Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Jampe - 05.06.11 - klo:09:33
-
Oman uskon esiintuominen ilman kysymättä on oman erinomaisuuden mainostamista.
-
Jos ihmisten puhe ärsyttää, niin sitä voi yrittää tukkia joko kaikkien muiden suut tai sitten omat korvat.
-
Oman uskon esiintuominen ilman kysymättä on oman erinomaisuuden mainostamista.
Kyllä ilman kysymättä oman uskon esiintuominen on sopivaa.
-
Oman uskon esiintuominen ilman kysymättä on oman erinomaisuuden mainostamista.
Niin tietysti, kun henkisessä Neuvostoliitossa eletään.
Paljon on ollut profetioita tietyissä piireissä että Venäjä vallottaa Suomen, läpi vuosikymmenien. Nyt olen alkanut ajatella hiljaa mielessäni että ehkä niin onkin jo käynyt Suomessa ja koko maailmassa, henkisellä tasolla. Kristillinen kulttuuri on katoava luonnonvara.
-
Oman uskon esiintuominen kysymättä voi olla myös rohkeutta. Jos elää ympäristössä, jossa on muotia uskoa kaikkeen muuhun kuin Raamatun Jumalaan, niin vaatii todellista rohkeutta tuoda se esiin. Jos koulussa kiusataan jotain "uskista", on helppoa olla hiljaa omasta uskostaan, olla puolustamatta kiusattua ja hiljaisuudellaan antaa ymmärtää, että on samaa mieltä kiusaajien kanssa.
-
Oman uskon esiintuomattomuus vähänkään pidemmässä keskustelussa on aika tosi vaikeaa...
Ei tartte tulla puhe kuin opiskeluista tai kesätöistä niin toinen saa selville että olen kristitty.
-
Kun Kaarlo Syväntö aikoinaan muutti Israeliin tarkoituksenaan tehdä siellä lähetystyötä (joka muistini mukaan tapahtui v. 1947 ja oli kaiketi kiellettyä juutailaisten parissa). Häneltä kysyttiin, että kuinka hän sitä tekee. Hän vastasi: Pitää vastata, kun kysytään ja pitää elää niin, että kysytään.
Toisaalta näemme apostolien teoista aika hyvän mallin, kuinka uskon tulisi tulla esille. Apostolin saarnasivat evankeliumia aina siellä, missä liikkuivat ja missä vain tilaisuus oli. Sanotaan, että Herra vahvisti sanansa sitä seuraavien merkkien kautta. Voisikohan vieläkin olla näin?
-
Mutta me emme ole apostoleita. Olin taas eilen yhdessä tilaisuudessa jossa eräs krääkkyturpa eukko huusi ja mekasti kovaan ääneen uskonasioista ja ihmiset vahtasivat suu auki että mitä ihmettä nyt? Voi voi.
Minä en ole uskonasioita vastaan. En ole sitäkään vastaan jos ruvetaan puhumaan evankeliumista tai laista tai itse ylipäätään itse asiasta mutta kun ruvetaan puhumaan omasta uskomisesta tai omasta uskonlahkosta/liikkeestä niin se todella ärsyttää ja saa aikaan lähes ylenantoreaktion.
Perustuuko uskoVAISUUS siihen että elvistellään omalla erinomaisuudella vai miksi pitää olla kysymättä äänessä? Oikea uskovainen olisi minun mielestä sellainen joka eläisi uskonsa mukaan, olisi hienotunteinen ja ottaisi huomioon muutkin eikä elämöisi uskollaan. Sellaisia kunnioitetaan ja arvostetaan. Krääkkyturpia ja uskontuputtajia nauretaan. Minä en pidä heistä enkä heidän tyylistään.
-
Oman uskon esiintuominen kysymättä voi olla myös rohkeutta. Jos elää ympäristössä, jossa on muotia uskoa kaikkeen muuhun kuin Raamatun Jumalaan, niin vaatii todellista rohkeutta tuoda se esiin. Jos koulussa kiusataan jotain "uskista", on helppoa olla hiljaa omasta uskostaan, olla puolustamatta kiusattua ja hiljaisuudellaan antaa ymmärtää, että on samaa mieltä kiusaajien kanssa.
Minusta ne uskovaiset kiusaavat paljon enemmän ei-uskovaisia kuin toisinpäin. Eiväthän ne anna muiden elää rauhassa omissa uskoissaan tai uskottomuuksissaan vaan kuullessaan ettei toinen ole samaa uskoa, käyvät päälle kuin hyeenat, purevat ja kalvavat yrittäen "voittaa sielun" ja kerätä taivaallisia irtopisteitä.
-
Oon kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä että tilannetajuton meuhkaaminen on vähintään ärsyttävää. Toisaalta en sitten tiä onko siinäkään järkeä että alotettais noitavainot kaikkia uskostapuhujia kohtaan sen takia että jotkut on ääliöitä. Yleensä jokaista syyllistä kohti hiljenee 10 syytöntä jos aletaan kovalla kädellä runnomaan väkeä hiljaiseksi.
-
Minulta kysytään usein, syystä jota en ymmärrä. Vain kerran siitä tuli harmia ja todellista pulmaa työpaikalla. Tiimissä oli yksi ateismiherätyksen kokenut ja yksi joka elvisteli sillä että hänempä vanhempansa olivat niiiin viisaita että etukäteen nyhtivät kaiken uskontoon vivahtavankin irti. Kyllä oli vähällä lipsahtaa että sen on kai jokainen huomannut kertomattakin. Kristilliseen kasvamiseen kun kuuluu usein ripaus etiikkaa. En sanonut... yleesä menee jotenkin männikköön kuitenkin.... on hyvä olla puhumatta, kun käytöksestä luetaan muuta... jos käytöksestä luetaan jotakin, on silti kuin hyväksi olla puhumatta...
Minua rasitti kun mikä hyvänsä uskominen otettiin oikein puheeksi kun meni kahvihuoneeseen. Silloin istuin vain ja hy-myi-lin. Ja se ovella karjuminen, jestas... minä pelkään lyöväni niitä, ihan totta tai nälviväni kuten kunnon kristitty ainakin... jos joudun vielä samoihin ympyröihin...
Kun ne kaaosti lopulta kaiken. Minä lähin kalppimaan sillä potilastyö kärsi siitä - minä en puhunu, mutten sunkaan minä kiellä uskovani jos suoraan kysytään - ja sitten toinen lääkäri ja sitten pomo... sanoi ettei voi olla apulaisylilääkäri ilman alaisia... tiimi hajos...
Esille tulee yleensä Leena, kun asia on kunnolla puheena, ei Jeesus Kristus edes etäisenä tuoksuna. Mittee mie tien...
-
Oon kyllä lähtökohtaisesti samaa mieltä siitä että tilannetajuton meuhkaaminen on vähintään ärsyttävää. Toisaalta en sitten tiä onko siinäkään järkeä että alotettais noitavainot kaikkia uskostapuhujia kohtaan sen takia että jotkut on ääliöitä. Yleensä jokaista syyllistä kohti hiljenee 10 syytöntä jos aletaan kovalla kädellä runnomaan väkeä hiljaiseksi.
Mitä meuhkaamiseen tulee, luulen että olen sitä vastaan ehkä rokoketuin tällä forkalla, sen rokotteen sain jo varhaislapsuudessa. Olin myöhemmin erään sukulaisen häissäkin, jotka muuan nainen pilasi saarnaamalla. Viisi minuuttia oli ihan oikeaa asiaa ja sopivaa siinä tilanteessa, mutta sen jälkeinen puolisen tuntia ei.
Mutta emme kaiketi hylkää oikeaa rahaa siksi, että jossain on väärennettyä. Jos tehtäisiin mielipidekysely siitä, kuka tällä forkalla kirjoitteleva pitää evankeliumia hienotunteisimmin esillä, niin äänestäisin Karjalaisen Köpiä. Mies ei ikinä rehvastele uskollaan, ei esiinny kaikkitietävänä eikä provosoidu provoilusta, tekee vain sitä, minkä on saanut sydämelleen. Siunatkoon Taivaan ja maan Herra sitä työtä.
Joskus olisi hyvä kysyä itseltään, mitä minä olen tehnyt sen hyväksi, että joku olisi päässyt osalliseksi aidosta evankeliumista. Voimme osata monia kieliä, mutta vaikenemme usein kaikilla niistä, ettemme vain "rehvastelisi" olemattomalla uskollamme.
-
Jos nyt jätetään koko olettamus siitä, että kyseessä olisi rehvastelu sikseen, milloin ottaa "usko" mitä lieneekin, puheeksi? Ja kuinka?
Herännäisyydessä jokin levollisuus, kyky olla vertailematta koska itse kullakin on riittävästi omissa synneissään, on ollut tyynnyttävää, muualla en enää jaksaisi. Toisekseen -- me edes tunne toisiamme monetkaan kuin netin kautta. Kunnioitus toisia kohtaan vaientaa, ja kyky vaieta lisää turvallisuutta. Liian suuri vaara sille, että tekoni puhuvat toista kuin suuni, sulkee sen. Jos muutan käsitystäni, kerron kyllä..
Joskus mietin eikö riittäisi se, että elämme tavallista elämää, emme muita parempina jos emme kehnompinakaan kun ei muusta näemmä mitään tule.. Se, mitä Jeesus Kristus antaa kunkin sydämelle, kunnioitettakoon sitä, mutta koko ajatus siitä että tulisi hölkätä traktaattinippu kourassa ja jeesusnappi kauluksenkäänteessä on perin vieras. Tästä teemasta on käyty keskustelua joskus - olisiko toissavuonna. Näemmä se tämän tästä herää. Toisin sanoen: Kenelle kuuluu sisälähetys missäkin muodossa?
Tietäisimme edes, mikä on oma tehtävämme ajassa. Vertailu ja ympärilleen pälyily - ei kai sentään. Se saisi päättyä alkuunsa. Olen hyvin tosissani. Kun kukin pyrkii itse omaa tietään lähemmäs Jumalaa, Hän tekee kauttamme, minkä kykenee - meistä taitaa siinä olla lähinnä haittaa.
Toivottavaa on, että emme Jumalan työtä edes itse huomaa. Muutoin siitä on kohta tullut oma tekomme tai kiehahdamme ylpeydestä. Jos kirjoitin tyhmyyksiä, toivon että joku korjaa - muutkin tällä kertaa mielellään kuin Onesimus, jolle tässä lähinnä edelliseen kommenttiin vastaan.
Kastakaa ja opettakaa. Suomessa se on useimmille tehty. Mutta kenen kutsumus toisin neuvoo, hän toisin toimikoon.
-
Minä, olematoin watimatoin Dietricus Docens, minun curia Pezonalisudein, sanomas, waikutus tegemäs usian tahoin olut on, wan minun Teco se ei olemas, Herran caipaus minun istutettamas wain. Minua wäkewän tawal Hänen läheisydes wetämäs olit, nemed he Ihmised huomanet owad, ja Lohtu Wankeuteis Hän ainoa andamas kyent oli. :026:
-
Joskus olisi hyvä kysyä itseltään, mitä minä olen tehnyt sen hyväksi, että joku olisi päässyt osalliseksi aidosta evankeliumista.
Tätä minä en ymmärrä. Miksi noin pitäisi kysyä? Kaikki ihmiset ovat päässeet osalliseksi evankeliumista, koko maailman kaikki ihmiset! me emme ole tehneet sen hyväksi mitään. Muutenkin on typerää edes kuvitella tehneensä mitään hyvää hengellisessä mielessä kun me ihmiset emme kerran parhaimmillammekaan tee muuta kuin syntiä. Se jos jokin on juuri rehvastelua, -ajatella tehneensä jotain "evankeliumin hyväksi".
-
Tänään en minä aio ainakaan tehdä mitään evankeliumin hyväksi. Sensijaan aion tehdä jotain itseni hyväksi. Synnyin ihmiseksi ja uskon kunnioittavani Luojaani enemmän pysymällä ihmisenä kuin muuttumalla evankeliointikoneeksi.
-
En ole varmaan koskaan evankelioinut/yrittänyt käännyttää ketään tietoisesti. Vaikeiden kysymysten edessä olen monesti vaiennut ja kiemurrellut. Vain nurkkaan ajettuna olen joskus joutunut tuskalla ja vaivalla tunnustamaan värini ja taustani, ja tuloksena on saattanut olla lämpimän hyväksyvä vastaanotto- toisin kuin ajattelin. Persoonaltani olen mahdollisimman vähän kaupustelijatyyppiä.
-
Kaikki ihmiset ovat päässeet osalliseksi evankeliumista, koko maailman kaikki ihmiset! me emme ole tehneet sen hyväksi mitään. Muutenkin on typerää edes kuvitella tehneensä mitään hyvää hengellisessä mielessä kun me ihmiset emme kerran parhaimmillammekaan tee muuta kuin syntiä. Se jos jokin on juuri rehvastelua, -ajatella tehneensä jotain "evankeliumin hyväksi".
Onneksemme Paavali ja muut apostolit eivät ajatelleet noin. Ei kukaan olisi päässyt osalliseksi evankeliumista ellei olisi ollut niitä, jotka tavalla tai toisella ovat olleet evankeliumin palveluksessa. Eivätkä kaikki maailman ihmiset tänäänkään ole automaattisesti osallisia evankeliumista.
Paavali koki olevansa velassa päästessään itse osalliseksi evankeliumista.
Room. 1:14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa;
15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
Saamme tänään kiittää Jumalaa Paavalista ja Lutherista (muista puhumattakaan), jotka ovat omistaneet elämänsä evankeliumin palvelukseen. Taisivat olla kaikki tyynni rehvastelijoita?
-
Daniel 12:3
Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
-
En todellakaan aio alkaa tästä aiheesta mitään uutta vääntöä One, koska tiedän ettei sinun väitteilläsi ole loppua. Sen vain sanon että huomioi toki että on eri asia päästä osalliseksi evankeliumista kuin kuulla sitä saarnattavan. Kaksi eri asiaa.
Kaikki maailman ihmiset ovat yhdellä kristuksen ristintyöllä päässeet osalliseksi evankeliumista. Osa sen uskoo, osa ei, ja loput eivät uhraa koko asialle ajatustakaan.
Onneksi ei ole sinun päätettävissäsi kuka on siitä osallinen, silloin kai ei muita olisikaan lisäksesi kuin juuri samoin ajattelevat ja/tai ahtaat kriteerisi täyttävät jäljellä. Ja onneksi Paavali & co ei ajatellut laillasi myöskään.
-
En todellakaan aio alkaa tästä aiheesta mitään uutta vääntöä One, koska tiedän ettei sinun väitteilläsi ole loppua. Sen vain sanon että huomioi toki että on eri asia päästä osalliseksi evankeliumista kuin kuulla sitä saarnattavan. Kaksi eri asiaa.
Kaikki maailman ihmiset ovat yhdellä kristuksen ristintyöllä päässeet osalliseksi evankeliumista. Osa sen uskoo, osa ei, ja loput eivät uhraa koko asialle ajatustakaan.
Onneksi ei ole sinun päätettävissäsi kuka on siitä osallinen, silloin kai ei muita olisikaan lisäksesi kuin juuri samoin ajattelevat ja/tai ahtaat kriteerisi täyttävät jäljellä. Ja onneksi Paavali & co ei ajatellut laillasi myöskään.
Ajattelutapasi on todella outo enkä aio tuhlata ruutia pääsi kääntämiseksi. Kuinka arvelet jonkun pääsevän osalliseksi evankeliumista, jos kukaan ei tee asian hyväksi mitään? Tehtävä on annettu jokaiselle sukupolvelle. Muistatko, kuinka kävi sille miehelle, joka kaivoi leiviskänsä maahan eikä asioinut sillä? Paavalille oli ykkösasia evankeliumin julistaminen ja kunnia-asia olla julistamatta siellä, missä Kristuksen nimi on jo mainittu. Jos Paavali olisi uskonut laillasi, palvoisimme täällä todennäköisesti vielä ukkojumalaa.
-
Evankeliumi = hyvä sanoma. Eivät kaikki ihmiset ole päässeet osalliseksi evankeliumista vaan siitä, mistä evankeliumi kertoo eli Kristuksen armotyöstä.
Osallisuus on vähän vaikea sana. Mutta minä ainakin ymmärrän sen niin, että ihmiset, jotka ovat päässeet kakusta osalliseksi, ovat syöneet kakkua. Samoin ihmiset, jotka ovat päässeet evankeliumista osalliseksi, ovat kuulleet evankeliumia. Ja kaikki eivät evankeliumia ole kuulleet. Jos olet eri mieltä sanan osallisuus merkityksestä niin se ei ole Leenan vika.
Ihme saivartelua... :icon_rolleyes:
Tähän aiheeseen muuten liittyy aika nätisti Room. 10:13-15.
-
Ehkä tätä liippaa läheltä sekin teema, mitä ihmisen on tehtävä pelastumisensa hyväksi. Kuulin siitä niin loisto sitaatin seuroissa - oliko ne Eleniuksen muistoseurat vai toiset hienot samana päivänä en muista, mutta muuan mies oli kerran lyhyesti todennut omaksi osallisuudekseen tämän: Minä naulat teroitin, joilla löin sun ristihin. Mietin tässä sitä, milloin evankeliumilla sitten osaisi lohduttaa toisia.
Jollain tapaa tämä pyrkii itsepintaisesti mieleeni nytkin. Kun on kyse minun osallisuudestani toisten pelastukseen!
Jeesus on itse kehoittanut kastamaan ja opettamaan. Kenelle tämä tehtävä annetaan, ja missä muodossa? Mikä on oma roolini - kysyköön kukin ylempää kuin ihmisiltä.
Samoin on hyvä kysyä kenen toimena on sisälähetys, kuinka se toteutetaan viisaasti - viisautta on myös pyytää neuvoa Jumalalta itseltään, kun viisauttakin on luvattu antaa ja neuvotaan pyytämään. .
Upeinta olisi jos olisi niin hyvä että sen syytä jo alettaisiin ihmetellä mutteihan se utelu omalla kohdallanikaan siitä johdu. Sille on paljon arkipäiväisempi syy. Ja kun kysytään minä sanon kuten asia on. Yleensä siihen suhtaudutaan yllätyksellisesti, joku kipsautuu, useimmat uskovat yllättävän hartaasti itse, joskus törmää kysymyksiin jotka jättävät täysin ymmälle, mutta vain kerran siitä riesaa tuli.
-
Niin tietysti, kun henkisessä Neuvostoliitossa eletään.
En ymmärrä tällaista kannanottoa. Suomessa saa puhua kaikenlaista sontaa ilman, että kukaan puuttuu sanomisiin.
Paljon on ollut profetioita tietyissä piireissä että Venäjä vallottaa Suomen, läpi vuosikymmenien. Nyt olen alkanut ajatella hiljaa mielessäni että ehkä niin onkin jo käynyt Suomessa ja koko maailmassa, henkisellä tasolla. Kristillinen kulttuuri on katoava luonnonvara.
Ehkä onkin toisin päin. Henkisesti Venäjä on rikkaampi kuin monet länsimaat? Eikö meidän kulttuurimme ole kristillisyyden läpitunkema?
-
Evankeliumi = hyvä sanoma. Eivät kaikki ihmiset ole päässeet osalliseksi evankeliumista vaan siitä, mistä evankeliumi kertoo eli Kristuksen armotyöstä.
Osallisuus on vähän vaikea sana. Mutta minä ainakin ymmärrän sen niin, että ihmiset, jotka ovat päässeet kakusta osalliseksi, ovat syöneet kakkua. Samoin ihmiset, jotka ovat päässeet evankeliumista osalliseksi, ovat kuulleet evankeliumia. Ja kaikki eivät evankeliumia ole kuulleet. Jos olet eri mieltä sanan osallisuus merkityksestä niin se ei ole Leenan vika.
Ihme saivartelua... :icon_rolleyes:
Tähän aiheeseen muuten liittyy aika nätisti Room. 10:13-15.
Mielenkiintoista, että mulla "sattui" juuri olemaan Raamattu auki tuosta kohdasta.
Merkitseekö evankeliumin pelkkä kuuleminen vielä osallisuutta Kristuksen armotyöhön? Ei mielestäni. Aivan kuten pelkkä kakun näkeminen ei vielä merkitse osallisuutta kakusta. Kakusta osalliseksi pääseminen edellyttää kakun syömistä.
Jos joku väittää, ettei ihmisellä ole mitään osuutta oman pelastumisensa asiassa, niin on kohtuullista pyytää häneltä vastausta siihen, miksi kaikki eivät pelastu.
-
Jos joku väittää, ettei ihmisellä ole mitään osuutta oman pelastumisensa asiassa, niin on kohtuullista pyytää häneltä vastausta siihen, miksi kaikki eivät pelastu.
Laihduttajalle kakun katseleminen riittää osallisuudeksi --- eikä meille kuulu missään tapauksessa kannanotto pelastuskysymyksiin. Ei tikun vertaa. Paitsi se: Minä naulat teroitin, joilla löin sun ristihin. Siinä sinun osallisuutesi - ja minun - ja jokaisen.
-
Mielenkiintoista, että mulla "sattui" juuri olemaan Raamattu auki tuosta kohdasta.
Merkitseekö evankeliumin pelkkä kuuleminen vielä osallisuutta Kristuksen armotyöhön? Ei mielestäni. Aivan kuten pelkkä kakun näkeminen ei vielä merkitse osallisuutta kakusta. Kakusta osalliseksi pääseminen edellyttää kakun syömistä.
Jos joku väittää, ettei ihmisellä ole mitään osuutta oman pelastumisensa asiassa, niin on kohtuullista pyytää häneltä vastausta siihen, miksi kaikki eivät pelastu.
Minä väitän ja pysyn sanassani. Jos se ei ole Jumalasta niin se on siitä toisesta. SV 177 alkaa 177
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
Kaikki on turhaa ellei se ole Jumalasta.
-
Ajattelen että Evankeliumi on ilosanoma siitä kuinka kaikki maailman ihmiset on yhdellä kertakaikkisella Kristuksen ristintyöllä armahdettu. Tämä että se sulkee sisäänsä kaikki maailman ihmiset, on sitä kun sanotaan: "menkää ja saarnatkaa KAIKILLE luoduille!". Sitten sanotaan että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Ensin on siis Ilosanoma ja anteeksiantamus joka koskee ihan kaikkia uskosta, ihonväristä seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan riippumatta. Kaikki maailman ihmiset ovat tästä yhtä lailla osallisia ja juuri SE on se ilosanoma. Ei se mikään ilosanoma ole jos saarnataan että "kun ensin teet niin ja näin, saat anteeksi..." -se on lakiuskoa, ei ilosanomaa!
Toiseksi kommentti siihen että miten joku voi tulla tästä evankeliumista osalliseksi "jos kukaan ei tee mitään":
On väärin sanoa ettei kukaan tee tai ole tehnyt mitään. Me ihmiset emme tee mitään emmekä voikaan tehdä koska hinta on vaan liian kallis meille hankittavaksi. Mutta Kristuspa on tehnyt jotain! Kristus on siis tehnyt jotain, jonka kautta ja takia saamme kaikki erotuksetta olla osalliset tästä. Osallisuus merkitsee siis pääsyä ja lapsioikeutta Kristuksen armotyön perusteella eikä omien tekemisiemme ja hengellisen aktiivisuuden perusteella.
Jos joku väittää, ettei ihmisellä ole mitään osuutta oman pelastumisensa asiassa, niin on kohtuullista pyytää häneltä vastausta siihen, miksi kaikki eivät pelastu.Onesimus
Minusta taas on täysin kohtuutonta vaatia keneltäkään ihmiseltä vastausta moiseen koska me emme siitä päätä. (Luojan kiitos!)
Ja kyllä; -minäkin väitän ja uskon ettei ihmisellä ole osuutta pelastumisen asiassa eikä missään muussakaan armoa ja siunausta koskevassa asiassa vaan elämme yksin armon antimista. Muuten koko uskon saa heittää roskakoriin.
-
Mietin tässä sitä, milloin evankeliumilla sitten osaisi lohduttaa toisia.
Sitä minäkin olen miettinyt usein. Oikeastaan niin pikemminkin että MITEN sitä evankeliumilla osaisi lohduttaa sen tarpeessa olevaa?
Me ihmiset tarvitsemme evankeliumia, ei pelkästään siihen tai tuohon tilanteeseen vaan ihan kokonaisvaltaisesti kaiken aikaa. Me elämme siitä, hengitämme sitä, se on perusravintomme. Olen tullut siihen johtopäätökseen ettei mikään muu kuin täysin varaukseton armo joka ei sisällä ehtoja eikä vaatimuksia, -voi virvoittaa väsynyttä ja itseensä kyllästynyttä ihmisriepua. Vraukseton armo ainoastaan voi antaa toivoa ja lisätä uskoa mutta pienikin vaatimus tai ehto sen jo tekee tyhjäksi.
Virsi kelpaa mielestäni hyvin neuvoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=iXVO_occ-eY (http://www.youtube.com/watch?v=iXVO_occ-eY)
Kun puhumme armosta ja tahdomme lohduttaa, pyrkikäämme lohduttamaan niinkuin Kristuskin lohduttaa kärsivää armollaan. Mielestäni evankeliumi on se kun kuullaan sanat: "Minä hyväksyn sinut, olen sinut kalliisti ostanut!"
-
Me ihmiset tarvitsemme evankeliumia, ei pelkästään siihen tai tuohon tilanteeseen vaan ihan kokonaisvaltaisesti kaiken aikaa. Me elämme siitä, hengitämme sitä, se on perusravintomme.
Eikös juuri tämä oo sitä osallisuutta evankeliumista?
Voi niitä ihmisiä, jotka eivät evankeliumista ole ikinä kuulleet... Ei ihme, että Raamattu velvoittaa meitä kertomaan siitä kaikille.
Tämä ei sitten liity mitenkään pelastukseen. Iliman tätä huomiota varmasti seuraavaksi tulis kommenttia että "ihmiset eivät voi tehdä mitään" jne... Vai ajatteleeko joku että koska pyöräilykypärättömyydestä ei seuraa rangaistusta, pyöräilykypärättömyys on se juttu mihin pyritään, sanoi laki mitä tahansa...
Sitten voi mennä hölmöksi jos joku kuvittelee velvollisuuden täyttämisen olevan jokin ylpeilynaihe...
-
Minusta taas on täysin kohtuutonta vaatia keneltäkään ihmiseltä vastausta moiseen koska me emme siitä päätä. (Luojan kiitos!)
Tuo vastaus kertoo selvääkin selvemmin siitä, kuinka heikoissa kantimissa on oppi siitä, ettei ihmisellä ole mitään osaa pelastuksensa asiassa. Pelastus on yksin armosta, mutta lahjaa ei pakoteta vastaanottamaan.
-
--- eikä meille kuulu missään tapauksessa kannanotto pelastuskysymyksiin. Ei tikun vertaa.
Raamattu näyttää olevan eri mieltä:
"…ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta…" (Hepr. 12:15).
-
En ymmärrä tällaista kannanottoa. Suomessa saa puhua kaikenlaista sontaa ilman, että kukaan puuttuu sanomisiin.
Ehkä onkin toisin päin. Henkisesti Venäjä on rikkaampi kuin monet länsimaat? Eikö meidän kulttuurimme ole kristillisyyden läpitunkema?
En tiedä tarkoitatko tuolla sonnalla minun sanomisiani, mutta ei ollut tarkoitus provosoida, olen ihan oikeasti ajatellut että ollaan jossain kohdin menty kohti neuvostoaikaa henkisesti, mitä tulee kristillisiin arvoihin ja niiden kunnioittamiseen, ajat ovat muuttuneet paljon.
Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta, en osaa/malta aina oikein muotoilla sanottavaani tarpeeksi.
-
Mä en kyllä myöskään tajua miten muka oltaisiin menty neuvostaikaa kohti. Suomi on viime vuosina lähinnä kansainvälistynyt ja moniarvoistunut. Ne on molemmat kovin kaukana siitä miten Neuvostoliitossa toimittiin. Neuvostoliitto oli suljettu maa jossa sai ajatella siten miten puolue käskee. Eiköhän ainakin tältä osin olla menty nimenomaan päinvastaiseen suuntaan.
-
Ei kaikki kristillisyys ole tietenkään kadonnut mutta jotain muutosta on tapahtunut.
Jos vertaa nykyistä aikaa entiseen, yleinen usko Jumalaan tuntuu kadonneen ja kunnioitus pyhiä arvoja kohtaan. Kristinusko ei ole koko kansaa ja kulttuuria leimaava asia, vaan yksi näkökulma muiden vaihtoehtojen joukossa. Kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa -ei teoriana vaan totuutena. Tiede ja kaupallisuus tuntuvat olevan enemmän vallalla: kaupat ovat auki pyhinä, kansa ei käy enää kirkoissa laumoittain.
Mikä tuo mieleeni Neuvostoliiton, on se että Kristinusko tuntuu nostattavan yleisesti punaisen vaatteen ihmisten silmien edessä, puhumattakaan Raamatusta. (kun ajattelee vaikka viimeaikaisia keskusteluja kirkon sisäisistä jännitteistä, Raamatusta ja seksuaalisuudesta)
No ehkä vertaus Neuvostoliittoon oli liian pitkälle vietyä, mutta se on selvää että ajat ovat muuttuneet. (ja yhä muuttuvat)
-
Varmasti kuvaamassasi muutoksessa on sinällään jotain perää, kristinusko ei ole niin kulttuuriin vaikuttava tekijä kuin se on ollut. Mutta sitä tuossa yskin että tuo NL:ään vertaaminen on ehkä vähän väärässä suunnassa ainakin aatteellisessa mielessä.
esim. NL:ssä vallinnut totalitarismi on ihan toisessa päässä aatejanaa kuin moniarvoisuus, semmoisessa on tasan yksi totuus - se jonka johto päättää - eikä mitään muita vaihtoehtoja, ellei sitten halua siperiaan opiskelemaan yksiarvoisuutta.
-
Ei kaikki kristillisyys ole tietenkään kadonnut mutta jotain muutosta on tapahtunut.
Jos vertaa nykyistä aikaa entiseen, yleinen usko Jumalaan tuntuu kadonneen ja kunnioitus pyhiä arvoja kohtaan. Kristinusko ei ole koko kansaa ja kulttuuria leimaava asia, vaan yksi näkökulma muiden vaihtoehtojen joukossa. Kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa -ei teoriana vaan totuutena. Tiede ja kaupallisuus tuntuvat olevan enemmän vallalla: kaupat ovat auki pyhinä, kansa ei käy enää kirkoissa laumoittain.
Mikä tuo mieleeni Neuvostoliiton, on se että Kristinusko tuntuu nostattavan yleisesti punaisen vaatteen ihmisten silmien edessä, puhumattakaan Raamatusta. (kun ajattelee vaikka viimeaikaisia keskusteluja kirkon sisäisistä jännitteistä, Raamatusta ja seksuaalisuudesta)
No ehkä vertaus Neuvostoliittoon oli liian pitkälle vietyä, mutta se on selvää että ajat ovat muuttuneet. (ja yhä muuttuvat)
Vähän kauemmin eläneenä voin kertoa, että suuri muutos yhteiskunnassa ja arvomaailmassa tapahtui television maihinnousun jälkeen ja aika vauhdikkaasti. Televisio varasti vapaa-ajan ja paljon muutakin.
-
Kyllä se töllö tosiaan muutti paljon asioita.
Ihmiset ei enää kyläilleet entiseen malliin ja muutenkin sulkeutuivat koteihinsa.
Siihen kai se loppui suurten ikäluokkien synty ja alkoi 1-3 lapsen perheet . Sosiaalisuus kärsi.
Toi paljon huonoa asiaa jos toi tietoakin.
Kyllä ne rouvvat vaan halus kahtoo Tohtori Rossia Payton Placessa, vai mikä se oli ja mihin meni ?
Ite muistan Zorron, Veijjareita ja Pyhimyksiä sekä Batmannin, Sputnikkia töllötettiiin taivaalta kovastikkin.
-
Tuosta Neukkulan ihmemaasta.
Kuinka moni muu on siellä ollut ihan oikeasti töissä ja nähnyt touhun.
Lomamatkoja ei lasketa, sillä niillähän ei nää oikeaa kuvaa mistään kansasta tavoista ja elämästä
-
Olin tietääkseni n. 9- vuotias kun Neuvostoliitto hajosi, siinä iässä maailmanpoliittinen sekä kulttuurillinen tietouteni oli vielä hivenen muotoutumisvaiheessa, joten en voi kovin suurella aikalaiskokemuksella asiasta leuhkia.
Jos comrade steal omistaa sisäpiiritietoa työtä tekevän kansan paratiisin kulttuurista tämän asian suhteen niin odotan innolla paljastuksia.
-
Heh, työtä tekevän kansan paratiisi :icon_lol:
Sieltä todellakin olis paljon kerrottavaa.
Viimeisin reissu siellä oli kun Leniksestä tul Pietar.
Eli menin junalla lenikseen ja lensin Pietarista pois.
Ne liput tuli laitettua muistoksi moisesta jälkipolville.
Toivottavati ihmiskunta ei tee moista valtiokokeilua enää koskaan.
-
Ei kaikki kristillisyys ole tietenkään kadonnut mutta jotain muutosta on tapahtunut.
Jos vertaa nykyistä aikaa entiseen, yleinen usko Jumalaan tuntuu kadonneen ja kunnioitus pyhiä arvoja kohtaan. Kristinusko ei ole koko kansaa ja kulttuuria leimaava asia, vaan yksi näkökulma muiden vaihtoehtojen joukossa. Kouluissa opetetaan evoluutioteoriaa -ei teoriana vaan totuutena. Tiede ja kaupallisuus tuntuvat olevan enemmän vallalla: kaupat ovat auki pyhinä, kansa ei käy enää kirkoissa laumoittain.
Mikä tuo mieleeni Neuvostoliiton, on se että Kristinusko tuntuu nostattavan yleisesti punaisen vaatteen ihmisten silmien edessä, puhumattakaan Raamatusta. (kun ajattelee vaikka viimeaikaisia keskusteluja kirkon sisäisistä jännitteistä, Raamatusta ja seksuaalisuudesta)
No ehkä vertaus Neuvostoliittoon oli liian pitkälle vietyä, mutta se on selvää että ajat ovat muuttuneet. (ja yhä muuttuvat)
Pitää paikkansa!
-
Tuo vastaus kertoo selvääkin selvemmin siitä, kuinka heikoissa kantimissa on oppi siitä, ettei ihmisellä ole mitään osaa pelastuksensa asiassa. Pelastus on yksin armosta, mutta lahjaa ei pakoteta vastaanottamaan.
No johan on kommenttia! Onneksi et ole pappi. Olisi kauheaa jos kirkon pappi tuollaisia ihmisille opettaisi. (-älä vaan sano että olet...)
-
Olen pappi tai en, mutta tällainen julistus pitäisi kuulua oikean papin suusta:
"Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen."
-
Minä julistaisin näin: "Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus oli, että hän oli pyhän Jumalan vihan alainen. Hänen ihanin autuutensa taas on se, että Jumalan Poika teki sovinnon ihmisen ja Jumalan välille."
-
Kun päivitellään nykymenon jumalattomuutta, kannattaa muistaa, että tietomme menneisyydestä ovat vajavaiset ja suodattuneet. Helposti yleisölle saatavissa olevat kirjalliset lähteet kertovat pääosin yläluokan ja porvariston elämästä. Kansanelämäkuvaukset taas ovat olleet sievisteleviä. Kansanperinnearkistoihin on tallentunut yhtä ja toista, jota ei ole keruuaikana katsottu sopivaksi julkaista. Perinteen keruussakin on ollut monenlaista itsesensuuria - itsellenikin on muuan perinneprojektin paikallinen yhteyshenkilö todennut, että "eiköhän me pyyhitä nauhalta se piirileikkijuttu pois, kun se on vähän sopimatoon...".
Jos olisi mahdollista päästä vaikkapa 1880-90-lukujen Helsinkiin ja kierrellä työläiskaupunginosien kapakoissa ja nuoren sivistyneistön vapaa-ajan riennoissa, niin ero nykyiseen elämänmenoon ei ehkä tuntuisikaan enää niin dramaattiselta.
Mt
-
Vanha viisaus sanoo että kun ihmiset tallentavat itsestään tietoja, he eivät tallena sitä mitä he olivat, vaan sen millaisina he tahtovat muiden näkevän heidät. Tämä pätee myös historiankirjoitukseen.
-
Maailman muuttumisen havaitsemisessa ei tarvitse mennä omaa lähihistoriaa kauemmaksi. Ei maailma ikinä mikään onnen ja hyvyyden kehto ole koskaan syntiinlankeemuksen jälkeen ollut, se on selvää.
-
Minä julistaisin näin: "Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus oli, että hän oli pyhän Jumalan vihan alainen. Hänen ihanin autuutensa taas on se, että Jumalan Poika teki sovinnon ihmisen ja Jumalan välille."
Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.
-
Kun päivitellään nykymenon jumalattomuutta, kannattaa muistaa, että tietomme menneisyydestä ovat vajavaiset ja suodattuneet. Helposti yleisölle saatavissa olevat kirjalliset lähteet kertovat pääosin yläluokan ja porvariston elämästä. Kansanelämäkuvaukset taas ovat olleet sievisteleviä. Kansanperinnearkistoihin on tallentunut yhtä ja toista, jota ei ole keruuaikana katsottu sopivaksi julkaista. Perinteen keruussakin on ollut monenlaista itsesensuuria - itsellenikin on muuan perinneprojektin paikallinen yhteyshenkilö todennut, että "eiköhän me pyyhitä nauhalta se piirileikkijuttu pois, kun se on vähän sopimatoon...".
Jos olisi mahdollista päästä vaikkapa 1880-90-lukujen Helsinkiin ja kierrellä työläiskaupunginosien kapakoissa ja nuoren sivistyneistön vapaa-ajan riennoissa, niin ero nykyiseen elämänmenoon ei ehkä tuntuisikaan enää niin dramaattiselta.
Mt
Meinaatko, että yläluokka ja porvaristo on elänyt siivosti ja rahvas on rypenyt synnissä? No joo, vitsi mikä vitsi.
Kyllä minä olisin Mansipaanin kanssa samaa mieltä siitä, että maailman muuttumisen havaitsemisessa ei tarvitse mennä omaa lähihistoriaa kauemmaksi. Näkeehän sen jo siitäkin, miten vaikkapa jotkut valtakunnalliset kirkkolaulujuhlat saattavat unohtua kokonaan uutisista. Jos ei niihin keksitä mitään raflaavaa, niin ketäpä ne kiinnostavat.
-
Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.
Kumpi käännös on sinusta oikeampi? Jos sovinto on kompromissina osapuolten puolivälissä, silloin sovitus on yksipuolisesti tulemista kokonaan toisen kannalle. Näinkö?
-
Kumpi käännös on sinusta oikeampi? Jos sovinto on kompromissina osapuolten puolivälissä, silloin sovitus on yksipuolisesti tulemista kokonaan toisen kannalle. Näinkö?
Anteeksi tyhmyyteni, mutta en ymmärrä, mitä tarkoitat. Minusta 38 käännös on oikeampi ja sopusoinnussa muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Sovitus tapahtui n. 2000 v. sitten, joten se oli täysin yksipuolinen Jumalan teko, jota me emme voi peukaloida.
Kaikkien aikakausien kaikkien ihmisten kaikki synnit sovitettiin Golgatalla. Mutta sovitus ei ilman muuta astu voimaan kenenkään kohdalla. Siksi sanotaan: "Antakaa sovittaa itsenne." Siinä ei auta lapsi- eikä aikuiskasteet, ellei ihminen suostu sovitukseen.
-
Kompromissista sanotaan usein, että tullaan puolitiehen vastaan. Silloin toivotaan, että toinen tekee saman verran myönnytyksiä.
Jos sovitus ei ole kompromissi, silloin tämän ajatuksen mukaan toisen ei tarvitse tehdä mitään myönnytyksiä. Sovittaja tekee ne kaikki.
-
Kompromissista sanotaan usein, että tullaan puolitiehen vastaan. Silloin toivotaan, että toinen tekee saman verran myönnytyksiä.
Jos sovitus ei ole kompromissi, silloin tämän ajatuksen mukaan toisen ei tarvitse tehdä mitään myönnytyksiä. Sovittaja tekee ne kaikki.
Tarkoitatko, että me teemme joitakin myönnytyksiä sovituksen suhteen? Eikös se mene kuitenkin niin, että sovitus on täysin valmis, ota tai jätä?
-
Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.
Sinun tarkoituksiasihan minä haen. Tuo 'kompromissi' tuossa ihmetytti minua. Minusta sovinnon ja sovituksen ero on aika lailla toisella tasolla. Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.
-
Sinun tarkoituksiasihan minä haen. Tuo 'kompromissi' tuossa ihmetytti minua. Minusta sovinnon ja sovituksen ero on aika lailla toisella tasolla. Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.
Minun kielitajuni rimmaa Penan kielitajun kanssa.
-
Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.
Näin sitä ymmärretään suomenkieltäkin eri tavoin, ei ihme jos Raamattua.
Mutta jos otamme esimerkin elävästä elämästä, niin asia ehkä valkenee. Pekka ja Pätkä ovat riidoissa keskenään. Pätkä väittää, että Pekka on pettänyt häntä jossakin heidän keskinäisissä kaupoissaan. Pätkän mukaan hän on saamassa Pekalta vielä 100 euroa. Pekka ei mielestään ole yhtään velkaa Pätkälle.
Paikalle tulee Toivo ja kysyy, mistä te siinä riitelette. Pojat selvittävät hänelle asian. Topi ottaa pussistaan satasen ja antaa sen Pätkälle Pekan velasta. Kysymyksessä on mielestäni sovitus. Mutta jos Pätkän luonto ei anna periksi ja hän ei ota satasta, niin sovitus ei astu voimaan.
Jos Pekka ja Pätkä pääsisivät keskenään sopimukseen asiasta, niin silloin olisi kysymyksessä sovinto.
Mutta kummassakin tapauksessa olisi luonnollista, että syntyisi myös sovinto.
-
Kreikan sana 2. korinttilaiskirjeessä tarkoittaa sanakirjani mukaan paitsi sovintoa, myös muutosta ja vaihdosta. Efesolaiskirjeessä se saa etuliitteen, jonka merkitys on taas ja uudestaan. Luther puhui autuaasta vaihtokaupasta.
-
Näin sitä ymmärretään suomenkieltäkin eri tavoin, ei ihme jos Raamattua.
Mutta jos otamme esimerkin elävästä elämästä, niin asia ehkä valkenee. Pekka ja Pätkä ovat riidoissa keskenään. Pätkä väittää, että Pekka on pettänyt häntä jossakin heidän keskinäisissä kaupoissaan. Pätkän mukaan hän on saamassa Pekalta vielä 100 euroa. Pekka ei mielestään ole yhtään velkaa Pätkälle.
Paikalle tulee Toivo ja kysyy, mistä te siinä riitelette. Pojat selvittävät hänelle asian. Topi ottaa pussistaan satasen ja antaa sen Pätkälle Pekan velasta. Kysymyksessä on mielestäni sovitus. Mutta jos Pätkän luonto ei anna periksi ja hän ei ota satasta, niin sovitus ei astu voimaan.
Jos Pekka ja Pätkä pääsisivät keskenään sopimukseen asiasta, niin silloin olisi kysymyksessä sovinto.
Mutta kummassakin tapauksessa olisi luonnollista, että syntyisi myös sovinto.
Mielestäni on halventavaa puhua sovituksesta "pekkajapätkä!" -esimerkeillä. Tämmöiset esimerkit osoittavat saman huomion todeksi minkä tein ns. "uskovaisten" keskuudessa jo ajat sitten: heiltä on pyhän taju ja kunnioitus hävinnyt. Heille Jumalakin on vain jokin "hyvä jätkä" jonka kanssa ollaan keskustelevinaan kuin ruokakaupan jonossa.
Muutenkaan tällaiset järkeilyt eivät osoita yhtään mitään. Pitäisi lukea Raamattua sellaisena kuin se on kirjoitettu eikä keksiä omia tulkintoja. Kristus sovitti kerralla koko maailman eikä kysynyt siihen yhdeltäkään lupaa. Se tapahtuo One, jo paljon ennen sinun syntymääsi ja oli yksipuolinen tuomio.
Meillä ihmisillä ei ole (onneksi) siihen mitään nokan koputtamista, tuomio koskee kaikki! Kaikki maailman ihmiset on saaneet saman tuomion: kaikkia koskee sama evankeliumi.
-
Jeesus Kristus antoi henkensä sovittaakseen koko maailman synnit. Siis vapauttaakseen syntiset Jumalan vihan alta, väittää minun kielikorvani. Ei sovittaminen ole mitään "yksipuolista sopimista" vaan että esimerkiksi graffiteja seinille piirrellyt sovittaa tekonsa kuuraamalla ne seinät puhtaiksi. Jeesus on jo tehnyt tämän meidän puolesta kuolemalla ristillä.
Tuomio on tähän yhteyteen vähän hassu sana. Tuomio on ensinnäkin ainakin tuomiosunnuntain tekstien perusteella vasta tulossa ja toiseksi "se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh. 5:24)
-
Pitäisi lukea Raamattua sellaisena kuin se on kirjoitettu eikä keksiä omia tulkintoja. Kristus sovitti kerralla koko maailman eikä kysynyt siihen yhdeltäkään lupaa. Se tapahtuo One, jo paljon ennen sinun syntymääsi ja oli yksipuolinen tuomio.
Meillä ihmisillä ei ole (onneksi) siihen mitään nokan koputtamista, tuomio koskee kaikki! Kaikki maailman ihmiset on saaneet saman tuomion: kaikkia koskee sama evankeliumi.
En kertakaikkiaan ymmärrä jankuttamistasi. Olen koko ajan korostanut juuri sitä, että kaikkien ihmisten kaikki synnit on sovitettu. Sen näet, kunhan vaivaudut lukemaan viestini. Mutta miten itse luet Raamattua, jätät jotain oleellista pois?
Vaikka sovitus on tehty valmiiksi, niin sanotaan: "Antakaa sovittaa itsenne!" (2. Kor. 5:20). Kaikki eivät anna ja heidän käy huonosti, tämä on Raamatun kiistaton opetus.
-
Jos niillä ottamattomilla on vain huonosti tiedostuva kohtaloneuroosi? (Azurrofobian kynsissä kamppaileva koneeni ei ota kuvaa vastaan vaikka se puhuisi enemmän kuin tuhat sanaa)
-
Olen koko ajan korostanut juuri sitä, että kaikkien ihmisten kaikki synnit on sovitettu. Sen näet, kunhan vaivaudut lukemaan viestini.
Ja näin sanoo mies, jonka mielestä Pelastus= Jumalan osuus + ihmisen osuus... -ristiriitaa?
Vaikka sovitus on tehty valmiiksi, niin sanotaan: "Antakaa sovittaa itsenne!" (2. Kor. 5:20). Kaikki eivät anna ja heidän käy huonosti, tämä on Raamatun kiistaton opetus.
Kovasti tuntuu sinun uskonopissasi olevan tärkeää tuo oma tekeminen ja oma osuus. Mihin tuollaisessa opissa ylipäätään edes armoa tarvitaan? Nimen vuoksi?
Olisiko se niin kauheaa myöntää että on ihan kokonaan armon varassa? -ettei ole mitään tuotavaa Jumalalle paitsi syn(tisyys)?
-
Jeesus Kristus antoi henkensä sovittaakseen koko maailman synnit. Siis vapauttaakseen syntiset Jumalan vihan alta, väittää minun kielikorvani. Ei sovittaminen ole mitään "yksipuolista sopimista" vaan että esimerkiksi graffiteja seinille piirrellyt sovittaa tekonsa kuuraamalla ne seinät puhtaiksi. Jeesus on jo tehnyt tämän meidän puolesta kuolemalla ristillä.
Tämä on nyanssi. Olen kyllä samaa mieltä mutta mielestäni on oleellista kiinnittää huomio tuohon "koko maailmaan" ja korostaa sitä, sillä juuri se on puhtaanvalkean armollinen asia meitä kohtaan ettemme kertakaikkiaan ole tehneet mitään emmekä kykenekään mitään hyödyllistä tekemään tullaksemme armahdetuiksi.
Korostan tätä yksistään sen takia että se on niin puhdasta evankeliumia ja siksi että sen esilläpitäminen kirvelee niin mainiosti omavoimaisuuden kuvitelmia. Maistuu sitruunalta mutta jälkivaikutus on erittäin tervehdyttävä. :023:
-
Kovasti tuntuu sinun uskonopissasi olevan tärkeää tuo oma tekeminen ja oma osuus. Mihin tuollaisessa opissa ylipäätään edes armoa tarvitaan? Nimen vuoksi?
Sekoitat kaksi asiaa keskenään: Armon ja armon vastaanottamisen.
Miksi sovitettuja ihmisiä joutuu kadotukseen? Koko maailman synnit nimittäin sovitettiin Golgatalla, kuten 2. Kor. 5:19 sanoo. Ja miksipä ylipäätään tarvitsee julistaa evankeliumia?
-
Miksi sovitettuja ihmisiä joutuu kadotukseen?
Oli se nälkä... jano... oli alaston... outo... sairas... vankilassa... siis rakkaudettomuudesta. Aika hurjaa. Mutta ei meillä ole toista kuvausta tuomiosta. Armon vastaanottaneelta ihmisiltä erityisesti odotetaan toisen ihmisen armahtamista. Entä se vertaus kahdesta palvelijasta joilla oli velkoja.
-
Sekoitat kaksi asiaa keskenään: Armon ja armon vastaanottamisen.
Miksi sovitettuja ihmisiä joutuu kadotukseen? Koko maailman synnit nimittäin sovitettiin Golgatalla, kuten 2. Kor. 5:19 sanoo. Ja miksipä ylipäätään tarvitsee julistaa evankeliumia?
Siksi että kuullessaan evankeliumista ihmiset voisivat uskoa siihen. Mutta vastaapa nyt sinä minun esittämääni kysymykseen.
-
Siksi että kuullessaan evankeliumista ihmiset voisivat uskoa siihen. Mutta vastaapa nyt sinä minun esittämääni kysymykseen.
No, etpä sinäkään vastaa esitettyyn kysymykseen, jos tuo muka oli vastaus. Jo olisit sanonut: Siksi, etteivät ota vastaan evankeliumia, niin sitä voisi pitää vastauksena. Mutta ei se näytä sopivan. Annetaan olla, ei tämä ole keskustelua.
-
Oli se nälkä... jano... oli alaston... outo... sairas... vankilassa... siis rakkaudettomuudesta. Aika hurjaa. Mutta ei meillä ole toista kuvausta tuomiosta. Armon vastaanottaneelta ihmisiltä erityisesti odotetaan toisen ihmisen armahtamista. Entä se vertaus kahdesta palvelijasta joilla oli velkoja.
Leena hyvä. Muistat hyvin tuon rakkauspykälän. Siinäkö on Sinun toivosi? Eikö Kristuksen teot enää riitäkään? Silloinkaan kun ei ole esitellä niitä omia.
-
Leena hyvä. Muistat hyvin tuon rakkauspykälän. Siinäkö on Sinun toivosi? Eikö Kristuksen teot enää riitäkään? Silloinkaan kun ei ole esitellä niitä omia.
Minulle opetettiin kerran näin: Kristus tunnistaa tuomiolla omat tekonsa, jotka hän on saanut jollain pelillä lävitse tuosta, joka ei mitään ollut, ja josta itsestänsä ei mitään hyvää lähde. . Ihminen on vain kuin ruosteinen ränni, jonka lävitse on virrattava armahtavaa suhdetta muita kohtaan -- siitä en oikein usko meidän pääsevän. Kaikkinainen itsekkyys tukkii kanavan Jumalan Hengen toimia meissä ja meidän kauttamme. Minulla ei ole valuuttaa lunastaa sieluani tuonelasta, mutta lunastettuna olen kyllä kutsuttu palvelemaan, seuraamaan Kristusta, vaikka hän itse kuinka meissä vaikuttaakin tahtomisen ja tekemisen. Etkö itse ole?
Copywright ties kuka alun perin, mutta minulle opetti Joensuun kaupunkiseurakunnan kirkkoherra Karttunen tämän. Ja kun olemme kaiketi Raamatun sanan varassa, niin ei siellä lajitella minkään vapaantahdonratkaisujen perusteella ihmisiä millään tavalla.
Kuinka sitten itse ajattelet tästä?
Tämä, nimittäin, on ainoa kuvaus tuomion perusteista.
-
Minulle opetettiin kerran näin: Kristus tunnistaa tuomiolla omat tekonsa, jotka hän on saanut jollain pelillä lävitse tuosta, joka ei mitään ollut, ja josta itsestänsä ei mitään hyvää lähde. . Ihminen on vain kuin ruosteinen ränni, jonka lävitse on virrattava armahtavaa suhdetta muita kohtaan -- siitä en oikein usko meidän pääsevän. Kaikkinainen itsekkyys tukkii kanavan Jumalan Hengen toimia meissä ja meidän kauttamme. Minulla ei ole valuuttaa lunastaa sieluani tuonelasta, mutta lunastettuna olen kyllä kutsuttu palvelemaan, seuraamaan Kristusta, vaikka hän itse kuinka meissä vaikuttaakin tahtomisen ja tekemisen. Etkö itse ole?
Copywright ties kuka alun perin, mutta minulle opetti Joensuun kaupunkiseurakunnan kirkkoherra Karttunen tämän. Ja kun olemme kaiketi Raamatun sanan varassa, niin ei siellä lajitella minkään vapaantahdonratkaisujen perusteella ihmisiä millään tavalla.
Kuinka sitten itse ajattelet tästä?
Tämä, nimittäin, on ainoa kuvaus tuomion perusteista.
Luulen, että olemme varsinaisesta asiasta täysin samaa mieltä, mutta tämä pelkkä tekstittely mahdollistaa lukemattomat väärinymmärtämiset. Viittaat Matt. 25. lukuun, siitä käy hyvin selville se, etteivät "vanhurskaat" olleet lainkaan jyvällä, kun puhuttiin heidän hyvistä teoistaan. Se toinen joukko tiesi kyllä mitä oli saanut aikaan.
Tuon vapaantahdonratkaisun voi ymmärtää kahdella eri tavalla, joista oikeastaan kumpikin on raamatullinen. Ihminen ei voi oman ratkaisunsa perusteella elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Silti ihminen voi vastata "kyllä" Jumalan kutsuun, vaikka ei ymmärtäisi paljoakaan sen seuraamuksista.
Yritin tuolla ylempänä kirjoittaa siitä, että armo on tykkänään eri asia kuin armon vastaanottaminen ja sovitus on eri asia kuin antaa sovittaa itsensä. Sanottakoon antamista tai vastaanottamista vapaaksi tai vähemmän vapaaksi, mutta ratkaisuahan se merkitsee. Jos ei niin olisi, niin kaikki pelastuisivat.
Muuten, olen itsekin ollut kuuntelemassa Karttusta ja ainakin silloin yhdyin hänen ajatuksiinsa.
-
Kumpikin joukko on aivan pihalla.
Samoin en ole edes varma siitä, vastaako Leena, vai Leenaa varjeleva lohduttaja, Jumalan Henki hänessä sen kyllän.
-
Kumpikin joukko on aivan pihalla.
Samoin en ole edes varma siitä, vastaako Leena, vai Leenaa varjeleva lohduttaja, Jumalan Henki hänessä sen kyllän.
Kyse onkin siitä kumpiko jää pihalle. Jos jumalaton (siis ilman Jumalaa oleva) vastaa "kyllä", sen Jumala pelastaa. Toisen ryöväri "kyllä" oli siinä, kun hän pyysi Jeesusta muistamaan häntä, kun tulee valtakuntaansa. Toisella ei ollut mitään "kyllää".
Raamatussa on oiva kertomus kahdesta jumalattomasta, jotka kumpikin rukoilivat Jumalaa. Lopputulos kummallakin oli erilainen (KR 92, Luuk. 18:11-14).
Ehkä kaikkein voimakkaimmin on tämän pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen kohtaamisen ilmaissut herännäismaallikko Juho Malkamäki lohduttaessaan seurakuntansa ahdistunutta kirkkoherraa. "Ei ole ihme, jos Jumala vanhurskauttaa rukoilevan, uskovan tai Pyhän Hengen omistavan ihmisen, mutta se on ihme, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman" (Tarvainen, 19). Room 4:5n pohjalta syntynyt ilmaisu “Jumalan vanhurskauttaa jumalattoman, joka uskoo onkin eräs Paavo Ruotsalaisen sielunhoidollisen opetuksen sydänääniä. "Paavon kristillisyydenkäsityksen perustana on vanhurskauttaminen, 'jumalattoman vanhurskaaksi tekeminen ilman lain töitä', mutta sen käytäntöön soveltaminen ei ole suinkaan yksinkertainen ja yksiselitteinen asia" (Tarvainen, 106).
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/PaavoRuotsalainen.htm
-
Tekee mieli hieman tarkentaa tuota omaani. Sanoin jo Petrille että kui, minäkö olen tajuton toimiessani oikein. No ei, vaan kuten 1 Kor 13, vaikka minulla olisi mitä, mutta ei rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen (sori vanha käännös, kirjoitan muistista). Sitä rakkautta ei ole minussa. Ei liioin mitään kykyä "ottaa ensiaskelta Jumalaa kohti".
Sitten taas, koska vain noin kymmenes ajattelustamme on tietoista ylipäätään, on hyvä puhua varovaisesti valinnoista Junmalan suhteen, oikeastaan ei mitään, mutta kaipaus Jumalan luo meissä saattaa syttyä niin että sen kyllä itsekin huomaa. Jumala joka jokaisen läpikotaisin tuntee, ymmärtää, minkä tähden joku näyttää meidän silmissämme kieltäytyvän. Jumalan näkemyksistä en alkaisi esitelmöidä.
Augustinuksen sanoin: Kun hän huomaa kaipaavansa minua, minä olen jo löytänyt hänet. Mitä voimakkaampana kaipaus elää, sitä lähemmäs Jumalaa haluaa ja luulen että sekin on Hänen tekosiaan, ja sitä suuremmin saa Hän meissä tilaa, elävä rakkaus, joka teot tuottaa. En tiedä onko alun perin sanaleikin oloinen vai kääntäjänm käsissä synytynyt: "Se on Jumalan teko, että te uskotte", ja keskustelu edellä. Jostain evank. Leena ei muista...
Mitä enemmän Jumalasta kuulee, sitä syvemmin ikävöi. Ja huh kun tekee yhä väärin, samankin synnin vielä uudestaan oikein kuin olis toistamispakko. Enkä onkin... :-\ ja silloin ei oikein Jumalat huvita. Kunnes huomaa...
-
Yritin tuolla ylempänä kirjoittaa siitä, että armo on tykkänään eri asia kuin armon vastaanottaminen ja sovitus on eri asia kuin antaa sovittaa itsensä.
Juuri tässä menee pahasti teko-opin puolelle. Ei siinä mitään "vastaan ottamisia" tarvita! Kun armo on kerran JULISTETTU kaikkien päälle niin se koskee silloin kaikkia. Riittää kunhan uskoo mitä sanotaan. Olet mielestäni kutonut todella monimutkaisen ja omituisen kudelman tuosta "vastaan ottamisesta".
Jos minä olisin kuningas ja te kaikki orjia, ja minä julistaisin kuninkaanoikeudellani teidät kaikki yhdellä kertaa vapaiksi, niin silloin ne olisivat vapaita. Voihan toki olla että siellä joukossa olisi joku onneton joka ei tajuaisi tästä yleisestä vapautuksesta vielä olevansa vapaa, vaan alkaisi "vastaan ottamaan" vapautusta eli tekemään erilaisia sirkustemppuja aivan turhaan koska niitä ei oltu edes käsketty. Sanottiin vaan että "olkaa tästä päivästä lukien vapaat orjuudesta ja uskokaa se että asia näin on!".
ja kun meillä vielä varmemmaksi vakuudeksi on kaste jossa ihan henkilökohtaisesti kutsutaan nimeltä omistamaan sitä yleistä armoa ja elämään vapaaksi ostettuna niin vielä tämänkin jälkeen joku alkaa "vastaan ottamaan" sitä mikä on jo sylissä...
-onkohan jotain oleellista tuolloin ymmärretty väärin?
Sanottakoon antamista tai vastaanottamista vapaaksi tai vähemmän vapaaksi, mutta ratkaisuahan se merkitsee. Jos ei niin olisi, niin kaikki pelastuisivat.
Sinulla tuntuu olevan kauhea päänvaiva siitä etteivät vaan kaikki saisi pelastua. Melkein joka viestissäsi muistutat siitä. Onkohan sinulla koskaan pistänyt mieleen sellaista asiaa ettet sinä enkä minä siitä päätä? (Onneksi!) Ei meitä ole käsketty pitämään kirjaa ja murehtimaan siitä ettei ainakaan tuojatuo saisi päästä taivaaseen. On aivan turhaa vaivata sillä asialla päätään kuka sinne pääsee ja kuka ei, kyllä se Jumala sen asian varmasti hoitaa ilman maanpäällisiä "pikkutuomareitakin".
Toivottavasti kaikki pääsevät ja jos ei niin eipä ole meidän vallassamme sekään asia.
-
Juuri tässä menee pahasti teko-opin puolelle. Ei siinä mitään "vastaan ottamisia" tarvita! Kun armo on kerran JULISTETTU kaikkien päälle niin se koskee silloin kaikkia. Riittää kunhan uskoo mitä sanotaan. Olet mielestäni kutonut todella monimutkaisen ja omituisen kudelman tuosta "vastaan ottamisesta".
En sen mutkikkaampaa, mitä Raamattu asiasta ilmoittaa. Oletko ohittanut ne kohdat tarpeettomina?
Jos minä olisin kuningas ja te kaikki orjia, ja minä julistaisin kuninkaanoikeudellani teidät kaikki yhdellä kertaa vapaiksi, niin silloin ne olisivat vapaita. Voihan toki olla että siellä joukossa olisi joku onneton joka ei tajuaisi tästä yleisestä vapautuksesta vielä olevansa vapaa, vaan alkaisi "vastaan ottamaan" vapautusta eli tekemään erilaisia sirkustemppuja aivan turhaan koska niitä ei oltu edes käsketty. Sanottiin vaan että "olkaa tästä päivästä lukien vapaat orjuudesta ja uskokaa se että asia näin on!".
Olishan sen kuninkaan naama näkemisen arvoinen, kun ne kaikki orjat "uskoisivat" ja jököttäisivät edelleen entisillä paikoillaan. Niillehän oli opetettu, että armahduksen vastaanottaminen on lain teko, ei semmoinen armahdus heille kelpaa.
-
Jos minä olisin kuningas ja te kaikki orjia, ja minä julistaisin kuninkaanoikeudellani teidät kaikki yhdellä kertaa vapaiksi, niin silloin ne olisivat vapaita. Voihan toki olla että siellä joukossa olisi joku onneton joka ei tajuaisi tästä yleisestä vapautuksesta vielä olevansa vapaa, vaan alkaisi "vastaan ottamaan" vapautusta eli tekemään erilaisia sirkustemppuja aivan turhaan koska niitä ei oltu edes käsketty. Sanottiin vaan että "olkaa tästä päivästä lukien vapaat orjuudesta ja uskokaa se että asia näin on!".
Ennen kuin Jampe ja Onesimus pääsevät siihen kysymykseen, onko usko tulkittavissa missä määrin teoksi ja joissakin tapauksissa jopa lain teoksi, totean yhden maallisen asian.
Nimittäin sen, että juuri tuon Jampen esimerkin mukaan monet jostain asiasta käytännössä vapauden saaneet menettelevät. Kotoa opiskelemaan lähtenyt nuori, työpaikasta loparit ottanut, lomailija, parisuhteessa bänksit tehnyt jne. Kyllä siinä nähdään monenlaisia "sirkustemppuja". Taitaa sellaisia löytyä omastakin menneisyydestäni - enkä vanno, etteikö näkyisi tulevaisuudessakin!
Jatkakaa!
Mt
-
Olishan sen kuninkaan naama näkemisen arvoinen, kun ne kaikki orjat "uskoisivat" ja jököttäisivät edelleen entisillä paikoillaan.
En kyllä tarkoittanut asiaa noin vaan että ne elävät vapaan elämää tiedostaen mistä ovat vapautetut. Toinen vaihtoehto on että sen kunniaksi kun tulivat vapaiksi, uskovat että lisäksi on tehtävä sirkustemppuja, esim. kuperkeikkoja tai päälläseisomista ja sillä tavoin ikäänkuin "sinetöidä" tai tehdä vahvistetuksi omilla temppuiluilla tuo vapautus. Tämä on ilmeisesti sinun suosimasi vaihtoehto?
-
En kyllä tarkoittanut asiaa noin vaan että ne elävät vapaan elämää tiedostaen mistä ovat vapautetut. Toinen vaihtoehto on että sen kunniaksi kun tulivat vapaiksi, uskovat että lisäksi on tehtävä sirkustemppuja, esim. kuperkeikkoja tai päälläseisomista ja sillä tavoin ikäänkuin "sinetöidä" tai tehdä vahvistetuksi omilla temppuiluilla tuo vapautus. Tämä on ilmeisesti sinun suosimasi vaihtoehto?
Höpö, höpö. Muutetaan se armahduksesi koskemaan esim. yhtä vankilaa. Kaikki vangit armahdetaan. Ne, jotka eivät suostu vastaanottamaan armahdusta, jäävät jököttämään selleihinsä.
Hengellisessä mielessä tämä tarkoittaa sitä, että jäädään siihen entiseen elämään. Mistä muuten olet saanut päähäsi tuon temppuilun, et ainakaan minulta?
-
Höpö, höpö. Muutetaan se armahduksesi koskemaan esim. yhtä vankilaa. Kaikki vangit armahdetaan. Ne, jotka eivät suostu vastaanottamaan armahdusta, jäävät jököttämään selleihinsä.
Näin käy, jos armahdetuilla ei ole mihin mennä, ei työtä, kotia eikä omaisia ja ystäviä.
Kristuksen pelastustyö ei kelpaa niille, joille ovat itseensä ja elämäänsä tyytyväisiä ja uskovat pärjäävänsä omillaan. Onko se heidän oma ratkaisunsa? Turpiinsa tavalla tai toisella saanut tarttuu mielellään pelastavaan armoon. Onko se hänen oma ratkaisunsa? Haikalojen keskelle pudonnut ei harkitse tarttuako vai ei hänelle heitettyyn pelastusrenkaaseen. Jos heität renkaan kylpylän porealtaaseen, se viskataan sieltä pois.
-
Mitähän mahtaa tarkoittaa tämä Pietarin kirjeessä oleva kohta: "Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!" (1.Piet.4) Tuo kohta on piipahdellut mielessäni viimeaikoina. En usko että vaivoilla tarkoitetaan väkisillä väännettyjä tekoja. 1700-luvun käännös sanoo: "Ja jos hurskas tuskalla vapaaksi tulee, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy?" Mutta ei liene tuokaan pelkästään tuskan tunnetta tarkoittava kohta.
Kai se on sitä kilvoittelua -mistä vanha kansa puhuu. Armossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys...
-
Room.4:1-8
1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
-
Höpö, höpö. Muutetaan se armahduksesi koskemaan esim. yhtä vankilaa. Kaikki vangit armahdetaan. Ne, jotka eivät suostu vastaanottamaan armahdusta, jäävät jököttämään selleihinsä.
Päästiinpä sattumalta asian ytimeen tai ainakin lähelle sitä. Niin kyllä nekin vangit jotka jäävät paikoilleen, ovat yhtä vapaita kuin liikkeelle lähteneet. Liikkeelle lähtö tarkoittaa ainoastaan että he elävät vapaan elämää, mutta itse vapaus/vapautus ei johdu liikkeelle lähtemisestä vaan he ovat vapaita kuninkaan antaman julistuksen perusteella.
Ymmärrän että sinulle taas tuo vastaanottaminen eli tässä tapauksessa liikkeelle lähtö sieltä sellistä on prosessi, häpeninki joka antaa vapauden mutta mietipä kumpiko asia todella teki vangeista vapaat: Kuninkaan armahdus vai liikkeelle lähteminen?
-
Mitähän mahtaa tarkoittaa tämä Pietarin kirjeessä oleva kohta: "Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!" (1.Piet.4) Tuo kohta on piipahdellut mielessäni viimeaikoina. En usko että vaivoilla tarkoitetaan väkisillä väännettyjä tekoja. 1700-luvun käännös sanoo: "Ja jos hurskas tuskalla vapaaksi tulee, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy?" Mutta ei liene tuokaan pelkästään tuskan tunnetta tarkoittava kohta.
Kai se on sitä kilvoittelua -mistä vanha kansa puhuu. Armossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys...
Yksi pieni huomio taikka mielipide tähän väliin: Jos Raamattua pidetään jumalallisena ja erehtymättömänä, sanainspiraatio koskee ainoastaan alkuperäistä alkutekstiä, ei käännöksiä. Nyt ei ole tietoa siitä kumpiko käännös on oikeammin käännetty ja mitä vanhahtava sana "kussa sitten jumalatoin ja syntinen näkyy" tarkoittaa? Minä en ainakaan ymmärrä.
Jos uuteen käännökseen on uskominen, mielestäni tämä vaan tarkoittaa samaa kuin muukin Raamattu sanoessaan että monen tuskan kautta käy hurskaan tie taivaan iloon. Jos elää huoletonna/suruttomana, ei käy hyvin. Tässä ei ole mitään ristiriitaa evankeliumin kanssa. On armosta eläjiä ja on armon hylkääjiä.
-
Ymmärrän että sinulle taas tuo vastaanottaminen eli tässä tapauksessa liikkeelle lähtö sieltä sellistä on prosessi, häpeninki joka antaa vapauden mutta mietipä kumpiko asia todella teki vangeista vapaat: Kuninkaan armahdus vai liikkeelle lähteminen?
Luulisi, että ollaan jo lähellä. Kuninkaan armahdus on tietysti peruste vapaudelle, muu vapaus olisi (vanki)karkuruutta. Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että on olemassa kahdenlaista uskoa: periaatteellista "uskoa" siihen, että kuningas on kaikki armahtanut, mutta ei sellaista uskoa, joka omistaisi armahduksen itselleen henkilökohtaisesti. Nämä kaksi erilaista uskoa tulevat aika hyvin esille kertomuksessa fariseuksesta ja publikaanista temppelissä (Luuk. 18:9-14, KR -92). Siinä on selvä kahtiajako. Sama kahtiajako ilmenee Raamatussa muuallakin pitkin matkaa, toinen korjataan talteen, toinen jätetään.
Seuraava kohta tuo hyvin esille sen, mistä tämä kahtiajako johtuu:
2. Kor. 5. luku:
17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Jos opetetaan, että sovituksen osallisuus (toteutuminen) on automaatio jokaisen kohdalla, se on harhaoppia. Muuten tuo jae 20 olisi täysin turha ja tarpeeton.
-
On armosta eläjiä ja on armon hylkääjiä.
Nyt ollaan tosi lähellä! Olen koko ajan tarkoittanut armon vastaanottajilla tuota edellistä joukkoa. Armon hylkääjät ovat järjestelmällisesti olleen välinpitämättöminä tai sanoneet: "Kiitos ei."
-
Jos opetetaan, että sovituksen osallisuus (toteutuminen) on automaatio jokaisen kohdalla, se on harhaoppia. Muuten tuo jae 20 olisi täysin turha ja tarpeeton.
Jostain syystä uskonratkaisua korostavat näyttävät pelkäävän armon muuttumista automaatioksi. Sanahan tarkoittaa jotain itsestään toimivaa. Sitä vaaraa ei nähdäkseni ole.
Pelastuksen toimija on toki Jeesus, vapahtaja. Hänen edustajanaan on kristillinen kirkko, me kristityt, joiden pitää kastaa ja opettaa kaikessa maailmassa ihmisiä Jeesuksen opetuslapsiksi. Opettaminen ei ole johdattamista johonkin ihmisen tekemään ratkaisuun,
-
Jostain syystä uskonratkaisua korostavat näyttävät pelkäävän armon muuttumista automaatioksi. Sanahan tarkoittaa jotain itsestään toimivaa. Sitä vaaraa ei nähdäkseni ole.
Pelastuksen toimija on toki Jeesus, vapahtaja. Hänen edustajanaan on kristillinen kirkko, me kristityt, joiden pitää kastaa ja opettaa kaikessa maailmassa ihmisiä Jeesuksen opetuslapsiksi. Opettaminen ei ole johdattamista johonkin ihmisen tekemään ratkaisuun,
Käsitys kasteessa tapahtuvassa uudestisyntymisestä johtaa juuri edellisenkaltaisiin ajatuksiin. Tosiasiassa se johtaa siihen, että suuri jumalattomien armeija "miehittää" seurakunnat. Jumalattomasta ei tule uskovaa ilman uudestisyntymistä, ei - vaikka opettaisi joka päivä aamusta iltaan. Pelkkä tieto ei synnytä uskoa. Uudestisyntyminen merkitsee Pyhän Hengen tulemista ihmiseen ja Raamattu opettaa siihen neljää eri tapaa. Tätä oppia ei julisteta luterilaisuudessa eikä helluntailaisuudessa, mutta se on Raamatussa.
-
Voiko syntyvä vaikuttaa syntymiseensä? Voiko uudestisyntymiseensä vaikuttaa itse?
-
Luulisi, että ollaan jo lähellä. Kuninkaan armahdus on tietysti peruste vapaudelle, muu vapaus olisi (vanki)karkuruutta. Mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, että on olemassa kahdenlaista uskoa: periaatteellista "uskoa" siihen, että kuningas on kaikki armahtanut, mutta ei sellaista uskoa, joka omistaisi armahduksen itselleen henkilökohtaisesti. Nämä kaksi erilaista uskoa tulevat aika hyvin esille kertomuksessa fariseuksesta ja publikaanista temppelissä (Luuk. 18:9-14, KR -92). Siinä on selvä kahtiajako. Sama kahtiajako ilmenee Raamatussa muuallakin pitkin matkaa, toinen korjataan talteen, toinen jätetään.
Tähän sanon vaan että minä en murehdi siitä millaisella uskolla vierustoveri kirkonpenkissä on matkassa. Tuo asia ei siis vaivaa minua mitenkään.
Jos opetetaan, että sovituksen osallisuus (toteutuminen) on automaatio jokaisen kohdalla, se on harhaoppia. Muuten tuo jae 20 olisi täysin turha ja tarpeeton.
Kyllähän se sovitus ja sovituksen osallisuus on kuitenkin totta jokaisen ihmisen kohdalla kun pidetään mielessä että se ei perustu vastaanottamiseen eikä liikkeelle lähtemiseen vaan Kuninkaan julistukseen. Se, miten hyvin kukin elää tämän mukaan tahi hylkääkö kenties koko armon ylenkatsoen, ei ole minun asiani arvioida. Hylkääjiä on mutta on myös niitä jotka eivät hylkää.
vastaanottamisesta en haluaisi puhua siinä merkityksessä että se ikäänkuin jotain sinetöisi tai että se olisi jonkinlainen "ihmisen oma osuus" koska vapaiksi on tultu toisen ostamalla hinnalla, kerta kaikkiaan. Tuo vastaanottaminen ja "Antakaa sovittaa itsenne" -kehotus merkitsee minusta paremminkin sitä että se on kehotus kuulemaan evankeliumia ja elämään sen mukaan koska niin kallis hinta on jokaisesta hylkääjästäkin jo valmiiksi maksettu. En minä sanoisi ketään "osattomaksi" armosta niin kauan kun armonaika on! kaikki ovat siitä osallisia yhtäläisesti ja ilman erotusta.
Mutta tosi on että monet hylkäävät ja ylenkatsovat sen. Ihminen ei kykene tekemään hengellisiä ratkaisuja hyvään päin eikä vaikuttamaan uudestisyntymiseensä. Hän perisynnin alaisena kykenee ainostaan pahoihin ratkaisuihin eli hylkäämään ja vastustamaan. Uudestisyntymiseensä ei ihminen voi vaikuttaa, se on kokonaan Jumalan työ! Ei syntyvä voi itse itseään synnyttää eikä auttaa vaan toinen hänet vetää ulos.
-
Voiko syntyvä vaikuttaa syntymiseensä? Voiko uudestisyntymiseensä vaikuttaa itse?
Raamattua kannattaa lukea ilman ennakkokäsityksiä ja jonkin liikkeen tai kirkkokunnan oppeja. Sillä tavalla se yleensä avautuu aivan kuin uutena kirjana. Oikeastaan rakkaus totuuteen edellyttää tällä tavoin lukemista.
Olen pitkään pohtinut yhtä Raamatun jaetta. Jae on Luuk. 11. luvussa. Siinä Jeesus opettaa ensin opetuslapia rukoilemaan ja jatkaa sitten opetustaan anomisesta:
13. "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Varsin yleisesti ymmärretään, että ihminen, jolla ei ole Pyhää Henkeä (ts. ei-uudestisyntynyt), on hengellisesti kuollut. Miten hän siis voi rukoilla Jumalaa antamaan hänelle Pyhän Hengen? Mitä tuo kohta tarkoittaa?
Ehkä hengellinen kuolema (esim. Ef. 2:1) samaistetaan liian voimakkaasti fyysiseen kuolemaan. Antaahan esim. Paavali ymmärtää, ettei kukaan ole tietämätön Jumalan olemassaolosta, hyvästä ja pahasta (Room. 1. luku ja 2. luku). Ihminen on langenneenakin Jumalan kuva. Suhde ylöspäin on toki vioittunut, pahastikin; mutta olisi ehkä liikaa mennä Raamatun valossa sanomaan, ettei ei-kristityllä eli uudestisyntymättömällä ihmisellä ole Jumalaan minkäänlaista suhdetta. Ihminen voi käsittääkseni myös luonnollisessa, ei vielä uudestisyntyneessä tilassa, olla enemmän tai vähemmän tietoinen Jumalasta, ymmärtää jopa Raamattua. (Raamattu ei ole siis uudestisyntymättömille pelkkää hepreaa ja TÄYSIN käsittämätöntä kieltä.)
Paavali kirjoittaa tästä Room 10, luvussa:
"…sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä 'jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu'. Mutta kuinka he huutavat avuksi sitä, johon eivät usko?"
Mielestäni edelläolevankin perusteella voidaan todistaa se, että uudestisyntymätön ihminen voi jotenkin tajuta tilansa ja sen, että hän on kaukana Jumalasta ja siksi hän voi hädässään huutaa avuksi Herran nimeä. Ja Jumala vastaa mielellään sellaiseen huutoon ja lahjoittaa uskon.
-
Mikä on 'uudestisyntynyt tila'? Syntymä on vasta alku, niin kai uudestisyntyminenkin. Siitä kristityn vaellus ja kasvaminen vasta alkavat. Ei se ole mikään ihmeellinen siirtyminen suoraan jumalattomuudesta jaloon uskon sankaruuteen.
-
Mikä on 'uudestisyntynyt tila'? Syntymä on vasta alku, niin kai uudestisyntyminenkin. Siitä kristityn vaellus ja kasvaminen vasta alkavat. Ei se ole mikään ihmeellinen siirtyminen suoraan jumalattomuudesta jaloon uskon sankaruuteen.
Tuohon on aika helppo vastata. Syntynyt on kaikissa tapauksissa jonkun lapsi (hän on "syntyneessä tilassa"). Kun vauva syntyy tähän maailmaan, ei häntä laiteta oitis mottimetsään. Samoin on uudestisyntyneen laita. Hän on syntynyt Jumalasta, hän siis on Jumalan lapsi, eikä häntä laiteta heti "aikuisten" hommiin. Syntyminen on hetkellinen tapahtuma, mutta kasvu on hidasta. Uskonsankaruudesta puhuminen ei ole relevanttia tässä yhteydessä.
Uudestisyntymässä ihminen saa Pyhän Hengen (Raamatun mukaan). Eräs laulu kuvaa tätä "tilaa" osuvasti: "Kaiken uusin silmin näen nyt". Oppi kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymästä sotkee koko jutun ja asia menee täysin hakoteille.
-
Uudestisyntymässä ihminen saa Pyhän Hengen (Raamatun mukaan).
Olisi hyvä saada tarkempia lähdeviitteitä kuin vain 'Raamatun mukaan'. Raamattu on kirjakokoelma, jossa on oikeastaan monenlaisia teologisia korostuksia. Puhutko nyt uudestisyntymisestä Johanneksen vai Paavalin kirjoitusten pohjalta?
-
Olisi hyvä saada tarkempia lähdeviitteitä kuin vain 'Raamatun mukaan'. Raamattu on kirjakokoelma, jossa on oikeastaan monenlaisia teologisia korostuksia. Puhutko nyt uudestisyntymisestä Johanneksen vai Paavalin kirjoitusten pohjalta?
Hupsista. En osannut odottaa tämmöistä kysymystä, sillä näen apostolien ja Jeesuksen opetukset täysin samana asiana ja keskenään yhdenmukaisina. Voin tietysti etsiä ne Raamatun paikat, mutta tätä foorumia tuntevana tiedän, etten kuitenkaan tule ymmärretyksi. Tunnustan myös sen tosiasian, että jos opin kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä nielaisee, niin yleensä siihen eivät mitkään perustelut tuo muutosta vaikka olisivat miten raamatullisia tahansa.
-
En toki halua sanoa, että Uuden testamentin kirjoittaja olisivat eri mieltä keskenään tai varsinkaan Jeesuksen opetusten kanssa. Vivahteita on kuitenkin monia ja joistakin voidaan sanoa, että ne ovat Paavalille ominaisia ja toisista, että ne ovat Luukkaalle tyypillisiä ja niin edelleen.
Uudestisyntyminenkin voi olla joko kertakaikkinen tapahtuma (Jh 3:5), josta uskon elämä alkaa, tai mahdollisuus uusiutua yhä uudelleen (1 Pt 1:23, 1 Jh 3:9). Suomen kielen aikamuodot eivät saa tätä näkyviin niin kuin kreikan, jossa menneen ajan aikamuodoista näkee, onko tapahtuma kertakaikkinen vai toistuva.
-
Uudestisyntyminenkin voi olla joko kertakaikkinen tapahtuma (Jh 3:5), josta uskon elämä alkaa, tai mahdollisuus uusiutua yhä uudelleen (1 Pt 1:23, 1 Jh 3:9). Suomen kielen aikamuodot eivät saa tätä näkyviin niin kuin kreikan, jossa menneen ajan aikamuodoista näkee, onko tapahtuma kertakaikkinen vai toistuva.
Joissakin lähinnä helluntailaisuuteen liittyvissä ryhmittymissä ihminen on välillä uskossa, välillä ei, riippuen siitä kuinka onnistuu elämään. Siinä ei pelastusvarmuudelle ole sijaa. Luterilaisuudessakin olen tavannut monta eri käsitystä:
1. Kasteuudestisyntyminen
2. Kasteuudestisyntyminen + uusi uudestisyntyminen uskoontulemisessa (mm. Katekismus -48 ja Tiililän opetus)
3. Uudestisyntyminen uskoontulemisessa (Gal. 3:2,5)
4. Päivittäinen uudestisyntyminen
On totta, että suomenkieli ei aina kerro, mistä on kysymys. Esim. Saarnivaara selittää alaviitteessä tuota mainitsemaasi kohtaa, jossa sanotaan, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä siten, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä jatkuvasti ja että synnin tekeminen tarkoitaa synnin jatkuvaa harjoittamista. Mutta tämäkään ei selitä asiaa tyhjentävästi ja kuten sanoit ilman kreikan kielen tuntemusta asiaa on vaikea ymmärtää. En kuitenkaan tällä perusteella menisi sanomaan, että Raamattu puhuisi uudestisyntymisestä useammassa merkityksessä (paitsi Matt. 19:28, joka ei kuitenkaan liity tähän). Enkä voi uskoa siihen, että ihminen voi tänään olla uudestisyntynyt ja huomenna ei. Puhuisin mieluummin uudistumisesta täysin erillään uudestisyntymisestä, sillä eihän Jumala hylkää lastaan ihan noin vain.
Kun Raamattu puhuu uudestisyntymisestä, niin se mielestäni kaikissa tapauksissa tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki tulee sydämeen. Pyhäkoulutermillä ilmaistuna: Jeesus kolkuttaa ovella ja kun avaat oven, Hän tulee sisälle asumaan.
-
Sydän kun hauki on sinne Jeesus tekee avannon eiku...
-
Nythän minä vasta ymmärrän onesimuksen ideat. Historiallisesti kääntäen "onesimus-Saarnivaara-helluntailaisuus-reformoitu "kristillisyys"-Kalvin-Pelagius". Aika massiivinen ja pitkäaikainen idea. Hattua nostan ihmismielen järkevyydelle. Toisaalta tässä ei ole mitään kristillistä. Ihminen nousee vain Jumalaksi.
-
Nythän minä vasta ymmärrän onesimuksen ideat. Historiallisesti kääntäen "onesimus-Saarnivaara-helluntailaisuus-reformoitu "kristillisyys"-Kalvin-Pelagius". Aika massiivinen ja pitkäaikainen idea. Hattua nostan ihmismielen järkevyydelle. Toisaalta tässä ei ole mitään kristillistä. Ihminen nousee vain Jumalaksi.
Jos sulla on selkeä(mpi) näkemys, niin nyt sille olisi tilausta.
-
1. Kasteuudestisyntyminen
2. Kasteuudestisyntyminen + uusi uudestisyntyminen uskoontulemisessa (mm. Katekismus -48 ja Tiililän opetus)
3. Uudestisyntyminen uskoontulemisessa (Gal. 3:2,5)
4. Päivittäinen uudestisyntyminen
On aina vaarallista jakaa asioita siistiksi viipaleiksi. Ainakin on syytä muistaa, että tällainen jäsentäminen on yksinkertaistamista ja ohittaa erilaiset välimuodot. Noista numeroimistasi vaihtoehdoista huomauttaisin ainakin, että galatalaiset (Gal. 3:2) luultavasti kastettiin heidän tullessaan uskoon ja saadessaan Hengen. Näin sen voisi numeroida ihan hyvin ykköselläkin.
Uusi testamentti käyttää kuitenkin syntymiseen liittyviä sanontoja hiukan erilaisista uudistumisista. Sinä puolestasi ymmärrät Raamatun tarkoittavan uudestisyntymistä silloin, kun sellaista sanontaa ei käytetä. Tällaista tämä on. Pitää ajatella yhtä jaetta pitemmälle.
-
On aina vaarallista jakaa asioita siistiksi viipaleiksi. Ainakin on syytä muistaa, että tällainen jäsentäminen on yksinkertaistamista ja ohittaa erilaiset välimuodot. Noista numeroimistasi vaihtoehdoista huomauttaisin ainakin, että galatalaiset (Gal. 3:2) luultavasti kastettiin heidän tullessaan uskoon ja saadessaan Hengen. Näin sen voisi numeroida ihan hyvin ykköselläkin.
Uusi testamentti käyttää kuitenkin syntymiseen liittyviä sanontoja hiukan erilaisista uudistumisista. Sinä puolestasi ymmärrät Raamatun tarkoittavan uudestisyntymistä silloin, kun sellaista sanontaa ei käytetä. Tällaista tämä on. Pitää ajatella yhtä jaetta pitemmälle.
Tuossa luettelossa ovat vain ne uudestisyntymiskäsitykset, mitä on tullut vastaan luterilaisuudessa. Raamatusta en löydä muita kuin yhden uudestisyntymisen. Jos joku tarkoittaa uudestisyntymisellä, jotain muuta kuin Pyhän Hengen saamista, niin ymmärrämme uudestisyntymisellä eri asioita.
-
Noista numeroimistasi vaihtoehdoista huomauttaisin ainakin, että galatalaiset (Gal. 3:2) luultavasti kastettiin heidän tullessaan uskoon ja saadessaan Hengen.
Galatalaisten tapausta emme tarkkaan tiedä, mutta on mitä todennäköisintä, että se on identtinen Ap. t. 10:44-48 kanssa. Ensin siis evankeliumin kuuleminen uskossa ja samanaikaisesti Pyhän Hengen saaminen, sitten vesikaste. Vesikaste voi olla myös ennen Pyhän Hengen saamista (Ap. t. 8:12 ja Ap. t. 19:5). Tässä en nyt niin kovasti välitä siitä, mitä luterilaiset tai helluntailaiset opettavat. Mutta en pidä virheellisiä käsityksiä pelastumisen esteenä, sillä kaikilla meillä niitä on.
-
Raamatusta en löydä muita kuin yhden uudestisyntymisen. Jos joku tarkoittaa uudestisyntymisellä, jotain muuta kuin Pyhän Hengen saamista, niin ymmärrämme uudestisyntymisellä eri asioita.
Näinhän tämä on. Kirjoitat siitä, mitä olet löytänyt Raamatusta, et siitä, mitä 'Raamattu sanoo'. Ymmärrämme uudestisyntymisellä osittain eri asioita. Näin uskon Raamatun kirjoittajienkin laita olleen. Heilläkin oli asiasta eri käsityksiä, yhdellä kirjoittajallakin kaksi hiukan erilaista merkitystä tuolle sanonnalle. Eikö tämä todista Raamatun ilmoituksen rikkaudesta?
-
Näinhän tämä on. Kirjoitat siitä, mitä olet löytänyt Raamatusta, et siitä, mitä 'Raamattu sanoo'. Ymmärrämme uudestisyntymisellä osittain eri asioita. Näin uskon Raamatun kirjoittajienkin laita olleen. Heilläkin oli asiasta eri käsityksiä, yhdellä kirjoittajallakin kaksi hiukan erilaista merkitystä tuolle sanonnalle. Eikö tämä todista Raamatun ilmoituksen rikkaudesta?
Itse asiassa minua kiinnostaa vain se, mikä on totta (kaikki, mitä eri seurakunnissa opetetaan, ei ole totta). Ja mielelläni otan vastaan toisenlaisiakin näkemyksiä. Siksi sanon sen, mitä (tähän asti) olen löytänyt ja koetan pitää siitä kiinni, kunnes saan jostain varmuuden, että asia on toisin. Olen tehnyt havainnon, että "kuppikunnissa" tällainen ajattelu on kuin sodanjulistus.
Mitä uudestisyntyminen on Sinun mielestäsi? Muutkin voivat vastata.
-
Kasteessa Jumala otti minut lapsekseen, seurakuntansa jäseneksi. Sitä ennen en sitä ollut, vaikka olinkin hänen luomansa. Tätä uudestisyntyminen minulle merkitsee. Sen perusteella olen Jumalan valtakunnan perillinen ja saan kutsua häntä Isäksi ja kaikkia hänen kirkkonsa jäseniä veljikseni ja sisarikseni.
-
Martti Luther: Pöytäpuheita. Hämeenlinna 1983. S. 37 "Pyhä Raamattu on kaikkien harhaoppisten kirja".
-
Roomalaiskirjeen 6. luvun alku (1-14) kertoo, mitä kaste merkitsee.
-
Jos pelkkä kaste pelastaa, niin hukkaan joutuu silloin kaikki vanhan liiton profeetat ja muut pyhät. Mutta Aabrahamista sanotaan että hänet vanhurskautettiin uskon kautta.
-
Roomalaiskirjeen 6. luvun alku (1-14) kertoo, mitä kaste merkitsee.
Olipa hyvä, että otit tuon roomalaiskirjeen kohdan. Jos elämme kristityn elämää, "väärinkastaminenkin" luettaneen kasteeksi. Rohkenen uskoa, että se kaste, joka pitää vainajan siellä haudassa, on oikea kaste. Uskon, ettei tämä ole kovin väärä tulkinta, enkä tarkoita "väärinkastamisella" ainoastaan lapsikastetta.
-
Rohkenen uskoa, että se kaste, joka pitää vainajan siellä haudassa, on oikea kaste.
Tarkoitatko vainajalla vanhaa Aatamia?
-
Luther sanoo, että perkele kastaessaan lasta Pyhän Kolminaisuuden nimessä - se on oikea kaste.
-
Tarkoitatko vainajalla vanhaa Aatamia?
Tarkoitan sitä, mikä jakeen 6 mukaan on ristiinnaulittu. Näyttäisi noista jakeista löytyvän se oikea järjestyskin. Eli ensin kuolema, sitten hautaaminen ja sitten ylösnousemus eli uusi elämä.
-
Kasteessa Jumala otti minut lapsekseen, seurakuntansa jäseneksi. Sitä ennen en sitä ollut, vaikka olinkin hänen luomansa. Tätä uudestisyntyminen minulle merkitsee. Sen perusteella olen Jumalan valtakunnan perillinen ja saan kutsua häntä Isäksi ja kaikkia hänen kirkkonsa jäseniä veljikseni ja sisarikseni.
Olen pihalla kuin lumiukko teologisista asioista enkä osaa vastata mitään uudestisyntymiseen. Ilmeisesti uskon niin kuin ev.lut. kirkko opettaa (tai ainakin olen uskovinani, en tiedä sitäkään :-\). Mietin kyllä eilen näitä asioita.
Ortodoksit kai opettavat, että ihminen uudestisyntyy ekan kerran kasteessa ja tämä uudestisyntymisen prosessi jatkuu läpi koko elämän päättyen lopulta ihmisen jumalallistumiseen eli teofaniaan. Oonko ihan hakoteillä?
-
Kaste on niitä harvoja asioita joista lähes koko perinteinen kristikunta on aina ollut yhtä mieltä että se on uudestisyntymisen paikka. Uudestikastajalahkot ja kasteen halveksijat eivät tätä ole koskaan ymmärtäneet sillä he haluavat pystyttää omaa vanhurskautta. He eivät myöskään usko selvää Raamatun sanaa.
-
Kaste on niitä harvoja asioita joista lähes koko perinteinen kristikunta on aina ollut yhtä mieltä että se on uudestisyntymisen paikka. Uudestikastajalahkot ja kasteen halveksijat eivät tätä ole koskaan ymmärtäneet sillä he haluavat pystyttää omaa vanhurskautta. He eivät myöskään usko selvää Raamatun sanaa.
En tunnustaudu uudestikastajaksi enkä kasteen halveksijaksi. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) minua kiinnostaa, mitä Raamattu sanoo asiasta. Raamattu näyttää osoittavan kiistattomasti, että Pyhän Hengen saaminen (sitä sanotaan myös henkikasteeksi) ja uudestisyntyminen ovat sama asia ja että vesikaste on eri asia. On paljon mielekkäämpää alistua Raamatun auktoriteetin alle kuin yrittää kehittää omia viritelmiä. Myönnän kyllä, että olen tässä eri linjoilla kuin suuri osa helluntailaisista ja luterilaisista.
Muuten, mikä on perinteinen kristikunta? Luterilaisetko?
-
Kasteessahan juuri saadaan Pyhä Henki ja synnytään uudesti ylhäältä. En ymmärrä miten ne voisivat olla "eri asia"?
Muuten, mikä on perinteinen kristikunta? Luterilaisetko?
Eli katollilaiset, ortoboksit, luterilaiset ym. suht. normaalijärkiset. Melkein kaikki muut paitsi "evankelikaalit" ja muut amerikkalaiset kaalipäät jotka intoilevat uskonnolla niin kovin ettei jalat ole enää ottaneet vuosisatoihin maahan.
-
Jos pelkkä kaste pelastaa,
Saako kysyä mistä olet keksinyt tuolaisen käsitteen "pelkkä" kaste? Raamattu ei ainakaan puhu mistään "pelkästä" kasteesta vaan uudestisynnyttävästä kasteen armosta. Oletko kasteen halveksija kun puhut "pelkästä" kasteesta? Etkö ymmärrä ettei kaste ole ihmisen asettama vaan Jumalan?
Miten voit sanoa itsensä Jumalan asettamaa kastetta "pelkäksi" vedeksi sillä sitähän sinä tarkoitat? Täytyy taas todeta että suuri on rohkeus kasteen halveksijoilla, kuten olen ennenkin monesti todennut. Omissa voimissa kun vaelletaan, sitä rohkeutta tai luuloa siitä vielä on. Joka ei tarvitse kastetta, se ei mielestään tarvitse armoakaan näin on asia!
-
Jos ihminen on syntynyt uudesti muualla kuin kasteessa, se on kuviteltu uudestisyntyminen. Lukuunottamatta muutamia Raamatun poikkeustapauksia jotka ainoastaan vahvistavat asian. Ja Raamatun jälkeen tapahtuneita joita ei ole enempää kuin 1 tsiljoonasta.
Jos siis olet mieleltäsi
a)helluntailaishenkinen
b)ratkaiskristitty
c) joku muu epämääräinen älämölökristitty
-ja ajattelet mielessäsi "uudestisyntyneesi" muualla kuin kasteessa niin tiedä että se on pelkkää mielikuvituksen tuotetta koska sellaista ei tapahdu normaalisti. Kaste on asetettu sitä varten.
vain 1 tsiljoonasta, erittäin painavista pakottavista syistä kuten kuolema ennen kastetta tms. voi tulla kysymykseen ja siitäkään emme tiedä sanoa mitään koska sellaisesta ei ole ilmoitettu mitään. Sen sijaan kaikille maailman hurmahengille ON ilmoitettu selvääkin selvemmin että kaste on uudensyntymisen paikka.
Jos joku ei sitä usko vaan haluaa rakentaa "oman" uskon niin onnea hänelle ja toivottavasti se itsekeksitty usko auttaa myös sitten kerran kuoleman rajalla. Olen kyllä ollut huomaavinani etteivät ne älämölökristityt enää hautajaisissa pidä samaa älämölöä kuin muulloin eli ilmeisesti se itse psyykattu älämölö ei ole oikein kestävää kovan paikan tullen vaan silloin hekin rupeavat miettimään että tarvittaisiinkohan tässä sentään vähän armoakin?
-
Oletko kasteen halveksija kun puhut "pelkästä" kasteesta?
Olen tavannut ihmisen, joka on kastettu kolme kertaa. Eikö ainakin kaksi niistä ole "pelkkiä" kasteita?
-
Olen tavannut ihmisen, joka on kastettu kolme kertaa. Eikö ainakin kaksi niistä ole "pelkkiä" kasteita?
Ottaisin tähän markkinointipsykologiasta huomattavan maallisemman näkökulman. Ainakin kaksi näistä kasteista on ollut yhteisöön sitoututtamisriittejä, eikä niillä ole juuri tekemistä todellisen kasteen kanssa. Uskonnollisia ryhmiä ja niiden toimintaa voidaan tarkastella myös markkinoinnin metodiikan kautta, jolloin usein paljastuu todellinen totuus ja tarkoitusperä. Tämä on erittäin terveellistä suorittaa aina. Hyvä esimerkki on parantumiskokoukset, koska ne myyvät paremmin.
-
Ottaisin tähän markkinointipsykologiasta huomattavan maallisemman näkökulman. Ainakin kaksi näistä kasteista on ollut yhteisöön sitoututtamisriittejä, eikä niillä ole juuri tekemistä todellisen kasteen kanssa. Uskonnollisia ryhmiä ja niiden toimintaa voidaan tarkastella myös markkinoinnin metodiikan kautta, jolloin usein paljastuu todellinen totuus ja tarkoitusperä. Tämä on erittäin terveellistä suorittaa aina. Hyvä esimerkki on parantumiskokoukset, koska ne myyvät paremmin.
Olen tästä kanssasi kokolailla samaa mieltä. Lisäisin siihen vielä, että sama koskee mahdollisesti niitä kaikkia kolmea.
-
Olen tavannut ihmisen, joka on kastettu kolme kertaa. Eikö ainakin kaksi niistä ole "pelkkiä" kasteita?
Ainakin kaksi, mahdollisesti kaikki kolme mainitsemaasi ovat "kasteita". Vain yksi niistä voi olla kaste ja mikäli on, se ei ole "pelkkä" kaste.
-
Ainakin kaksi, mahdollisesti kaikki kolme mainitsemaasi ovat "kasteita". Vain yksi niistä voi olla kaste ja mikäli on, se ei ole "pelkkä" kaste.
Tässähän saavutetaan jo yksimielisyyttä! Entä sitten, jos väitän, että mikä tahansa niistä voi olla kaste?
-
Tässähän saavutetaan jo yksimielisyyttä! Entä sitten, jos väitän, että mikä tahansa niistä voi olla kaste?
Ei mikä tahansa kasteen nimellä kulkeva ole kristillinen kaste. Kaste on kristillinen kaste joka on sisällöltään sellainen että siinä saadaan synnit anteeksi, synnytään uudesti ylhäältä jne. sekä kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Esim. Johanneksen kaste ei ollut kristillinen kaste vaan kaste parannukseen. Minusta tuntuu että nämä "uskovien kasteet" ovat hyvin lähellä Johanneksen kastetta ideologialtaan. Myös helluntailaisten toimittama kaste voi olla ihan oikea kristillinen kaste, kunhan ei kasteta uudelleen jo kerran kastettua. Kasteen tarkka ulkonainen muoto ei myöskään ole mikään pätevyys-edellytys, esim. veden määrä tai upottaminen/valelu ei ole olennaista.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Olaus Svebiliuksen katekismuksen kasteopetukseen!
http://www.katekismus.net/ (http://www.katekismus.net/)
-
Myös helluntailaisten toimittama kaste voi olla ihan oikea kristillinen kaste, kunhan ei kasteta uudelleen jo kerran kastettua. Kasteen tarkka ulkonainen muoto ei myöskään ole mikään pätevyys-edellytys, esim. veden määrä tai upottaminen/valelu ei ole olennaista.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Olaus Svebiliuksen katekismuksen kasteopetukseen!
Sellaisia "uudestikastajia" ei liene olemassakaan, jotka omasta mielestään kastavat uudesti. Heidän mielestään muut kasteet eivät ole kasteita. Tällä en tarkoita sitä, että itse olisin kaikissa tapauksissa samaa mieltä.
Mutta mennäänpä Svebilukseen. Kirjassa on sekä oikeaa, että harhaopetusta ja siksi se onkin minulla hyllyssä muidenkin ei-suositeltavien joukossa.
Ja mitä näistä sanotaan, menevätkö laki ja evankeliumi sekaisin?:
"Mitä uudella ihmisellä ymmärretään?
Vastaus: Se, joka on Pyhästä Hengestä vastauudesti syntynyt, ja elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa, panee pois vanhan ihmisen, joka himojen kautta eksyksissä itsensä turmelee, ja ahkeroitsee pitämään uskon ja hyvän omantunnon."
Entä tässä:
"Sillä vaikka ihminen omalta puoleltansa rikkoo tehdyn liiton ja lankeaa syntiin, niin Jumala on kuitenkin uskollinen, ja pysyy vahvana liitossansa, jonka kautta hän jälleen ottaa armoihinsa syntisen, niin usein kuin hän kääntyy ja parantaa itsensä."
Tuo jälkimmäinen muistuttaa sitä opetusta, jota kuulee helluntailaisten suusta. Tänään ollaan armossa, huomenna ei. Voiko se näin mennä, mielestäni ei?
-
Sellaisia "uudestikastajia" ei liene olemassakaan, jotka omasta mielestään kastavat uudesti. Heidän mielestään muut kasteet eivät ole kasteita.
Sillä ei ole vähääkään väliä miten jonkun uudestikastajan "mielestä" asianlaita on koska he ovat harhaoppisia ja sokeita harhoilleen. Jos joku on kristillisellä kasteella jo kastettu ja häntä mennään kastamaan uudestaan, se on uudestikastamista riippumatta siitä mitä "mieltä" uudestikastajat siitä ovat.
Mutta mennäänpä Svebilukseen. Kirjassa on sekä oikeaa, että harhaopetusta ja siksi se onkin minulla hyllyssä muidenkin ei-suositeltavien joukossa.
Olet sinä ylen ihmeellisen viisas jannu kun asetat itsesi kaikkien suurten yläpuolelle ymmärryksessä! Svebilius ei tiedä mitään, Luther ei tiedä mitään, kirkko ei tiedä mitään, vain sinä yksinkö tiedät? Olisiko aika laskeutua sieltä kaikkitietävyydestä alas ihmisten joukkoon oppijaksi ja kuulijaksi? Olethan itsekin monesti väittänyt että otat "mielelläsi" vastaan jos parempaa tarjotaan mutta se on pelkkää sanahelinää. Et sinä edes vakavissasi mieti voisitko olla mahdollisesti erehtynyt kasteasiassa. Tavoitteesi ei ole ilmeisesti parempi ymmärrys vaan loputon väittely kasteesta? Voisi ajatella että jos sinulla olisi rauha kasteasiassa niin siitä ei koko ajan, joka ketjussa tarvitsisi jauhaa ja tapella?
Ja mitä näistä sanotaan, menevätkö laki ja evankeliumi sekaisin?:
"Mitä uudella ihmisellä ymmärretään?
Vastaus: Se, joka on Pyhästä Hengestä vastauudesti syntynyt, ja elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa, panee pois vanhan ihmisen, joka himojen kautta eksyksissä itsensä turmelee, ja ahkeroitsee pitämään uskon ja hyvän omantunnon."
Entä tässä:
"Sillä vaikka ihminen omalta puoleltansa rikkoo tehdyn liiton ja lankeaa syntiin, niin Jumala on kuitenkin uskollinen, ja pysyy vahvana liitossansa, jonka kautta hän jälleen ottaa armoihinsa syntisen, niin usein kuin hän kääntyy ja parantaa itsensä."
Tuo jälkimmäinen muistuttaa sitä opetusta, jota kuulee helluntailaisten suusta. Tänään ollaan armossa, huomenna ei. Voiko se näin mennä, mielestäni ei?
Minä en ymmärrä mitä ristiriitaa tuossa muka on? Eihän siinä sanota että "tänään ollaan armossa, huomenna ei" vaan että Jumala omalta puoleltaan pitää liiton voimassa! Niin olemme siis armon alla ja saamme palata kasteen armoon langettuammekin.
-
Minä en ymmärrä mitä ristiriitaa tuossa muka on? Eihän siinä sanota että "tänään ollaan armossa, huomenna ei" vaan että Jumala omalta puoleltaan pitää liiton voimassa! Niin olemme siis armon alla ja saamme palata kasteen armoon langettuammekin.
Mitä tarkoitan sillä, että olemme armon alla ja saamme palata kasteen armoon? Ei kait ole olemassa kahta eri armoa.
En usko, etä Jumalan lapseus on yhtä ees-taas -liikettä. Joko ollaan Jumalan lapsia tai ei olla. Tuo lankeaminen tarvisisi erityistarkastelua, mitä se on.
Minä uskon, että Jumalan lapsi on syntisenäkin Jumalan lapsi. Ja langenneena. Ja kuka meistä ei tekisi syntiä päivittäin, eikö kaikki synti olekaan "lankeamista"? Eli Jumalan lapsi on mielestäni koko ajan armossa. Mutta lapseudestakin voi luopua ja silloin palaaminen voi olla mahdotonta.
-
Mitä tarkoitan sillä, että olemme armon alla ja saamme palata kasteen armoon? Ei kait ole olemassa kahta eri armoa.
Korjaus edelliseen:
Mitä tarkoitat sillä, että olemme armon alla ja saamme palata kasteen armoon? Ei kait ole olemassa kahta eri armoa.
-
Mitä tarkoitan sillä, että olemme armon alla ja saamme palata kasteen armoon? Ei kait ole olemassa kahta eri armoa.
No, selostetaan sitten;
On olemassa kahdenlainen vanhurskautus, eräässä mielessä myös kahdenlainen armo. On yleinen vanhurskauttaminen joka koskee koko maailmaa ja jonka piiriin kaikki on suljettu. Suomeksi yleinen armonjulistus/armahdus tai sanottakoon sitä nyt miksi hyvänsä, ymmärtänet kuitenkin tarkoituksen. Se on juuri se että olemme koko ajan armon alla ja niin kauan kun armon aika on, armo on Jumalan puolelta tallella vaikka lankeaisimme siitä poiskin.
Toiseksi on henkilökohtainen vanhurskauttaminen joka ei asiallisesti tuo mitään lisää edelliseen mutta ihminen tarvitsee sitäkin omaksi vahvistuksekseen ja juuri elääkseen evankeliumin mukaista elämää. Se on juuri sitä armon todeksi elämistä ja omistamista josta on ollut aiemmin puhetta. Ihminen ei uudestisynny pelkästään yleisen vanhurskauttamisen perusteella eikä uudestisyntymätön voi elää evankeliumista. Pelkkä evankeliumin kuuleminen ei uudestisynnytä ketään eikä vielä tee kenestäkään kristittyä. Kaikki ovat armon piirissä vaan kaikki eivät ole uudestisyntyneitä eikä kristittyjä.
Henkilökohtainen vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen tapahtuu armonvälineiden eli kasteen kautta sillä Raamattu on asettanut kasteen uuden syntymisen pesoksi jossa vertauskuvallisesti vanha elämä haudataan ja uusi nousee sijaan. Siihen viittaa myös joidenkin tapa kastaa upottamalla. Evankeliumia eletään todeksi uskon kautta ja Raamatun mukaan ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. Tämä ei tarkoita että ilman uskoa ei ole armoa sillä armo on tullut ennen uskomistamme ja siksi onkin mihin kiinnittyä uskolla.
Ei se ole uskomista uskomisen tähden vaan uskomista yleiseen armoon joka Golgatalla annettiin 2000 vuotta sitten. Ei usko myöskään ole uskomista omaan uskovaisuuteen vaan usko tarttuu siihen yleiseen, kaikille tarjottuun armoon ja omistaa SEN. Sen tähden itse usko ei ole pelastava vaan uskolla on vain välinearvo. Se ei ole muuta kuin työkalu jonka avulla pidetään kiinni evankeliumin lupauksista.
Ihminen voi siis langeta pois uskomasta, ja voi langeta pois kristityn elämästä mutta yleinen armo on tallella ja liitto Jumalan puolelta on tallella joten on mihin palata: kasteen armoon!
Jumalan lapsia voidaan olla ainakin kahdessa eri merkityksessä:
-Kaikki maailman ihmiset ovat Jumalan lapsia sillä olemme Jumalan luomia. (yleinen armo koskee silti heitä kaikkia)
-Kristityt ovat Jumalan lapsia myös siinä merkityksessä että rakastavat Jumalaa ja elävät evankeliumista. Tästä lapseudesta on mahdollista langeta poiskin, joko väliaikaisesti tai pysyvästi.
Paremmin en osaa tätä selittää.
-
:eusa_clap: Pontosan!
-
:eusa_clap: Pontosan!
Piti googlata. Norjaksi 'akkurat' ja ruotsiksi 'presiis'. Mansessa 'kyä näio'.
-
Ainaski Apostolien teoissa Pyhän Hengen saa kasteessa (Ap.t. 2:38).
-
Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä uudestisyntymisestä: "uusi syntymä toteutuu uskossa Kristukseen Jeesukseen." Hänen mukaansa Jumalan lapsia ollaan vain uskon kautta.
"Hyvät galatalaiset! Valheapostolinne johdattavat teitä harhaan opettamalla, että laki on välttämätön autuuden saavuttamiseksi: Tällä tavalla he ryöstävät teidät irti ihanimmasta uudestisyntymästänne ja osaksenne tulleesta lapseksiottamisesta ja johdattavat teidät takaisin vanhaan syntymiseenne."
L. puhuu myös kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymästä samassa kirjassa pari sivua myöhemmin Paavalin sanoihin viitaten: "niin monta kuin teitä on kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet."
Joten kumoaako toinen sana toisen? tuskinpa.
-
Lutherin Galatalaiskirjeen selityksessä uudestisyntymisestä: "uusi syntymä toteutuu uskossa Kristukseen Jeesukseen." Hänen mukaansa Jumalan lapsia ollaan vain uskon kautta.
"Hyvät galatalaiset! Valheapostolinne johdattavat teitä harhaan opettamalla, että laki on välttämätön autuuden saavuttamiseksi: Tällä tavalla he ryöstävät teidät irti ihanimmasta uudestisyntymästänne ja osaksenne tulleesta lapseksiottamisesta ja johdattavat teidät takaisin vanhaan syntymiseenne."
L. puhuu myös kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymästä samassa kirjassa pari sivua myöhemmin Paavalin sanoihin viitaten: "niin monta kuin teitä on kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet."
Joten kumoaako toinen sana toisen? tuskinpa.
Ei Raamatussa toinen sana voi kumota toista vaan tuo osoittaa ettet sinä ymmärrä asiaa josta puhut. Totakai uusi syntymä toteutuu (tulee lihaksi, elämäksi) vain uskon kautta ja tapahtuu kasteessa.
Mikä tässä on sellaista joka menee yli ymmärryksesi jos mukaan ei lasketa teko-oppisten joukoissa imettyä esiymmärrystä?
-
Tuo uskon kautta tapahtuva vanhurskautuminen on koko kirjan teema.
-
Tuo uskon kautta tapahtuva vanhurskautuminen on koko kirjan teema.
Ja kasteen kautta tapahtuvan uudestisyntymisen kumoaminen on toinen?
-
Ainaski Apostolien teoissa Pyhän Hengen saa kasteessa (Ap.t. 2:38).
Jae pitäisi lukea kokonaisuudessaan, siis myös se alkuosa ja vielä asiayhteys (konteksti), joka selviää niistä edellisistä jakeista. Yleensäkin Raamattua kannattaa tutkia ilman jonkin oppisuunnan käsityksiä silläkin uhalla, että joku ennakkomielipiteistä osoittautuu virheelliseksi. Tässä yhteydessä voin todeta, että kovin harvan rohkeus riittää tähän. Kuitenkin vain tämä takaa sen, että Pyhä Henki voi avata meille kirjoituksia muiltakin osin.
Ei sillä, että joku kastetaan tuosta noin vain, voi taata, että kastettava saa Pyhän Hengen. Sehän olisi täysin ihmiskeskeistä, jos joku (toinen) ihminen voisi ratkaista toisen ihmisen uudestisyntymisen ja niin ollen myös hänen kohtalonsa. Sitä sanoisin todelliseksi ratkaisukristillisyydeksi sanan kielteisessä merkityksessä.
Raamatusta löytyy lisäksi kolme muuta "tapaa" siitä, milloin Pyhä Henki tulee ihmiseen. Ne ovat: Äidin kohdussa Luuk. 1:15, kasteen jälkeen Ap. t. 8:15-17, ennen kastetta Ap. t. 10:44-48. Siksi ei ole oikein paaluttaa tätä asiaa koskemaan ainoastaan yhtä niistä.
-
Se on totta, ettei ihminen voi antaa takeita Pyhän Hengen toiminnasta. Henki liikkuu missä tahtoo.
Lapsikasteen kohdalla on väärin puhua 'jostakin ihmisestä'. Kaste tapahtuu seurakunnan keskellä, vaikka esimerkiksi hätäkastetta todistamassa ei juuri ketään olisikaan. Seurakunta on yhteisö, jota kutsutaan jopa Kristuksen ruumiiksi. Seurakunta tuo lapsetkin Jeesuksen luo hänen oman ohjeensa mukaan.
-
Ystäväni pyynnostä mainitsen hänen uusimasta tempauksestaan, eli Raamattu ikkuna kakkosesta.
http://www.raamattu.info/
Tämä kakkonen on noin 200 metriä Mannerheimintietä ylöspäin, eli pohjoiseen.
Nyt saavat kaikki ratikalla matkustajat päälle ja kaulalle liikuntaa enemmän.
Huomasin kerran ikkunan äärellä, että kun ratikka tuli ikkunan kohdalle he kaikki käänsivät kasvonsa äkisti toiseen suuntaan.
Nyt he joutuvat kaksi kertaa kääntämään, että ihan kansanterveydenkin kannalta hyvä asia? :icon_eek:
-
Ystäväni pyynnostä mainitsen hänen uusimasta tempauksestaan, eli Raamattu ikkuna kakkosesta.
http://www.raamattu.info/
Tämä kakkonen on noin 200 metriä Mannerheimintietä ylöspäin, eli pohjoiseen.
Nyt saavat kaikki ratikalla matkustajat päälle ja kaulalle liikuntaa enemmän.
Huomasin kerran ikkunan äärellä, että kun ratikka tuli ikkunan kohdalle he kaikki käänsivät kasvonsa äkisti toiseen suuntaan.
Nyt he joutuvat kaksi kertaa kääntämään, että ihan kansanterveydenkin kannalta hyvä asia? :icon_eek:
Olisiko hyvä laittaa samat jutut toisellekin puolelle katua, niin eivät voisi millään välttyä näkemästä niitä julisteita. :003:
-
Olisiko hyvä laittaa samat jutut toisellekin puolelle katua, niin eivät voisi millään välttyä näkemästä niitä julisteita. :003:
jos niihin laittaisi ajastetun näytön, joka vaihtuisi parin sekunnin välein, niin joutuisivat kääntämään päätä kuin tennis-ottelussa, olisi varsinaista käännytystä! :003:
Alkuperäiseen kysymykseen (ilman koko keskustelun lukemista). esim omaan facebook-statukseen laitoin, että lähden herättäjäjuhlille ja vielä linkit nettiradioon. Se on status muiden mukana. Ei siinä tuoda omaa erinomaisuutta esille. Ollaan vain rehellisesti sitä mitä ollaan.
Jonkun vastaavan FB-kommentin jälkeen työtuttuni (jolle tämä puoleni oli ehkä yllätys analyyttisen "työroolini" sijaan) kerran lounaalla katsoi silmiin ja totesi jotain "Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen" tms yllättävää vähän näreissään. Mutta sen jälkeenkin ollaan oltu yhteyksissä vaikkei enää edes samassa firmassa ollakaan.
Jotkut tuo sen esille LinkedIn-profiileissakin, esim joku toisen firma jenkki yllätti.
-
:-\ Jotenki tuntuu, että täällä syntisellä pääkaupunkiseudulla ne joiden ei toivoisi tuovat uskoaan esiin ja ne joiden soisi tuoda eivät tuo.
On kaikenlaista lapunjakajaa ja käännyttäjää ja lopunajan profeetta katujen kulmissa.
Sinänsä kait ihan hyvä sekin, mutta musta ihan luonnollisesti arkielämässä usko tai sen puute tulisi näkyä valinnoissa ja ihmisestä tulisi heijastua usko.
Kuten kerran tapasin pari nunnaa joskus satavuotta noin sitten. Niistä kyllä heijastui sellainen rakkaus ja muu hyvyys, että kyllä he sanoittakin toivat esiin uskonsa.
Mun elämä on niin kaaottista, että ehkä parempi, että piilossa pysyy.
Mutta näkyy tai ei näy, se ei tee paremmaksi ihmistä.
-
Jatkamme osassa 2