Luulisin, että jonkinmoinen osa nykyisistä avioeroista johtuu siitä, että mennään naimisiin hieman heppoisin perustein. Mennään siinä huumavaiheessa, jossa ollaan soikeita mahdollisille kompastuskohdille. Ja näkeepä sitäkin, että pari, joka on asunut jo pitkään yhdessä, menee vihille, jotta ongelmalliseksi koettu parisuhde paranisi. Soppa usein vain pahenee siinä vaiheessa. Ongelmat pitäisi ratkoa, eikä vain tiukata solmuja.
Olen ollut vuosia sitten tuuraamassa suntiota. Olen nähnyt useampia vihkipareja jännittämässä sakastissa ennen vihkimistä. Yleensä siinä vaiheessa ollaan hyvin tosissaan ja hermona. Yksi sulhanen pisti silmään. Hän ei jännittänyt. Hänestä näki asenteen, että nämä on yhdet bileet muiden joukossa. Hän oli rento ja heitti huulta. Pappi totesi vihkimisen jälkeen, että mahtaakohan nuo kestää puolta vuotta yhdessä. Kestivät muistaakseni yli puoli vuotta, mutta alle vuoden.
Minkähän suuruinen vaikutus on esimerkillä. Olen usein miettinyt, miksi vanhempani, kaikki sisarukseni, minä itse, useat tuttavani ja ystäväni ovat pysyneet alusta loppuun sen yhden ja saman aviopuolison kanssa. Miksi toisaalta on taas sellaisia perhekuntia, joissa erotaan kerran tai useammin, polvesta polveen. Varmaan suurin osa on ehkä tältä väliltä.