Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: PekkaV - 17.03.09 - klo:05:50

Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 17.03.09 - klo:05:50
O crux, ave spes unica. Lause on kirjoitettu Kuopion tuomiokirkon alttaritaulun yläpuolelle.
Risti, ole tervehditty, ainoa toivomme.
Kristus, vastasi Aku toimittajalle, joka kysyi, mitä herännäisyys on.

Ristin pystypuun yläpää on Isä, alapää Poika, ylhäällä on järki, alhaalla elinvoima.
Poikkipuu on Pyhä Henki. "Nimeen" lausuttaessa käsi ja mieli pysähtyvät pysty- ja poikkiakselin risteykseen, paikkaan, missä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama, kolmiyhteinen. "Nimen" tärkeys kiteytyy.
Kun katson ristiä, kohdistan katseeni nimeen, kohtaan, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä, yksi ja sama. Mieli rauhoittuu. Keskityn. Olen turvassa, en ajattele itseäni, koska kaikki minussa on kiinnittynyt ristin keskiöön. Siksi risti onkin ainoa toivo. Se on myös sitä Akun, niin uskon, tarkoittamassa mielessä. Pelkkä yksisuuntaisuus ihmissuhteissa, etteivät ihmisten tiet risteäisi, on ensinnäkin tietysti mahdoton ajatus, mutta tarkemmin ajatellen arkipäivää, nimenomaan arkea raa'assa merkityksessä, puurtamista ja vaivaa, hetkiä jolloin lähimmäisen tuki puuttuu.

Kun Kristus on keskellämme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat totta. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon tuntu on voimakas.


"Ristin luona ankkurissa / Laivan olla pitäisi." SV 87
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Kalistaja - 17.03.09 - klo:10:16
Amen!
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.03.09 - klo:17:13
Löysin katkelman ensimmäisestä  ja koskettavimmasta seurapuheesta
jonka kuulin Armon aamuna 7.7.2007 Lahden Herättäjäjuhlilla. Jaakko Heinimäki sanoo mm.: Armoa ei voi vaatia, sitä voi vain anoa ja toivoa...
Uskon esikuvia eivät ole papit ja kirjanoppineet, vaan tuhlaajapoika, syntinen nainen ja ristin ryöväri.

Hienoa että puheet ainakin katkelmina löytyvät Herättäjuhlien sivustoilta
eri juhlapaikkakunnilta. Myös valokuvia oli klikkailtavana. Tuttujakin löytyi muutamista tapahtumista. Juhlat alkoivat oikeen elää uudelleen.

...............................................

Eero Huovisen kirjaa Pappi? oli pakko heti silmäillä. Henkilöhakemiston kautta katsoin mitä hän Seppo Tirkkosesta sanoo. Kertoi kappaleessa jossa
hän puhui saarnaamisesta, että Seppo Tirkkonen ei koskaan kirjoittanut aamuhartauspuheenvuorojaan. Saarnasi vapaasti. Moni on niitä puheita pyydellyt, mutta niitä ei ole. Vahinko. Olisipa niissä kirjaksi asti.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.03.09 - klo:19:22
löytyi lopulta Jaakko Heinimäen seurapuhe kokonaan. En osaa laittaa linkkiä, mutta hae:
               
Herättäjäjuhlat
Paikkakunnat
Lahti 2007
puhearkisto
7.7.2007  Jaakko Heinimäki.

Loppupuolella myös aiheesta Murra valta mammonan.

Heinimäen puhekieli ei ole kirjoitettuna sama mielestäni kuin kuultuna.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 20.03.09 - klo:12:01
Lainaus käyttäjältä: "Riitta-mummi"
löytyi lopulta Jaakko Heinimäen seurapuhe kokonaan. En osaa laittaa linkkiä, mutta hae:
               
Herättäjäjuhlat
Paikkakunnat
Lahti 2007
puhearkisto
7.7.2007  Jaakko Heinimäki.

Loppupuolella myös aiheesta Murra valta mammonan.

Heinimäen puhekieli ei ole kirjoitettuna sama mielestäni kuin kuultuna.


Näinhän se aina on. Mukaan tulevat painotukset, tauot, eleet ja ilmeet sekä välihuomautukset.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.03.09 - klo:19:54
Odottamisesta ja omistamisesta.

Hiljan eräs ystävä kirjoitti minulle hiukan arvoituksellisesti: Odota, kyllä Herra pitää omistaan huolen. Aprikoin tätä viisasta neuvoa ja sovittelin sitä
elämääni monin tavoin. Vähitellen alkoi aueta odottamisen taidon viisaus ja tarpeellisuus.

Olen lueskellut kirjaa Herännäisyyden historiasta ja selkeämmin kuin ennen erotin Paavon köyhän , odottavan , vain vilauksina armosta todistavan uskon
siitä iloisesta uskossa olemisesta jonka luulin kristillisyyteen kuuluvan.

Odottamisen arvo on nöyrtymisen oppiminen. Taidot opitaan, siinä  on välistä kovasta koulusta kysymys. Vähitellen kärsivällisyys kasvaa , jos on
kasvaakseen. Silloinkaan ei kannata loputtomasti murehtia jos ei niin kävisikään.  Lopullinen tulos tiedetään vasta perillä.

Odottamisessa on myös jännittävä puolensa kuten lapsena Jouluna. Mitähän tulee ? Saanko mitä? Loppujen lopuksi, ainakin nykyään kun kaikkea on runsaasti, omistaminen ei olekaan niin autuasta.

Odotin ystävää, hän palasi. Ilostuin. En omista häntä.
Odotan kevättä. Nyt sataa sankasti lunta, mutta kevät tulee, eikä kukaan omista sitä. Se vilahtaa nopeasti, sitten on jo kesä.

Odotan kovin Juhlia Seinäjoella. Odottaminen on ihanaa. Omistanko
sitten jotain enemmän? Jään odottamaan.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 25.03.09 - klo:22:19
odottaminen kuuluu klassisen luterilaisen ihmisen teologiaan... siikkareissa melkeinpä jokainen ajatus on tätä odottamista...  :wink:
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.03.09 - klo:07:58
Teillä äidin sylissä heränneiksi kasvaneilla körteillä on oikeat opit aivan erilailla sisäänkasvaneina kuin esim. minulla 25 vuotta karismaatikkojen parissa pyörineellä vanhana"uudestisyntyneenä".

Opetuksen painopiste oli lahjojen omistaminen. Uskon lahjan, armolahjojen.
Kun olet uudestisyntynyt ja käyt raamattupiirissä ja rukoilet olet oikea uskovainen. Täynnä henkeä, palvelumieltä ja pyhittymistä. Olet jo kuin osin taivaassa. Ei epäilystäkään.

Näistä kun syystä tai toisesta erkanee, on paljon uutta edessä. Esim odottava usko, nöyryys, armon vilauksittainen kokeminen, pelastumisenkin epävarmuus,.Inhimillisyys. Maassa molemmin jaloin, ajatukset taivaallisissa.
Seurapuheetkaan eivät ole pyhityksen opetussaarnoja. Vajaassa kahdessa vuodessa olen löytänyt paljon uutta ajateltavaa. Mikään ei ole vielä "tökkinyt", vaan useinkin olen voinut iloita, että näinhän minäkin ajattelen, näin sen täytyy olla. Näin se on. Ihmisenä elämiselle on jäänyt tilaa. On koittanut vapaus. Huono omatunto jatkuvine vaatimuksineen on
väistymässä. Pelot ovat poistumassa.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 26.03.09 - klo:08:42
SV 277:

1. Oi Herra, ilo suuri,
kun kuulet huutoni,
puoleeni käännyt juuri
mun rukoillessani.
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.03.09 - klo:10:19
Kiitos satman-ystävä . Parempaa seuravirttä et olisi voinut löytää. Otin heti koko virren luettavakseni, sävelkin on tuttu jo koulu-ajoilta. Liikutuksen kyyneleet kostuttavat silmiä vieläkin. Tämä kosketti, hoiti. Joka sana oli minulle tarpeellinen.

Näin sitä nettiseuroissankin puhutaan  ja veisataan.

On ihana tunne kun alkaa aavistaa että minuakin joku alkaa ymmärtää.

Vaikka en enää ole tutemusten varassa, vertaan nyt tätä tunnetta siihen "tuhlaajapoikakokemukseen" Lahden hiihtostadionilla.
Otsikko: Seurat
Kirjoitti: PekkaV - 26.03.09 - klo:11:36
Ihmeellisiä ovat Herran tiet!
Otsikko: öö mä niinku puhetta täs.
Kirjoitti: Viisveisaaja - 25.04.09 - klo:20:04
Pitkästä aikaa taas pääsin käymään seuroissa.
Oli kuin vanhanajan herättäjäkokouksessa kuvittelisin.

Daniel pappi piti pitkää puhetta kuinka joku byrokraattori sekoittelee körttien rahansaantia Espoon juhlista. Mun vieressä oleva tyyppi keskeytti sen ja kysyi, onkos toi seurapuhe vai mikä? Hän on Nivalasta ja körttisukua ja jotain muuta sekavaa selitteli. Danieli, et kyllä. Toinen jahas..No sitten lopussa se toinen piti puheen.
Sanoi käyneensä ottamassa pari olutta, että uskalsi tulla ja asuvansa toisen miehen kanssa ja kysyi mitä mieltä olemme? No kukaan ei ollut mitään ja kait sitten sille riitti ukko istui alas ja taas veisattiin.

Onhan toi kiva tapa, että jokainen voi pitää puhetta, mutta jos ihan kaljapäissään niin en tiedä.
 Mut olipahan taas kokemus toikin.
Kannattaa käydä seuroissa kyllä ne ainakin teatterissa käynnin voittaa. :wink:
Otsikko: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 07.06.09 - klo:19:29
odottaminen kuuluu klassisen luterilaisen ihmisen teologiaan... siikkareissa melkeinpä jokainen ajatus on tätä odottamista...
”Minä olen syntinen, Sinä kuulut olevan syntisten auttaja, voi jos armossasi katsoisit puoleeni”
SV.153.1-5.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 15.06.09 - klo:19:15
Pistipä hiljaiseksi, minut … Toinen kirje Timoteukselle… minä vaikenen… mutta me tapaamme … vielä myöhemmin.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 15.06.09 - klo:22:49
Pilkannut olen Sinua julkisesti, niinkö myös haluaisin että minulle pilkka huutoja ihmiset huutelisivat.
Vihaa olen kylvännyt, koston juonia olen punonnut, hurskasta miestä olen leikkinyt.
”Huumorin, suvaitsevaisuuden, rakkauden viittaa ” olen suojakseni kantanut.
Ettei vaan pahuuteni pääsisi näkyviin. ”Ylpeys, ylimielisyys, suvaitsemattomuus, ahneus, …

Minä itsestäni tein itselleni Jumalan.

Suokaa anteeksi pyyntöni teiltä kaikilta, …

” Salli Jeesus, että saanen etees maahan langeta ja tunnustaa tilani. Sun kätees väkevästi saavutti mun syntisen, vaikka olen heikko sotimaan.”

SV.272.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Suvikki - 07.07.09 - klo:22:10
Tuli mieleen herättäjäjuhlilla puheesta, joka alkoi kysymyksellä/lainauksella ”Ookko sää jo heränny?”. Tarja Autio, aamuseuroissa lauantaina.

Minun herätyskellossani on torkkukytkin. Kun se soi, läppään rakkineen kiinni, nukahdan uudestaan, ja kuuden minuutin kuluttua herätys soi taas. Ja joskus läppään kellon kiinni niin vaistomaisesti, etten tiedä hereillä asti käyneenikään. Joskus herään vähän niin kuin puolittain, enkä unissani muista miksi yleensä pitikään herätä – ja niin jatkan uniani.

Hengellisessä mielessä torkahteluni ovat merkittävästi pidempiä kuin tuo arkiaamun kuusiminuuttiset, joilla sängystä nousemista viivytän. Vuosia saattaa mennä iloisesti ohi, sikeästi nukkuessa, ihan laput silmillä. Ennen vuosituhannen vaihdetta havahduin kerran puheeseen, jossa todettiin kaiken menevän päin helvettiä ja kysyttiin, olisiko aika alkaa tehdä parannusta. Asia pyöri mielessäni hetken, mutta oli kai sillä hetkellä liian outo ja käsittämätön, joten jatkoin uniennäkemistä hereille asti päätymättä. Sittemmin herättely on aina hetkeksi minut torkuiltani tuuppinut valvomaan, mutta yleensä olen ollut äreänä unieni keskeyttämisestä ja mönkinyt takaisin vertauskuvallisiin vällyihin heti kun tilaisuus on koittanut.

Kunpa herätyskellojen seuraavan kerran soidessa muistaisin, miksi herätä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.07.09 - klo:07:55
Onkohan uskonasia minulla kunnossa, kun ei tunnu miltään?
Olen tottunut pohdiskelemaan tilaani ja kyselemään Herralta neuvoja vaellukseeni.
Olen tässä ihmetellyt, että eikö nyt Herättäjäjuhlien jälkeen pitäisi tuntua erityisen hengelliseltä. Tulinko kyllästetyksi juhlapuheissa kaikkine tarpeineni.

Vai onko tämä nyt sitä rauhaa Jumalan kanssa. Olen kuin uimapatjalla. Kellun ja nautiskelen. Onko vain tyyntä myrskyn edellä. Turha kai miettiäkään.

Olin Maunon kirjoitusta lukiessani vähän kateellinen siitä itkun armosta. Minulle itkut
ovat melkein aina Herran läheisyyden merkki. Nyt ei ole itkettänyt  kuin viimeeksi, kun ystävä vastasi psalmilla hätääni.

Ei ole vihastuttanut, ei ihastuttanut, ei riemastuttanut eikä pillastuttanut  mikään.
Voiko näin tunneherkkä ihminenkin olla tunteeton.

Olisiko tämä Herran teko, että antaisin anteeksi lähimmäisille joita pidän tunteettomina. Opetus?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 09.07.09 - klo:10:32
Kaasupolkimen turhanaikainen painaminen vain vaikeuttaa moottorin käynnistystä. Jotkut autoilijat pumppaavat vanhasta tottumuksesta kaasupolkimella edestakaisin. Tapa on kehno, sillä kaasun pumppaus lisää polttoaineen kulutusta ja pakokaasupäästöjä.

Elämä antaa elämä ottaa, poljen jalkaani tottumuksesta ”kaasupolkimella”,
siksi pyydän ”valaise silmäni”.

Nykyaikaisen auton ruiskutusmoottori herää eloon, vaikkei kaasupoljinta polkaisisikaan pohjasta lävitse autoa käynnistettäessä.

Hän käynnistää minun päiväni, turhaan siis poljen jalkaani ”kaasupolkimella”, säästyn turhilta ”kuluilta”. :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 09.07.09 - klo:15:05
Kaasupolkimen turhanaikainen painaminen vain vaikeuttaa moottorin käynnistystä. Jotkut autoilijat pumppaavat vanhasta tottumuksesta kaasupolkimella edestakaisin.

Kyllä noita Benkun juttuja pitää vilkuilla, kun niissä on ajoittain vankkaa asiaa, kuten nyt tässä, vai mitä sanoo pitkänmatkanautoilija Riitta-mummi? Veikkaan, että kohta liittyy seuraamme Jampe, joka toteaa, että hyvin on asiat, jos ei tunnu hengelliseltä.

Mt
Talla lattiaan, mutta vain kiihdytyskaistalla
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.07.09 - klo:13:48
Seinäjoen reissu sitten kai opetti kaasunkäyttöä kun menomatkalla oli keskikulutus 5,9/100 km. Palatessa enää 5,6. Aika hyvin pikkumersulta ja mummin kaasujalalta.
Tasainen tunnottomuus jatkuu.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 13.07.09 - klo:15:05
ei mersu ole tunnoton... hänellä on sielu... :018:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.07.09 - klo:17:01
Että sielu?  Olen joskus lukenut että esim. taloilla olisi sielu tai ilme tai ainakin luonne.
Autoillakin on luonteita tai ilmeitä. Pikku-mersu on kiltti.
Onko saksalaisella jalkapallojoukkueellakin sielu. Siis yhteinen sielu, ei joku yksityinen esim. valmentaja?
( ollaan juhanin kanssa nyt omituisia seurapuhujia!)   :102: :039:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pyryharakka - 15.07.09 - klo:22:48
 
Onkohan uskonasia minulla kunnossa, kun ei tunnu miltään?
Olen tottunut pohdiskelemaan tilaani ja kyselemään Herralta neuvoja vaellukseeni.
Olen tässä ihmetellyt, että eikö nyt Herättäjäjuhlien jälkeen pitäisi tuntua erityisen hengelliseltä. Tulinko kyllästetyksi juhlapuheissa kaikkine tarpeineni.

Vai onko tämä nyt sitä rauhaa Jumalan kanssa. Olen kuin uimapatjalla. Kellun ja nautiskelen. Onko vain tyyntä myrskyn edellä. Turha kai miettiäkään.

Olin Maunon kirjoitusta lukiessani vähän kateellinen siitä itkun armosta. Minulle itkut
ovat melkein aina Herran läheisyyden merkki. Nyt ei ole itkettänyt  kuin viimeeksi, kun ystävä vastasi psalmilla hätääni.

Ei ole vihastuttanut, ei ihastuttanut, ei riemastuttanut eikä pillastuttanut  mikään.
Voiko näin tunneherkkä ihminenkin olla tunteeton.

Olisiko tämä Herran teko, että antaisin anteeksi lähimmäisille joita pidän tunteettomina. Opetus?

Joskus nuorena, kun odottelin tunteita ja tuntemuksia, löysin Elian Horebinvuorelta,1 Kun.19. Herra ei ollut myrskyssä eikä maanjäristyksissä. Tuli hiljainen tuulen hyminä...

Sitä saa ihan kellua armonmeressä ja levätä Herrassa.
Sitten taas joskus voi tuntua. Joku vahva Herran kosketus saa joskus itkemään melkein silmät päästään.
 
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pirska - 20.08.09 - klo:20:17
Joskus lapsena, kun seuroista en ymmärtänyt paljon muuta kuin että fiilis oli lämmin ja siionin virret tuttuja, niin muistan elävästi, kun puhuja lainasi siinonin virren sanoja: "Pidä Jeesus, itse perää, Herra herää, muuten hukkuu haahteni." Jälkeenpäin olen monta kertaa huomannut, kuinka totta nuo sanat ovat.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.08.09 - klo:17:25
Ois kiva kun joku äänittäisi noita seurapuheita ja laittaisi vaikka nettiin jakoon.
Siis muitakin kun niitten isojen tapahtumien. Ihan kotiseurojen.

Ne on sellaisia lyhkäisiä helmiä mitä niissä kuulee, mutta kun kaikissa seuroissa ei voi olla, niin ois kiva kuulla muualtakin missä on itte paikalla.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 23.08.09 - klo:23:01
Ois kiva kun joku äänittäisi noita seurapuheita ja laittaisi vaikka nettiin jakoon.
Siis muitakin kun niitten isojen tapahtumien. Ihan kotiseurojen.

Joskus 90-luvulla läksin ajamaan sunnuntaiaamuna mökiltä kotia kohti. Radiosta tuli jumalanpalvelus, nuorehko miespappi saarnasi. Joku tässä nyt mättää, ajattelin, mutta en keksinyt saarnasta mitään vikaa. Sisältö oli mielenkiintoinen, esitystavassa ei ollut maneereita. Palveluksen päätyttyä kuuluttaja kertoi, että tilaisuus oli nauhoitettu jostain erityisjumalanpalveluksesta, olisiko ollut jokin nuorisoon tai kirkkomusiikkiin liittyvä. Aikaa oli jo kulunut kohtalaisesti.

Lopun matkaa pohdin asiaa ja tulin siihen johtopäätökseen, että jumalanpalvelusta ei pidä lähettää nauhoitteena. Hyvä sanoma ei ole esitys, jota ihaillaan, vaan uutinen, joka vaatii suoran lähetyksen. Samalla huomasin, että olin suorittanut elämäni ensimmäisen itsenäisen teologisen kannanmuodostuksen, mikä minua suuresti huvitti.

Seurapuhe on kuin uutiset ja sää: parasta tuoreena.

Mt

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 24.08.09 - klo:12:23
Onkohan uskonasia minulla kunnossa, kun ei tunnu miltään?

Miltä pitäisi tuntua? Tunteet tulevat ja menevät. Nyt minusta tuntuu, että olen täysin kelpaamaton Jumalalle. En ainakaan voi revitellä uskollani, kun sitä ei tunnu olevan ja "pinnapussi" on jatkuvasti tyhjä. Jos joku kokee voivansa kehua suurta uskoaan ja Jumalan puhetta tykönänsä, niin sen kun vaan - antakoon palaa. Lopputulema (uutta suomenkieltä) on kuitenkin yksin Hänen kädessään, josta vanha Biblia sanoo: "Ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja Hän erottaa toiset toisistansa, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista".
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.08.09 - klo:14:45
No se oli sitä opetettua ja hyvin opittua elämys-uskoa. Kristallivirta, Lasimeri, Jeesuksen veri, Hyvän Paimenen lampaat, Pyhien yhteys ym. ym. Ei tätä järjellä voinut ymmärtää, siis otettiin tunteet avuksi.

Nyt ymmärrän koko uskonasian toisin. Odotan, ikävöin, kerjään, toivon, uskon ja epäilen ja pelkään kelpaamattomuuttani. Pyhän Hengen läsnäolokin on hyvin satunnaista, mutta se ON.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 24.08.09 - klo:15:03
Mut sitten kun tuntuu, kyllä se sitten tuntuu! Siksi sitä haluaa lisää. Ei jaksais odottaa ja kärsiä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.08.09 - klo:20:01
Ehtoollispöytä. Musiikki Jumalan kunniaksi. Lapsen hymy.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 25.08.09 - klo:05:59
kyllä niitä on...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 26.08.09 - klo:08:29
alkaa taas olla sellainen ristiriitainen aika... myönteistä on hirviöiden kouluun lähteminen ja negatiivista on seurapuheiden miettiminen... :017:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.08.09 - klo:09:23
Käännäpä toisin päin!

Täälläkin oli hetki sitten usvainen matalapaine. Nyt tulikin aurinko esiin! :icon_cool:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pyryharakka - 27.08.09 - klo:21:55
Mie ku en oo vieläkään päässyt seuroihin. Jo oli yksi mahdollisuus naapuripitäjässä, vaan auto huollossa, enkä saanut ketään kaveriksi.

Mutta liikuttavan hengellisen kokemuksen koin viime perjantaina Valamossa. Saimme kuulla lyhyen konserin ansambl Valaamín esittämänä. Kun viisikko aloitti lalulun, oli minun vaikea hillitä itkuani. Se oli aivan käsittämätön liikutus. Sanoista en ymmärtänyt mitään, mutta jokin vain kosketti.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pirska - 29.08.09 - klo:21:06
Minullakin pokka pitää esimerkiksi hautajaisissa oikein hyvin puheen aikana, mutta auta armias, kun musiikki alkaa. Olen itse ajatellut, että olisiko se sitä, että musiikkia on kuullut jo äidin kohdussa.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 31.08.09 - klo:11:35
Lainaus
Minä olin kerran semmoisissa hääjuhlissa, että morsiamen isä ei siellä puhunut. Puhujana oli joku sukulaismies, joka selitti, että morsiamen isällä on sana hallussaan ja siellä hän sen haluaa säilyttääkin!...
(Mauno Körttifoorumissa toisaalla)
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 03.09.09 - klo:19:27
Aiemmin tossa pikkasen laitoin, että olisi kiva kun ois audiomuodossa jotain seurapuheita.
No joku sen tyrmäsi, mutta olisi se silti vieläkin kiva kun ois vaikka cd jossa olisi seurapuheita.

Varsinkin kun on ulkomailla niin kaipaisi saada kuulla jotain körttihenkistä.

No voisiko joku vaikka kirjoittaa pitämistään seurapuheista jokusen tänne?
Sellaisen esim:. Kun olemme kokoontuneet yhteen niin me pienet armokerjäläiset jotka olemme maanmatoisia voimme silti iloita, että nöyrät ja murheelliset perivät maan...
Vai millaisia ne nyt sit ne puheet onkin?

Nyt kun on se körttifoorumi siellä Aholankummulla niin eikö siitä voisi tehdä jonkun nauhoituksen puheista?

No onneksi sentään voi kuunnella Siionin virsiä täältä netistä.
Lohtuahan sekin pienelle vaeltajalle suuressa maailmassa.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pirska - 03.09.09 - klo:19:36
Eikö Herättäjällä ole myynnissä cd-levyjä, joissa on seurapuheita esimerkiksi Herättäjäjuhlilta? Eikö netissäkin pitäisi olla joitain puheita taltioituna?
http://www.seinajoenherattajajuhlat.fi/index.php?sivu=puheet
Tässäpä aluksi, ole hyvä!
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 03.09.09 - klo:19:53
No mutta kiitos Pirska..
Ei ihan kotiseuroista kopsattuja, mutta hyvä kun muistutit.
Olempa mä tyhymä. :icon_eek:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivainen mato - 08.09.09 - klo:12:51
Seurapuhe on enimmäkseen kertakäyttötavaraa, tarkoitettu juuri siihen seuratilaisuuteen.
Puhe ei ketäänn herätä, ainoastaan voi pistää ajattelemaan. Ylä'kerran isäntä herättää -
ajaa seuraavaan seurapaikkaan.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 08.09.09 - klo:20:38
Seurapuhe on enimmäkseen kertakäyttötavaraa, tarkoitettu juuri siihen seuratilaisuuteen.
Puhe ei ketäänn herätä, ainoastaan voi pistää ajattelemaan. Ylä'kerran isäntä herättää -
ajaa seuraavaan seurapaikkaan.

Samaa mieltä, sillä täydennyksellä, että seurapuhe on joskus myös kestokulutushyödyke, kun se tulee mieleen useampia kertoja, joskus kuukausienkin ajan, ja aina vähän muuttuu näkökulma. Eikä puhuja tiedä tästä mitään...

Mt
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 11.09.09 - klo:10:46
Seurapuhe on enimmäkseen kertakäyttötavaraa, tarkoitettu juuri siihen seuratilaisuuteen.
Puhe ei ketäänn herätä, ainoastaan voi pistää ajattelemaan. Ylä'kerran isäntä herättää -
ajaa seuraavaan seurapaikkaan.

Pyrin saarnoissani ja seurapuheissani korottamaan Kristusta - ristiinnaulittuna. Jos se pistää jonkun ajattelemaan, niin voisin olla silloin tyytyväinen itseeni. Saarnoja ja seurapuheita ei vaan körttiläisyydessä arvioida - ja hyvä niin. Usein jää sellainen olo, että taas epäonnistuin. Kuitenkin voin joskus lohduttaa itseäni sillä, että jospa kuitenkin joku sai puheestani edes yhdenkin ajatuksen mietittäväkseen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 11.09.09 - klo:13:31
Seurapuheen ominaisuuksiin kuuluu jonkinlainen keskustelunomaisuus edellisen ja seuraavan puhujan kanssa. Usein veisattavat virretkin kommentoivat sanottua - tarkoituksella tai tarkoittamatta. Tämä saattaa syventää haparoivankin puheen sanomaa.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 11.09.09 - klo:14:21
Puhetta ei siis voi etukäteen valmistaa, paitsi jos tietää olevansa ensimmäinen. Olisiko se syy tapaan, että nuorin puhuu ensin, koska kokemattoman on valmistauduttava.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 11.09.09 - klo:16:16
Valmistautuminen on aina hyväksi. Jos poikkeaa etukäteen suunnittelemastaan, se antaa improvisoinnillekin ryhtiä, kun tietää, mistä poikkeaa.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 11.09.09 - klo:19:05
Yhdyn edellisiin! Kuitenkin, jokainen tilanne on erilainen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pirska - 11.09.09 - klo:21:56
"Seurapuheita ei arvostella." No joo, ei tietenkään ihan päin naamaa ja hyvä niin. Mutta mutta, kyllä niitä ainakin jonkun verran arvostellaan joko ihan omassa mielessä tai sitten joidenkin hyvien tuttujen kanssa. Oikein hyvää puhetta voidaan kehua oikein isommallakin joukolla. :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:

Helpompaa on istua arvostelijan paikalla kuin yrittää pusertaa jotain sanottavaa kuulijoille. Uskoisin, että varmaan jokaisesta seurapuheesta ainakin yksi kuulija saa jotain ravintoa itselleen. Jos puhuja seuraa aikaansa, lukee Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta säännöllisesti ja rukoilee, niin kyllä sen huomaa puheesta. Jos joskus tuntuu, ettei saa mitään irti niin ei sitten.  :102:Eihän kukaan voi olla aina parhaimmillaan. Silloin ovat Siionin virret paikallaan.

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 12.09.09 - klo:04:51
Saarnasta olen kuullut, että jos se ei miellytä, vika on kuulijassa eikä puhujassa. Vähän sama kuin jos armeijan sotisopa on liian suuri tai pieni, soturi on väärän kokoinen. Itseensä meneminen on pidettävä mielessä moittiessa ja myös kehuessa. Mutta sitten kylmän rauhallisesti itsestä pois kohti uusia haasteita. :049: :icon_arrow:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 19.09.09 - klo:13:28
saarnaamisesta minä pidän... valtavasti... seurapuheet ovat erilaisia... niistäkin minä pidän... mutta ne ovat niin mielettömän vaikeita...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.09.09 - klo:15:57
Niin varmaan ovatkin. Pitää olla aihe , pysyä siinä ja saada jotain tuoretta tarjottavaa.
Pitää olla nöyrä, keskittyvä, puhua kuuluvasti mutta ei paasaten. Omakohtaisuus ei liene pahasta, mutta ei tarinankerrontaa. Ei liiottelua, ei vähättelyä, ei ope :icon_confused:tusta, ei tuomion sanaa. Kuinka te puhujat osaatte? Luonnonlahjakkuuskaan ei riittäne?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 20.09.09 - klo:09:44
Niin varmaan ovatkin. Pitää olla aihe , pysyä siinä ja saada jotain tuoretta tarjottavaa.
Pitää olla nöyrä, keskittyvä, puhua kuuluvasti mutta ei paasaten. Omakohtaisuus ei liene pahasta, mutta ei tarinankerrontaa. Ei liiottelua, ei vähättelyä, ei ope :icon_confused:tusta, ei tuomion sanaa. Kuinka te puhujat osaatte? Luonnonlahjakkuuskaan ei riittäne?

Kyllä se pakkaa vain niin olemaan, että valtaosa saarnoista ja seurapuhheista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihminen, kun unohtaa kolmessa tunnissa 30 prosenttia sanotusta, kolmessä päivässä 90 prosenttia sanotusta ja kolmessa vuodessa vaikuttavankaan puheen sisällöstä ei ole merkkejä pitkäaikaisessa muistissa. Joitakin sentään jää korvan taakse. Yksi tällainen on (nyt puhutaan politiikkaa) edesmenneen Kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen puhe Turun puoluekokouksessa, jossa hän sanoi, emme vihaa kommunisteja, mutta vihaamme kommunismia. Edessä istui tiukasti oikeistolainen vanhempi mies, jonka niska punertui aina korvia myöten. Hän vihasi myös kommunisteja. Tämä Rihtniemen sanoma iski minuun syvältä. Vastustamme aatetta, emme sitä kannattavia ihmisiä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 20.09.09 - klo:11:59
Kyllä se pakkaa vain niin olemaan, että valtaosa saarnoista ja seurapuhheista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihminen, kun unohtaa kolmessa tunnissa 30 prosenttia sanotusta, kolmessä päivässä 90 prosenttia sanotusta ja kolmessa vuodessa vaikuttavankaan puheen sisällöstä ei ole merkkejä pitkäaikaisessa muistissa. Joitakin sentään jää korvan taakse. Yksi tällainen on (nyt puhutaan politiikkaa) edesmenneen Kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen puhe Turun puoluekokouksessa, jossa hän sanoi, emme vihaa kommunisteja, mutta vihaamme kommunismia. Edessä istui tiukasti oikeistolainen vanhempi mies, jonka niska punertui aina korvia myöten. Hän vihasi myös kommunisteja. Tämä Rihtniemen sanoma iski minuun syvältä. Vastustamme aatetta, emme sitä kannattavia ihmisiä.

Juha oli viisas mies. Ihan tylsissäkin kansoissa on mukavia yksilöitä. Tämä on yleispätevää eikä pidä sekoittaa metsää puilta.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pirska - 20.09.09 - klo:12:07
Kyllä se pakkaa vain niin olemaan, että valtaosa saarnoista ja seurapuhheista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihminen, kun unohtaa kolmessa tunnissa 30 prosenttia sanotusta, kolmessä päivässä 90 prosenttia sanotusta ja kolmessa vuodessa vaikuttavankaan puheen sisällöstä ei ole merkkejä pitkäaikaisessa muistissa. Joitakin sentään jää korvan taakse. Yksi tällainen on (nyt puhutaan politiikkaa) edesmenneen Kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen puhe Turun puoluekokouksessa, jossa hän sanoi, emme vihaa kommunisteja, mutta vihaamme kommunismia. Edessä istui tiukasti oikeistolainen vanhempi mies, jonka niska punertui aina korvia myöten. Hän vihasi myös kommunisteja. Tämä Rihtniemen sanoma iski minuun syvältä. Vastustamme aatetta, emme sitä kannattavia ihmisiä.
Siksipä ei riitä, että ihminen käy elämässään 5 kertaa kirkossa joskus rippikouluaikana ja sitten vain erityisissä tilanteissa. Kun saarnoista ja puheista jää niin vähän mieleen, niin niitä täytyy käydä kuuntelemassa usein.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: myyrä - 20.09.09 - klo:12:31
Yksi tällainen on (nyt puhutaan politiikkaa) edesmenneen Kokoomuksen puheenjohtajan Juha Rihtniemen puhe Turun puoluekokouksessa, jossa hän sanoi, emme vihaa kommunisteja, mutta vihaamme kommunismia. Edessä istui tiukasti oikeistolainen vanhempi mies, jonka niska punertui aina korvia myöten. Hän vihasi myös kommunisteja. Tämä Rihtniemen sanoma iski minuun syvältä. Vastustamme aatetta, emme sitä kannattavia ihmisiä.

Suhteellisen nuorena kuolleen Juha Rihtniemen muistan hämärästi suoraselkäisenä ja kunnioitettavana poliitikkona. Johtuu varmaan kummeistani, jotka häntä fanittivat. Toivo R. (Topi) oli kokoomuksen kunnanvaltuutettu, kirkkovaltuutettu, sotaveteraani, evp majuri, Rauma-Repolan piiriesimies yms. ja huumorintajuinen+mukava mies. Minua hän aina retuutti niskasta ilmassa. >:( Isäni, joka oli kilpailevan firman (Kymi-Kymmene, nyk. UPM Kymmene) miehiä ei ollut kovin kiinnostunut politiikasta. Kansallisseuraan hän oli joskus nuorempana kuulunut. Kirkkovaltuutettu hänkin oli ja piispanvaaleissa edustaja. Olavi Kareksen kannattaja.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 22.09.09 - klo:13:02
Suhteellisen nuorena kuolleen Juha Rihtniemen muistan hämärästi suoraselkäisenä ja kunnioitettavana poliitikkona. Johtuu varmaan kummeistani, jotka häntä fanittivat. Toivo R. (Topi) oli kokoomuksen kunnanvaltuutettu, kirkkovaltuutettu, sotaveteraani, evp majuri, Rauma-Repolan piiriesimies yms. ja huumorintajuinen+mukava mies. Minua hän aina retuutti niskasta ilmassa. >:( Isäni, joka oli kilpailevan firman (Kymi-Kymmene, nyk. UPM Kymmene) miehiä ei ollut kovin kiinnostunut politiikasta. Kansallisseuraan hän oli joskus nuorempana kuulunut. Kirkkovaltuutettu hänkin oli ja piispanvaaleissa edustaja. Olavi Kareksen kannattaja.

Minäkin tunnen yhden Toivo Topin, joka oli myös kova kokoomuslainen. Hän oli tosin kanttori.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: myyrä - 22.09.09 - klo:13:21
Toivo (Topi) Reinikainen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.10.09 - klo:08:00
Pieni makupala Pauli Annalan eilisestä seurapuheesta. On parempi nähdä Jumala takaapäin kuten Mooses näki. Silloin voimme kulkea hänen perässään, seurata.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 05.10.09 - klo:15:18
...Jumalan takaapäin näkeminen on mm. hulluutta, köyhyyttä, kuolemaa, sairautta ja epätoivoa... sanoo Lutherin ristin teologiaa tutkinut ihminen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.10.09 - klo:16:06
...epäilyä, pelkoa, pettymyksiä, vihaa...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 05.10.09 - klo:18:40
Siinä on sitä ristin hullutusta... Luther opetti lain suhteen sitä, ettei lait olekaan pykäläkeskeisiä vaan lähimmäiskeskeisiä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.10.09 - klo:07:58
Yöllä Juhomaa muistellessa tuli Herran siunauksen sanat:...Herra kirkastakoon kasvonsa...Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme sellaiseen uuteen valoon että ovatko nämä toivotukset tarkoitettukin sinne kuoleman jälkeiseen aikaan. Siellä vasta voimme ja kestämme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin. Selkäpuoli on kääntynyt ja me voimme nähdä ja kestää sen kirkkauden.
Sitten ihmettelen tätä kuoleman jälkeistä aikaa. Nukkuuko vainaja vai joko näkee Lunastajansa?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 09.10.09 - klo:23:45
ihmisillä on aika... Jumalalla ei ole...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 10.10.09 - klo:07:50
Kaunis tapa puhua kuolemasta on sanoa ihmisen siirtyneen ajasta iäisyyteen. Siellä ei ole 'enää', 'vielä' tai 'jo' -kysymyksiä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 06.11.09 - klo:17:06
Paavo Ruotsalainen kykeni hillitsemään hurmoksellisen kuohunnan hengellisen auktoriteettinsa avulla. Hän opettikin, että "uskonnolliset tunteet, hurmos... koskettivat vain ihmisen pintaa ja olivat pahimmassa tapauksessa pelkkää aistien víihdytystä” (Ruokanen, 60).
Ruotsalainen kirjoitti: "Minun luullakseni taitaa teillä olla aivan paljon moninaisia kiusauksia, erinomattain monen heikon heräneen sopimattomassa käytöksestä, jotka useammissa paikoissa ilmaantuvat ensimmäisen herätyksen alla, niin kuin erinomattain ne, jotka kieleillä puhuvat tekevät suuren hämmeniki äkkinäisten seassa. Jos, rakas ystävä, teidän tilanne myöden antaisi niin sellaisia pitää visusti katsottaman perään ja siveydellä nuhdeltaman ja alaspainettaman, niin paljon kuin mahdollista on ja viisauden ojennusnuorat myöten antavat."
”Minulla on ollut paljon tekemistä niiden kielillä puhujain ja hourauksissa olijoin kanssa; vaan minä olen kuitenki huokiasti voittanut, ettei meidän puolelta tule niistä vaaraa” (Ruokanen, 129).
SV. 83
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 09.11.09 - klo:21:30
Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...

Kun se olisikin vain yksi, mutta kun niitä on …
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 10.11.09 - klo:22:57
...puuttuu, ja sen mukana kaikki

Olin tänään eräässä tilaisuudessa missä lauloimmme VR. 272 Oi Jeesus, auttaja..

ja armon antaja,
syytönnä synnit kannoit,
elämän meille annoit.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 12.11.09 - klo:21:15
VR.272:2

Myös minut lunastit,
myös minut pelastit,
vapaaksi orjan ostit,
elämän tielle nostit.
Nyt kuljet rinnallani
kaikissa vaiheissani.

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 16.11.09 - klo:00:25
...Jumala nostaa
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 17.11.09 - klo:21:02
SV.298:1-4
Katso meihin Jumalamme, kodeissamme…
Yhdessä me rukoilemme…


Anna-Riitta Pellikka
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 28.11.09 - klo:10:59
Jottei tulisi ylpeyden,kaikki tietämyksen... valta
On hyvä muistaa mistä olen lähtösin ja kuka on minun Herrani.


Murheen alla veisaa Siion heleimmin Herralle kiitosta.
Elvyttäkööt nämäkin virret ahdistetun kansan toivoa, tukekoot sitä kestävyyteen
elävässä Jumalassa ja hänen Kristuksessansa,
herättäkööt ikävää isänmaahan, joka ylhäällä on.

(Vilhelmi Malmivaaran vuonna 1893 uudistamien Siionin virsien alkulause)

SV. 100: 1-7
2. Mä olen huono kulkija,
on matka vaarallinen,
mun tilani on surkea
ja sydän vilpillinen.
Sokeana
mä kulkea
en osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
Antti Achrenius
Sävel a Pohjois-Savosta
Sävel b Raumalta
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 28.11.09 - klo:13:25
http://www.youtube.com/watch?v=6JGma9ubuIM
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 28.11.09 - klo:13:27
...http://www....
:eusa_angel:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 04.12.09 - klo:19:45
Kun on tullut vähän parjattua  ML ei LM ja kysymys hän on, Martti Lutherista.

Toivotan hyvää yötä teille kaikille hänen sanoilla: ” Me näemme taivaan avoinna, se tarkoittaa, että olemme taivaassa”

… ei uskoisi …ei hän.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 12.12.09 - klo:10:34
Mielenterveyden järkkyessä moni etsii turvaa hyvin usein uskonnosta. Meidän yhteiskunnassamme siihen etsintään ei paljon tarvitse tehdä itse töitä. Suuntaus on ollut lähinnä kristinuskoon, kun muissa kulttuureissa elämän eheyttä haetaan oman kulttuurin uskonnollisista traditioista. Kun uskontoon turvautuneen ihmisen mielen tasapaino sitten järkkyy lopullisesti. Ihmiset helposti toteavat että uskonto on sairastuttanut ihmisen. Mutta näinhän ei ole välttämättä ole, vaan turvaa hakeva mielenterveydeltään tasapainottomassa tilassa oleva ihminen pitäisi kääntyä ja hoitaa itseänsä aivan muulla tavalla, ennen kuin hän kadottaa lopullisesti todellisuuden tajun. Mistä saa apua ja miten hoitaa mielenterveyttään, niin siihen puoleen en ala antamaan mitään neuvoja, sen tehkööt aivan muut tahot. 
Meidän olisi hyvä muistaa että uskonto itsessään ei kuitenkaan sairastuta. Uskonto voi mahdollisesti jopa eheyttää ja tukea haurasta mieltä. Mutta se voi myös järkyttää jo horjuvaa mielen tasapainoa, niin kuin edellä jo viittasin. Uskonnon varsinainen tehtävä ei ole mielenterveyden edistäminen vaan sen syvin olemus on jossakin, mitä minä en osaa kertoa. Uskonto on vain niin tervettä kuin sitä harjoittavat ihmisetkin ovat. Toisaalta voin vain todeta kysymyksellä: ”Kuka meistä on sitten terve ja kuka sen lopullisesti määrittelee”?
Oma vastaukseni on: Hän… ja Hän voi myös parantaa … toivottomankin tapauksen… vaikka me ihmiset emme siihen uskoisi.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 12.12.09 - klo:14:33
uskonnon uhrit ovat jutelleet kanssani... Benkun mukaan uskonto ei ole syypää... oikein... mutta ihmiset ovat syyllisiä...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 12.12.09 - klo:21:04
Benkku kirjoitti hyvästi, ainakin jos luetaan niin, että "uskonto" on tässä mielessä usein uskonnollinen yhteisö.

Mt
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 12.12.09 - klo:22:17
Benkku kirjoitti hyvästi,
Mt
Olen monta kertaa sanonut teille... "seurakunta"... hyvästi. Mutta aina olen palannut häpeän, epätoivon ja katumuksen polkua pitkin teidän joukoon ja aina te olette ottaneet minut vastaan.
Siksi toivoisin että Sinä Mt et ajaisi minua ulos tästä yhteisöstä näin Joulun alla...
 :icon_wink:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 23.12.09 - klo:17:56
Tänään aatonaattona on Suomi-neito saanut päälleen lumivaipan.
Huomenna Joulu aattona vietämme Kristuksen laskeutumista alas noustakseen jälleen ylös.
Monet nimittävät Kristusta Vapahtajaksi, itse kuulun myös tähän joukkoon.
Tästä johtuen harvat tuntevat Hänet siksi.

On suuri näky maailmassa nähdä armo ja pelastus Kristuksessa. Kukaan ei voi nähdä sitä samalla näkemättä… että kirkkaus ja pelastus kuuluvat Hänelle. Näkeminen aiheuttaa omistamisen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 24.12.09 - klo:00:27
SV 113
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 24.12.09 - klo:21:00
Sä paljon suurii suruja
Mun annat täällä maistaa
Vaan kuin läsn' olen kuolloa, Suot elon uuden paistaa
Ain' pelastat, ja uudistat
Mun kuolleen toivon' jälleen
Jost' mielellän' ja kielellän'
Tuon kiitoksen ain' sullen


Vuoden 1701 virsikirjanvirsi 63:10

ps. Tämä säkeistö veisattiin Paavo Ruotsalaisen hautajaisissa saatto- eli kouluvirtenä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 24.12.09 - klo:23:52
"Ole totuudelle uskollinen, mutta älä ole itsepäinen ja ivallinen. Nosta langenneet, auta heidät ylös jälleen kaikella Kristuksen rakkaudella. Pane murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen evankeliumin armolla. Sinä jalo uskon tunnustaja, älä ylenkatso heikkoja pyhiä. Ehkä vielä joskus toivot olevasi halvimman vertainen heidän joukossaan."

Kallis hunajan pisara
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 25.12.09 - klo:00:00
"Ole totuudelle uskollinen, mutta älä ole itsepäinen ja ivallinen. Nosta langenneet, auta heidät ylös jälleen kaikella Kristuksen rakkaudella. Pane murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen ...
Kallis hunajan pisara
Kiitos, tunsin tikarin pistoksen selässäni...mutta toisaalta jos tietäisit mitä teen...
Ei ole hyvä puolustella...
Kiitos, sadetta :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 25.12.09 - klo:00:57
Paavin joulusaarna oli yllättävän hyvä vaikka siinä oli monta paikkaa, jotka edelleen kaipaavat pudistusta. Paavi saarnasi italiaksi ei latinaksi. Moni pätkäolisi sopinut seurapuheeseen ja moni ei.
He kuulivat enkelien sanat, kun olivat hereille. Täytyy olla hereillä kuullakseen saarnasi Paavi



Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 25.12.09 - klo:10:35
Pysy kutsumuksessasi. Täytä velvollisuutesi kaikissa olosuhteissa niin kuin Jumalalle.
Tyydy vähään maailmassa. Vähä riittää.
Pidä paljona sitäkin, mikä on pientä maailmassa, koska et ansaitse vähäisintäkään, Ajattele suurta taivasta, ei vähäistä, koska Kristus on niin rikas ja antelias.
Pidä kaikkia muita itseäsi parempana ja inhoa itseäsi niin kuin sellaista, joka on sovelias pyhien poljettavaksi.
Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta.


Kallis hunaja pisara / Thomas Wilcox s.48-49

Paljon tuli tänä jouluna taas huomattua miten katoavaa kaikki on … ja kuinka joutavuudet miellyttävät meitä enemmän.
Onneksi Paavi ei ole maailman ”poliisi”.

Suruttomalle sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua

Kallis hunaja pisara / Thomas Wilcox s.49
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 25.12.09 - klo:23:39
Miltä pitäisi tuntua? Tunteet tulevat ja menevät. Nyt minusta tuntuu, että olen täysin kelpaamaton Jumalalle. En ainakaan voi revitellä uskollani, kun sitä ei tunnu olevan ja "pinnapussi" on jatkuvasti tyhjä. Jos joku kokee voivansa kehua suurta uskoaan ja Jumalan puhetta tykönänsä, niin sen kun vaan - antakoon palaa. Lopputulema (uutta suomenkieltä) on kuitenkin yksin Hänen kädessään, josta vanha Biblia sanoo: "Ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja Hän erottaa toiset toisistansa, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista".

http://www.youtube.com/watch?v=KVRyVJkU7z8
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 26.12.09 - klo:01:10
Miltä pitäisi tuntua? ... ja "pinnapussi" on jatkuvasti tyhjä.

Hmm...Kun ei ole edes "pinnapussia" - mutta siitä en kanna huolta, miksi?

"Sillä Jumala vaikuttaa jokaisesta sielusta ensirakkaudelta, koska Hän on ennen kaikkea rakkaus.
Paikkasi taivaassa tulee vaikuttamaan varta vasten Sinulle tehdyltä, koska Sinut luotiin sitä varten, ommeltiin yhteen, sauma kerrallaan niin kuin käsine ommellaan kättä varten".


365 päivää. C.S.Lewisin seurassa / Kirjapaja 2008 s.518
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 26.12.09 - klo:12:11
Paavin joulusaarna oli yllättävän hyvä vaikka siinä oli monta paikkaa, jotka edelleen kaipaavat pudistusta. Paavi saarnasi italiaksi ei latinaksi. Moni pätkäolisi sopinut seurapuheeseen ja moni ei.
He kuulivat enkelien sanat, kun olivat hereille. Täytyy olla hereillä kuullakseen saarnasi Paavi

Nyt on kuunneltu ja katseltu näköradiosta arkkipiispa Leon johtama liturgia Kuopiosta, joten on oltu todella ekumeenisia. Tämän jälkeen sitten arki alkaakin ja pääsee veisaamaan rakkaita virsiään.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: myyrä - 26.12.09 - klo:13:31
Nyt on kuunneltu ja katseltu näköradiosta arkkipiispa Leon johtama liturgia Kuopiosta, joten on oltu todella ekumeenisia. Tämän jälkeen sitten arki alkaakin ja pääsee veisaamaan rakkaita virsiään.

Heittäkää pois kaikki maalliset huolet, heittäkää pois kaikki maalliset huolet...

Herra armahda Herra armahda Herra armahda, Herra armahda Herra armahda Herra armahda.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 27.12.09 - klo:00:42
jännä juttu... vaikka minä olenkin piilo- jne... avarahenkisenä körttiläisenä minä olen saatanallisen paavin ja Leon edustaman kirkon ihmishurskaudessaan kristillisyyden nollatilaa...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 27.12.09 - klo:11:49
jännä juttu... vaikka minä olenkin piilo- jne... avarahenkisenä körttiläisenä minä olen saatanallisen paavin ja Leon edustaman kirkon ihmishurskaudessaan kristillisyyden nollatilaa...


Olemme kaikki vain yksinkertaisia ihmisiä niin paavit, piispat, papit kuin katoliset, luterilaiset ja ortodoksitkin.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 01.01.10 - klo:19:55
Hyvä että muutkin on yksinkertaisia. :icon_rolleyes:

 Tänään olin Lauttasaaressa seuroissa ja siellä menin juttelemaan erään hemaisevan tytön kanssa ja kysyin, että tunnistatko?
Hän sanoi, että no en oikein.
No mehän nähtiin körttifoorumin tapaamisessa, minä.
Hän, en minä muista olleeni sellaisessa.
Pooh, no minä siinä sit, et no höh, mä taisin erehtyy henkilöstä ja hävetti ihan isosti. :092:

Mutta ei siitä, kun puheesta siitähän tämä aihe. :icon_rolleyes:
Joku pitkä niminen tiedottaja jostakin körttijutusta naispappi jonka nimi loppui Repo sukunimen loppuun, oli siinä muutakin, mut viimeisin nimi oli Repo.
Hän piti puheen kuinka kirkko Kolumbiassa voi muuten hyvin, mutta jos se alkaa julistaa vähääkään ihmisoikeuksien ja sosiaalisien ongelmien korjaamisesta, niin se joutuu vainojen kohteeksi.
Niin vapaustaistelijoiden kuin hallituksen joukkojen.

Minulla on ystävänä erikoisuus nimeltä karjalaisenkyösti nimimerkki täältä ja hänenkin kanssaan olen aiheesta väätänyt, että onko se sitten kirkon tehtävä julistaa ihmisoikeuksia ja tehdä sosiaalista auttamistyötä, kuten koulujen perustamisia ja sellaista?

Minusta kirkon ja pappien tehtävä on julistaa evankeliumia ensisijaisesti.
Tietenkään en ole vastaan kouluja ja ihmisoikeuksien eteenpäin viemisiä, mutta pääasia kuitenkin tulisi kait olla evankeliumin vieminen?

Kun julistetaan sosiaalisia ohjelmia ja muita tietenkin hallitus hermostuu ja maon sissit ja muut, kun he julistavat omia sosiaalisia ja ihmisoikeusjulistuksiaan.
 No hyvähän täältä on neuvvoa, kun on miljoonan kilometrin päästä ja ei auta muuta kuin jollain kolehtirahalla joskus, mutta noin yleisesti ois kiva tääkin asia selittää itselle selväksi ja kuulla muiden näkemyksiä.

Toisaalta kirkkoa vastaan ovat Suomessakin talonpojat ja muut kapinoineet sen takia, kun kirkko vaan omistaa maata ja muuta, mutta ei auta köyhiä?

No sellainen oli seurapuhe tänään. :icon_rolleyes:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 02.01.10 - klo:12:09
Teologi, kirjailija Katri Taanilalla oli tapana usein murehtia: "Seurapuheet ovat tänä päivänä yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaa. Kristus on jäänyt unhonmutkaan"
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 02.01.10 - klo:12:32
Hyvä että muutkin on yksinkertaisia. :icon_rolleyes:

 Tänään olin Lauttasaaressa seuroissa ja siellä menin juttelemaan erään hemaisevan tytön kanssa ja kysyin, että tunnistatko?
Hän sanoi, että no en oikein.
No mehän nähtiin körttifoorumin tapaamisessa, minä.
Hän, en minä muista olleeni sellaisessa.
Pooh, no minä siinä sit, et no höh, mä taisin erehtyy henkilöstä ja hävetti ihan isosti. :092:

Mutta ei siitä, kun puheesta siitähän tämä aihe. :icon_rolleyes:
Joku pitkä niminen tiedottaja jostakin körttijutusta naispappi jonka nimi loppui Repo sukunimen loppuun, oli siinä muutakin, mut viimeisin nimi oli Repo.
Hän piti puheen kuinka kirkko Kolumbiassa voi muuten hyvin, mutta jos se alkaa julistaa vähääkään ihmisoikeuksien ja sosiaalisien ongelmien korjaamisesta, niin se joutuu vainojen kohteeksi.
Niin vapaustaistelijoiden kuin hallituksen joukkojen.

Minulla on ystävänä erikoisuus nimeltä karjalaisenkyösti nimimerkki täältä ja hänenkin kanssaan olen aiheesta väätänyt, että onko se sitten kirkon tehtävä julistaa ihmisoikeuksia ja tehdä sosiaalista auttamistyötä, kuten koulujen perustamisia ja sellaista?

Minusta kirkon ja pappien tehtävä on julistaa evankeliumia ensisijaisesti.
Tietenkään en ole vastaan kouluja ja ihmisoikeuksien eteenpäin viemisiä, mutta pääasia kuitenkin tulisi kait olla evankeliumin vieminen?

Kun julistetaan sosiaalisia ohjelmia ja muita tietenkin hallitus hermostuu ja maon sissit ja muut, kun he julistavat omia sosiaalisia ja ihmisoikeusjulistuksiaan.
 No hyvähän täältä on neuvvoa, kun on miljoonan kilometrin päästä ja ei auta muuta kuin jollain kolehtirahalla joskus, mutta noin yleisesti ois kiva tääkin asia selittää itselle selväksi ja kuulla muiden näkemyksiä.

Toisaalta kirkkoa vastaan ovat Suomessakin talonpojat ja muut kapinoineet sen takia, kun kirkko vaan omistaa maata ja muuta, mutta ei auta köyhiä?

No sellainen oli seurapuhe tänään. :icon_rolleyes:


Tässä nimet

Pe 1.1. klo 18 Lähetysseurat Lauttasaaren kirkossa, Myllykallionrinne 1. Erkki Helminen, Marko Heusala, Eeva Kemppi-Repo, Pirre Saario.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 03.01.10 - klo:08:47
Kiitos seppos taas.
Pitääkin laittaa emaili Eeva Kemppi-Repolle, niin saa oikein lähteeltä vastauksen.

Vaivatun sielun kanssa olen samaa mieltä, että seurapuheet usein ovat jotain sos politiikkaa ja sellaista, ei kristus keskeistä.
Vaikkakin mulle kaikki sivistys on hyvästä. :icon_rolleyes:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 03.01.10 - klo:09:04
Googlasin ja löytyipä Revolta paljon asian tiimoilta. Taitanee olla yhdenasian ihminen ja sellaisille jostain muusta näkemyksestä taitanee olla turha ehdotella? :icon_rolleyes:

http://www.evl.fi/kkh/to/KION/kionartikkeli_repo.html
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 03.01.10 - klo:11:36
Eeva Kemppi-Repo vastaa Suomen Lähetysseuran tiedotuksesta ja valitettavasti saanut evankeliumin julistamiseksi perustetun kristillisen järjestön kuulostamaan 'kansainvälisen monenkeskisen kehitysyhteistyön asiantuntijuuden osaamiskeskukselta'.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 03.01.10 - klo:11:51

Lainaus
Kristinusko on vapauden uskonto
Kirkko ja ihmisoikeudet -seminaari, 20.11.2000,
Tiedotuspäällikkö Eeva Kemppi-Repo

Minusta kristinuskon tulisi olla Kristus-keskeinen uskonto.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 03.01.10 - klo:11:58
Niin minustakin.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Fanni - 03.01.10 - klo:12:02
Samoin minusta, muu höppä voisi jäädä vähemmälle ( yhdyn Katri T :kahvi:aanilan näkemykseen, hän oli sukulaiseni)
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 03.01.10 - klo:12:05
Samoin minusta, muu höppä voisi jäädä vähemmälle ( yhdyn Katri Taanilan näkemykseen, hän oli sukulaiseni) :kahvi:

Valitettavasti kun ei ymmärretä ydinsanomaa mennään toiseen suuntaan. Hömpällä korvataan asia.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 09.01.10 - klo:18:48
Minusta kristinuskon tulisi olla Kristus-keskeinen

Mitä usko on minulle?
Hebr 11:1
”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”.
Tämän päivän käännös on: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”.

Minun usko Jumalaan on suhde, jonka toisena osapuolena olen minä, ja toisena Jumala – on olemassa myös seurakunnan yhteinen usko, joka kantaa myös minua. Tuon Toisen olemuksesta minulla ei ole täyttä selvyyttä, mutta riipun silti tuossa suhteessa, armosta. Kun ikävöin yhteyttä Häneen, minulla on silloin Häneen ikävä kokonaisvaltaisesti, ei osittain. Ikäväni toisessa päässä on jokin, jota en voi hallita enkä käsittää.  
Uskon salaisuuksia en edes voi tiedollisesti käsittää – voin vain hämärästi arvailla. Katekismuksemme mukaan järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös minulle salatuiksi.   Jos usko on ensi kädessä sitä, että annan koko olemukseni Jumalalle, uskon ydin lähestyy mystiikkaa. Ja silloin parannuksen tekeminen alkaa siitä, että antaudun suhteeseen Jumalan kanssa. Jos minulla on suhde Jumalaan, elän Jumalan läsnäolossa. Tuo suhde minulla on lyhykäisyydessään sanottuna, rukoilemista.  
Olen kyllä myös sitä mieltä, että uskoni näkyy ensisijaisesti suhteessa lähimmäisiin – ei niinkään siinä, mitä mieltä olen uskonnollisiin aiheisiin liittyvistä kysymyksistä, eikä siinä,  onko minulla ”oikeat” mielipiteet. Suhdetta Jumalaan ilmaisen suhteessa toisiin ihmisiin(pois suljettuna foorumi, vai mitä ”lumiukot”) lähimmäisenrakkautena, ei suinkaan siinä, ymmärränkö mitä kaikki tarkoittaa tai haluanko edes ymmärtää.
Voin vain todeta itselleni että en ymmärrä Jumalan olemuksen syvyydestä mitään.
Jos usko on lastenkaltaisten, kuten minulla. On minulla silloin olennaista että antaudun Hänelle.
Olenko minä tosissani vai en? Voi olla, että antautuminen on uskon mystistä ulottuvuutta.
Olisiko minun aika ryhtyä etsimään uskon mystistä ulottuvuutta?

ps. kolmiyhteinen Jumala.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 09.01.10 - klo:20:03
Jumalan seuraaminen
Ps. 118:8
On parempi turvata Herraan
kuin luottaa ihmisten apuun.

Jumalan seuraaminen on jännittävin ja palkitsevin
kaikista kokemuksista maailmassa. Tahtoisin vielä
lisätä, että se on myös kaikkein vaikein. Uskoakseni
en ole koskaan kohdannut poikkeusta siitä säännöstä,
että ne, jotka elävät lähinnä Jumalaa, joutuvat Jeesuksen
tavoin kohtaamaan koettelemuksia. Jumala vie meidät
läpi taistelujen ja vaikeuksien, jotta sitoutuisimme
häneen yhä voimakkaammin ja voimakkaammin.
Jumala saattaa johdattaa sinua tavalla, jossa ei
näytä olevan oikein mitään järkeä. Tahdon rohkaista
sinua; älä yritäkään keksiä, mitä järkeä siinä on,
vaan seuraa. Jos Jumala johdattaa sinua pysymään
vaikeassa tilanteessa ja olet saanut rauhan siitä asiasta,
älä jää analysoimaan vaan jää paikallesi. Tee oma osuutesi.
Tee, mitä hän kehoittaa sinua tekemään, sillä
hänen lupauksensa on usein sidottu kuuliaisuuteen.
Voit seurata Jumalaa luottaen häneen täydellisesti.
Se on sinun osuutesi.


Charles Swindol, Viisautta tielle

Joh 14:27
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.


Yhä vähemmän taidan ymmärtää. Salattu Jumala.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 09.01.10 - klo:20:44
Matt. 6:3-15

Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. 

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. 

Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Rukoilkaa te siis näin: "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."

Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 

Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 09.01.10 - klo:23:23
Lainaus
Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Aika kova sana.
Mitä lie käytännössä tarkoittavan?
Riittääköhän sellainen puolittainen inhimillinen anteeksiantaminen?
Vai onkohan Jeesuksen tarkoitus vain osoittaa, että "tässä olisi taas sellainen kova käsky, joka sinun pitäisi noudattaa, mutta jota et kuitenkaan pysty noudattamaan"?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 10.01.10 - klo:08:14
Aika kova sana.
Mitä lie käytännössä tarkoittavan?
Riittääköhän sellainen puolittainen inhimillinen anteeksiantaminen?
Vai onkohan Jeesuksen tarkoitus vain osoittaa, että "tässä olisi taas sellainen kova käsky, joka sinun pitäisi noudattaa, mutta jota et kuitenkaan pysty noudattamaan"?

Höh! Jos Kristus vaatii, että anteeksi annat vihamiehellesi ja että annan hänen lyödä toisellekin poskelle, ei riitä puolittainen anteeksiantaminen. Jo mielentilan kannalta anteeksi antaminen ja saaminen on erittäin palkitsevaa.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 10.01.10 - klo:08:17
-
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 10.01.10 - klo:08:53
-
Mitä,mitä, nyt on historian lyhyin versio seurapuheesta ja suorittajana "karjalaisenkyösti".

ps. mitähän antaisin Sinulle palkinnoksi?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivattu sielu - 10.01.10 - klo:14:46
Mitä,mitä, nyt on historian lyhyin versio seurapuheesta ja suorittajana "karjalaisenkyösti".

ps. mitähän antaisin Sinulle palkinnoksi?

...ja sinulla täys tonni viestejä.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 20.01.10 - klo:18:05
Mitähän antaisin Sinulle palkinnoksi?

”En halua leimata ketään enkä mitään. Jokaisen kristityn olisi syytä olla kiinnostunut enemmän omasta uskostaan ja ajattelustaan kuin toisen kristillisyydestä. Kaikkihan me kuitenkin olemme eksyksissä ja pallo hukassa näiden asioiden kanssa.
Ei ehkä kannata uppoutua eikä varsinkaan takertua liiaksi opillisiin kysymyksiin. Opit ja ajatukset ovat ihmisen aikaansaannoksia. Elämässä kannattaa keskittyä enemmän kaikkeen siihen, mikä on Jumalan luomaa”.
Haastateltavana pastori Antti Kylliäinen 09.06.2007 - 22:53
http://leegio.vuodatus.net/blog/634308
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.02.10 - klo:15:19
Tänään ruovva Ravantti piti hyviä puheita Suvelankappelissa.
Lainasi syyrialaisen munkin rukousta, jossa laiskuuden hengelle annettiin kyytiä.

Eikä meitä ollut kuin Kymmenisen ja minä taas nuorin joukossa. :-\

Ihanaa kun saa olla pienessä porukassa eikä herännäisnuorten kuorot ja muut ole sotkemassa.
 No illalla Tuomasmessuun ja siellä sitten vastapainona kaikenlaista meteliä ja menoa. :-\

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Jampe - 21.02.10 - klo:15:39
Tänään ruovva Ravantti piti hyviä puheita Suvelankappelissa.
Lainasi syyrialaisen munkin rukousta, jossa laiskuuden hengelle annettiin kyytiä.



No niin, justiinsa!  Ja samalla annettiin kyytiä kaikille heikoille ja huonosti onnistuneille jotka eivät tuota(kaan) mittaa kykene täyttämään (?)

Näinhän se tapaa mennä, näissä asioissa...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.02.10 - klo:15:56
Joo. Just niin. :-\

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 21.02.10 - klo:15:57
No niin, justiinsa!  Ja samalla annettiin kyytiä kaikille heikoille ja huonosti onnistuneille jotka eivät tuota(kaan) mittaa kykene täyttämään (?)

Näinhän se tapaa mennä, näissä asioissa...

 :082:   :icon_cool:

Huh huh..
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 21.02.10 - klo:17:38
Tänään ruovva Ravantti piti hyviä puheita Suvelankappelissa.
Lainasi syyrialaisen munkin rukousta, jossa laiskuuden hengelle annettiin kyytiä.

No niin, justiinsa!  Ja samalla annettiin kyytiä kaikille heikoille ja huonosti onnistuneille jotka eivät tuota(kaan) mittaa kykene täyttämään (?)

Nyt olisi hyvä saada vastaus kysymykseen:
Mitä se sano? (nim. seurapuhuja).

Kerrotaanhan Lutherinkin sanoneen ehtoolliseen viitaten: "Leipä olet ja leiväksi jäät".
Kun sitten esitetään kysymys "mitä se sano?" ja saadaan siihen vastaus eli se yhteys, jossa nuo sanat lausuttiin, voidaan todeta, että sinänsä oikea sitaatti antaa väärän kuvan sanojan käsityksestä.

Mt
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Jampe - 21.02.10 - klo:18:48
Jos hengellisessä tilaisuudessa "annetaan laiskuuden hengelle kyytiä" niin ei siinä paljon arvailla tarvitse että mitä se sanoi.

"yrittäkää! ... pyrkikää!... älkää tyytykö!... ponnistelkaa! ... kurotelkaa!... tehkää enemmän! ... mikään ei riitä! ... Jumala ei ole tyytyväinen saavutuksiisi! ... olet huono kristitty! ... on naurettavaa tyytyä vähään ja olla hengellisesti vaatimaton! ... ...       ...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.02.10 - klo:20:54
Efraim Syyrialaisen paastorukous

Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten tuomitsisi lähimmäistäni, sillä sinä olet siunattu iankaikkisesti.

Tollanen oli rukous johon hän viittasi.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Jampe - 22.02.10 - klo:07:44
Efraim Syyrialaisen paastorukous

Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten tuomitsisi lähimmäistäni, sillä sinä olet siunattu iankaikkisesti.

Tollanen oli rukous johon hän viittasi.


...ja miten hän sitä sitten "selitti"...-siinäpä se onkin..

Kirjoituksestasi sai kyllä sen käsityksen että siellä oikein "annettiin kyytiä laiskuuden hengelle" eli tässä rukouksessa tuli nyt jo paljon viattomampi kuvaus asiasta.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: mt - 22.02.10 - klo:17:06

...ja miten hän sitä sitten "selitti"...-siinäpä se onkin..

Kirjoituksestasi sai kyllä sen käsityksen että siellä oikein "annettiin kyytiä laiskuuden hengelle" eli tässä rukouksessa tuli nyt jo paljon viattomampi kuvaus asiasta.

Viisveisaajan teksti:
Lainasi syyrialaisen munkin rukousta, jossa laiskuuden hengelle annettiin kyytiä.

Analyysi: relativiipronomini jossa viittaa yksiselitteisesti sanaan rukousta. Viisveisaajan tekstiä ei mitenkään voi tulkita niin, että seurapuhuja olisi antanut kyytiä. Kyllä kyydin antaja on munkki Efraim.

Tilanne on vähän sama kuin taannoinen kohua herättänyt paavin puhe, jossa hän siteerasi jonkin keskiaikaisen kirjoittajan tekstiä muslimeista. Siitä nousi hirveä kohu. En löytänyt yhdestäkään suomalaisesta lehdestä tai nettisivulta tietoa siitä, mitä paavi sanoi ja missä yhteydessä sitaatti esitettiin. Saksasta sen sitten taisin löytää, olisiko ollut Die Zeit vai Süddeutsche Zeitung. Jos koko teksti olisi luettu, kohuun ei olisi jäänyt aihetta.

Suomalaiset journalistit eivät esittäneet peruskysymystä: mitä se sanoi?

Lopetan kollegoideni moitiskelun tähän, vaikka viime keskiviikkon Ylen Ykkösaamussa, uskokaa tai älkää... No niin, siis, lopetan.

Mt
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Jampe - 22.02.10 - klo:18:14
Kysymykseksi jää siis, miksi ja missä mielessä puhuja siteerasi mainittua munkkia?

a) Antaakseen itsekin kyytiä laiskuuden hengelle

b) Osoittakseen kuinka tyhmästi mainittu munkki oli toiminut antaessaan kyytiä laiskuuden hengelle?


Pidän edelleen kiinni epäilyksistäni.  :003:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: vaivainen mato - 22.02.10 - klo:19:54
Tiedän kaksi seurapuhetta, jotka ovat sangen lyhyitä.
Lapualla oli Wilhelmi Malmivaara pitänyt seurat kääntymykseen tulleen häijyn kotona.
Puhe kuuluu näin* 'Herra on Herra'.
Koko seuraväki kuului itkeneet.

Toinen vielä lyhyempi puhe on pidetty Kiuruveden sankarihaudoilla, vuosilukua en tiedä.
Puheen on pitänyt Väinö Malmivaara. Puhe kuuluu näin 'Miehet Kiitos'
Itkuilta ei noissakaan seuroissa selvitty.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: juhani - 22.02.10 - klo:21:33
minä olen kuullut 1960-luvulla seuroissa "älä puhu paskaa"... etiikan ja uskonnonfilosofian professorin (L.Haikola) sanomana...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 06.03.10 - klo:23:34
Joos. 1:9
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'"

Minä kuljen tietäni silmät ja korvat auki, olen rohkea, teen parhaani. Ja sitten huomaan, etten näe enkä kuule. Olenko väärällä tiellä, valitsinko risteyksessä väärän suunnan? Herra armahda. Yritän, erehdyn. Onneksi toivoni ei ole omassa varassani, vaan Herra tuntee minut ja kuljettaa läpi auringonpolttaman erämaan, sateenpieksämän laakson ja poikki myrskyävän meren.

SV 90:1,2
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen,
on yhä hämärää?
Luon taivahalle yhtenään
mä katseen kaipaavan.
Valoa vaikk'en näekään,
sen tiedän loistavan.

Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
tuon suuren autuuden.
Vaan vaikk'en vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 06.03.10 - klo:23:59
” Salli Jeesus, että saanen etees maahan langeta ja tunnustaa tilani. Sun kätees väkevästi saavutti mun syntisen, vaikka olen heikko sotimaan.”

SV.272
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 07.03.10 - klo:00:06
Paavalin kirje kolossalaisille, 3:12-17
12 Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
13 Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
14 Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
15 Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia.
16 Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
17 Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.


Amen.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Salis - 07.03.10 - klo:08:36
Jumalan alkuperäinen aikomus luoda ihminen ei ole muuttunut miksikään. Ei meistä mitään uskovia pidä tulla eikä mitään kristittyjä vaan ihmisiä. 

Kirkon tehtävänä on seistä sivulla. Kirkon tehtävä on kadota. Se on väline. Luomakunta on luomisen alkuperäinen tarkoitus.  Kirkon rooliksi jää tarjolla pitäminen: tarjolla pitäen elämän sanaa. Ei ikään kuin väkisin syöttää suuhun koko lehti ja kiroilla, kun eivät ota vastaan. Tarjoamisen jälkeen kaikki on salaisuutta. Mutta tarjollapitoa pitää olla.

Ydintoiminnaksi jää lopulta hiljentyminen ja rukous, jatkuva vetäytyminen ytimen ääreen. Ja se vie äärettömän Kristus-keskeiseen elämään. Hän on kaikki kaikessa. Hänestä pitää puhua ja Häneen jatkuvasti viitata: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

(Jaakko Eleniuksen haastattelu/Sana-lehti)

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: myyrä - 17.03.10 - klo:08:52
Eräälle hengellistä opetusta pyytäneelle hän kirjoittaa: "Te etsitte minulta lohdutuksen sanoja. Tässä on teille jatkuva lohdutus, jatkuva mielenrauha: Ottakaa kaikki elämässänne tapahtuva ikään kuin Jumalan siunaavasta kädestä. Silloin ei elämässänne ole tilaa murheille, ei turhalle huolehtimiselle. Uskova sydän viipyy silloin aina Herran, Hyväntekijän ja Opettajan ilossa." Vielä hän kirjoittaa murheiden kantamisesta: "Sielun murheista sanon Teille, että ne ovat väistämättömiä elämässä. Ne ovat kuitenkin Jumalan lahja. Kaikissa elämäntilanteissamme sydämemme tulisi olla täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kunnia olkoon Sinulle, suloisin Jeesus, kaikesta - näin yritämme lausua aina koko sydämestämme lapsen luottavaisuudella hyvää Taivaallista Isäämme kohtaan. Kaikki menee ohitse, niin makea kuin karvaskin. Mutta ne molemmat tulevat meille oikealla ajalla Luojan korkeimman viisauden lähettäminä."

Igumeni Damaskin (1795-1881), kirjassa Valamon Paterikon, s.92-93, kirj. arkkimandriitta Panteleimon
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: santtu-62 - 17.03.10 - klo:09:21
Ja eiköhän se Siunaus kuulu ihan kaikille. Tai jos ei jonkun määrittelemän lain mukaan kuulukaan, niin Armon mukaan kyllä. Ja Armoa ja ymmärrystä tässä maailmassa tarvitaan.

 :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: sadetta - 17.03.10 - klo:09:46
Todellinen rakkaus ymmärtää paljon, mutta se ei hyväksy kaikkea. Jumalan rakkauden rajat eivät hyväksy minkäänlaista hyväksikäyttöä, manipulointia, hylkäämistä ja mitätöintiä. Jumalan rakkaus nousee aina elämästä ja ylläpitää sitä, kun taas ihmisen rakkaus kumpuaa usein itsekeskeisyydestä ja omista tarpeista.
.....
Jumalan rakkauteen kuuluu armo, sekin monille outo arvo. Vaikka jumalallisen lain mukaan saamme sitä, mitä annamme, ja niitämme sitä, mitä kylvämme, meidät kuitenkin armahdetaan, mikäli kadumme vääriä ajatuksiamme, asenteitamme ja tekojamme. Armahtaminen on hyvän tekemistä ilman, että toinen osapuoli ansaitsisi sitä, ja tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Jumala heitä meitä suutuspäissään ulos kodistaan, vaikka olisimme käyttäytyneet hyvinkin pahasti ja sopimattomasti. Hän ottaa meidät, läheisyydestään paenneet, aina takaisin, jos haluamme tulla totuuteen eli uskallamme kohdata raadollisuutemme ja tehdä siitä parannusta.


Salme Blomster, Ajattele itsellesi elämä, s. 170-171
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 02.06.10 - klo:20:47
 :-\
Olin Lauttasaaren seuroissa ja ihan siistiä, siis coolia.

Eka puhuja aloitti puhumalla kolminaisuudesta ja kun hän lopetti, joku outo nainen nousi ylös ja sanoi. Minulla on joku,, olikohan isän veljen kaima lestadiolaispappi ja hän esitti kolminaisuuden näin. Sitten tämä rouva otti villapuseronsa ja sitoi sen helmat solmuun ja jotain muuta siitä solmuun ja sanoi, nyt nämä kaikki on yhtä.
Siinä vierustoverimme kanssa vähän kateltiin toisiamme. :102: :icon_rolleyes: ja mua alko naurattaan, mutta kun kaikki muut seuroissa kaiken nähneenä ja kokeneena eivät ilmettäkään väräyttäneet pidin itseni peruslukemilla.

Kallion kirkon seuroissa ja messussa aina tapahtuu, eka kerta kun jotain poikkeavaa tapahtui Larussa.

Muuten hyviä puheita ton draaman lisäksi. Aiheet käsitteli salattua Jumalaa ja oli hyviä kiitos teille puhujat..
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 29.12.14 - klo:05:50


 O crux, ave spes unica. Lause on kirjoitettu Kuopion tuomiokirkon alttaritaulun yläpuolelle.
Risti, ole tervehditty, ainoa toivomme.
Kristus, vastasi Aku*) toimittajalle, joka kysyi, mitä herännäisyys on.

Ristin pystypuun yläpää on Isä, alapää Poika, ylhäällä on järki, alhaalla elinvoima.
Poikkipuu on Pyhä Henki. "Nimeen" lausuttaessa käsi ja mieli pysähtyvät pysty- ja poikkiakselin risteykseen, paikkaan, missä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi ja sama, kolmiyhteinen. "Nimen" tärkeys kiteytyy.
Kun katson ristiä, kohdistan katseeni nimeen, kohtaan, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä, yksi ja sama. Mieli rauhoittuu. Keskityn. Olen turvassa, en ajattele itseäni, koska kaikki minussa on kiinnittynyt ristin keskiöön. Siksi risti onkin ainoa toivo. Se on myös sitä Akun, niin uskon, tarkoittamassa mielessä. Pelkkä yksisuuntaisuus ihmissuhteissa, etteivät ihmisten tiet risteäisi, on ensinnäkin tietysti mahdoton ajatus, mutta tarkemmin ajatellen arkipäivää, nimenomaan arkea raa'assa merkityksessä, puurtamista ja vaivaa, hetkiä jolloin lähimmäisen tuki puuttuu.

Kun Kristus on keskellämme, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat totta. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon tuntu on voimakas.


"Ristin luona ankkurissa / Laivan olla pitäisi." SV 87




*) Räty

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.12.14 - klo:10:41
Hienoa Pekalta kaivaa tämä keskustelunaihe esiin. Aloituksen jälkeen puheet olivat mainioita, kunnes  muuttui pölinäksi.
Onko aihe kaluttu jo loppuun ? Seurapuhetta kehiin, kiitos !
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pappako - 23.01.15 - klo:17:59
Hyvää ja kaunista alkanutta vuotta kaikille Foorumilaisille!  :)

Loppiaisseuroja vietettiin Turussa useanakin päivänä ja voitte uskoa että seurapaikka oli täynnä.  :kahvi:
Paikalle olisi tarvittu oikein sisäänheittäjät jotta oltaisiin saatu kaikille halukkaille sijaa talossa. Joskus Kirkkokin vaikuttaa olevan niin täynnä ettei mahda pappikaan saada tilaa, joten sellaiset Seurat. :039:

Kun Jumalan sanaa SAARNATAAN niin sen tulee saarnata aina siten että sana kohtaa ihmisten sydämmet. Tällainen saarna kuuluu ja siinä on aina kaksi osaa SAARNASTA KUULUU PARANNUS JA SAARNASTA LOISTAA ARMO. Tällainen saarna on kuin Jumalan kaksiteräinen miekka lävistäisi voimalla panssaripaidan.  :107:
Seurakuntaopin kannalta siihen kuuluu myös nuhdesaarna jollaisen saimme kuulla sananpalvelijamme kautta pitäen sisällään tutkintoaiheena EFESOLAISKIRJEEN 4-LUVUN, Luku löytyy Kirjojen kirjasta eli Raamatusta. Kannatta lukea. :eusa_angel: :) :kahvi:

Hyvää kevättä ja Jumalan Rauhaa kaikille tasapuolisesti. :icon_rolleyes:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Leena - 24.01.15 - klo:16:30
Kiitos ja eritoten ketjun alkuun. Itseäni kai on eniten lohduttanut seurapuhe jossa sanoi puhuja että Jumala on sitoutunut yhteen, antamaan anteeksi.

mutta se ei ole kaikki siinä. Jos nyt saisin mahdollisuuden elää jonkin kohdan uudelleen niin yksinkertaisesti en antaisi valtaa itsekkyydelle enkä peloilleni kun sanoo kirja ettei pelkurit peri taivasten valtakuntaa,  vaan rohkenisin sanoa: kuule...

On hyvä ymmärtää itseään, sitä itseymmärrystä kyllä sain ja olen kiitollinen, että osuin aikaan ja paikkaan jossa analyysi oli kuin päivän puuro ruokasalis, mutta ihminen ei voi antaa anteeksi itselleen
Se on, kuin vetää itsensä hiuksista suonsilmäkkeestä. Täytyy saada anteeksi Jumalalta.

Oli kovin postmodernia saarnata itsenrakkaudesta, meillä saarnasi viisausmies promootiossa ja sanoi, sen te osaatte, älkää pettäkö itseänne. Rakastakaa niitä joita te yritätte auttaa eikä se ole pahasta koskaan, toiseen suunnattu rakkaus joka on kärsivällinen, lempeä, ei etsi omaansa ei kadehdi ei muistele kärsimäänsä pahaa ei iloitse vääryydestä vaan totuuden voittaessa. Jotenkin niin, enkä minä sitä ikinä unohda.
Sitä saarnaa.
Käytäntö on menny viemäristä useempaan kertaan, ja ksi nun täytys jotakin parantamista tehdä toisten kärsimykšen tähden ei muuten niinkä...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Leena - 26.01.15 - klo:18:03
Eräälle hengellistä opetusta pyytäneelle hän kirjoittaa: "Te etsitte minulta lohdutuksen sanoja. Tässä on teille jatkuva lohdutus, jatkuva mielenrauha: Ottakaa kaikki elämässänne tapahtuva ikään kuin Jumalan siunaavasta kädestä. Silloin ei elämässänne ole tilaa murheille, ei turhalle huolehtimiselle. Uskova sydän viipyy silloin aina Herran, Hyväntekijän ja Opettajan ilossa." Vielä hän kirjoittaa murheiden kantamisesta: "Sielun murheista sanon Teille, että ne ovat väistämättömiä elämässä. Ne ovat kuitenkin Jumalan lahja. Kaikissa elämäntilanteissamme sydämemme tulisi olla täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Kunnia olkoon Sinulle, suloisin Jeesus, kaikesta - näin yritämme lausua aina koko sydämestämme lapsen luottavaisuudella hyvää Taivaallista Isäämme kohtaan. Kaikki menee ohitse, niin makea kuin karvaskin. Mutta ne molemmat tulevat meille oikealla ajalla Luojan korkeimman viisauden lähettäminä."

Igumeni Damaskin (1795-1881), kirjassa Valamon Paterikon, s.92-93, kirj. arkkimandriitta Panteleimon

Tämä on hyvin hyvä.
Ainut mikä saa minut pysähtymään epäröiden tällä kohdalla on, että milloin jokin tuli osakseni siten etten kerta kaikkiaan voinut yhtään mitään, tuo toimii, peräti hyvin toimiikin.

Liian usein olen ollut mukana sekoittamassa sitä soppaa joka sitten on siinä ja silloin minun on hyvin vaikea ajatella sen tulevan Jumalan kädestä. Saattaa olla niin että se kuitenkin tulee juuri sieltä tuo mausteena ainoastaan. Toivoisin olevani tässä kohtaa vähän viisaampi. Käsittikö kukaan ja  jos niin miten täällä viisausihmisemmät ajattelevat.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Leena - 26.01.15 - klo:18:08


EFESOLAISKIRJEEN 4-LUVUN

Luemme. Efesolaiskirje on ollut aina minusta aika konstikas ja koukeroinen, pitkävirkkeinen  ja muuta.
Paavali kirjoittaa selvempää tekstiä kuin tämä ns paavali kuka hän on.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Viisveisaaja - 26.01.15 - klo:18:45
 :)
Oonkohan koskaan muistanut kehua kirjoituksia täällä ???

Aina välillä tykkään Leenan kirjoituksista tosi paljon.
Tulee tää nero oliko Wirginia Woolf tai joku hänen nimensä.

Hän kirjoitti tosi kivasti vaikka joskus pikkaisen vaikeaselkoisesti :)

No kaikkien muidenkin kirjoituksista tietty myös :)

Itse aiheeseen seurapuhe, ei uutta ainakaan niissä seuroissa joissa viimeksi käynyt, eli taisin olla Espoonlahden seuriksessa kirkkopyhillä viimeksi.
Jotenkin vaikka puhe on puhe, niin jotenkin toivoisin samanlaista seuratupalaista meininkiä, kuin oli Paavo Ruotsalaisen aikaan.

Paavo ei liikoja hienostellut ainakaan niissä puheissa joita itse olen kuullut.
En nyt sano ettenkä olisi juhanin ja jopa Korkalaisen suusa kulleeni joitain samanlaisia painotuksia ja purkauksia, mutta jotenkin on mennyt siihen, että joku nuorisosihteeri salla jostain paperista jotain lukee.

Eikö seurapuhe tulisi tulla sen hetkisestä tilanteesta kuulijoiden tilaa kuunnellen..?

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.01.15 - klo:19:23



Kiitos myyrä kirjoittamastasi viisaan munkin neuvosta.
         Tämä on näitä hienoja vanhempia keskusteluja ja seurapuheita jotka ovat jääneet ehkä lukematta aikanaan, tai unohtuneet kuten lähes kaikelle luetulle ja kuullulle aina aikanaan käy.
Sisäistänyt kuitenkin olen juuri tämän; Älä nojaa ihmiseen. Luota Jumalaan, ja kaikki selviää aikanaan.

Kun olin uskontiellä aivan uusi matkalainen, äitini luuli minusta jotakin enemmän, tai ymmärsi väärin kun sanoi; " Lohduta minua ! "  Minä aivan säikähdin tuota pyyntöä. En osannut siihen mitään sanoa, mutta sisäinen tuntoni oli, että olisi väärin ruveta hänelle olkapääksi, vaikka kuinka rakas äiti olikin.  Yksin Jumala
lohduttaa.
Ehkä pelkäsin omaa osaani siinä tapauksessa että olisin ryhtynyt yrittämään tuollaista. Sielunhoitajat ja terapeutit ovat valittuja. Minä en ollut, enkä ole sitä. Siksi tunnen syyllisyyttä , että lähdin mukaan Billy Grahamin Suomen missioon, muka sielunhoitoavustajaksi.  Huono opettaja ja vielä enemmän toisten sielunhoito on kutsumus joka on saatu Jumalalta.

Omista asioistani osaan pakista, mutta yksityisimmät asiat olen pitänyt sisälläni ja vain Jumalani ja Vapahtajani saa niissä auttaa.
Olkoon ylpeyttä tai mitä muuta hyvänsä, en voi alkaa ripustautumaan muuhun kuin Armoon.

Hengellisen ohjauksen saaminen on lahjaa kun on sen tarpeessa. Se on muuta kuin lohdutuksen sanat ja olkapää johon nojata. Se on aarteen etsimistä sisimmästään.

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 26.01.15 - klo:20:05
Juuri luin Bonhoefferin tekstiä sielunhoidosta. Kristityt, varsinkin saarnaajat, ajattelevat usein, että heidän pitäisi aina, ollessaan yhdessä toisten ihmisten kanssa, 'tarjota' jotain, ikään kuin se olisi heidän ainoa tapansa palvella. He unohtavat, että kuunteleminen voi olla vielä suurempi palvelus kuin puhuminen. Monet ihmiset kaipaavat korvaa, joka heitä kuuntelisi, ja kristittyjen joukosta on korvaa työläs löytää, koska nämä puhuvat silloinkin, kun heidän pitäisi kuunnella. Olisiko tässä jotain seurapuhujallekin? Muistuu mieleen joitakin mietiskeleviä, kuulostelevia puhujia, jotka ovat herätelleet kuulijansakin kuuntelemaan jotain puheen ohitse: itseään, vierustoverinsa huokausta, Jumalaa...
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: öppiäinen - 26.01.15 - klo:20:43
^Joo muttakun Paavali käski Timoteusta yhtä lailla sopivalla ja sopimattomalla hetkellä julistaa, nuhdella, moittia, kehottaa ja opettaa. Ei käskenyt ollenkaan kuunnella. Valitti kyllä että ihmiset vain tukkivat korvansa tältä julistetulta totuudelta. Mikähän tuohon olisi mahtanut olla syynä  :icon_biggrin:.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 26.01.15 - klo:21:14
Joo muttakun Paavali käski Timoteusta yhtä lailla sopivalla ja sopimattomalla hetkellä julistaa, nuhdella, moittia, kehottaa ja opettaa. Ei käskenyt ollenkaan kuunnella.

Timoteustapa hyvinkin. Miksi se koskisi meitä muitakin?
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: öppiäinen - 26.01.15 - klo:22:33
^Tuntuu usein että näin se on tulkittu ...  :102:
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Leena - 28.01.15 - klo:01:14
Juuri luin Bonhoefferin tekstiä sielunhoidosta. Kristityt, varsinkin saarnaajat, ajattelevat usein, että heidän pitäisi aina, ollessaan yhdessä toisten ihmisten kanssa, 'tarjota' jotain, ikään kuin se olisi heidän ainoa tapansa palvella. He unohtavat, että kuunteleminen voi olla vielä suurempi palvelus kuin puhuminen. Monet ihmiset kaipaavat korvaa, joka heitä kuuntelisi, ja kristittyjen joukosta on korvaa työläs löytää, koska nämä puhuvat silloinkin, kun heidän pitäisi kuunnella. Olisiko tässä jotain seurapuhujallekin? Muistuu mieleen joitakin mietiskeleviä, kuulostelevia puhujia, jotka ovat herätelleet kuulijansakin kuuntelemaan jotain puheen ohitse: itseään, vierustoverinsa huokausta, Jumalaa...

Juuri opiskelin kuulemisen taidosta. Ihminen puhuu 150 sanaa samassa ajassa, kuin ajattelee 450. Kuuntelu jossa todella syvennytään toiseen edellyttää oikeastaan oman itsen syrjäyttämistä, vaientamista, pidättelemistä ja reaktioiden viivästämistä.

Meillä on hyvä mieli, minulle tuli niii-iiiiiiin hyvä ollakseni tuosta mitä 5-veisaaja sanoi ja Docens on tohkeissaan pompannut irti paperista.

Kun vielä kumpikin kirjoittaa vasta mainion hyvin. Fbssa käyn tirskumassa heille.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Leena - 28.01.15 - klo:01:15
Niin se puhe!
Jos huomenna.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: PekkaV - 25.04.20 - klo:05:12


minä olen kuullut 1960-luvulla seuroissa "älä puhu paskaa"... etiikan ja uskonnonfilosofian professorin (L.Haikola) sanomana...



   Teen ristinmerkin toisin:

Oikealla kädellä sanon "Isän", vasemmalla "Pojan", kummallakin yhdessä "Pyhän Hengen nimeen. Aamen." Koska vasen on yhtä tärkeä. Se on otettava mukaan tasa-arvoisena kehon osana. Oikean tarvitse yksin ahkeroida toisen puolen lusmuillessa.

Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: Pena - 25.04.20 - klo:06:55
Minä muistan ristinmerkillä pääni ajatukset, sydämeni pyrkimykset ja käsieni teot - niin oikean kuin vasemmankin.
Otsikko: Vs: Seurapuhe
Kirjoitti: seppos - 28.04.20 - klo:18:59
Jatkuu osassa 2