Palaan vielä tuohon Hebrealaiskirjeen vaikutukseen. En kiusannut itseäni sillä moneen iltaan. Sitten aloin taas kuunnella, mutta nukahdin heti alkuunsa ja heräsin musiikkiin myöhemmin.
Eilen sain kuunnelluksi koko puolituntisen. Hyvin Norvanto eritteli Mooseksen johtajuuden, Israelin ylimmäiset papit, kristittyjen pappien
tehtävät ja Jeesuksen Ylimmäispapipillisuuden. Ei siinä mitään. Se oli selkeää puhetta.
Kuitenkin koko kirjeen tyyli ja tarkoitus yhä tökkäisee, etenkin yhdistettynä Jaakobin kirjeen käskyihin ja kieltoihin. Eilenkin se tehtiin.
Siinä sitten tiivistyi se, miksi erkanin entisistä yhteyksistäni. Tunne oli sama, liudentuneena armoon.
Minulle Jeesus on muuta kuin Ylimmäinen Pappi.
Rakkaus, Armo, Lunastus, ja Kärsivä Ristinmies. Läheinen ja rakas, alhaalla kulkeva.
p.s. Armonkin eräät osaavat muuttaa ylähyllylle sijoitetuksi koriste-esineeksi. Siihen en yllä.