En ole synnynnäinen körtti, joten minulla ei ole tietenkään oikeutta sanoa mitään. Sanon silti.
Minun pitäisi aloittaa tämä sepustus jotenkin näin: "En ole mikään hyvä ihminen, olen huono kristitty. En rukoile, en auta lähimmäistäni, voi minua, en ole arvollinen avaamaan suutani teidän edessä", tms. Muuten en ansaitse oikeutta sanoa sanottavaani. Voi tätä körttilakia! Eikö Jumalan laki ole itsessään jo aivan tarpeeksi kova ja voittamaton, ettei siihen tarvitsisi tällaista sääntöä enää lisätä? Jos Jumala armahtaa, niin armahtakaa siis tekin. Jos kuitenkin tunnet olevasi sisäisesti huono ja syntinen, niin kuin myös moni virsi puhuu, niin uskon, että olet oikeassa. Mutta ei kannata jättää ajatusta siihen, vaan jatkaa eteenpäin. Syyllistämättä ketään yksittäistä ihmistä voidaan uskoa kaikkien olevan tässä samassa tilanteessa - toiset vain tiedostavat sen paremmin. Ja siitä päästäänkin viimein tämän viestin otsikkoon...
Nykyään moni uskoo kovasti tieteen saavutuksiin ja siihen, kuinka maailma on erilainen kuin Jeesuksen aikana. Ja varmasti totta onkin, että monta asiaa on muuttunut. Mutta tiede ei ole absoluuttista, vaan tekijöidensä tekemää. Synti painaa jokaista tieteen tekijää. Luonnontieteiden osalta mittaustulokset ovat puolueettomia, mutta syntinen ihminen päättää sen, mitä tutkimusta rahoitetaan, syntinen ihminen valitsee sen, mitä mittaa ja mitä mittauksia katsoo onnistuneeksi ja mitä raportoi. Syntiset ihmiset arvioivat raportin ja pohtivat, voidaanko sitä julkaista, synti ajaa ihmiset tavoittelemaan kunniaa ja asemaa tiedeyhteisössä ja synti värittää meidän mieltämme, kun luemme tulokset tieteellisistä lehdistä. Synti värittää tieteen popularisointia, kun vaikeaselkoiset tutkimusraportit yksinkertaistetaan kansan ymmärrettäväksi. Eli jopa luonnontieteellinen tutkimus on joka askeleella synnin vaikutuksen alla. Kun puhutaan humanistisesta tutkimuksesta, jossa kvantitatiiviset menetelmät eivät ole käytössä, tieteentekijän oma synnin vaikuttama arvomaailma pääsee vaikuttamaan mahdollisesti vielä rajummin tutkimukseen.
Tiede on siis ihmisen rakennelma, eikä kestä Jumalan edessä, vaan meidän uskomme perustuksen pitää olla muualla.