Kirjoittaja Aihe: Miten käytän aikaani  (Luettu 12065 kertaa)

1 Jäsen ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21769
Miten käytän aikaani
« : 17.03.13 - klo:20:48 »
Aika on mielenkiintoinen suure. Se kuluu, koko ajan samalla nopeudella, kaikkialla.
Ajan mittaamiseen on useita mittayksiköitä, lyhyitä silmänräpäyksiä...iäisyydeltä tuntuvia jaksoja.
Jokainen ihminen kokee ajan omalla tavallaan, aikaa käytetään/kulutetaan monilla tavoilla.
Jokainen kokee ajan kulumisen eri tavoin, esimerkiksi: aika pysähtyy, aika kuluu hitaasti, aika kuluu nopeasti,
aika juoksee, aika valuu hukkaan, aika käytetään tehokkaasti.

Miten sitten käytän kuluvan ajan, että käyttäisin sen oikein? Kannattaako tällaista yleensä miettiä?
Raamatussa kyllä kehoitetaan käyttämään päivämme oikein että saisimme viisaan sydämen.
Mitä tämä sitten tarkoittaa "käytännössä"? On paha mennä sanomaan mikä vastaus on oikein, mikä väärin.
Lait, säännöt, ohjeet, perinnäissäännöt, perinteet, tavat, tottumukset, periaatteet ym. on toki olemassa.
Silti jokainen ihminen kokee oman ajankäyttönsä omalla yksilöllisellä tavalla, ihan samoin kuin jokainen
olemme omia persoonia, yksilöitä, eikä toista minun kaltaistani ole olemassa.

Voin vain pohtia omaa ajankäyttöäni, tiedostan että siihen on tarvetta, koen että on varsin terveellistä ja
viisasta silloin tällöin mihin aikaani käytän, mistä tulen, missä olen mihin olen menossa...
miksi, mitä, missä, milloin, miten.
Koen että on hyvä välillä pohtia elämäni tarkoitusta, sisältöä, päämäärää.  Olenko tehnyt oikeita valintoja?
Koenko olevani omalla paikallani? Onko lepo ja rauha sydämmessäni? Muistanko pyhittää lepopäivän?
Onko itselläni hyvä olla? Onko läheisilläni, lähimmäisilläni, sukulaisillani, ystävilläni hyvä olla lähelläni?
Osaanko kertoa, jakaa, olla rinnalla? Osaanko kuunnella, katsoa, nähdä, iloita, siunata, rukoilla?
Tunnenko itseni?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #1 : 05.04.13 - klo:12:09 »

Annamme paljon aikaamme nyt jo neljännen polven hoitamisessa. Matti on luonnonlahjakkuus hellyydessä, sylkyttelyssä, urheilullisissa leikeissä ja ulkoiluttamisessa.
Niin oli jo omien tyttärien kanssa, niin tyttärien lapsien ja nyt tyttärentyttärentyttärien.
Minä olen se emo, ruoanlaittaja, pyykinpesijä, nukuttaja, sadunkertoja- ja lukija. Myös Raamatunkertomuksia olen kaikille lukenut ja opettanut iltarukouksen.
Tutut tuutulaulut ja körököröt ja sakusammakot olen heille hymissyt.  Äsken tuli eläväksi vanha virsi jonka alku menenee näin: Vuori korkia, tiekin vaivalloinen...
 Katselin yläkerran ikkunasta kun isovaari ja Lotta matkasivat liukasta, lumien keskeen tallattua polkua ylös kalliolle. Siinä tulee melko jyrkkää polun nousua n. 70 m. parinsadan metrin matkalla. Kävelysauvat oli kummallakin tuen antamassa. Lotalla liian pitkät vielä vaikka minun sauvani oli laskettu matalimmalle mitä sai. Onnellisina he vaappuivat, kompastelivat ja vaari tuki selustasta pientä pyllähtelijää. Lotalla oli tyhjä reppu selässä. Sen hän tahtoi välttämättä matkaan. Yleensä hänellä on aina tuomisia. Milloin kivi, milloin käpy, kesällä kukkia ja oksia. Nyt oli taiteltu(vaarin avulla) kuusen ja katajanoksia. Pieni mieli on hyvä kun panen tuomiset esiin. Nytkin ikkunalautaa koristaa vessapaperirullasta tehty teos.

Kokosin levitellyt lelut ja kirjat lattioilta, panin tiskikoneen hyrisemään ja istahdin tähän tuulettamaan. Martta nukku. Se oli, kuten aina, oveluutta ja hellyttelyä vaativa operaatio,  ennen kuin onnistuu nukuttaminen.

Tyttöjen isovanhemmat ovat vielä niin nuoria että tytöt pääsevät ripille ennenkuin heppa-mummi ja J-pappa jäävät eläkkeelle. Viikonloppuisin
Lotta täy heppa-mummin heppojen selässä istumassa ja me laitamme sitten koko sakille lounaan.

Nykyään perheet ovat hajallaan monin tavoin. Enää ei suku asu samoilla seuduilla. Siksi useat lapset tapaavat harvoin esipolviaan.
Nyt on alettu uutisissa kertoa sijaismummoista ja koulupapoista, tukivaareista.
Se sopisi meillekin, jos ei tämä oma jälkikasvu olisi tässä äärellä apua tarvitsemassa.
Omaa aikaa jää kyllä ihan riittävästi. Aika ei kuitenkaan käy meillä pitkäksi. Jos ei pikku-akoista ole muutamaan päivään kuultu, niin sitten jo me kyselemme, että mikäs on....
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21769
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #2 : 13.04.13 - klo:18:38 »
Tänään aamupäivällä päättyi kohdallani yksi kolmen vuorokauden mittainen ajanjakso.
Sinänsä varsin lyhyt pätkä, mutta poikkeava "normaalipäiviini" verrattuna.
Toisaalta voisi sanoa että "meni kuin tuhka tuuleen"..."en saanut mitään aikaiseksi"...mutta oli "laatuaikaa".
8 kk:n ikäisen Martan ja vanhempiensa käynti mummun ja papan luona oli kyllä sellainen piristysruiske.
Martta antoi papalle ekan hymyn heti jo autosta äitinsä vierestä kun poikani ajoi pihaan.
Tänä aamuna lähtiessä Martalta heltisi jälleen hymy....ja lukemattomia kertoja näiden hymyjen välissäkin.
Mahtui toki itkuakin monet kerran, kaikenlaista touhua, liikkumisen aloittelua, täysillä elämistä joka hetki.
Tuo ihmiselämän alkutaival on melkoisen puhuttelevaa. Täydellinen turvautuminen ja luottamus siihen että
lähellä olevat aikuiset huolehtivat hänestä, rakastavat, suojaavat, ohjaavat.
Myöhemmin ihminen ei tuosta varhaislapsuudesta muista mitään, mutta ilmeisesti jo silloin luodaan pohjaa
tulevaisuudelle, tunneakkuja täytetään, annetaan eväitä.
Itse tein kaikkeni ollakseni tämän ajan täysillä läsnä Martalle, ehkä Arton ja Katin mielestä ehkä liikaakin...
Martta ei vierastanut yhtään, tuntui iloitsevan papasta yhtä lailla kuin pappa Martasta.
Lepertelyn lisäksi olin pitkiä jaksoja hiljaa, huokailin Jumalan puoleen kyynel silmäkulmassa.
Kunpa Jumala pitäisi Martan täysihoidossaan kaikissa tilanteissa, olkoon ulkoiset olosuhteet mitä tahansa.
Ehkä Jumala antaisi minullekin vielä terveyttä ja elinvuosia, kasvamista, oppimista,
viisautta käyttää aikani oikein.


Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10486
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #3 : 11.03.23 - klo:06:01 »
Tänään aamupäivällä päättyi kohdallani yksi kolmen vuorokauden mittainen ajanjakso.
Sinänsä varsin lyhyt pätkä, mutta poikkeava "normaalipäiviini" verrattuna.
Toisaalta voisi sanoa että "meni kuin tuhka tuuleen"..."en saanut mitään aikaiseksi"...mutta oli "laatuaikaa".
8 kk:n ikäisen Martan ja vanhempiensa käynti mummun ja papan luona oli kyllä sellainen piristysruiske.
Martta antoi papalle ekan hymyn heti jo autosta äitinsä vierestä kun poikani ajoi pihaan.
Tänä aamuna lähtiessä Martalta heltisi jälleen hymy....ja lukemattomia kertoja näiden hymyjen välissäkin.
Mahtui toki itkuakin monet kerran, kaikenlaista touhua, liikkumisen aloittelua, täysillä elämistä joka hetki.
Tuo ihmiselämän alkutaival on melkoisen puhuttelevaa. Täydellinen turvautuminen ja luottamus siihen että
lähellä olevat aikuiset huolehtivat hänestä, rakastavat, suojaavat, ohjaavat.
Myöhemmin ihminen ei tuosta varhaislapsuudesta muista mitään, mutta ilmeisesti jo silloin luodaan pohjaa
tulevaisuudelle, tunneakkuja täytetään, annetaan eväitä.
Itse tein kaikkeni ollakseni tämän ajan täysillä läsnä Martalle, ehkä Arton ja Katin mielestä ehkä liikaakin...
Martta ei vierastanut yhtään, tuntui iloitsevan papasta yhtä lailla kuin pappa Martasta.
Lepertelyn lisäksi olin pitkiä jaksoja hiljaa, huokailin Jumalan puoleen kyynel silmäkulmassa.
Kunpa Jumala pitäisi Martan täysihoidossaan kaikissa tilanteissa, olkoon ulkoiset olosuhteet mitä tahansa.
Ehkä Jumala antaisi minullekin vielä terveyttä ja elinvuosia, kasvamista, oppimista,
viisautta käyttää aikani oikein.
Kiitos juhlista!
Ensi kesänä Salossa, jos Jumala suo.
Kritiikki on arvokasta. Arvokkaampaa on optimismi.
Näillä eväillä huomiseen, rakkaat ystävät:

Vain armo rauhoittaa
sydäntä uskovaa.
Näin jäljessäsi lähden
rakkautesi tähden
kärsimään vaivaa tiellä,
kuljethan itse siellä.

SV 60:6

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #4 : 07.09.24 - klo:17:53 »
Kirjoittaminen on ollut harrasteluni jo kauan, mutta ei aina. Tämä Körttifoorumi, sen ihmiset ja keskustelut innostivat kirjoittelemaan.

Nyt olen Älypää-pelin ohella löytänyt sieltä blogi-mahdollisuuden.

Laita tähän linkin:

https://alypaa.com/ihmiset/Riitta-mummi/blogi/

Kirjoitukset löytyvät toinen-toisensa jälkeen, alkaen viimeisestä, nimeltä Ymmärryksestä ja Ajattelun olemus
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22395
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #5 : 07.09.24 - klo:18:22 »
Lausunta- ja teatteriharrastukseni vie suuren osan aikaani. Nyt sitä kuluttaa myös nelikuinen koiranpentu, jota pitää kasvattaa talon tavoille.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #6 : 07.09.24 - klo:20:56 »
Mikä rotu nyt ?

Samat harrastukset on minullakin olleet. Koira, runot, teatteri, ja nyt lukemisen lisäksi kirjoittelu.

Se meillä penkkiurheillaankin, entä teillä ?   :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22395
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #7 : 08.09.24 - klo:07:10 »
Australianterrieri. Eiköhän sekin opi seurakoiraksi. Salossa se nähdään. - Penkkiurheilu rajoittuu isoihin tapahtumiin ja niihinkin valikoiden.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #8 : 08.09.24 - klo:08:23 »
Tunnen yhden. Naapuritalossa on mukava rouva jolla tällainen on. Koira on kaverini.
Sillä on ihosairaus, vaälillää sen koko selkä on parturoitu ja lääkitty.

Koira on ihana ystävä, ikiystävä monille. Ajankäyttö niihin ei mene hukkaan, sillä ne antavat enemmän kuin saavat.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #9 : 22.09.24 - klo:15:48 »
Tänään kirjoitin:

Ihmisen osa

Se on sanonnan mukaan Tehdä työtä ja rakastaa. Lisäksi pääosiin kuuluvat syntymä, elämä ja kuolema.

Syntymä on ihme jota tosin pidetään aivan luonnollisena, ja sitäkin se on.

Kun on muodostunut hyvä parisuhde, avioliitto tai vastaava ,syntyy liitosta useimmiten lapsi, lapsia. Nykyään tosin liian harvoin, sillä se vaikuttaa jo heikentävästi yhteiskuntarakenteeseen.

Tässäkin Jumalan säätämässä on ihminen päässyt 'mestaroimaan, nähdyin tuloksin.

Ihminen kasvaa, käy koulunsa, oppii ammatin, tai pääsee muuten leipään kiinni. Nykyihmiset elävät pienissä perheyhteisöissä, ennen oli toisin. Usein kolme sukupolvea eli yhdessä. Siinä oli puolensa, ja se toinenkin  puoli väistämättä, anopit ja apet. Nuori emäntä oli vallanpidon alla. Aikanaan hänestä itsestäkin tuli  sitten anoppi, useimmiten.

Mutta mummojen ja vaarien hoidossa pienet lapset olivat hoidossa ja kotikasvatuksessa turvallisesti. Siinä lapsesta joskus syttyi kiinnostus historiaan.  Historian kiinnostus lisää käsitystä siitä mitä vuosisatojen aikana on maailmassa, kotimaassa ja ulkomaillakin tapahtunut.

Tämä on ollut ruohonjuuritason kulttuurikasvatusta. Sitä on koululaitos ja kirjastolaitos vahvistaneet.

Olipa aikuisen ihmisen työ mitä laatua hyvänsä, siitä on yleensä saatu elanto. Vain harvat olivat muinoin sijoittajia. Maaomistusta, tiloja ja metsiä omistivat rikkaat suvut. Elämä oli näinkin melko vakaata, kunnes sosialismi opetti vaatimaan.

On tietysti ollut valtavaakin vääryyttä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kuten termi nyt kuuluu. Monenlaiset ryhmät alkoivat kapinoida, lakkoilla ja lopuksi sotiakin.

Demokratia ei ole sosialismia, vaan parasta ihmisyyttä yhteisöissä.

Sodat. Niitä on ollut historiassa aina. Miksi ?  Ihmisen vallanhalu, omistamisen- ja laajentamisenhalua ovat yksi ryhmä. Nationalismi, uskonto- ja kielikysymykset ovat riitaannuttaneet ja puhjenneet sodiksi.

Raamatussa on raakoja kuvauksia muinaisita sodista 'veljesten' kesken Israelin eri kuninkaiden kesken. Sadointuhansin surmattiin vastustajia. Usein syynä oli väärät jumalat jotka Herraan uskovien tuli tappaa.

Sama siellä Palestiinassa on yhä menossa. Saaran jälkeläiset vihaavat Hagarin jälkeläisiä, ja päinvastoin.

Tämä on tällaista vanhan ihmisen 'ite-ajattelua,. Vanhuudessa tulee ajateltua muutakin kuin menneitä aikoja.

Lapsuuden, sota-ajan, koulunkäynnin, nuoruuden ja perhe-elämän vaiheet ovat muistellut moneen kertaan. Se on omaa historiaani, jota olen muillekin jakanut.

Nyt on vanhuus. ja sen tuoma odotus tulevasta. On hoidettava terveyttä, kodin asioita ja puolisoa niin hyvin ja niin kauan kuin Herra suo. Mitä sen jälkeen on elämän päättyminen kuolemaan. Jos se olisi lempeä, se olisi juhlaa. Uuden elämän alku !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #10 : 03.10.24 - klo:16:08 »
Koetan pitää nyt paussin Älypää-pelien suhteen. Alkoi tulla ikäänkuin 'työuupumusta'  olisi minullakin. Samat oireet kuin oikeilla työtätekevillä: kyllästymisen tunne, haluttomuus, väsymystä ja hiukan ärtyisyyttä.

Kirjoittaminen maistuu, mutta se pelaaminen on toiston toistoa, ja siksi turhauttavaa.
Muistan aina kun Benkku aikoinaan varoitti tästä netti-koukusta. En minä nettiä syytä, mutta pelejä ja ennenkaikkea omaa kunnianhimoa niiden suhteen. Ennen minulla ei ollut pätkääkään kunnianhimoa, mutta annas´kun alkoi nimimerkki keikkua bodiumilla, niin siellä halusi myös pysyä. Se tiesi paljoa ajankäyttöä niiden parissa, useampia tunteja päivittäin. Aikaahan minulla on, ja nopeuttakin yhä, mutta muut harrastukset jäivät paitsi.

Telkkarista olen tämän kaksi vuotta katsonut vain uutiset, urheilun ja sunnuntaisen Jumalanpalvelukset.

Leikin nyt sanapelejä erään hämeenlinnalaisen kanssa. Siinä omaa luovuuttakin kysytään.
Jonkin ajan päästä koetan miltä pelaaminen tuntuu, onko muisti tallella jne.

Äänikirjat ovat mainioita, niiden parissa lepää.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #11 : 29.10.24 - klo:08:07 »

Ihminen kaikkine ominaisuuksineen on suuri ja kiinnostava aihe. Ihminen on luotuna kaikkein ylin, sillä hän ajattelee, puhuu ja kirjoittaa. Eläin ei tietääkseni osaa näitä. Ajattelusta en ole aivan varma.

Jos ihmisiä lajittelee, mikä ei ole sinällään suotavaa, sillä kaikki olemme 'vain ihmisiä' ja veljiä keskenämme, ainakin olisi suotavaa ajatella näin.

Miksi erot sitten ovat niin suuret, jotka itsessänikin olen huomannut. Vuosikymmenien mittaan olen muuttunut sekä ulkoisesti, tavoiltani ja käyttäytymiseltänikin, mutta eniten sielullisesti.

Pohja, perintötekijät, kotikasvatus ja kokemukset oli tavanomainen. Ehkä sikäli olin jo alakoululaisena poikkeava että olin kiinnostunut lukemisesta, ja etenkin historiasta.
Tietyllä lailla koin jo lapsena että olen hiukan erilainen. Kaikki me olemme yksilöitä, mutta kaikki eivät välitä samoista asioista, ja minä välitin aika erilaisista asioista kuin useimmat luokkatoverini.
Vartuttuani aloin kiinnostua ulkomuodon asioista, hiusten laitosta, vaatteiden ompelusta, kengistä ja koruistakin hiukan. Se ei ollut niinkään erilaista kuin muillakaan  teinitytöillä. Kuitenkin liikuin enimmäkseen yksin, en juurikaan tyttöporukoissa. Oli minulla kuitenkin kaksi ystävää, joista toinen on yhä elossa, toinen on kuollut.

Työpaikan naiset olivat luku sinänsä, ja siellä vallitsi pinnan alla kova kilpailu siitä Kuka Kukin on tässä Työpaikassa !
Siihen kilpailuun joutui kuin huomaamatta. Keskustelut kulkivat samaa rataa: Oi, kuinka sinulla on tukka hyvin ! Missä kampaamossa se on laitettu. Tai: Voi, kuinka ihana mekko ! Onko se Marimekon ? Samassa pelissä käytiin läpi miehet, lapset, matkat, kesämökit, lomat, ruokakin, tai ainakin ravintolat jossa on hyvä palvelu ja paras lounas.
.
Tämä , kotitöiden lisäksi täytti elämäni liki kolmekymmentä vuotta. Onneksi pääsin pois siitä 'oravanpyörästä' ja aivot pääsivät aloittamaan niille annettua tehtävää, ajattelua.

Jo lapsena olin asioiden ihmettelijä. Pohdin käsi poskella miksi, miksi ja miten... Äiti siitä jo kyselikin:' Mitä tuuma maksaa ?'
Suuri muutos maailmankuvaan tapahtui kun oli neljäkymmentä vuotta vaeltanut 'erämaissa' etsien Luvattua Elämääni.
Kristus kohtasi , ja otti minut omakseen, ja se muutti lähes kaiken , sisällisen.

Kun seuraan ilmiöitä Suomessa, ja hiukan laajemmaltikin, huomaan pinnallistumisen, ja toisaalta väsymisen niihin asioihin jotka ovat niitä pinnallisimpia.
Iltalehdet ovat jakaneet auliisti tilaa ihmisille jotka lähes elättävät itseään kertomalla kaikkein yksityisimmistäkin asioistaan.
Heitä ei ole lukumääräisesti kuin kymmeniä, mutta seuraajia on tuhatmäärin.
Nämä 'idolit' ovat mielestäni haitaksi nuorille ihmisille, kasvamisessa aikuisuuteen. Houkutus tulla samanlaiseksi on jo tehnyt pahaa, aina kuolemantapauksiin saakka. Niissä ovat huumeet ja muut 'nautintoaineet' usein syynä.

Sitten nämä kyllästymiset. Saamme kuulla tai lukea milloin minkäkin alan ihmisistä jotka ovat tehneet äkkikäännöksen. On vaihdettu ammattia, työpaikka, puoluetta aina eduskuntaa myöten. On vaihdettu kumppania tai puolisoa aina väkivaltaa ja murhaankin asti mennen.
Pohdin, ja yritän löytää selkeän kuvan siitä miksi ja miten elämä on mennyt tälle mallille. Jos sanon: Ei näin ollut ennen, osa on samaa mieltä mutta suurin osa ihmisistä ajattelee: Olet kalkkis, revi siitä !

Vaikka mitä olisin, kristittynä näen näissä merkeissä Raamatun ennustaman 'Ahdistuksen Ajan' merkkejä. Koska tulee loppu, sitä ei tiedä kuin Kaiken Luoja itse.

R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #12 : 01.11.24 - klo:14:51 »
Miun kaipaus Karjalaan, jossa ei kehtoni

ehtinnt keinahdella, kasvaa kertomuksiis:

Mutajoen palteet viettivät

hevoshakaan ja kaluvajjaan joss

äijä valmistel kiesit ja reet

Pietarin pajaan raudoitettavaksi ja ielleen

vossikoill myytäviks.

Mite heijän perreel mahtu joulukaa tupaan tulemaa

ko äijä veljeesä kans siel rekilöit tervas.

No, oliha talos tyttärii. Yhtä monta ko Kiven

Jukolas veljeksii. Hyö siin äitiise kans hääräsiit,

tuvan lakasiit, pessiit. Siit uunin lämmittiit,

piirakat ja lihat paisteliit.

Siin olj Joulua, ko lattial pojat olkiis

kieriskelliit ja turkin hihast kuuta kasseliit

 

( runo-kertomus yrittää olla Valkjärven mureella väsätty ja perustuu isäni kertomuksiin lapsuutensa kodista Salokylässä )

 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34197
Vs: Miten käytän aikaani
« Vastaus #13 : eilen kello 20:58 »
Olen vanha. Aloin pari vuotta sitten sen tunnustaa itselleni. Huomasin kömpelyyden lisääntyvän entisten kremppojen pahennuttua, lähinnä nivelien ollessa aina kivuliaat. Nyt olen jäykkä, ja tavarat putoilevat helposti. Aluksi sitä oikein äimistelin, mutta nyt se alkaa olla jokapäiväistä. Kun ruokaa putoilee, tulee sotkua, 'rämmälää' sanovat turkulaiset. Lattiatkin sotkeutuu, mutta meillä käy siivooja. Itse emme enää sitä lajia taida. Vallankin imurointi, joka on ollutkin puolison hoidossa jo vuosikymmeniä, ei käy kumpaisellekaan.

Tällainen lienee tuttua useimmille yli kahdeksankymppisille. Ainakin tutut sanovat samaa. Tuttuja vaan on enää vähän, joten otanta on sattumanvarainen.

Kivut, avuttomuuden tunne, hitaus tuottavat vielä ikävämpiä juttuja. Olen alkanut tulla entistä kriittisemmäksi. En pidä enää juuri mistää tv-ohjelmista, pois lukien uutiset ja muutamat perinteiset urheilukilpailut. Minusta liian moni asia on tyhjää, tyhmää, ja tylsää.

Olen aika ikävystynyt kaikkien muiden, paitsi YLE n tarjontaan. Toden sanoen minua inhottaa se mitä ne syytävät.

Minua ärsyttää, kiusaannuttaa ja hävettää enemmän kuin koskaan aiemmin.

En ole enää se herttainen mummeli joka hoivaili lapsenlapsenlapsia. Keittelin herkkuja, juttelin mukavia ja hemmottelinkin hiukan liiaksi.

Enää en jaksa. Se on kai kaiken ydin. Lääkärikin epäilee jo väsymysoireyhtymää ! Sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja tyttäret kyllä epäilevät väärää diagnoosia.

Voisiko olla näin: Kun ihminen, kuten sanotaan vanhetessaan viisastuu, silloin hän vasta huomaa saman kuin kuningas Salomo aikanaan, Kaikki on turhaa, turhuutta ja tuhkaa.

Uskoni on aina ollut toivovaa, positiivista, toimivaakin niissä puitteissa joihin pystyin. Ehkä olen jo riisuttu hyveistäkin, olen pelkkä Koiranraato raihnainen, kuten eräässä körttien viisussa kirjoitetaan.

Vai olenko vain kaamosmasentunut, jota en ole aiemmin kokenut.

Toivon että Hyvä Herrani antaa minulle vielä muutamia parempia aikoja. Terveyttä en voi saada, mutta vähemmän kivuliaita kuukausia. Ja voihan olla että tämä maailman nykyinen epävarma tilanne minua kiusaa kaikkine ikävine piirteineen.
On myös olemassa sielunvihollinen joka helposti työntää sorkkansa kun hoksaa hyvän tilaisuuden jossakin.

Tiedän kyllä että Kristuksella on voitto kaikista elämän ja ilon vihollisista.  Aamen !

Riitta-mummi
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)