Olikohan Eeva-kaisan ja jokunen muu, kun jotenkin selitteli, että Raamaattu on sen ajan sanomaa sille ajalle ja ei sitä pitä ottaa muuna kuin ihmisten kirjoittamana kirjana?
Jos Raamatun otaa sellaisena, niin miten sittn ton armon ja muun vaelluksen kanssa tulisi menetellä?
Jos Ramattu ei ole Jumalan aikaansaama eepos, niin miten ihmisen arvomaailma rakentuu?
Ihminen siis jotenkin omaan hyvyyteen ja järkeensä vetoaa ja tekee joitain omasta mielestään hyviä asioita ja hyäksyy asioita, jotka Raamattu selvvästi kieltää.
Siis ei vain homous, mutta joitain asioita on jotka Raamattu selkeästi kieltää, mutta jos jollekkin sanoo, et toi ei oo oikein ja tosta ei tuu kuin kirousta ja tuskaa sun elämääsi, nin takaisin tulee, et no Raamatun mukaan ehkä väärin, mutta minusta parempi kun sallitaan, esim kaksi vaimoa, vaikka Raamattu sen kieltää.
Ihmisten kirjoittama kirja ja me nykyihmiset tiedämme asiat paremmin..
Vaikea selittää mitä olen takaajamassa, mutta jotenkin armo ja muu on oudossa käsissä, jos Raamattu ei ole Jumalan antama lopullinen totuus asioista. Eli jos ei, niin ihmisenkö viisaus on?
