Uskoon tulleet

[öppiäinen]

^Niin joo ja onhan se halpa armokin. Ainakin puheenpartena. Kai siinä on pahastumista takana.

[malla]

Malla on asunut Etelä-Pohjanmaalla ja tietää "finessit".

Vivahteita monenmoisia.
Varmaan osa niistäkin pankossa ja pulpahtelee tilanteiden mukaan vaikka oli jo luullut ne unohtaneensa.

[öppiäinen]

Taivaanpankkoja näkyy olevan siellä täällä pitkin Suomea. Joensuun lähellä oli sen niminen jäkäläkangas. Mitähän niihin varastoidaan?

[juhani]

Körttiläisyys on siirtynyt pari piirua neljänkymmenen vuoden aikana nimenomaan paavolaisuuteen ja niskaslaisuuteen. Siinä ei ole armon tikapuita. Siinä on syntinen ja köyhä kansa polvillaan Jumalansa edessä.

[Saukkis]

Taivaanpankon laduilla olen minäkin lapsena hiihtänyt, sopivasti sopivan kokoisia mäkiä. Mummolassa sitten kuivatettiin uuninpankolla lumesta kastuneet lapaset.

Ihan sydämeen sattuu tuo Leenan nuoruudentarina.  Suuri lojaliteettiongelma herkässä iässä olevalle. Painostusta ja ymmärtämättömyyttä en ole koskaan voinut hyväksyä.

[Thomas McElwain]

Körttiläisyys on siirtynyt pari piirua neljänkymmenen vuoden aikana nimenomaan paavolaisuuteen ja niskaslaisuuteen. Siinä ei ole armon tikapuita. Siinä on syntinen ja köyhä kansa polvillaan Jumalansa edessä.

Se olisi minun kokemukseni. Nuorena kirjoitin: If I ever learned to pray, It was only just today. Olen nyt vanhana sama syntinen polvillani Jumalan edessä.

[Riitta-mummi]

Öppiäiselle.  Minulle halpa armo on sama kuin ilmainen armo. Avara armo kattaa koko ihmiskunnan olemisen. Arjen armoja on monenkirjavia. Ne vain vilahtelevat niin nopeasti ettei hitaampi huomaakaan. Suuret armonkokemukset saattavat liittyä ns. ylihengellisyyteen, josta pitäisi pyrkiä pois.

[juhani]

mielestäni ylihengellisyys on Saatanasta...

[Thomas McElwain]

mielestäni ylihengellisyys on Saatanasta...

Kovia sanoja. Mutta niin pitää ollakin.

[Riitta-mummi]

Siksipä sen imelyys onkin inhottava tunne. Saatana on kova sana. Se kuitenkin tottelee Sanaa, sillä se on vain kahlekoira. Sen metkut on kyllä monenlaiset.
Ne olisi hyvä erottaa.

[Sanneli]

Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena.

Itse keskustelun aiheeseen: koen uskoontulon jonkin muun porukan käyttämäksi termiksi yhtä vahvasti kuin jonkun "Kristuksen maahan vuotaneen sovintoveren". Historiallisesti körttiläinen vastine sanalle olisi herääminen. Herääminenhän on sanana paljon vaativampi kuin uskoontulo: Leena puhui siitä, ettei ole oikein selvillä, mitä uskoontulon jälkeen. Heräämisessä sen sijaan on kyse myös (tai ehkä ensi sijassa) sen jälkeisestä uskonkilvoituksesta. Termihässäkän takia oli vaikea käsittää, mitä Kukkonen mahtoi tarkoittaa.

[Pirska]

Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena.

Itse keskustelun aiheeseen: koen uskoontulon jonkin muun porukan käyttämäksi termiksi yhtä vahvasti kuin jonkun "Kristuksen maahan vuotaneen sovintoveren". Historiallisesti körttiläinen vastine sanalle olisi herääminen. Herääminenhän on sanana paljon vaativampi kuin uskoontulo: Leena puhui siitä, ettei ole oikein selvillä, mitä uskoontulon jälkeen. Heräämisessä sen sijaan on kyse myös (tai ehkä ensi sijassa) sen jälkeisestä uskonkilvoituksesta. Termihässäkän takia oli vaikea käsittää, mitä Kukkonen mahtoi tarkoittaa.

Nuori nainen puhuu asiaa. 

[Riitta-mummi]

Niin puhuu

. Minäkin luulin olevani uskossa, ja olinkin vasta unesta herännyt. Synnintunto on kyllä tuttuni koko hereilläoloni ajan. Parannuksesta en tiedä, ainakaan sen laadusta. Muut arvioikoot, Matti ensisijassa.

[öppiäinen]

Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena

Mitä on maailmanparantaminen? Mitä muuta sitten voisi parantaa?

Mitä varten sitä pitäisi kilvoitella? Tai ketä?

En muista foorumilla kuulleeni ajatusta, että kilvoittelu on omavanhurskautta (en väitä ettei sitä olisi esiintynyt, sillä en lue kaikkea), mutta sen sijaan kyllä ajatusta, että ei ihminen yhtään sen paremmaksi muutu vaikka kuinka yrittäisi kilvoitella. Sittenhän voikin ajatella, ettei kannata edes yrittää.

(jaaha kumpikaanselain windows seiskalla ei anna kirjoittaa pidempään.)

[öppiäinen]

Siis eihän millään parannuksenteolla voi Jumalaa mielistellä? Eikö se ole vain sen takia, että ihmisillä täällä maan päällä olisi keskenään helpompaa?

Mikä se niinkuin psykologisesti on, mikä saa jonkun kristityn yrittämään parannuksentekoa? Pitää totella, niinkö? Ja jos ei tottele (edes yritä) niin ei pääsekään taivaaseen?