Ah, herää sydämeni uskomaan toivomaan.
Enoni kuoli liikenneonnettomuudessa elokuussa vähää ennen kuin minun piti aloittaa koulu. En muista juuri mitään koko vuodesta, en ensimmäistä koulupäivää tai muuta. Kun ajattelen sitä, tuntuu kuin en näkisi muuta kuin pumpulimaista sumua. Mutta muistan tämän virren, äitini lauloi/veisasi sitä aika lailla kaiken aikmaa.
Siitä tuli hyvin tärkeä. On yhä, siinä sanotaan joks mitä tahtoisin sanoa Jumalalle,