Tunnen mielestäni kohtuullisen hyvin vanhoillislestadiolaisuutta. Pirskan esittämä väite ei pidä paikkaansa että he eivät saisi itsenäisesti lukea Raamattua. Kyllä heidän keskuudessaan ihan kehotetaankin Raamatun tutkimiseen, mutta kulttuuri on siellä sellainen että enemmän on totuttu luottamaan saarnamiesten tulkintoihin jotka edustavat yhteistä linjaa. Raamatun tutkiskeluun heidän keskuudessaan kyllä kehotetaan, vaan ei individualistisiin tulkintoihin. Vanhoillislestaiolaisuudessa ei ole sellaista itsenäistä Raamattupiiri- ym. kulttuuria kuten onissa muissa liikkeissä. Tämä on liikkeen ominaispiirre aivan samoin kuin körttiläisyyden ominaispiirre on se, ettei ole samanlaista rukoilukulttuuria kuin vaikkapa viidesläisyydessä.
Sekään ei pidä paikkaansa etteivät siellä maallikot saa puhua, vaan asia on aivan päinvastoin; vanhoillislestadiolaista maallikkovaltaisempaa herätysliikettä tuskin löytyy. Papisto edustaa heillä saarnaajista hyvin pientä osaa kaikkien saarnaajien joukosta. Sama koskee perinteistä esikoisuutta. Viisveisaaja vahvistanee näkemykseni?