Jos teologia voi latistua, antaa mennä vaan! Ei sitä teologiaa julisteta vaan evankeliumia. Sitä ei tietääkseni ihminen voi tehdä mitättömäksi, tyhjäksi tai ei-koskettavaksi.
Temelle myös selvennykseksi, että en puhu akateemisesta yliopistoteologiasta vaan: kaikenlaiseen hengelliseen viestintään kuuluu joitain merkityssisältöjä, ja nämä muodostavat jonkinlaisen käsityksen Jumalasta tai siitä mitä hän tekee, eli teologian. Erotukseksi yliopistoteologiasta tätä voi nimittää arkiteologiaksi.
Mikään positiivinen, hengellisesti rakentava teologia ei voi olla erillään siitä miten sen harjoittaja kokee evankeliumin. Hänen käsityksensä evankeliumista ohjaa sitä miten tämä hänen arkiteologiansa muotoutuu. Monipolvinen ja monisärmäinen lain ja evankeliumin julistus auttaa pitämään arkiteologian riittävän, sanoisinko, ilmavana. Tällaista monisärmäistä se on Raamatussa, olkoon se sellaista meilläkin. Kyllä olen aivan vakuuttunut siitä, että huonoja
tapoja evankeliumin eteenpäinviemiseksi löytyy. Se ei kuitenkaan tee evankeliumin
sisältöä tyhjäksi.
Miten ihmeessä ihminen voisi koskaan onnistua tekemään tyhjäksi sen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee? Miten yksi tapa ilmaista asioita on enemmän pielessä kuin toinen? Miten ihmisen kieli voisi ikinä kuvata Jumalan todellisuutta edes sinne päin? Eikö tämä nyt ole jo aikamoista saivartelua?
Tämä kuulostaa minustakin aikamoiselta saivartelulta. Tuo tummentamani kysymys ei ole mielestäni edes tarpeen: Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä ihmisten kielellä (jos et hyväksy tähän Raamattua, niin muista että Jeesus puhui ihmisten kieltä), joten siinä se.
Mitä muuten tarkoitat "syvällisellä koskettamisella"? Miten se mitataan? Koskettaminen alkaa pitkään makusteltuna kuulostaa tunteeseen vetoamiselta, ihmisen suorittamalta manipuloinnilta.
Mitään sellaista en tarkoita, vaan sitä, että viestin kautta Henki pääsisi koskettamaan.
Eikö meilläkään todellakaan ole parempaa tekemistä?
Tämä taitaa olla yleisin tapa turhentaa kaikki keskustelu.
"Olemme suuren paimenen karitsoja, joiden tulisi seurata häntä, kun kuulemme hänen äänen." Raamatun mukaiset termit, mutta täysin tyhjä henkilölle, joka ei tiedä valmiiksi, mitä Raamattu asioista puhuu.
Raamatullisen ilmaisutavan vaatimus
ei tarkoita (minulla) seuraavia asioita:
- pelkästään "Kaanaan kielen" käyttämistä
- ainoastaan sellaisten kielikuvien sallimista jotka löytyy Raamatusta
- että Raamatullisessa ilmaisutavassa pitäytyminen tekisi automaattisesti myös sisällön Raamatun ilmoituksen mukaiseksi
---
Kaiken kaikkiaan vähän ihmettelen mikä tässä nyt nyppii niin kovasti! Ette toivoakseni tarkoita, että olette välinpitämättömiä sen suhteen, mitä Jumalasta puhutaan. Jopa minä ymmärrän, että hänestä puhuttaessa voidaan vain vihjata jonnekin suuntaan eikä koskaan todella tavoiteta sitä todellisuutta, josta puhutaan.
Mutta Jumala on kuitenkin käskenyt viedä sanaansa eteenpäin. Minusta se sanoma on tärkeä, ja koska tiedän ainakin oman käsityskykyni rajat, uskon että se säilyy parhaiten tietynlaisissa ilmaisutavoissa.
Yksittäisissä julistustilanteissa tai vaikka virsissä voidaan etsiä ties mitä ilmaisutapoja, mutta ei koko kristillistä kieltä (Raamattua, Tunnustuskirjoja, Katekismusta, virsikirjaa, käsikirjoja) kannata alkaa muokata uuteen uskoon tämän vuosikymmenen trendi-ilmaisujen ehdoilla.
Lytätkää vaan, luen kommenttinne, mutta anteeksi jos en jaksa enää vastata.