Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.
Maailmassa me teemme kyllä etupäässä pahaa ja itsekästä, jotenkin se valitettavasti näkyy siinä etten saa nykyproosaan mitään makua; tuntuu kuin ei olisi töistä päässytkään, kun siellä kohtaa tasan samaa, usein heikompia, uhriksi jääneitä. Maailmassa me käymme sodat, maailmassa on koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista... ja mahdollisuus niitä vastustaa.
. Mutta maailma on myös, paitsi kaunis, tarjoaa paljon ja rikkaasti iloa meille, ajattelen ensimmäiseksi musiikkia ja luulen Jumalan olevan pahoillaan jos me emme siitä kaikesta iloitsisi... rakkaudesta jota voimme saada ja antaa, ja vaikka jostakin ensilumen ihanuudesta ja ensimmäisten hiirenkorvien lumoavuudesta, ja Jumala olisi taatusti murheellinen ellen olisi iloinen tuosta terassistani...
Miten olisi
synti, synnin valta, tai synnin voitto, synnin maailma , paha, pahan valta , pahuus, pahan valtakunta, vaihtelun vuoksi, jos synti ei sovellu juuri siihen kohtaan, tai tulisi tautologiaa? Ne minä tunnen... ikävä kyllä... niistä minut olisi pelastettava kuin kekäle tulesta, ja niiden puuttuminen taivaassa on se perimmäinen huojennus - ei koskaan enää. Leena ei sanonut pahasti. Leena ei ollut kateellinen. Leena ei ollut välinpitämätön kun olisi tullut olla aktiivinen. Leena ei enää rimpuile ristiriidassa, kun tahtoisi kirjoittaa ja tarvittaisiin työssä, ja kun tahttoisi työhön ja loukkaavat tuosta noniinniin eikä enää kompastuisi kun lukee Isä Meidän- rukousta, anna meille anteeksi... anna jokapäiväinen leipämme... et kumminkaan anna, turha edes pyytää...
Niitä me suremme, myös maailmassa, ja senkin hyvän joka meillä voisi olla, jonka Jumala takuulla meille soisi, me turmelemme itse.