Rakas Leena, impulsiivisyys teettää ! Mie tiijän. Vihastuminenkin teettää ja kaduttaa. Pitkän harkinnan ja ajattelun etu on vaakakuppi johon kannattaa tarkentaa.
En voi siis onnitellakaan paluumuuttajaa ! Hyvä asia kaikkineen, kokemus avartaa. 
Mutta rakas ihminen, Riitta-mummi, kun luonteenlaatu ja hämärätilakohtaus, ne todella on ja jälleenkin oli kaksi eri asiaa. Pidän ne erillään sinnikkäästi. Se ei kaikkia miellytä. Senkin uhalla, että minulle tullaan luennoimaan kuinka toimin vilpillisin perustein, valhettelen, menen "sairauteni taakse piiloon" , en siedä impulsiivisuuttani, minä todella niin toimin elämäni loppuun, amen.
Minä olen oletettavasti täyttänyt liity kirkkoon - kaavakkeen.
Toivoisin hartaimman jälkeen ettei työpaikalle tultaisi missään sairauden tilassa. Meillä on pari työn sankaria, jotka saapuu hehkuvina, kähisevinä, ja suotta selittää, että "mullon siis tolkuton flunssa ja hirvee kuume..." Minä näen, että on. Sitten he änkee hoitosuunnitelmaa laatimaan ja selittää saman - lainaas Leena kynää - kiitos tässon takas... Kiitos vaan, tartunnasta. Opiskelin hiljakkoin että infektioherkkyys noudattaa keskiväestöllä Gaussin käyrää. Tulehduksia ei voi torjua määräänsä enempää käsidesillä, liikunnalla tai vitamiineilla. Siksi minua harmittaa tuo sairaana töissä kekkalointi - vaikka se kai voittaa kotiolot. Jään kotiin kun uusin löydös on aivoirritaation ja kuumeen ynnä viremian välinen yhteys, muttei kotonakaan ole mukavaa saada kaikkia kohtauksia. Tuon perästä meni motoriikan hallinta eli konttailin täällä, odotin kyljellä maaten että päivä kuluisi, ja ne on pitkiä tunteja pahoinvoinnin, huimauksen ja oksentelun seurassa.
Minä päätin pitää niiden eron sen tähen selvänä jokaiselle, etten itse hämmenny.
En ole mahottoman impulsiivinen. Vihastumisten kohalla olen kyllä hidas suuttumaan, mutta joudun valitettavasti sitten vuoskaudet kamppailemaan anteeksiannon kanssa myös, eli pitkävihanen olen kyllä. Se on joskus käynyt niin mahottomaksai, että sitä olen itkeny kyllä - siihenkin tarvittee anteeksiannon, ettei jaksa antaa anteeksi! Vaikka miten, että ne oli vähän vakavampia asioita, eikä niihin hyödytä palata - täyttää mieltänsä katkeruudella vain - "tiedän, synteineni mun helmaas olet sulkenut". (Virsi "Maat, metsät hiljenneinä" linkki kuulostaisi kauniilta tässä)
