Itseäni kyllä tässä on alkanut kiinnostaa muu. On epärealistista edes yrittää vättää, että jokin tunne olisi komennolla saatavissa pois, ja jos joutuu todella väärinkäytöksen kohteeksi - no, jos ihminen ymmärtää toisen tunteita, kuinka paljon ennemmin Jumala joka ne loi. Mutta otetaan tilanne konkreettisesti. Joku loukkaa sinua, mutta on huomenna avun tarpeessa. Menetkö auttamaan? Hän saattaa tarvita aivan yllättäen vaikka jonkun joka käy hänelle kaupassa, saattaa lääkäriin, vaikka soittaa palokunnan paikalle kun näkee talon olevan tulessa.
Anteeksiannon toimiminen käytännön tasolla, valmiutena auttaa vihamiestä, lopettaa vihamielisyyden siihen paikkaan. Silloin keskitytään siihen mikä on ajankohtaista.
Jos jotakin mietin niin tätä kysymystä, tiedän etten ole ainoa - minulla on hyvä ystävä joka aivan aina päätyy miettimään tätä ja keksii miljoonia selityksiä sille miten asia ei voi olla näinpäin... että ensin me annamme anteeksi ja siten vasta saamme anteeksi Jumalalta. Siis jos me kuin kiltit lapset ainakin sullomme syrjään tai koetamme jättää käsittelemättä tai yritämme piilotella Jumalalta tunteitamme ja uskottelemme kohta ettei niitä olekaan...
Menin kerran tilanteessa lopulta papin puheille ja olin niin epätoivoissani siitä että minusta ei anteeksianto lähde, että tuo peräti kaivoi käsikirjasta ripin kaavan, olkoon alatien körtti mikä vain ja vastaan suoritteita... Sain anteeksi sen ettei minusta lähde sitä hyvää mikä pitäisi, muttei se tee tyhjäksi tuota että minun varmaan pitää se palokunta hälyttää, saattaa lääkäriin ja käydä kaupassa. Ei autuuden asuana vaan koska Jumala tahtoo, ja Hän tahtoo järkeviä asioita.
Tunteista en siksi toiseksi ole kuullut ketään tuomittavan, sanoista, teoista ja laiminlyönneistä kyllä. Me vain ymmärrämme tämän kai sitten niin tunneasiana, koska emme elä yhteiskunnassa jossa ainut turvaverkko ovat hyvät välit kaikkien kanssa. Mutta niinkin on totta, että voi antaa Jumalan vilkaista vähän sitä Leenaa ja silloin on aika äkkiä perumassa toisten päälle langettamaansa kirousta, sellaiset hoituvat sitten vaikka kirjeitse... että annatteko minulle anteeksi.
