo kuin uusi puku joka minut kätkee, minua auttaa. Paljon riistetään, jos en voikaan iltaisin kiittää siitä että olen päivän matkan lä'hempänä sitä kun kohdataan... kun tämä nahka on yltäni raastettu, saan nähdä Jumalan.
Mutta oli perinteiset lähtöseurat Tähtitorninmäellä, niistä iloitsin. Samuli ja mt puhuivat ja naisimmeinen jonka nimeä en ikinä opi. Tartu ytimeen, ja turvaa siihen. Kaikki oli hyvin lohduttavaa. Toivon ettei mikään estä Herättäjäjuhlille matkaamista!
