Kirjoittaja Aihe: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2  (Luettu 30579 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #45 : 14.05.12 - klo:22:44 »
Tuo virsi oli kouluaikojen kauhistus. Jostain syystä opettajilla oli sellainen käsitys, että se sopii kolun aamuhartauteen ja niin sitä hoilattiin vähintään kerran viikossa. Se on virsi jota vihaan eniten ja siihen ovat syynä nimenomaan sen sanat ja yliannostus totuuden henkeä. Minusta se tulisi poistaa koko kirjasta.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22091
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #46 : 15.05.12 - klo:06:58 »
En ees oo ikinä aatellu että tässä virressä sanotaan näin. Mutta selkeesti tätä on tullu usein veisattua..  :kahvi:

Totuuden Henki on kouluvirsi. Kaunokirjoituskin on mukana 'käsialana'.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #47 : 15.05.12 - klo:12:30 »
Tuo virsi oli kouluaikojen kauhistus. Jostain syystä opettajilla oli sellainen käsitys, että se sopii kolun aamuhartauteen ja niin sitä hoilattiin vähintään kerran viikossa. Se on virsi jota vihaan eniten ja siihen ovat syynä nimenomaan sen sanat ja yliannostus totuuden henkeä. Minusta se tulisi poistaa koko kirjasta.

Muistan kyllä saman; kuinka se oli niin tavattoman suosittu, ettei sanoja edes ajattele?  Omana kouluaikananihan aamuhartaudet muutettiinkin "päivänavauksiki" ja ne olivat sitten mitä sattuu.  Oikeastaan nyt ajattelen, kuinka onnellinen olen ollut kun olen saanut ylipäätään edes muutamien vuosien aamuhartaudet, mutta niin no - no niin. Enpä nyt sitten jatkakaan, tulee pitkä juttu. Mitä tuohon virteen tulee, minulle on joskus opetettu sellaista ettei Pyhää Henkeä liioin rukoiltaisi. Syytä en ymmärrä. Minusta virren neljäs säkeistö on enemmän kuin hieno. 

Auttaisikohan, jos se saisi uuden sävelen, ja jos siitä tehtäisiin jo selkeästi muuta kuin kouluvirsi? Eikö se ole jonkin sellaisen otsikon alla virsikirjassakin? 

.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6342
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #48 : 04.06.12 - klo:00:06 »
Kanaanilaisnaisen usko. (On siinä linkki vaikka heikosti näkyy, napsauta vain.)

Jeesusta ei siis mielestään ollut lähetetty kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten? Eli ei meitäkään varten. Tämän ja lähetyskäskyn ristiriitaa en ole kuullut kummemmin kommentoidun.

Uskon esikuvaksi asetettu kanaanilaisnainen ei myöskään ollut uskossaan kuuliainen, eli ei uskonut Jeesuksen sanoja vaan intti vastaan ja mankui edelleen apua niistä huolimatta. Ei uskonut siten että olisi totellut, mutta uskoi siten että luotti vankasti Jeesuksen voimaan parantaa.

Nämä nyt varmaan selitetään niin että Jeesus halusi vain koetella naisen uskoa. Mutta entä jos nainen olisi uskonut Jeesuksen auttajankykyihin yhtä syvästi, mutta ei vain olisikaan ollut kyllin älykäs keksiäkseen nokkelan vastauksen? Tai jos olisi uskonut siinä mielessä että olisi totellut. Olisi uskonut, että kaikki nyt vain ei kuulu hänelle, kuten terve tytär, ja tyytynyt tähän?

Minulle oli tärkeä oivallus se, että nainen ei edes vaadi tasavertaista asemaa, vaan tyytyy koiranpenikan rooliin (koirathan kaiketi tuolloin eivät olleet sellaisia perheen lellikkejä kuin nykyään). Hyvä sekin, kun pöydältä tippuu muruja. Pitäkää kirkkonne ja määrätkää itse mikä se oppinne on, en puutu siihen kun en mikään uskova ole ja sellaisena jään auttamattomasti eteiseen, mutta on minutkin sentään kastettu eli jotain olen saanut vaikken priimalaatua olekaan.

Sitä kanssa mietin mitä nämä kaikki parannettavat pyysivät. Tuossa että tytär vapautuisi pahasta hengestä, joku toinen näköään takaisin tai sairauden paranemista. Onko ne kaikki sitä synnit anteeksi -juttua, jota nykyään vain on tarjolla? Kai sitten, jos ajatellaan (kuten tuolloin ehkä ajateltiin), että kaikki nuo vaivat ovat rangaistusta synneistä, joko omista tai sukulaisten. Vai onko siinä ihmisillä vain yleinen hätä päällä, ja sen kanssa käännytään sen puoleen joka kuulemma on pystynyt samassa tilanteessa olevia auttamaan, ilman ajatusta että se hätä on omaa syytä, siis syyllisyyttä ja synnintuntoa? Ollaan vain sitä kansaa joka pimeydessä vaeltaa, ja tuossa on se ihmeellinen valo.
« Viimeksi muokattu: 04.06.12 - klo:00:10 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #49 : 04.06.12 - klo:11:27 »
Aloitan lopusta;  tämä on vain teologian nettikursseilta ja tenttikirjoista opittua, ei mielipiteitäni.

Tuon ajan syti - armo - käsitys oli toinen kuin meidän. Synniksi niputettiin aivan muuta kuin pahat teot. Se kattoi sairauden köyhyyden, vastoinkäymiset ilman mitään kausaliteettiajattelua.  Siihen on vaikea eläytyä, täytyy vain ottaa tietona. 

Jeesuksesta sanotaan että hän todella luopuessaan siitä mitä oli Jumalan luona, "tyhjensi itsensä" - kenosis on merkinnyt myös paljosta tiedosta luopumista ja tuo on saattanut todella olla silloin hänen käsityksensä - hänen on pelastettava Israelin kansa, Jumalan omaisuuskansa.  Siksi opetuslapsia oli kaksitoista jne.  Jälleen asia johon on vaikea eläytyä, mutta kuuluu Jeesuksen "tosi ihmisyyteen".  En itse selittele tuota mitenkään päin.  Sitä paitsi hän oli parantanut kanaanilasisia ja puhellut heidän kanssaan.  Koska käytössä on kopionkopionkopioita ja antiikin ajan kirjoitus salli tekstin toimittajille suuria vapauksia, toivoisin juuri sitä teologista ja mielellään rehellistä tietoa - tuo kuuluu eksegetiikan alaan. Osa kertomuksista on persoonallista omasta kynästä lähtenyttä myös. En palvo Raamattua vaan Jumalaa itse.  Yhtenäistä todistusta riittää silti:  Ylösnousemus on kiistaton, tyhjä hauta aivan epäämätön, vuorisaarnan opetuksista suuri osa löytyy myös Luukkaalta ja niin edespäin. 

Jeesus on palattuaan ylösnousemusruumiissaan ollut jo toinen kuin maan päällä ihmisenä vaeltaessaan.  Silloin - nyt ajatus on minun - hän teki ja sai tehtyä vain sen minkä Isä tarvitsi tehdyksi, siitä veden päällä kävely ja kirkastusvuorikokemuskin - on kuin hän olisi välillä todella näyttäytynyt taivaallisena itsenään.

Itse kaste- ja lähetyskäsky puuttuu vanhimmista Matteus-teksteistä.  Eksegetiikan metodikaanon on kuitenkin laajennut eikä sitä ole nähty millään tapaa aiheelliseksi poistaa, tai edes viitata ettei sitä löydy kaikista käsikirjoituksista.  Tekstianalyysi on tärkeä mutta ainoana metodina vanhanaikainen.

Mielenkiintoista kyllä, tuttavissani on TT, kolmen tieteenalan laudaturiin saakka opiskellut mies joka olettaa että Matteus olisi Markustakin vanhempi. Se on aika kiinnostava hypoteesi, niin kauan on etsitty sitä mystistä Logia-lähdettä.

Tämä kiinnostaa minua, en tiedä vastaako se sinun kysymyksiisi.  Varhaisimpien todistajien - silminnäkijöiden - todistushan alkuperäisiin on kirjattu, ja se on siten persoonallista kuin silminnäkijätodistus on. Silti se on totta - totta - totta. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6342
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #50 : 04.06.12 - klo:14:32 »
Tuon ajan syti - armo - käsitys oli toinen kuin meidän. Synniksi niputettiin aivan muuta kuin pahat teot. Se kattoi sairauden köyhyyden, vastoinkäymiset ilman mitään kausaliteettiajattelua.  Siihen on vaikea eläytyä,

Minusta taas tuntuu, että tuohon on paljon helpompi eläytyä kuin nykyisin tarjottavaan pahat teot anteeksi -armon malliin.

Minulle tuo "lähetyskäskyä vai ei" ei ole mikään iso ongelma, käy ihan hyvin että Jeesus olisi ajatellut tulleensa ennen muuta Israelin kansaa varten mutta siinä sivussa parantanut apua pyytäneitä naapureitakin, ja että seurakunta vasta myöhemmin (täysin hyvässä uskossa ja tarkoituksessa) olisi vaikka itse sepittänyt koko lähetyskäskyn. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan vaikka papistomme näkemyksiä tästä ristiriidaksi kokemastani asiasta. Eksegetiikkaan tuskin kaikki vastauksissaan nojaavat koska moinen tieteellinen saivarteluhan se on omiaan viemään uskon jos mikä.

Tuota olen miettinyt muutenkin mitä se "tosi ihmisyys" sisältää. Eikös me todet ihmiset olla aika erehtyväisiä ja epätäydellisiä?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #51 : 04.06.12 - klo:23:31 »
No nyt saa joku toinen jatkaa. Tietolähteeni olivat sitä perua, joka kuuluu papiksi vihittävän koulutukseen. Yritin selittää, että pidän mielipiteeni ja tuntemukseni syrjässä.  Varsin moni kokee, että sairauden mieltäminen  itsessään syntinä on hieman merkillistä, ainakin itse pidän mutta hyvähän se vain jos on helppoa eläytyä.

En ole mikään nero enkä viisaustieteilijä, ja tarkoitan hyvää.  Paljo tietomäärä on kalliilla ostettu, eli terveyden menetyksellä jo varhain.

Mieluummin olisin terve ja työkykyinen, mutta jotakin tarvitsee tehdä, ja minulla kaupunkilaisella se on ollut opiskelua. Täällä on varsin niukasti pappeja keskustelemassa, Juhani on, muita en tiedä, mutta lähiseurakunnasta epäilemättä joku löytyy,  ellei hän vastaa.  Jos haluaa itse ottaa selvää kuten minä lopulta, niin itse pidin suuresti yleisen teologian nettikursseista.  Suosittelen. 

Toinen oikein hyvä on Kari Kuulan oma nettisivusto. Hän vastaa mielellään kaikenlaiseen. Tosi ihmisyydellä kaiketi tarkoitetaan inhimillistä rajoittuneisuutta, myös kuolevaisuutta, johon suostuminen  onkin the juttu, mutta nyt ehdotan, ettemme me jatka mitään linjaa, vaan kysyt viisaammilta.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6342
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #52 : 05.06.12 - klo:14:53 »
^Asettelinkohan sanani jotenkin väärin... tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut loukata!

Jos mieltää synnin ennen muuta yksilöllisen syyllisyyden näkökulmasta, niin ei-itseaiheutettua sairautta tuskin synniksi mieltää, eikä tarvitsekaan. Minulle se yksilöllisen syyllisyyden näkökulma on aika vieras. Yhdessä nipussa sairaus, köyhyys, vastoinkäymiset ilman mitään kausaliteettiajattelua pikemmin on se köntsä johon armoa kaipaisin kuin jokin oma syyllisyys. Sikäli rohkaisevaa kuulla että ehkä jossain muuallakin joskus on koettu siten ja että se on ollut ihan ok. Tuntuu että syyllisyydentunne on joku pääsyvaatimus jota ilman ei kirkkoon ole asiaa.

Eksegetiikkaa diggailen kyllä itse, se vain ei välttämättä sano sitä mitä kirkon oppi on. Voisin minä muidenkin mielipiteitä toki kuulla kuin papistomme. Eikö tässä mielestänne ole ristiriitaa? Ketä varten Jeesus ymmärsi tulleensa, ja muuttuiko hänen itsensäkin ymmärrys ajan myötä? Vai mitä se selittää ettei tullut kuin Israelin kansaa varten, ei joillekin kanaanilaisille?


Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #53 : 05.06.12 - klo:15:17 »
Kaikki meistä kaitsettavista lampaista olemme syntisiä ja
omatuntohan meistä kristityn tekeekin.
Omatunto ja kristuksen sisäinen tunteminen.
Tosin liika itsensä piiskaaminenkaan ei ole tervettä.
Moni kristittykin keksii oikeutuksen synneilleen.
Esim ylimielisyydelle. No, emmehän voi olla täydellisiä.
Joku musta lammas voi ollakin kiltimpi.
Hän on joutunut sietämään itsessään erilaisuutta ja siten myös lähimmäisessä.
Elämä on kemiaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6342
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #54 : 05.06.12 - klo:15:38 »
omatuntohan meistä kristityn tekeekin

Omatunto se on ateisteillakin, kaiken maailman hinduista ja muslimeista ja agnostikoista sun muista nyt puhumattakaan. Ja ne jopa myöntää toimivansa vastoin omaatuntoaan aina toisinaan tai jopa säännöllisesti.

Ainoa mikä minusta tekee kristityn on kaste...

No niin olisi pitänyt lukea se seuraava lause minun kanssa, se Kristuksen sisäinen tunteminen. Vaikka jonkinsorttinen omatunto löytyykin niin sitä tuntemista minulla varmaan ei ole  :039:
« Viimeksi muokattu: 05.06.12 - klo:15:44 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #55 : 05.06.12 - klo:15:44 »
Kristuksen sisäinen tunteminen tekee kristityn:
lähimmäisen rakkaus, uskon ja toivon viljeleminen ja oikeudenmukaisuus   :kahvi:
Elämä on kemiaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #56 : 05.06.12 - klo:16:45 »
^Asettelinkohan sanani jotenkin väärin... tarkoitukseni ei ainakaan ole ollut loukata!

Jos mieltää synnin ennen muuta yksilöllisen syyllisyyden näkökulmasta, niin ei-itseaiheutettua sairautta tuskin synniksi mieltää, eikä tarvitsekaan. Minulle se yksilöllisen syyllisyyden näkökulma on aika vieras. Yhdessä nipussa sairaus, köyhyys, vastoinkäymiset ilman mitään kausaliteettiajattelua pikemmin on se köntsä johon armoa kaipaisin kuin jokin oma syyllisyys. Sikäli rohkaisevaa kuulla että ehkä jossain muuallakin joskus on koettu siten ja että se on ollut ihan ok. Tuntuu että syyllisyydentunne on joku pääsyvaatimus jota ilman ei kirkkoon ole asiaa.

Eksegetiikkaa diggailen kyllä itse, se vain ei välttämättä sano sitä mitä kirkon oppi on. Voisin minä muidenkin mielipiteitä toki kuulla kuin papistomme. Eikö tässä mielestänne ole ristiriitaa? Ketä varten Jeesus ymmärsi tulleensa, ja muuttuiko hänen itsensäkin ymmärrys ajan myötä? Vai mitä se selittää ettei tullut kuin Israelin kansaa varten, ei joillekin kanaanilaisille?




En ajatellut sinun loukkaavan minua, en loukkaantunut, nyt on vain  muuten niin, että en enää vastaa näihin. Mernee jankuttamisen pulolelle, ja se on epäviisasta.  Jos vaikka miettisit itse?  Ei kukaan voi toiselle hänen tietänsä  näyttää, mutkia kulmia käänteitä ja ongelmakysymyksiä  riittää.  Lopulta kukin joutuu kulkemaan taipaleensa kuitenkin myös yksin  :)   Siis kaikella ystävyydellä:  No comments enempiä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #57 : 05.06.12 - klo:22:09 »
Jos vaikka miettisit itse?  Ei kukaan voi toiselle hänen tietänsä  näyttää, mutkia kulmia käänteitä ja ongelmakysymyksiä  riittää.

Toisaalta: kun itse miettii, se on kuin valaisisi kirkkaalla taskulampulla lepikkoa. Valo heijastuu lehvästöstä takaisin, lehvämuurin taakse ei näy. Tilanne muuttuu, kun kaveri suuntaa oman valonheittimensä pusikkoon sivummalta. Kaksiulotteinen muuttuu kolmiulotteiseksi, pusikko saa hahmon.

Mt

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6342
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #58 : 05.06.12 - klo:22:44 »
Minullahan tässä ei ole ongelmaa, muuta kuin että kiinnostaa mitä muut ajattelevat. Sitä en oikein itsekseni voi keksiä... Ehkä en osaa kysyä fiksusti; eipä olisi ensimmäinen kerta.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä 2
« Vastaus #59 : 05.06.12 - klo:22:47 »
Toisaalta: kun itse miettii, se on kuin valaisisi kirkkaalla taskulampulla lepikkoa. Valo heijastuu lehvästöstä takaisin, lehvämuurin taakse ei näy. Tilanne muuttuu, kun kaveri suuntaa oman valonheittimensä pusikkoon sivummalta. Kaksiulotteinen muuttuu kolmiulotteiseksi, pusikko saa hahmon.

Mt

On se näinkin, itse ajattelen että toisaalta meillä on kirkko sitä varten.  On vaikeaa koettaa antaa yksityisiä neuvoja, tai vastata ilman, että jää tunne että no pieleen meni...   niin tapaa herättää vain tyytymättömyyttä ja ärtymystä, mikä puolestaan kielii siitä etten ole käsittänyt kysyjää oikein. Silloin on toinen tie turvallisempi.

Ja niinkin, tämä on taas vain minun kokemukseni, että toisinaan se omakaan taskulamppu ei valaise, vaan matkanteko on yhtä tuskastuttavaa puskissa kompurointia.  Toisinaan pyydän Jumalaltakin (peräti) apua ja viisautta, ja olen sitä miettinyt että joku sanoo Jumalan viivyttelevän vastaamistaan.  Onkohan noin - entä, jos vastaus onkin valmis, ja tuo että kysyy ylipäätään, jo Jumalasta...?  Hän vain odottaa ja antaa ihmiselle aikaa kasvaa ottamaan vastauksensa vastaan - jotenkin niin.  Saikohan tästä nyt mitään selvää...  tyyliin:  Herra, avaa minun huuleni - ei niin että avaanpa tässä huuleni ja räväytän ylistysvirren...  sillai.
 
Pahinta on, jos ei valaistakaan enää sitä yhdessä katseltavaa, vaan toinen toista silmiin. Se tässä hieman itseäni mietitytti. En tahtoisi itse olla antamassa sitä kokemusta kenellekään.   :)

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.