Eli täten tunnustaudun sekä körtiksi (jos sallitte) että homoseksuaaliksi (siihen en lupaanne tarvitse). Meitä on olemassa.
Komppaan, joskin oma suuntautumiseni on vähemmän tunnettua sorttia, en tunnustaudu lesboksi enkä bi- tai a-seksuaaliksi, mutta enpä jaksaisi pidempiä aiheesta selitellä.
Oman näkemykseni mukaan on turhaa tehdä seksuaalivähemmistöön kuulumisesta niin isoa asiaa kuin siitä yleensä tehdään, sen tulisi olla aivan yhtä luontaista kuin heteroudenkin. Oli mielestäni typerää, kun luokkatoverini taannoin hihkaisi, että olenko jo kertonut homofobiselle isälleni vinokkuudestani. Miksi ihmeessä minulla olisi sen enempää seliteltävää kuin heteroillakaan, enhän ole yhtään sen kummempi ihminen? Harva heterotyttökään menee vanhemmalleen sanomaan että "äiskä kuule, mun täytyy kertoa sulle jotain mitä sä et ehkä tiennyt.. mä tykkään pojista."
Toisaalta taas hiljaiselo voidaan tulkita niinkin, ettei seksuaalivähemmistöihin lukeutuvia ihmisiä liiemmin olekaan, mutta mielestäni aiheesta ei silti tulisi tehdä niin suurta numeroa kun sen ei kerran pitäisi niin suuri asia ollakaan vaan aivan yhtä luonnollinen kuin heterouden. En tosin tarkoita tällä sitä, että ns. kaapista ulostulot olisivat typeriä, vaan sitä, että on typerää, että kaapissa täytyy alun alkaenkaan olla, mutta niinpä taitavat asiat nyky-yhteiskunnassamme usein olla, ehkä sitten toivon mukaan joskus tulevaisuudessa toisin.
Körttipiirit ovat kyllä siitä ihanat, että on helppo olla kun ei kukaan katso pahasti. Ehkä yleistän törkeästi, mutta uskon, että esim. oman seurakunnan piireissä olisin saanut osakseni vähintäänkin aimo annoksen mulkoilua ainakin joiltakin ihmisiltä.