Minulla oli Israelin matkalla aika vaikea tilanne. Siellä pidettiin messu lauantaina puutarhahaudalla eli Gordonin Golgatalla, ja tiesin, etten tahdo enkä voi nyt osallistua. Joskus, tosin hyvin harvoin, niin käy. Jokin asia on saattanut olla liikaa, tai sitten moni asia yhdessä. Olin sanonut siitä matkanjohtajalle edellisenä iltana, ja koska pidän tapanani puhua vain mitä tarkoitan ja tarkoittaa mitä puhun, tarkoitin nytkin. Vaikka ryhmän tai matkanjohtajan tai papin takia pitäisi, en vain voinut mennä. Minulla on itseni kanssa hyvä ja levollinen olo ratkaisusta, mutta kuinka saada se käsitetyksi?
Minulla oli aika kurja oiretilanne, ja olisin mieluiten lähtenyt vähän edellä kotiin ja olisin tullut, mutta oli sapatti jo perjantaina, ja se on siellä vähän eri asia kuin pyhät täällä sunnuntaisin.
On aika mahdoton selittää sitä, sillä minulla, kun homma hankaloituu, sanat katoavat tyyliin tiedän että tämä on pöytä, mutta mikä pahus se sana oli jolla sitä nimitettiin? Tietysti ei pitäisi matkustaakaan, ja turvallisinta on matkustaa yksin - vielä minä riitelen lääkäriltäni siihen luvan. Tähän asti on ollut diilinä että noudatan ohjeita.