Aamuhartaus 24

[Pena]

Ei siellä löydy omasta sydämestä sellaista, jota voisi ihailla. Sitä kuitenkin toivoisi kaikille ystävilleen, nuorille ja vanhoille, että eivät unohtaisi Jumalan sanaa jokapäiväisestä elämästä. Sieltä jotakin aina jää, aina sieltä jää, kun siellä on Kristus.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei se olisi meille hyödyksi, jos meitä aina kiiteltäisiin ja ylistettäisiin. Siitä tulisi meille surma. Olisi hyvä, jos emme menisi maailman mukana sinne, mihin se maitä veisi ja mihin ei saisi mennä. Maailma tulee olemaan aina meitä vastaan, me olemme sen kanssa aina eri mieltä, eikä siitä ole varaa mitään tinkiä, ei rahtuakaan. Meillä ei ole varaa mihinkään muuhun, kuin huutaa Jumalan puoleen. Armoa, armoa me tarvitsemme, varsinkin me, jotka olemme kristityn nimellisiä. Se jääköön meille työksi, ettemme jähmettyisi omaan kuoreemme. Meillä ei ole ansiota hiventäkään eikä oikeutta mihinkään, vaikka olisi joskus ollut jotain olevinaan. Armoa vain me tarvitsemme.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Hyvää tekstiä ! Minäkin ymmärrän näin. Ei kristitty ole lepsu myötäilijä vaan panee hanttiin houkutuksille ja päänsilittäjille.

On kestettävä tämä matka vaikka kärsimyksiä onkin. Niin Kristus antoi meille esimerkin. Yksi vaatekerta, ilman kenkiä ja sauvaa hän kulki kertomassa elämän leivästä Palestiinassa ja niillä seuduin. Hän oli väärinymmärretty , halveksittu, houkkanakin pidetty Maailman ruhtunaiden taholla. Yksinkertaiset ja köyhimmät kuulivat hänen paimenäänensä ja seurasivat häntä.
 Emme me omista mitään. Kaikki on lainaa Jumalalta, tai lahjaa ainakin, aineetonta yleensä.

[Pena]

Joka etsii elämän Herraa, hän saa Hänen mukanansa kaikki, mikä nähdään hyväksi antaa. Hänelle selkiää, kuinka voimallinen kantaja Herra on. On suuri lahja ja anti, kun Jumala tulee etsivän tykö ja sanoo: "Teidän keskellänne on Jumalan valtakunta." Tämän tunnustaminen on kyllä ehkä vaikeaa, kun ei sitä ole ollut huomaavinaan. Mutta tuo sananharjoitus, mitä olette olleet tekemässä, on juuri sitä Jumalan valtakunnan etsimistä, on Jumalan puhuttelemista. Sitä te olette näiden virsien alla tänä iltana tehneet. Ja Herra sanoo, että joka etsii, se löytää, joka kolkuttaa, sille avataan. Joka Jumalan sanasrta etsii Jumalan valtakuntaa ja iankaikkista elämää, se varmaan sen löytää. Ja sen mukana elämän Herra lupaa kaikki maalliset tarpeet. Joka etsii ensin Jumalan valtakuntaa, sille annetaan sen ohessa kaikki muukin.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta Jumalalla, joka antaa, täytyy olla määrä, mitä antaa. Muuten ihminen teksi turmion itsellensä, jos saaminen olisi sen omassa vallassa. Sillä kuulkaa, kaikki ne lupaukset, mitä Raamattu antaa täällä synnissä siinneelle ja syntyneelle ihmiselle, kuuluu sille, joka etsii Jumalan valtakuntaa. Yksikin lupaus sanoo: "Vaikka sinä tulessa olet, niin eivät lieskat sinua polta, ja vaikka sinä vesissä käyt, niin eivät aallot sinua upota."

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja toinen lause sanoo: "Kuka voi meitä eroittaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit, eikä henkivallat, eikä nykyiset, eikä tulevat, ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta syntinen on turvattu ainoastaan sentähden, että se ottaa turvaksensa Herran, jolla on valta taivaassa ja maan päällä, ja joka voi muuttaa kuningastenkin mielet niinkuin vesiojat. Ei Hän suotta kehoita ihmistä etsimään turvaa Hänessä. Sillä kehoituksella on täysi pohja ja perustus.
Te olette tietysti jo tänä iltana puhuneet näistä asioista paljon paremmin, kuin minä kykenen puhumaan. Te olette puhuneet niistä Jumalalle ja Hän on vastannut teille sanansa kautta. Hän on siinä todistanut, että niin on, ettei putoa hiuskarva sen päästä, jonka suojana on Jumala, tulkoon sitten mitä tulkoon.

Juho Malkamäki

[Pena]

Me saimme tuossa kuulla hyvin vakavia Raamatun sanoja, ja me saamme ymmärtää sen puhutuksi niille, jotka ovat jo kääntyneet ottamaan vastaan Kristusta ja alkaneet vaeltaa Hänen askeleissansa.
On kaikille yleisesti sanottu: Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Mutta tämä sana johtaa Kristuksen puoleen, josta apostoli sanoo: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, kokekaa teitänne, jos Kristus asuu teissä. Ellei ehkä niin ole, ettette kestä koetusta." Nämä sanat ovat mitä vakavimpia muistutuksia, eikä niitä kuullessa saisi antaa niiden tuuleen mennä, eikä unohtua.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta minkätähden nyt sitten näitä muistaessa ja tutkiessa tutkija joutuu menemään omaan sydämeensä? Se on sentähden, että niitä tutkiessa ja itseensä sovittaessa valvova omatunto joutuu niiden kysymysten alla hengellisesti vaivaiseksi. Voi voi, kuinka alkaa nähdä itsessänsä heikkoutta kaikenlaista, kun puuttuu uskoa, ja kaikki näyttäytyy niin vianalaiselta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja niinkuin tiedämme, on ulkonaisestikin vaivaisen osa täällä maailmassa ihmisluonnolle hyvin vastenmielinen, ja vaikea osa sen vastaanottaminen. Ei kukaan tunnollinen ihminen soisi ikään siihen joutuvansa. Mutta jos se on siihen ehdottomasti pakotettu, jos sen täytyy käydä kyläkunnan esimieheltä ottamassa itsestään vaivaisen todistus, kyllä se on hänelle raskasta. Samoin on ihmisluonnolle vastenmielistä hengellisesti vaivaisen osa. Mutta niinkuin maallinen vaivaisuus johtaa avun saantiin toisilta, eikä itseltä, niin hengellinen vaivaisuus johtaa syntisen kohta hoidolle, joka ei ole itsestä, vaan vie hänet vastoin omaa halua saamaan laupeutta ja armoa Jeesukselta Kristukselta.
Se on Isän vetämistä Pojan tykö. Eikä kukaan tule Pojan tykö, ellei Isä vedä häntä.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Ei se olisi meille hyödyksi, jos meitä aina kiiteltäisiin ja ylistettäisiin. Siitä tulisi meille surma. Olisi hyvä, jos emme menisi maailman mukana sinne, mihin se maitä veisi ja mihin ei saisi mennä. Maailma tulee olemaan aina meitä vastaan, me olemme sen kanssa aina eri mieltä, eikä siitä ole varaa mitään tinkiä, ei rahtuakaan. Meillä ei ole varaa mihinkään muuhun, kuin huutaa Jumalan puoleen. Armoa, armoa me tarvitsemme, varsinkin me, jotka olemme kristityn nimellisiä. Se jääköön meille työksi, ettemme jähmettyisi omaan kuoreemme. Meillä ei ole ansiota hiventäkään eikä oikeutta mihinkään, vaikka olisi joskus ollut jotain olevinaan. Armoa vain me tarvitsemme.

Juho Malkamäki

riitta mummi jo hyvin vastasi.

Tuohon maailma meitä vastaan vielä lisäisin yhden näkökulman.
Voidaan me joutua ihan vaan vakaumuksen ja arvojen takia maailman oliko se vihattaviksi.
Ei meidän tarvitse olla vastaan sanovia tai taistelevia ja ääntä pitäviä riitaisia, kunhan olemme mitä olemme niin maailma vihaa.

Passiivinen olla olemassa erimieltä saa jo maailman meitä vihaamaan meitä.
No mua nyt ei noihin meihin voi laskea, kun olen syntisistä suurin ja ihan vaan armon alla.

[Pena]

Ja on hyvin merkillistä, että jo silloin, kun tämä vaivaisuus on korkeimmillaan, ihminen on jo johdettu Isän tykö. Elämän Herra sanoo siitä: Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, josta nähdään, että tämä vaivaisuus on hedelmää siitä, että ollaan Isän tykönä. Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, autuaita ovat murheelliset. Vaikea on oman kokemuksensa perusteella todistaa itsestänsä, että on autuas, on uskossa. Mutta kun ihminen tässä tilassa Isän vetämänä on ja Isän kuljetuksen alla, niin Jumalan Henki ei jätä todistamatta, eikä lohduttamatta, ei kaiken päälliseksi jätä häntä hukkumaan maailmaan eikä iankaikkiseen kadotukseen. Hänellä on jo osa elämän ylösnousemuksesta, kun hän on alkanut täällä elää ja kuolla Kristuksen kanssa ja Hänen askeleissansa kulkea. Tästä me tiedämme kaikki hyvin selvästi, että olemme uskossa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Ja nyt tulee ihmiselle, jonka Herra on saanut pelastaa, hyvin rakkaaksi tuo Perlastaja, joka Henkensä kautta häntä niin kauan kantaa, ensin kärsi ja kuoli ja tuli täällä häväistyksi ja pilkatuksi. Eikä siinä vielä kyllä, vaan kärsii vieläkin joka päivä, ei ole vielä sanaansa ottanut pois eikä syössyt syntistä silmäinsä edestä. Meidän täyty se tuntea, jos vielä vähänkään meillä sitä kykyä on, että Jumala on meitä Kristuksessa rakastanut äärettömällä hellyydellä.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Tästä muistan kuulleeni ajatuksen:

  1.Minä

   2.Minä ja Jeesus

    3.Jeesus ja minä

     4.Jeesus

Uskallan sanoa että omalla kohdallani tämä pätee.

[Pena]

Kuulkaa, jos ne ylitsekäymiset, mitä me tunnemme ja joita Jumalan Henki meille ilmi tuo, ovat meille kuormana, ja jos me Kristuksen kärsimyksiä lisäämme uusilla kärsimyksillä Hänen hartioillensa - jos tämän vaivaisuuden tunteminen tällä kohdalla koskee kipeästi, on se silloin kärsimistä Kristuksen kanssa ja Hänen kuolemansa osallisuutta. Ihminen kantaa silloin povessansa Kristuksen verellä priiskoitettua omaatuntoa, ja hän on slloin Kristuksen vanki, on Hänen lakinsa alainen eikä Mooseksen.

Juho Malkamäki