Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.
Näin sitä ymmärretään suomenkieltäkin eri tavoin, ei ihme jos Raamattua.
Mutta jos otamme esimerkin elävästä elämästä, niin asia ehkä valkenee. Pekka ja Pätkä ovat riidoissa keskenään. Pätkä väittää, että Pekka on pettänyt häntä jossakin heidän keskinäisissä kaupoissaan. Pätkän mukaan hän on saamassa Pekalta vielä 100 euroa. Pekka ei mielestään ole yhtään velkaa Pätkälle.
Paikalle tulee Toivo ja kysyy, mistä te siinä riitelette. Pojat selvittävät hänelle asian. Topi ottaa pussistaan satasen ja antaa sen Pätkälle Pekan velasta. Kysymyksessä on mielestäni sovitus. Mutta jos Pätkän luonto ei anna periksi ja hän ei ota satasta, niin sovitus ei astu voimaan.
Jos Pekka ja Pätkä pääsisivät keskenään sopimukseen asiasta, niin silloin olisi kysymyksessä sovinto.
Mutta kummassakin tapauksessa olisi luonnollista, että syntyisi myös sovinto.