Mies lähti matkalle kerran
Mies lähti matkalle kerran,
mies lähti vaeltamaan
ainakin kilon verran
naurua saappaissaan.
Saapuipa suureen taloon,
kaikista suurimpaan.
Ihmiset iloon ja valoon
auttoi jo naurullaan.
Pyysivät jäämään miestä.
Jäikö hän? Naurahti vain:
Puolet on jäljellä tiestä,
käskyn jo lähteä sain.
Mies lähti matkalle kerran,
mies lähti vaeltamaan
puolisen kilon verran
naurua saappaissaan.
Saapuipa sitten taloon
pikkuisen pienempään.
Ihmiset iloon ja valoon
auttoi jo hymyllään.
Pyysivät jäämään miestä.
Jäikö hän? Naurahti vain:
Puolet on jäljellä tiestä,
käskyn jo lähteä sain.
Mes lähti matkalle kerran,
mies lähti vaeltamaan
neljänneskilon verran
naurua saappaissaan.
Saapuipa pieneen taloon,
kaikista pienimpään.
Ihmiset auttoi valoon.
Mietti jo: Täänekö jään?
Pyysivät jäämään miestä.
Jäikö hän? naurahti vain:
Puolet on jäljellä tiestä,
käskyn jo lähteä sain.
Mies lähti matkalle kerran,
mies lähti vaeltamaan
ainakin kilon verran
naurua saappaissaan.
Meillekin kaikille kerran
suotu on saappaat nuo,
että me iloa Herran
veisimme niiden luo,
joilla on pikkuiset talot,
paljolti pimeää,
joita ei taivaan valot
muuten voi lämmittää.
Mistäkö ilo ja valo,
naurukin saappaisin?
Rikas on taivaan talo.
Siis matkaan jo, näkemiin!
Leena Kivekäs, 16 laulua, Suomen Lähetysseura 1969