Syrjäytyminen tarkoittaa ongelmien kasautumista ja pitkittymistä niin, että ongelmat eivät ole enää yksilön hallittavissa olevia.
Muutamia vuosia sitten en halunut kuunella kenenkään näkemyksiä kristillisen uskon suhteen. Vaan minulla oli omat arvot, mitä pidin oikeina.
Sen verran voin siitä ajasta kertoa, että elämä vaikutti hyvinkin spartalaiselta. Tuska purettiin sitten vielä alkohooliin, minä syrjäydyin Jumalasta itsepäisyyteni ja väärien käsitysteni johdosta. Mutta, minun oli käytävä tämä läpi, vaikka en sitä ymmärtänyt silloin. Vaan koin että Jumala kohtelee minua väärin, ja höpö,höpö.
Hän pisti minut uudestaan ala-asteelle, mutta ei jättänyt minua yksin, vaeltamaan pitkin käytäviä.
Sillä Hänen Poikansa Kristus opetti minulle. Mikä on elämä, rakkaus ja armo.
Niin se on vain on, kun ongelmat eivät ole enään yksilön hallittavissa.
Hän pelastaa ja hoivaa. Mutta miksi niin ei tapahdu kaikille samassa tilanteissa oleville ihmisille, jotka sitten todella syrjäytyvät seurakunnasta.
Hän on Herrani ja Hän ei minun mielipiteitä kysele, mikä olisi minun mielestäni oikein ihmisten suhteen. Siihen Hänellä on oikeus, koska Hän on luonut meidät ja antanut elämän hengen meille.
Hän myös osoittaa minulle että ne jotka ovat syrjäytyneet Jumalasta, minun täytyisi lähestyä näitä syrjätyneitä ihmisiä. Keskustella asioista, mutta kumminkin antaa Hänen johtaa vuorovaikutuksen tilannetta. Vai voiko meidän tämän hetkiset näkemykset johtaa vielä kauemmaksi syrjäytynyttä ihmistä Jumalasta. Näin voi myös kysyä onko meidän ev.lut kirkolle käynyt niin kuin minulle, toivottavasti olen väärässä. :-k