Runsas viikko sitten eräs henkilö kysyi seuroissa:' mitä eroa on laulamisella ja veisaamisella?'
Asioihin hyvin perehtynyt musiikki-ihminen vastasi:' laulaminen on laulamista, jossa ei ennätä ajatella. Veisaaminen on rukousta, jossa säkeen välissä on pieni tauko, jolloin ennättää ajatella virren sanomaa. Eräs rovasti -vihkipappini- sanoi, että pilkutkin pitää veisata.
Se on rukousta.
Jaa, Huomaa kyllä että kuka tulee mistäkin, meikä kun tulee vahvasti evankelioivasta taustasta niin laulaminen on aina ollut sanoman eteenpäin viemistä.
Sellaista julistusta, sitten on ollu joitain ylistyslauluja joissa vaan kiitetään Herraa.
Tää on aika uusi asia tämä rukoileminen veisaamalla.
Katolilaiset laulavat Raamattua he eivät lue sitä.
Taitaa ortodokseillakin olla sama tapa.
Virrestä viis veisaan? Toi vanha vitsi ois saanu jäädä kuulematta. No ei kait se ole ainut joka on virsiin saanut shtautumaan skeptisesti kuten myös kaikenlaisiin muihin sakramentteihin, kuten yhteiset uskontunnustukset ja ristinmerkintekemset ja muut.
Opetus vaan on ollut meikäläiselle, että ne ovat uskonnollisia tapoja ja tulisi olla oma henkilökohtainen uskominen jossa kaikki tapahtuu spontaanisesti. Kuitenkin pitää myöntää että omat kaavat ja tavat on joka paikassa.
Nykyään osaa jo suhtautua sakramentteihin ja yhteisiin tunnustuksiin ilman sen kummempia ajatteluja, että teatteria.
Kauas on pitkä matka, saas näkee miten sitä suhtautuu kun nyt joskus pääsee enempi körttiseuroissa käymään, kun tuntuu että täällä pääkaupuniseudula ei moisia järjestetä.
Tonne Nivalaan ois tarkoitus mennä 100 vuotisjuhlille ens viikonloppuna, toivottavasti siellä jotain aukeaa tästä oudosta porukasta josta ei vanha Erkkikään ota aina selvää. :roll: