Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 27.03.14 - klo:16:21
-
Tämän päivän Kotimaan mielipidepalstalta osui silmääni tällainen ajatus: "Ovatko uskoon tulleet körtit niin kiusallisia ilonpilaajia parannuksenteko- ja syntipuheinensa, että he joutavatkin siirtyä viidennen herätysliikkeen pariin tai vapaisiin suuntiin?" Piti ihan jäädä miettimään, mikä tuossa kysymyksessä oli minun mielestäni jotenkin vinossa. Haluankin esittää pari jatkokysymystä asian kirkastumiseksi.
Körttiläiset ovat perinteisesti kaihtaneet suruttomuutta, mikä ei ole suinkaan estänyt olemasta iloisia. Kysynkin: Ovatko uskoon tulleet surunpilaajia? Tarkoitan tällä sitä, että kääntymyksen voimakkaasti kokenut voi ehkä häiritä herännäisyyteen kuuluvaa ikävöimistä ja armon etsimistä. Onko näin?
Edelliseen liittyen olen mielestäni kuullut seurapuheissa paljonkin sanaa synnistä ja parannuksesta. Kehotus kilvoitukseen kuuluu myös Siionin virsissä. Kysynkin: Onko uskoon tulleiden näkökulma syntiin ja parannukseen eri kuin heränneiden? Tarkoitan tällä mahdollisesti sanojen takaa kuuluvaa moralismia. Puhuvatko kääntymyksen kokeneet vain kääntymättömien synneistä, vain toisten synneistä? Heränneethän veisaavat perinteisesti vielä tekemättömästä parannuksestaan ja vasta alussa olevasta matkastaan Taivaaseen.
Ehkä körttiläisten tehtävänä on tarjota kotipaikka niille, jotka osoittautuvat viidennessä liikkeessä tai vapaissa suunnissa ilonpilaajiksi.
-
Ehkä tämä ei liity "uskoontulleisiin ", mutta etsijöille, kyselijöille ja odottajille pari asiaa mitkä tekivät Mestari Eckhardtin opetuksessa asian selvemmäksi.
Heidän, jotka surkeilevat omaa huonouttaa ja syyllisyyttään, on vaikea kohdata Jumala, yhdistyä häneen, hänen tuntemiseensa. Tällainen on pantava pois. Kuten paljon muutakin. Täysin tyhjentyneeseen sieluun on tilaa Jumalan tulla. Jumalassa otamme vastaan hänen Poikansa meille ihmisille
antaman armoteon, ristinsovituksen.
Itse kuulun kylläkin ns. Uskoontulleisiin. Tiettynä päivänä, tietyllä kellonlyömällä tiedän jotain suurta tapahtuneen. Syntisyyden taakka kirposi, kun olin tunnustanut papille pahuuteni, hätäni. Silloin luulin että nyt tuli valmista ! Ei sinne päinkään. Pyhänä ja pahana jatkoin vuosikymmeniä. Tietyn ihmisten muovaaman,
"kiiltokuvajumalan" palvelua se vain oli. Raamatunlukua ja raamattutunteja tuli suoritettua, mutta levottomuus jatkui.
Herännäisyydessä vasta koin itseni kelvolliseksi ilman yrittämistä ja omia töitä. Vähitellen, erittäin hitaasti, olen vasta vanhana saanut sellaista
opetusta, että voin sanoa tuntevani yhtymistä Jumalaan. Ihmisenä olen muuta kuin jumalallinen ihminen. Paljon siitä soimataan. Näin onkin tapana käydä niille jotka uskaltavat puhua Jumalassa olemisestaan. Siitä ei pitäisikään puhua, sanoo Eckhardt.
En voi mennä takaisin viidesläisiin.
-
MInä taas en ymmärtänyt "joutavatkin siirtyä viidennen herätysliikkeen pariin" -kohtaa. Ei kai tässä mitään jäsenmääräkilpailua käydä? Jos ei tunne enää viihtyvänsä entisen liikkeensä parissa niin eikö ole luontevaa siirtyä toissaalle? Oli ovien käyntisuunta sitten kumpi/mikä tahansa.
-
Varmaan pitäisi päästä irti kaikesta 'me ja nuo toiset' -ajattelusta. Sitkeässähän tuntuu olevan. Sekin parannus on kesken, mutta jatketaan harjoitusta.
-
Kyllä nuo körttiläisetkin saarnaavat uskoon tuloa ja parannusta noissa maissa, joissa ei ole kastettu, eikä rippikoulua käyty. :039:
Minä tykkään veisata mieluummin kertosäkeettömiä körttivirsiä ennemmin kuin seistä ja toistella ylistys sanoja.
Ikinä en ole siinä tilanteessa ollut, että vain samanmielisten ja samasta kirjasta laulavien joukoissa olisin voinut kotiutua. Monenlaista painotusta saarnoissa on tullut kuultua... Jopa useimmiten armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta... :icon_lol: :icon_lol:
-
Siirryttyäni selaamaan Kotimaa24.fi sivuja...... Evankeelinen Teemu Kakkurikin on ollut körttiseuroissa ja kertoo sujuvalla tavallaan ajatuksiaan...
Kannattaa vilkaista Kotimaan blogeja... :icon_lol: :icon_rolleyes:
-
Ystävä on todennut että kaikissa herätysliikkeissä tarvitaan sisäistä herätystä.
Ymmärrän että ns. uskoon tuleminen, jonka itsekin olen kokenut, on Jumalan ja ihmisen välinen asia.
Herätysliikkeellä siinä ei liene mitään tekemistä.
Kun ihminen sielunsa hädässä etsii pelastusta, toki siinä on hyvä olla ihminen rinnalla, pappi, uskonystävä.
Ihminen itse tarvitsee tällaista ns. uskoon tulon "kokemusta". Muuta merkitystä sillä ei liene.
Eikä sellainen kokemus ole perusta mihinkään, vain Jumalan huolenpito ja rakkaus.
Itse kyllä taistelen ja tuskailen sen kanssa, mitä on "suostuminen"
-
Ystävä on todennut että kaikissa herätysliikkeissä tarvitaan sisäistä herätystä.
Kilvoitusta. Herätysliikkeissä on herätty, sitä tartte enää jauhaa.
-
Minusta ei olisi "uskomaan oikein" tai saamaan taivaspaikkaa synnyttämällä, eikä minustakaan olisi seisomaan ja toistelemaan ylistyksen sanoja. Suon nuo vaihtoehdot niille, jotka ne omikseen kokevat, on niin monta tapaa uskoa. syntymäkörttinä luotan siihen, että kelpaan omana itsenäni ja sisäisen synnintunnon ja kilvoittelun kanssa.
-
Ensimmäisestä Timoteuskirjeestä löytyy tällainen kohta 3:6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.
Nimimerkki herätyksen kautta körtiksi joutunut
-
Nyt huomataan yksi asia... olemmeko tulleet uskoon ihmisen kautta vai Jumpun kautta. Siinä on looginen lopputulos:
1) Alusta loppuun asti elämästä olemme tulleet uskoon.
2) Kristillisten kirkkojen mukaan kasteessa tulemme uskoon ja uudestisynnymme.
Ainakin niin opettajat ovat opettaneet minua yliopistossa.
-
Siispä huomaan että voinkin nimetä 4-5 päivämäärää . Eikä muilla ole väliä kuin että oli Se jokin heinä-elokuun päivä 1943. Kastetodistustani en ole koskaan nähnyt, mutta valokuva tilaisuudesta on. Liekö evakkomatkalla todistus kadonnut. Kastepappini oli Kalle Tanska. Körttipappi siis kastoi minut. Kummini muuttivat Yhdysvaltoinin 1950-luvulla. Kuolivat Los Angelesissa.
-
Ymmärrän että Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat.
Jumalan puolelta kaikki on valmistettu.
Mikä on ihmisen osuus?
-
Voi olla ehkä niinkin että usko tuleekin ihmiseen.
Usko tulee kuulemisesta sanoo raamattu.
Room. 10:17
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
-
Joh. 3:16 on meille tuttu Sanan kohta.
-
Härmän Vikuri ja Viljo Porkola saarnasivat "yksin Kristus", "Jumala vanhurskauttaa, kenet vanhurskauttaa". Siis ihmisen osa nolla, vastaan ei voi panna eikä kirota, sellaisen Jumala hylkää. Näin ymmärrän kasteen liitonkin, ei sitä Jumala pura, ihminen voi olla syntinenkin ja kulkee joukossa, ihmisten mielessä "resuten". Joten yksi kaste riittää.
-
Tie, totuus ja elämä
1 "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. [Joh. 14:27 | Mark. 11:22; Joh. 12:44]
2 Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. [Luuk. 16:9; Hepr. 11:16]
3 Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. [Joh. 12:26, Joh. 17:24]
4 Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. [Joh. 11:25; Room. 5:2; Hepr. 10:20]
-
Kyllä, yksin Kristus
-
Aamen :eusa_pray:
-
Joku on sanonut että Kristukseen katsoen ei koskaan pety mutta jos katsoo itseensä tai toisiin ihmisiin niin ennen pitkää monestikin pettyy.
Mutta Jumalan Poikaan, armolliseen ja armahtavaan Kristukseen katsomalla ei pety.
Hän on luja kallio.
Ajatella että Isä lähetti oman Poikansa tänne pelastaakseen meidät.
Se on maailmankaikkeuden suurin ihme.
-
:eusa_angel: :eusa_pray:
-
Uskoni lepää 100 % Kristuksessa ja hänen täytetyssä ristin työssään.
-
Vapahtaja kantoi minunkin syntini ristille ja sovitti.
-Valtava kiitos siitä.
-
Kyllä, kyllä. Aamen :eusa_pray:
-
"Olen surullinen siitä ultraliberaalista fiilistelystä, missä neokörtit seilaavat." Poimin tämän lauseen Kotimaa24 sivulta. Kertokaa minullekin, missä pääsisi seilaamaan.
-
Pysytään me, kuule, aitovierellä vaan.
-
Pysytään me, kuule, aitovierellä vaan.
Pysytään vain. Ihmettelin vain tuota sanavuolauden sekavaa vyyhteä. :icon_eek: Eihän tuollainen enää mitään merkitsekään.
-
Nyt on kyllä kovat ajat seuraliikkeellämme, mutta on ollut ennenkin. Vai onko kysymys siitä, että informaatiopilvi, siis netti, on aina auki ja välittää tietoa paljon enemmän kuin kirje- ja sanomalehtiaikana kyettiin välittämään. En ole lukenut, että joku julkikörtti olisi mokaillut. Tämähän on yleinen syy, että joutuu valokeilaan. Siis saadut iskut ovat tehokkaita, mutta vain lyhyen aikaa, koska ei ollut tulta, eikä savua. Asiallinen vastainformaatio riittää.
-
Asiaa puhut
-
Nettikeskustelulle näyttää olevan ominaista pinnallisuus ja kärjistyminen. Kommentteja ei ehdi lukea huolellisesti ja kirjoittelukin on usein letkauttelua. Tunnustan nämä itsessänikin. Eva Salomäen lehteen painettuun mielipiteeseen on vastattu huolellisesti ja harkitusti, mutta siitä kehkeytynyt nettikirjoittelu tuottaa jopa lainaukseni kaltaista. Miten seuloa jyvät akanoista? Miten välttyä itsekin viskomasta ruumenia?
-
Nettikeskustelulle näyttää olevan ominaista pinnallisuus ja kärjistyminen. Kommentteja ei ehdi lukea huolellisesti ja kirjoittelukin on usein letkauttelua. Tunnustan nämä itsessänikin. Eva Salomäen lehteen painettuun mielipiteeseen on vastattu huolellisesti ja harkitusti, mutta siitä kehkeytynyt nettikirjoittelu tuottaa jopa lainaukseni kaltaista. Miten seuloa jyvät akanoista? Miten välttyä itsekin viskomasta ruumenia?
Olen kokeillut tätä keinoa: Panen sormet ristiin, enkä paina kyynärpäällä Enteriä. Sitten jonkin ajan kuluttua poistan jo aikomani ilkeydet.
-
Näinkin voi sanoa. Minna T eilisen Leipäsunnuntain aiheesta LILY:ssä
http://www.lily.fi/blogit/oisko-tulta
( Selaamalla alaspäin on muutakin ajankohtaista luettavaa )
-
Jotkut kokevat tulevansa uskoon. Toiset kokevat uskon tulevan heille. Jumala tietää.
-
Minä sanoisin nyt näin: Olen vähitellen alkanut ymmärtää, mitä minussa aina ollut usko merkitsee.
-
Minä sanoisin nyt näin: Olen vähitellen alkanut ymmärtää, mitä minussa aina ollut usko merkitsee.
Ajatuksesi synnytti ajatuksen; Olen vieraana täällä, ja matkalla jonnekin, perillepääsyä odotellen.
-
"Olen surullinen siitä ultraliberaalista fiilistelystä, missä neokörtit seilaavat." Poimin tämän lauseen Kotimaa24 sivulta. Kertokaa minullekin, missä pääsisi seilaamaan.
Mitä tarkoittaa neokörtti?
-
Ehkä tähän saa lyhyesti kertoa, mitä minulle opetettiin rippikoulussa, kyseessä oli Kotkan ja Langinkosken 4. leiri elokuussa 1973. Pääteemana oli uskoontulo.
Seppo, en tiedä saako julkaista. joten kysyn ensin luvan ja lähetän tyhjän.
Tarina on aika kauhea, mutta voidaan tulkita toisen herätysliikkeen pistelyksi.
Aivan subjektiivisesti: Vanhempani jotka lähettivät minut riparille, toimivat sinisilmäisesti ja kauhistuivat lopputulosta. Äitini oli kuvitellut että vain siinä raamattupiirissä jossa hän kulki vallitsi erikoinen tunnelma. Jumalanpalvelukset kuunneltiin radiosta. Siten päivitys toimi vasta esikoisen kautta.
-
Ehkä tähän saa lyhyesti kertoa, mitä minulle opetettiin rippikoulussa, kyseessä oli Kotkan ja Langinkosken 4. leiri elokuussa 1973. Pääteemana oli uskoontulo.
Seppo, en tiedä saako julkaista. joten kysyn ensin luvan ja lähetän tyhjän.
Tarina on aika kauhea, mutta voidaan tulkita toisen herätysliikkeen pistelyksi.
Aivan subjektiivisesti: Vanhempani jotka lähettivät minut riparille, toimivat sinisilmäisesti ja kauhistuivat lopputulosta. Äitini oli kuvitellut että vain siinä raamattupiirissä jossa hän kulki vallitsi erikoinen tunnelma. Jumalanpalvelukset kuunneltiin radiosta. Siten päivitys toimi vasta esikoisen kautta.
Kyllä sen saa julkaista. Vältä liikkeen korostamista, mutta valehdella ei tarvitse.
-
Mitä tarkoittaa neokörtti?
Luulen sen tarkoittavan kirjaviin vaatteisiin pukeutunutta eteläsuomalaisessa kaupungissa asuvaa herännyttä, jolla ei ole jakausta keskellä päätä. Jos hän loistaa pimeässä, hän lienee neonkörtti. :003:
-
Mitä tarkoittaa neokörtti?
Minä olen varmaan sellainen. Otan syytökset vastaan. Yritän olla turmeltamatta kuitenkin pyhät.
-
Neokörtti on ok!
-
Kilvoitusta. Herätysliikkeissä on herätty, sitä tartte enää jauhaa.
Pah! Herätty tai herätetty. Missä ja milloin mihinkin.
-
Kysynkin: Ovatko uskoon tulleet surunpilaajia? Tarkoitan tällä sitä, että kääntymyksen voimakkaasti kokenut voi ehkä häiritä herännäisyyteen kuuluvaa ikävöimistä ja armon etsimistä. Onko näin?
Toki tuossa on ajatusta. Jos toisen maailma on mullistunut näköalattomasta synkkyydestä pelkkään iloon, niin johan se maan matosta ihmetyttää. Kun itse vain pieniä armonvilauksia lattianraosta löytää.
Edelliseen liittyen olen mielestäni kuullut seurapuheissa paljonkin sanaa synnistä ja parannuksesta. Kehotus kilvoitukseen kuuluu myös Siionin virsissä. Kysynkin: Onko uskoon tulleiden näkökulma syntiin ja parannukseen eri kuin heränneiden? Tarkoitan tällä mahdollisesti sanojen takaa kuuluvaa moralismia. Puhuvatko kääntymyksen kokeneet vain kääntymättömien synneistä, vain toisten synneistä? Heränneethän veisaavat perinteisesti vielä tekemättömästä parannuksestaan ja vasta alussa olevasta matkastaan Taivaaseen.
Ehkä körttiläisten tehtävänä on tarjota kotipaikka niille, jotka osoittautuvat viidennessä liikkeessä tai vapaissa suunnissa ilonpilaajiksi.
Moralismia, niin. Entäs jos kääntymyksen kokeneet ovat niin mullistuneita syntisyytensä tajuamisesta ja anteeksiannosta, että siitä pakahduttavasta ilosta haluavat julistaa kokemaansa muillekin. Onko se mahdollista?
Hieman kyynisesti, voisiko joku ajatella niin, että jos "on tekemättä vielä mun parannukseni", niin miksi et sitten tee!
-
Moralismia, niin. Entäs jos kääntymyksen kokeneet ovat niin mullistuneita syntisyytensä tajuamisesta ja anteeksiannosta, että siitä pakahduttavasta ilosta haluavat julistaa kokemaansa muillekin. Onko se mahdollista?
Pakahduttavan ilon ilmaus ei kai ole puhetta synnistä vaan armosta. Ei kai sellaiseen voi kukaan pahentua. Voiko?
-
Pakahduttavan ilon ilmaus ei kai ole puhetta synnistä vaan armosta. Ei kai sellaiseen voi kukaan pahentua. Voiko?
Ei voi.
Minussa herää epäluulo, silloin kun joku vaatii minun tekevän jotakin pelastumiseksi, olipa se pelkästään uskomista. Käsittääkseni uskokin tulee Jumalalta. Uskon pelissä Jumala voittaa yksi-nolla. Jumala on yksi, ihminen on nolla. En tule Jeesuksen luokse uskoni kanssa, vaan Jeesus tulee minun syntisen luokseni sinapin siemen kädessään. Mutta mitäs minä tiedän koko asiasta?
-
Käyttäisin Tuomaksen ( Thomas) kanssa aivan samoja sanoja.
Ihmettelen tässä... Miksi ?
-
Käyttäisin Tuomaksen ( Thomas) kanssa aivan samoja sanoja.
Ihmettelen tässä... Miksi ?
potentiaalisia körttipuhujia!
-
Vastuutan rakkaudenapostili Johanneksen ( juhani ) katsomaan kaikkia ystäviä Foorumitapaamisessa Juhlilla hymyillen silmiin. Minä kyllä halaan.
-
Kyllä nuo körttiläisetkin saarnaavat uskoon tuloa ja parannusta noissa maissa, joissa ei ole kastettu, eikä rippikoulua käyty. :039:
Minä tykkään veisata mieluummin kertosäkeettömiä körttivirsiä ennemmin kuin seistä ja toistella ylistys sanoja.
Ikinä en ole siinä tilanteessa ollut, että vain samanmielisten ja samasta kirjasta laulavien joukoissa olisin voinut kotiutua. Monenlaista painotusta saarnoissa on tullut kuultua... Jopa useimmiten armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta... :icon_lol: :icon_lol:
Mäkin oon näitä uskoontuleita körtttejä, mutta ei enään mitään halua liittyä mihinkään 5 läisyyteen, paitsi viisveisaajiin.
Viisveisaajien uskon tunnustus on Fransiskus jostain kotoisin.
Suruttomuus on ookoo, mut saa nauraa ja pitää saada iloiseksi ja toivekkaisi surulliset ja toivottomat.
Onneksi viisveisaajien porukkaan ei tule koskaan tulemaan kuin yksi henkilö, muille ei sitä suoda.
Pahus kun aina menee lekkerin puolelle, siis asiaan.
Ai suruttomuus ja uskoontulo?
Että uskoon tulleilla ei olisi tilaa herännäisyydessä.
Minusta on liikaakin tilaa, oishan he mut jo potkinut pois.
Uskoontulleiden jotka on sen jälkeen ymmärtäneet, et ei me ollakaan sen pyhimyksiämme kuin muutkaan, vaan koettu uskonnollinen murros tai kokemusperäisesti tulleet uskonnollisiin porukoihin, niin meidän juuri pitäisi olla kyselevällä mielellä näille, kun ajat ja iät ovat olleet pyhien opetusten ääärillä. :)
-
Uskoon tulemisesta pitäisi mielestäni seurata uskossa kasvamista ja uskon sekä vahvistumista että avartumista. Analogiana voisi pitää rakastumisen hurmion muuttumista arjen rakkaudeksi. Olen havainnut myös sellaista kristillisyyttä, missä haetaan yhä uudestaan uskoon tulon kokemusta. Ainakin tulkitsin missiosta toiseen matkustelemisen sellaiseksi juuttumiseksi, ihanaan alkuun palaamiseksi.
-
Arjen rakkaudeksi.
Hyvin sanottu.
Arjessa elämme todeksi sikäli mikäli elämme uskoa ja lähimmäisenrakkautta.
Arjessa myös uskoamme useimmiten koetellaan tavalla ja toisella.
-
Arki ja arjen kohtaamiset voivat myös hioa särmiämme.
-
Malla, tuli mieleen, kun itte olen niin turhan impulsiivinen, että tännekkin ja muutenkin teen ensin tai kirjoitan ja mietin huomenna, että hiomme kyllä särmiämme, mutta toisaalta loukkaamme toisiamme joskin kovastikkin toisinaan.
Mua, niinku risoo, kun taas oli tälläinen päivä että olin vihainen, ku ampiainen.
Ei paloakaan syytä, tiedän, että jos oon vihainen ja kärsimätön, niin se on merkki, et jotain hyvää on tulossa.
Joskus nuoruudessani järjestelin hengellisiä kokouksia. Heh,, on ihan tosi vaikka oonki ihan viisveisaaja. Muistan vaan, että kun Ylivainiolle tai jollekkin isolle hengelliselle profeetalle tehtiib kokouksia oltiin kireitä koko ajan ja vihaisia ja tuli tölväistyä lähimmäisilleen.
No se siksi, mut jotenkin oon oppinut, et kun on vihainen ja kireä, niin tulisi ottaa extraa rauhallisemmin ja laskea kymmenyksiin useammin.
Kaikki se menee ohi, ihmettelen mistä se tulee, kun oon ihan kiltti ihminen noin yleensä :)
Paits ehkä lähimmäisistäni.
Siis niinku asiaan, hiomisesta, mua ihan helputisti itkettää, kun tää edellä kerrottu vihaisuus joskus purkautuu lähimmäisiin, jotka ei oo sitä ansainneet.
Kerran yksi tyttö kassalla myi jotakin ja jotenkin sanoin kovasti, et mitä hoota, tai jotain kovasti sille ja tyttö alkoi itkeä. Silloin ajattelin, et Markku mitä sä teet. ittekkään et oo täydellinen ja teet virheitä kokoajan.
Vieläkin kaduttaa ja niin haluaisin mennä pyytämään tytöltä anteeksi purkaustanni.
Oivavoivavoioi
-
Ihmisinä teemme kaikkea tuota mistä kuvailit.
Joskus palaa pinna ja joskus jotain muuta.
Jokapäiväisessä anteeksiannossa saa elää, päivittäin ja hetkittäin.
Olemme vielä matkalla, emme ole täydellisiä.
Ja inhimillisyys ihmisessä on joskus haurautta, joskus särmikkyyttä joskus jotain muuta.
Ja ei muuta kuin eteenpäin lumessa niin sanotusti.
ja joskus omaan elämään satelee rakeita, joskus myrsky riipii oksia ja larvaa, joskus tuuli tuivertaa mutta toisinaan on hetkiä kun aurinko paistaa säteillään suoraan kasvoillemme ja sydämiimme.
Armo on ydinasia elämässä.
Ilman sitä olisimme hukassa ellei ihan hukan suussa, suden armoilla mutta niin ei Jeesus tee, ei jätä meitä.
Hiukan tuli metaforoitua taas.
Mutta onneksi on Vapahtaja ja anteeksi saa antaa ja pyytää alati, sivuilleen ja eteensä päin ja taaksepäin elämässä.
Ja jos ei kerkii ja osaa pyytää saa olla rähmällään rakastavan Vapahtajan edessä.
Hänellä on runsaammin ihmisrakkautta kuin ikinä osaa aavistaakaan.
-
Sillä menihän hän ristille rakkaudesta ihmisiä kohtaan.
Siinä suurin rakkaus, antaa henkensä muiden edestä.
-
Kiitos malla :) <3
Oikeesti se hyvä puoli asiassa on, en tiedä kuinka iso, mutta silleen he ovat onnellisia joita vastaan olen rikkonut, että heitä siunaan rukouksissani ja toivon heille parasta oikein erityisesti.
Ihminen hioaa toistaan se on varmaa.
Kiitos lämpimistä sanoista.
-
Kyllä sen saa julkaista. Vältä liikkeen korostamista, mutta valehdella ei tarvitse.
Saattoi olla nuoruudenhuumaa.
Oleellisinta pelastuksessa oli uskoontulo joka tapahtuisiten että Jeesus kutsui. Näitä kutsuja tuli kerran elämässä, joskus kaksi. Sen jälkeen tuli todistaa, siis kertoa lyhyt elämäkerrallinen. pätkä tai piti olla "viidentenä evankeliumina. " Ihmiset eivät lue Raamattua, he lukevat teitä". Tuollaista Jeesus ei opeta, Paavalin kokemukset omasta itsestään julisntajana viittaavat jos johonkin heikkouden ja kurjuuden tilaan hänen kirjeissään. Tämä uskoontulo otti kasteen paikan, todistaminen konfirmaation. Kutsu muistutti monella tuollaista Rudolf Otton kuvaamaa kokemusta, jollaisia esiintyy kaikissa kirjauskonnoissa. Voimakas tunne- elämys. Ihminen yhdistää sellaisen spontaanisti Jumalaan.
Oma riparini meni jotta luin kyllä Raamattua. Sairastuin ja helteessä Raamatun sivut liimaantuivat yhteen, ja Joh 3:16 asemesta luin jäähyväispuhetta Joh 14. Moni täällä tietää, miksi tuo viidentenä evankeliumina toimiminen oli taakka. Kun tahdoin nuorena päästä Jumalan yhteyteen, tiesin vain, että " uskoon ei voi tulla" . Se oli erityisen erikoinen numinoosikokemus, sillä käsitin vastoin kaikkea opetusta, että tämä on kahden kauppa, Jumala tuntui toteavan ei näin. Se ristin näkeminen sai jonkin minussa rukoilemaan, eikö näinkään? Minä en se ollut, en varmasti. Jos olisinkin pitänyt kiinni tästä, Raamatun sana herättää elämän, Jumala herättää kaipauksen, Hän pitää meistä kiinni terrierin kiivaudella, puhutaan mustasukkaisuudesta jolla haluaa meissä asuvaa henkeä... Olisi seuraavina vuosina ollut elämä helpompaa. Vanhemmilleni ainakin. Tuli hankaluuksia kun piti totella enemmän seurakunnan työntekijöitä kuin vanhempia, ja aina ei vain päässyt jollekin isosten kotikierrokselle. Maailmaan nousisikin meitä vastaan ja me saisimme miljoonasti enemmän uusia vanhempia. Meidän piti johkin tärkeään, suunnilleen hautajaisiin missä minua tarvittiin ja minä menin sinne. Pappi oli vähän vihanen.
Vaikeinta oli maailmanloppupuheet, sillä panikoin joka hetkellä kun " uskovainen" luokkatoveri ei ollut silmieni alla. Nyt on uskovat temmattu pilviin. En tainnut lopulta ollenkaan ymmärtää, mitä merkitsee uskoon tuleminen, siksi uskossa pysyminen oli sitäkin mahdottomampaa.
-
Leena puhuu tuttua asiaa. Minulle kaikki tapahtui myöhemmin. "Neljäkymmentä vuotta erämaassa ", niinkuin sekin raamatun esikuvalla käännettiin opetukseksi. Fraaseja fraasien perään. Niillä sitä sitten yritettiin elää. Ja toimia uskon todistajana, uskon joka oli vain pieni raakile.
Onneksi sain elää vapaan nuoruuden ja aikuisuuden. Nyt ymmärrän että olin siitä huolimatta jo silloin Jumalan suunnitelmassa. Hän antoi liekaa, että kokisin kaiken sen mitä pitikin. Että ymmärtäisin.
Leenan kohdalla , kuten monien muidenkin, on tapahtunut laiton sitominen ihmisten taholta. SE mitä olisi pitänyt hiljaa mielessään mietiskellä ja muuttaa elämänksi, opetettiinkin ulostyönnettäväksi todisteluksi.
Todisteluksi uskosta joka ei vielä ollut siihen valmistettu.
-
"Laiton sitominen" lienee joskus verraten lempeä ilmaisu, mutta lukea pitää, että pysyn "kärryillä".
-
Evankeliointi on minulle körttipötkylle vieras sana. Olen kyllä miettinyt sitä sanaa. Mielestäni saarna on siedettävämpi.
-
Erään tutun miehen ammattinimike oli Evankelista. Aika raamatullista. Vapaissa suunnissa käytetään kai vieläkin tätä arvoa.
Olen miettinyt minkälaista mahtoikaan olla körttipötkylöiden kotikasvatus. Joko pienestä pitäen vietiin seuroihin ja veisuutettiin ?
Lahden Juhlilla olin huomaavinani että körttinuoret eivät mitenkään poikenneet ns. tavis-nuorista. Iloisia ja vilkkaita olivat kun heitä ruokailuteltassa seurasin. Samoin Oulussa. Nuorilla oli telttansa meidän majapaikan vieressä. Meno oli nuorekasta, mutta ei liian riehakasta.
Surakuntanuoret täällä kirkon yhteydessä, mitä nyt heitä tunsin ja näin, olivat jotenkin vakavampaa plaatua. Juhlilla ollaan tietysti juhlamielin tuttujen kesken. Eikö me vanhemmatkin hiukan koeta samaa iloa Juhlilla ?
-
Körttipastillit ostan nuorilta myyjiltä juhlilla, vähä niinkuin pankkoon. Joulukuussa ostin Mieslahden kropistolla viimeisen pussin.
-
Körttipastillit ostan nuorilta myyjiltä juhlilla, vähä niinkuin pankkoon. Joulukuussa ostin Mieslahden kropistolla viimeisen pussin.
Kahta sanaa piti miettiä. 'Pankkoon' jäi avautumatta. 'Kropisto' sai hymähtämään.
-
Minä jos käytän "pankkoon" sanaa niin laitan varastoon...ostan varastoon.
Mutta sana "Kropisto" on ihan uusi sana-tuttavuus minullekin.
-
Minä jos käytän "pankkoon" sanaa niin laitan varastoon...ostan varastoon.
Mutta sana "Kropisto" on ihan uusi sana-tuttavuus minullekin.
Kropisto=kristillinen opisto
-
Ok, kiitos. :eusa_angel:
Onhan tuo ihan looginen kun alkaa ajatella tuo Kropisto sanakin.
-Joka päivä voi oppia jotain uutta.
-
Äläkääs nyt, soli kirjoitusvirhe. Mieslahdessa on kristillinen kansanopisto, körttihenkinen. Että silleen. Kiitos Malla ja Seppo. Mitähän Pena hymähti? :017:
-
Mitähän Pena hymähti? :017:
Aion ottaa 'kropiston' aktiivikäyttööni, sen verran hurmaava sanatasku se on.
-
Aion ottaa 'kropiston' aktiivikäyttööni, sen verran hurmaava sanatasku se on.
:icon_biggrin:
-
Olen niin otettu! Ajatukseni entää nopsemmin kuin voin kirjoittaa, joten yritän lyhentää kirjoittamista.
-
Kiitos, Riitta, olin tiivistänyt tekstiä niin että hyvä jos jokukaan ymmärsi, mistä kerroin. Tuo on hyvä ilmaus tapahtuneesta. Erityisen hankalaa tietysti meidän perheillemme oli se, että seurakunnan työntekijöitä tuli totella enemmän kuin vanhempia, ja ajankäytöllisesti se tuotti ongelmia. Joskus oli jo etukäteen sovittu, että silloin ja silloin olisin kotona aivan järkevästä syystä, se tulkittiin siten, että nyt on "maailma" noussut vastustamaan henkeä. Johan nyt.
Täällä Malmilla piti kerran pappi saarnan uskoontulosta.
Sanoi aihetta alun perin itselleen vieraaksi kyllä. Mutta oli ollut tärkeäksi avata tätä tai sinnepäin.
Vetkuttelin kunnes kaikki olivat lähteneet ja pyysin minuuttia. Se löytyi. Kysyin, mitä uskoontulon jälkeen, elämähän ei pääty siihen. Hän hämmentyi kovin, punehtui, sai kyyneleet silmiinsä ja änkyttäen sanoi: E- ei mitään! Mutta elämä ei siihen pääty, toistin. Käsittääkseni hän ei ollut ajatellut.
En käyttäytynyt töykeästi, minä todella tahdoin tarkentaa edes tämän seikan.
Samoin itselleni jäi epäselväksi, mitä on "uskoontulo" vaikka itsekin todistin monet kerrat siitä erikoisesta tapauksesta riparilla. Sittenkään en osaa nimetä sitä muuksi kuin voimakkaksi tunne-elämykseksi. Ehkä siksi itselleni jäi niin ankara kauhu siitä, olenko nyt varmasti "pysynyt uskossa" että koko se status elikkä uskossaoleminen jäi joksikin jota en tunne, kuten olenko kuumeessa, esimerkiksi.
Uskoontulosta: Samaa kuin uudestisyntyminen meille sanottiin, mutta sehän ei ole oikein informatiivista. Jos minun pitäisi jankuttaa joka aamu että olenko syntynyt ihan varmasti, niin pitäisinpä itseäni hiukan hupsuna. Mutta itse en valinnut millään "vapaantahdonratkaisulla" syntymääni.
-
Körttipastillit ostan nuorilta myyjiltä juhlilla, vähä niinkuin pankkoon. Joulukuussa ostin Mieslahden kropistolla viimeisen pussin.
Kropisto :icon_lol:
Pankkoon ostaminen on myös ihan uusi ilmaus, mutta se ehkä selventää lapsuuden kotiseurakuntani silloisen nimikkolähetin Kaarina Pankkosen nimen mahdollista etymologiaa.
Toisaalta lapsuudessani mummolan kissa makoili uuninpankolla.
-
Jos laittaa uuninpankolle "pankkoon" (varastoon) jotain. :icon_biggrin:
-
Malla on asunut Etelä-Pohjanmaalla ja tietää "finessit".
-
Pakahduttavan ilon ilmaus ei kai ole puhetta synnistä vaan armosta. Ei kai sellaiseen voi kukaan pahentua. Voiko?
Voi. Jos vain hokee sitä armoaan, eikä osaa selittää, mitä se on. Ja muut hihkuu aamenta ympärillä.
Ja onhan se niinkin, että "iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa". Eli vaikka itsestä tuntuisi miltä, voisiko sitä kuulijankin tilannetta vähän ottaa huomioon?
-
^Niin joo ja onhan se halpa armokin. Ainakin puheenpartena. Kai siinä on pahastumista takana.
-
Malla on asunut Etelä-Pohjanmaalla ja tietää "finessit".
Vivahteita monenmoisia. :icon_biggrin:
Varmaan osa niistäkin pankossa ja pulpahtelee tilanteiden mukaan vaikka oli jo luullut ne unohtaneensa.
-
Taivaanpankkoja näkyy olevan siellä täällä pitkin Suomea. Joensuun lähellä oli sen niminen jäkäläkangas. Mitähän niihin varastoidaan?
-
Körttiläisyys on siirtynyt pari piirua neljänkymmenen vuoden aikana nimenomaan paavolaisuuteen ja niskaslaisuuteen. Siinä ei ole armon tikapuita. Siinä on syntinen ja köyhä kansa polvillaan Jumalansa edessä.
-
Taivaanpankon laduilla olen minäkin lapsena hiihtänyt, sopivasti sopivan kokoisia mäkiä. Mummolassa sitten kuivatettiin uuninpankolla lumesta kastuneet lapaset.
Ihan sydämeen sattuu tuo Leenan nuoruudentarina. :'( Suuri lojaliteettiongelma herkässä iässä olevalle. Painostusta ja ymmärtämättömyyttä en ole koskaan voinut hyväksyä.
-
Körttiläisyys on siirtynyt pari piirua neljänkymmenen vuoden aikana nimenomaan paavolaisuuteen ja niskaslaisuuteen. Siinä ei ole armon tikapuita. Siinä on syntinen ja köyhä kansa polvillaan Jumalansa edessä.
Se olisi minun kokemukseni. Nuorena kirjoitin: If I ever learned to pray, It was only just today. Olen nyt vanhana sama syntinen polvillani Jumalan edessä.
-
Öppiäiselle. Minulle halpa armo on sama kuin ilmainen armo. Avara armo kattaa koko ihmiskunnan olemisen. Arjen armoja on monenkirjavia. Ne vain vilahtelevat niin nopeasti ettei hitaampi huomaakaan. Suuret armonkokemukset saattavat liittyä ns. ylihengellisyyteen, josta pitäisi pyrkiä pois.
-
mielestäni ylihengellisyys on Saatanasta...
-
mielestäni ylihengellisyys on Saatanasta...
Kovia sanoja. Mutta niin pitää ollakin.
-
Siksipä sen imelyys onkin inhottava tunne. Saatana on kova sana. Se kuitenkin tottelee Sanaa, sillä se on vain kahlekoira. Sen metkut on kyllä monenlaiset.
Ne olisi hyvä erottaa.
-
Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena.
Itse keskustelun aiheeseen: koen uskoontulon jonkin muun porukan käyttämäksi termiksi yhtä vahvasti kuin jonkun "Kristuksen maahan vuotaneen sovintoveren". Historiallisesti körttiläinen vastine sanalle olisi herääminen. Herääminenhän on sanana paljon vaativampi kuin uskoontulo: Leena puhui siitä, ettei ole oikein selvillä, mitä uskoontulon jälkeen. Heräämisessä sen sijaan on kyse myös (tai ehkä ensi sijassa) sen jälkeisestä uskonkilvoituksesta. Termihässäkän takia oli vaikea käsittää, mitä Kukkonen mahtoi tarkoittaa.
-
Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena.
Itse keskustelun aiheeseen: koen uskoontulon jonkin muun porukan käyttämäksi termiksi yhtä vahvasti kuin jonkun "Kristuksen maahan vuotaneen sovintoveren". Historiallisesti körttiläinen vastine sanalle olisi herääminen. Herääminenhän on sanana paljon vaativampi kuin uskoontulo: Leena puhui siitä, ettei ole oikein selvillä, mitä uskoontulon jälkeen. Heräämisessä sen sijaan on kyse myös (tai ehkä ensi sijassa) sen jälkeisestä uskonkilvoituksesta. Termihässäkän takia oli vaikea käsittää, mitä Kukkonen mahtoi tarkoittaa.
Nuori nainen puhuu asiaa. :023: :023: :023:
-
Niin puhuu :icon_cool:
. Minäkin luulin olevani uskossa, ja olinkin vasta unesta herännyt. Synnintunto on kyllä tuttuni koko hereilläoloni ajan. Parannuksesta en tiedä, ainakaan sen laadusta. Muut arvioikoot, Matti ensisijassa.
-
Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa. Kärjistettynä siinä parannuksenteko tuntuu typistyvän maailmanparantamiseen ja kilvoittelua pidetään omavanhurskautena
Mitä on maailmanparantaminen? Mitä muuta sitten voisi parantaa?
Mitä varten sitä pitäisi kilvoitella? Tai ketä?
En muista foorumilla kuulleeni ajatusta, että kilvoittelu on omavanhurskautta (en väitä ettei sitä olisi esiintynyt, sillä en lue kaikkea), mutta sen sijaan kyllä ajatusta, että ei ihminen yhtään sen paremmaksi muutu vaikka kuinka yrittäisi kilvoitella. Sittenhän voikin ajatella, ettei kannata edes yrittää.
(jaaha kumpikaanselain windows seiskalla ei anna kirjoittaa pidempään.)
-
Siis eihän millään parannuksenteolla voi Jumalaa mielistellä? Eikö se ole vain sen takia, että ihmisillä täällä maan päällä olisi keskenään helpompaa?
Mikä se niinkuin psykologisesti on, mikä saa jonkun kristityn yrittämään parannuksentekoa? Pitää totella, niinkö? Ja jos ei tottele (edes yritä) niin ei pääsekään taivaaseen?
-
Parannuksentekoon kuuluu myös "maailmanparantaminen" eli toisten ihmisten auttaminen, mutta jos ajatellaan sen olevan ensi sijassa sitä, ollaan puolue eikä herätysliike... Parannuksen tekeminen on oman elämän asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista siten, että Kristus on ykkösenä. (Ja maailmanparantaminen liittyy siihen siten, että johannyttoki toisten ihmisten hyvinvointi menee oman yltäkylläisyyden edelle. Muttei Kristuksen edelle.)
Jaa että miksi pitäisi tehdä parannusta? Ei se ole Jumalan mielistelemistä vaan itselle ja omalle uskolle ihan yhtä terveellistä kuin joku downshiftaaminen.
Eikä ihmisestä tee yhtään parempaa sekään, jos pitkän tauon jälkeen ottaa ja soittaa tai kirjoittaa ystävälle - mutta kyllä se parantaa välejä ja lisää onnellisuutta. Saman tekee yhteyden pitäminen Jumalan kanssa.
-
(Ja maailmanparantaminen liittyy siihen siten, että johannyttoki toisten ihmisten hyvinvointi menee oman yltäkylläisyyden edelle. Muttei Kristuksen edelle.)
Jaa että miksi pitäisi tehdä parannusta? Ei se ole Jumalan mielistelemistä vaan itselle ja omalle uskolle ihan yhtä terveellistä kuin joku downshiftaaminen.
Oma itse edellä mennään, siis?
Eikö Kristus ole jokaisessa lähimmäisessä? Kuten Matteuksen tuomion kuvauksen mukaan olisi.
]
-
Eikä ihmisestä tee yhtään parempaa sekään, jos pitkän tauon jälkeen ottaa ja soittaa tai kirjoittaa ystävälle - mutta kyllä se parantaa välejä ja lisää onnellisuutta. Saman tekee yhteyden pitäminen Jumalan kanssa.
Silloinhan ihminen on jo parempi, kun saa lopulta otettua yhteyttä. Ja maailma kokonaisuudessaan on parempi, kun välit ovat paremmat. Voisihan se otettu yhteys yhteydenottajaakin parantaa.
Onko tämäkin nyt sanastokysymys? Tarkoitatko paremmuudella jotain moraalista paremmuutta? Vai kuten sairaudesta paranemista?
Tuo yhteydenpito ystäviin on sikäli hyvä esimerkki, että siinä minulla on ongelmia. Jos vapautuisin yhteydenpitoon liittyvästä pelosta ym., se olisi paljon helpompaa ja kaikki paremmin, erittelemättä sitä olisiko parempi minä vai välit vai koko maailma. Kansa joka pimeydessä vaeltaa olisi nähnyt vähän valkeutta, ja taas olisi otettu pois palanen maailman syntiä, yksikössä.
-
Oma itse edellä mennään, siis?
Täh?
Eikö Kristus ole jokaisessa lähimmäisessä? Kuten Matteuksen tuomion kuvauksen mukaan olisi.
Nyt puhut sitä kaikkein tärkeintä asiaa!
Silloinhan Kristus on keskipisteessä ja tukevasti onkin, jos lähimmäistä autetaan koska nähdään lähimmäisessä Kristus (esimerkiksi viallisen, elämänsä ryssineen ihmisen sijaan).
Ajatukseni oli, että Kristus-keskeisyyteen kuuluu muutakin kuin lähimmäisen auttaminen. On siis aika rajoittavaa nähdä parannuksen tekeminen pelkästään maailmanparantamisena.
Kyllä, tämä on sanastokysymys. En tykkää siitä, että parannuksen tekeminen käsitetään moraalisen paremmuuden tavoitteluksi ja siihen tarkoitinkin viitata, kun "neokörttiläisyyttä" dissasin. Se on nimenomaan sairaudesta paranemista ja kaikkihan tietävät, että sairaudesta paraneminen tekee elämän helpommaksi. Aina siihen asti, että seuraava flunssa-aalto iskee... Vau, tämä metafora pitääkin muistaa. Kiitos.
-
Luin Sannelin neokörttiläiset kohdat uudelleen. Ei jäänyt mieleni päälle mitään, vaikka ensilukemalta "dissaus" tuntui kummalta. Jos joku tunnustautuu neokörtiksi, hän on hyvllä oksalla, mielestäni. Kodin hengellinen perintö on itänyt uusilla asuinsijoilla ja lienee niin, että tämmöinen henkilö nähdään juhlilla, vaikkapa nuoren jälkikasvunsa kanssa.
-
Luin Sannelin neokörttiläiset kohdat uudelleen. Ei jäänyt mieleni päälle mitään, vaikka ensilukemalta "dissaus" tuntui kummalta. Jos joku tunnustautuu neokörtiksi, hän on hyvllä oksalla, mielestäni. Kodin hengellinen perintö on itänyt uusilla asuinsijoilla ja lienee niin, että tämmöinen henkilö nähdään juhlilla, vaikkapa nuoren jälkikasvunsa kanssa.
"Ei jäänyt mieleni päälle mitään, vaikka ensilukemalta "dissaus" tuntui kummalta. " Samma på finska.
-
discussion=keskustelu. ? , luulisin.
-
"Ei jäänyt mieleni päälle mitään, vaikka ensilukemalta "dissaus" tuntui kummalta. " Samma på finska.
Tarkoitin, että eikö Sannelin määritelmä neokörttiläisestä miellytä vai eikö kaveri tajua/halua tajuta, mitä Sanneli tarkoitti.
-
discussion=keskustelu. ? , luulisin.
Nyt meni väärin. Oli muuten uuden slangisanakeräyksen esittelyssä esillä eilen.
dissata
(slangia) pilkata, halveksia, pitää vähässä arvossa, olla osoittamatta kunnioitusta
(slangia) olla pitämättä jostakin
Englannin kielen sanasta disrespect sekä myöhemmin sanasta dislike
-
Riitta-Mummi, meidän iällä asioiden ei tarvitse olla sanasta sanaan kohdallaan, kunhan on sinne päin. Näinhän Sinäkin ajattelet. Siis jos neokörtti kyyköttää Ristin suuntaan, niin on hyvin. Minulla ainakaan ei ole usko vahvemmassa oksassa. Tämän vuoksi puhun aina Jumalan kämmenestä, jolloin se on koverana. Kasteen liitosta asti kämmenellä pysyt. Jos kämmen olisi kuperana, siinä asennossa meitä siunataan, osani olisi huono, en kykenisi suorittamaan sitä, että joka päivä voisin ylöspäin kivuta ja pysyä ulospäin kaltevalla osalla. Suorittajat ja kyynäspäätaktikot voisivat pärjätä, mutta ei Jumala tällaista keneltäkään edellytä.
-
Riitta-Mummi, meidän iällä asioiden ei tarvitse olla sanasta sanaan kohdallaan, kunhan on sinne päin. Näinhän Sinäkin ajattelet. Siis jos neokörtti kyyköttää Ristin suuntaan, niin on hyvin. Minulla ainakaan ei ole usko vahvemmassa oksassa. Tämän vuoksi puhun aina Jumalan kämmenestä, jolloin se on koverana. Kasteen liitosta asti kämmenellä pysyt. Jos kämmen olisi kuperana, siinä asennossa meitä siunataan, osani olisi huono, en kykenisi suorittamaan sitä, että joka päivä voisin ylöspäin kivuta ja pysyä ulospäin kaltevalla osalla. Suorittajat ja kyynäspäätaktikot voisivat pärjätä, mutta ei Jumala tällaista keneltäkään edellytä.
Pitääkö tämä tulkita niin, että mielestäsi Sanneli vikoilee?
-
Nyt täytyy puolestaan minun kysyä: mitä on vikoilu? (Dissauksen kyllä tiesin.)
-
Ei tietenkään Sanneli vikoile, hän jälkimmäisessä kohdassa selkeästi mielipiteensä "laventamalla" kertoi. Minusta Sanneli kirjoittelee meikäläisittäin.
-
Nyt on sillä lailla, että pilkkuja en ala halkomaan. Jos jokainen kirjoitettu sana pitää olla joka suuntaan ristiriidaton, niin sellaiseen tekstiin en kykene. Ei tällä foorumilla pitkiä "todisteluja" lueta loppuun, en minä ainakaan.
-
Ei tietenkään Sanneli vikoile, hän jälkimmäisessä kohdassa selkeästi mielipiteensä "laventamalla" kertoi. Minusta Sanneli kirjoittelee meikäläisittäin.
Sanneli kirjoitti, että "Olen törmännyt "neokörttiläisyyteen" ja ollut siitä pahoillani jo pitemmän aikaa." ja sinä jatkoit siihen "Jos joku tunnustautuu neokörtiksi, hän on hyvllä oksalla, mielestäni. Kodin hengellinen perintö on itänyt uusilla asuinsijoilla ja lienee niin, että tämmöinen henkilö nähdään juhlilla, vaikkapa nuoren jälkikasvunsa kanssa. "
Minusta Sanneli ei kirjoita yhtään teikäläisittäin.
-
Nyt on sillä lailla, että pilkkuja en ala halkomaan. Jos jokainen kirjoitettu sana pitää olla joka suuntaan ristiriidaton, niin sellaiseen tekstiin en kykene. Ei tällä foorumilla pitkiä "todisteluja" lueta loppuun, en minä ainakaan.
Jos yrittää mielistellä ja kumarrella, niin siinä käy niin, että puhuu lopulta itsensä pussiin.
-
Sannelilta on kyllä kaksi kirjoitusta, minä ne tiedot yhdistelin mielessäni. Viittasit vain toiseen. Minähän olen tällainen ikääntyvä miehenköriläs, olettekohan Te nuori feministi, jota olen jossain kohdin loukannut. Tehdään rauha, että asia ei eskaloidu.
-
Sannelilta on kyllä kaksi kirjoitusta, minä ne tiedot yhdistelin mielessäni. Viittasit vain toiseen. Minähän olen tällainen ikääntyvä miehenköriläs, olettekohan Te nuori feministi, jota olen jossain kohdin loukannut. Tehdään rauha, että asia ei eskaloidu.
En ole nuori enkä varsinkaan feministi. Tehdään vain rauha, sopii minullekin.
-
hieno mennä levolle,kun maassa on rauha !
ps. kyllä pilkut ja muutkin välimerkit kannattaa lukea tarkkaan, ne nimittäin vastaavat viittä,kuutta sanaa !
taiteilijalla on toki oikeus käyttää kaikkia oikeinkirjoitus-sääntöjä haluamallaan tavalla!
-
hieno mennä levolle,kun maassa on rauha !
ps. kyllä pilkut ja muutkin välimerkit kannattaa lukea tarkkaan, ne nimittäin vastaavat viittä,kuutta sanaa !
taiteilijalla on toki oikeus käyttää kaikkia oikeinkirjoitus-sääntöjä haluamallaan tavalla!
Mehän olemme taitelijoita.
-
Kyllä pilkut ja muutkin välimerkit kannattaa lukea tarkkaan, ne nimittäin vastaavat viittä,kuutta sanaa !
Klassinen esimerkki on vangista, joka anoi armoa ja laittoi pilkun kohtalokkaasti väärään kohtaan.
Piti olla: "Armoa, ei Siperiaan!", mutta kirjoittikin: "Armoa ei, Siperiaan!"
Mitä uskoon tulemiseen tulee, keskustelua asiasta haittaa usein sanoille annettu eri merkitys. Parannus merkitsee joillekin edellytystä uskoon tulolle, joillekin se on jatkuvaa, kuolemaan asti kestävää kilvoitusta, joillekin vasta iäisyydessä toteutuvaa päämäärä.
-
Anna anteeksi jukkasakari huoleton yhdyssanojen käyttöni, pilkkuvirheet ja muut nokkeluuteni. Keskikouluni päättyi 53 vuotta sitten, enkä sen jälkeen ollut kirjoittanut muuta kuin postikortteja ja nosto-pano-tositteita ym. ammattipapereita pankissa, kunnes johdatuin tänne foorumille.
Kieli on minulle elämää varten. Taitoni eivät ole hyvää kirjakieltä. Toisekseen olen halunnut kokeilla itseäni ilmaisuissani.
Usko on kuitenkin se kaikkien yritelmieni sisäisin ajatus, ruokintajutuissakin. Hapankaalia se on eräille.
-
:039:
-
Usko on kuitenkin se kaikkien yritelmieni sisäisin ajatus, ruokintajutuissakin. Hapankaalia se on eräille.
Hapankaali on pelastanut monta keripukilta entisaikojen pitkillä merimatkoilla. Kapteeni James Cook tosin joutui uhkaamaan raipoilla, kun hänen miehistönsä ei pitänyt sen mausta. Näin on myös hengellisessä elämässämme. :icon_biggrin:
-
Hampaaton hengellisyys ei ole maistanut hapankaalia. :icon_biggrin:
-
Anteeksi laiskuuteni.
Tällänen rippi alkuun, siis en jaksanut lukea kaikkea, mutta tohon raippojen antamiseen, heitän kyselevällä mielellä ajatuksen jos toisenkin.
Niin ja Juhanin taiteilijoiden vapauteen, vaikka sellainen en olekkaan, niin vedoten.
Toi kilvoittelu lain kuuleminen ja mitä nyt olikaan.
Niin jossain välissä kuuntelin jossain paikassa miestä joka piti ihan suoraan sanottuna kivenkovia lakisaarnoja.
Useasti vielä suoraan henkilöön käyviä.
No itse taidan olla tällläisiä saarnan kestäviä kristittyjä joka ei heilahda millaisestakaan saarnasta, mutta joku mimmi sieltä taisi olla kiirarissa, ni kävin.
Sit niinku asiaan, että ihmettelin kun siellä käyvä porukka oli sellaisia, pikkasen reppanoita, herkkiä ja ongelmissaan olevia. Siis tälläsiä kun minäkin, mutta älköön kukaan loukkaantuko.
Minusta tälläiset voimakkaat persoonat ja tasapainoiset tarvitsisivat sitä lakisaarnaa ja vaatimuksia ja juuri toi porukka ei.
Ihmettelin sitä paradoksia ja syndroomaa, miksi noi juoksee kuuntelemaan tuollaista kivikovaa puhetta?
Tuli mieleen, että lyötyä lyödään, vaikka armoa tarvitsevalle tulisi julistella armoa, parantavaa armoa.
-
Jeesus puhui ankarasti fariseuksille, kirjanoppineille ja lainopettajille.
Syntisille hän oli armollinen ja aterioi heidän seurassaan josta fariseukset saivat lisää vettä vihansa purjeisiin.
Jeesus sanoi jopa kyykäärmeiden sikiöiksi, kalkituiksi valkoisiksi haudoiksi jotka kuolleita, mädänneitä luita täynnä...siis ulkokullatuille fariseuksille.
Ja fariseukset menivät jopa niin pitkälle että syyttivät Jeesusta että tekee voimallisia tekoja beelsebubin se on perkeleen voimalla.
Koko ajan kyttäsivät että saisivat Jeesusken kiinni sanoista tai teoista syyttääkseen häntä.
Mutta syntisiä varten Vapahtaja tuli, eivät "terveet" tarvitse parantajaa eivätkä "omavanhurskaat" Vapahtajaa.
-
Jeesus näkee sydämeen asti ja tuntee kaikki tekomme, ajatuksemme, motiivimme, asenteemme..jotka joskus ovat kuin vahvoja mielen linnakeita, kuin betonipunkkereita...josta käsin voimme "tulittaa" ja sitten taas unohtaa laupeuden.
Jaak. 2:13
Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
Juud. 1:2
Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.
Hepr. 4:16
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
-
Virsi 275 Mä elän laupeudesta
http://www.youtube.com/watch?v=lIGtRjyb4Ek
Jumalan laupeus meitä syntisiä kohtaan hohtaa kirkkaimmillaan ristiltä jossa Jeesus sovittaa meidät Pyhän Jumalan, Isänsä kanssa.
Sen suurempaa laupeutta ei voine olla kuin että antaa henkensä toisen edestä.
1. Joh. 4:10
Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
-
Malla on kyllä symppis.
Ihan oikein minusta kirjoitit, että betoni bunkkerista lauotaan joitain kovia sanoja, tai siis sinneppäin.
Oiskohan niin, että betonibunkkerista kovaa lausuttujen takana olisi itse rikkinäinen ihminen.
Jotenkin, että kun oikein tuomitsee jostain asiasta, vaikka seksistä, niin voinee olla itsellään ongelma sen asian kanssa?
Ihmisten kovuus on ihmeellistä.
Toisaalta sellaiset opettajat saa hyvääkin aikaan ja valmentajat, mutta esimerkiksi viisaat, kuten Einstein tai Pena, niin saa viisaudellaan ihan saman aikaan ja paljon mielyttävämmin kuin nämä paukuttelijat ja vaatijat.
Itse toivoisin, että esimerkiksi Venäjä Ukraina asiaa jotenkin voitaisiin jo muullakin kuin kovilla puheilla selvittää.
Ihan fiksuilla puheilla ja perusteluilla.
En silti ole vastaan tiukkoja puheita ja vaikka kovaa toimintaakin joskus.
Tällästä tää on, aina kun yrittää jotain fiksua kirjoittaa, niin huomaa, et ihan pussiinhan tässä joutuu :)
Pitäis opetella jakamaan Raamatun viisauksia, kuten Malla :)
-
Juu, hyvin täällä on viime aikoina kirjoiteltu...raamatusta tai omia ajatuksia...
Raamattu on selkeää...
Omat puheet johtaa usein pussiin...ja mulla sen lisäksi vielä mieleni pahoittamiseen...
Mutta...tiedän Lunastajani elävän....pyrin hiljaa kuuntelemaan.
-
Juu, hyvin täällä on viime aikoina kirjoiteltu...raamatusta tai omia ajatuksia...
Raamattu on selkeää...
Omat puheet johtaa usein pussiin...ja mulla sen lisäksi vielä mieleni pahoittamiseen...
Mutta...tiedän Lunastajani elävän....pyrin hiljaa kuuntelemaan.
Hyvä olisi olla itselleen armollinen.
Joku on kyllä sanonut, että se itselleen anteeksiantaminen on vaikeinta.
Ripissä voi saada synninpäästön, mutta silti todella antaa itselleen anteeksi, ei ole helppo juttu.
Mulla oli aikoinaan myyrä kaverina täällä jolle oli jotenkin helppo avautua ja jotenkin tuntui, että aika samanlainen ajatusmaailmakin.
Ystävät on jotkut aarteita. :)
Toivottavasti tää herättäjäporukka ei käänny moralisteiksi ja tiukkiksiksi, joiksi heistä nyt toivotaan kovasti tulevan.
Mua siunasi paljon, kun tulin tänne foorumille ja sanneli kirjoitti, että täällä ei mittailla kenenkään uskon määrää ja laatua.
Kun kyselin, et pitäiskö sanoa rauhaa, tai Jumalan terve vai mitä?
-
Ihminen lienee sellainen, että saa usein sen, minkä antaa pois. Kun on muille armollinen, saa armon itselleenkin. Jos yrittää kahmia itselleen armahdusta, tuntee jäävänsä ilman ja on armoton muillekin.
-
Kun antaa pois itsensä ja itsekkyytensä, saa itsensä takaisin sellaisena joksi Jumala on meidät tarkoittanut. Tämä on se armollinen vaihtokauppa.
Mutta kaupankäyntiä ei pidä ruveta hieromaan.
Annat vain. Kaikki pois, niinkuin eräs mainos sanoo. Ja tulet huomaamaan ihmeen tapahtuvan.
-
Oma itse edellä mennään, siis?
Täh?
Viittasin aiempiin sanomisiisi, eli tähän:
Jaa että miksi pitäisi tehdä parannusta? Ei se ole Jumalan mielistelemistä vaan itselle ja omalle uskolle ihan yhtä terveellistä kuin joku downshiftaaminen.
Sain sen vaikutelman, että olennaista olisi ihminen itse uskonelämineen, jossa uskonelämässä on kaksi osapuolta, se oma itse ja sitten Jumala, mutta mitään lähimmäistä ei näy mailla halmeilla.
En tykkää siitä, että parannuksen tekeminen käsitetään moraalisen paremmuuden tavoitteluksi ja siihen tarkoitinkin viitata, kun "neokörttiläisyyttä" dissasin. Se on nimenomaan sairaudesta paranemista ja kaikkihan tietävät, että sairaudesta paraneminen tekee elämän helpommaksi.
Minulle ainakin tästä taitaa selvitä, mitä "neokörttiläisyydessä" dissaat. En tunne asiaa tarpeeksi arvioidakseni, tavoittelevatko he moraalista paremmuutta vai sittenkin jotain muuta.
Olisin kyllä sitä mieltä, että tietysti pahantekoa pitää välttää, mutta eihän ne välttämisyritykset tai jopa niissä onnistuminen ihmisestä Jumalalle yhtään sen rakkaampaa tee. Sitä voi välttää tekemästä pahaa joko hampaat irvessä, niin että kovasti tekee mieli mutta omatunto sanoo että ei saa, tai sitten niin ettei tule tehtyä kun ei edes tee mieli. Sillähän sitä rukoillaankin että älä saata meitä kiusaukseen vaan pästä meidät pahasta.
Kaipa jokainen löytää elämästään kumpaakin sorttia - ja sitten vielä sitä ettei ole pystynyt vastustamaan kiusausta. Tai että on tullut tehtyä pahaa ilman että on edes tajunnut tekevänsä.
Mutta se jälkimmäinen sortti pahanteon välttämistä eli se ettei (ainakaan kovin paljon) edes tee mieli toimia väärin, se kai olisi se ihannetilanne ja oikeaa vapautta. Ei vapautta tehdä mitä vain vaan vapautta kiusauksista, ja sitä kautta vapautta tehdä mitä haluaa - kun ei edes haluaisi tehdä mitään väärää. Ihannetilanne ei minkään tuomion jälkeen maksettavan palkkion takia vaan siksi, että silloin ei kärsisi lähimmäinen eikä itsekään. Ehkä siihen pääsisi, jos näkisi elämässä minkä tahansa lahjana ja armona ja luottaisi täysin, niin ettei tarvitsisi haalia itselleen mitään eikä varautuko tulevaan, ihan kuin ne Vuorisaarnan "älkää murehtiko' -käskyt. Eikä tarvitsisi pelätä lähimmäisiään että se tulee ja vie minulta jotakin.
-
Wikipediassakin näköjään on artikkeli parannuksesta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Parannus); lieneekö verikylpyineen jonkun lestadiolaisen kirjoittama? Sen mukaan parannus olisi siis uskon aikaansaama ilmiö, jossa yksilö tekee lähimmäisilleen rakkauden tekoja. Koska yksilö on altis pahaan läpi elämänsä, parannus jää epätäydelliseksi, mutta ei tämä haittaa sillä Jeesuksen sovitustyön takia yksilö kumminkin on Jumalan edessä täydellinen.
Kyllä se parannuksen epätäydellisyys minusta vain haittaisi! Sillä pitikö päämäärän olla täydellisyys Jumalan edessä, vai se ettei tekisi lähimmäisilleen pahaa? Miten niitä pahojen tekojeni kohteeksi joutuneita lähimmäisiäni se lohduttaisi, että Minä olen Jumalan edessä täydellinen?
Valitettavasti ei ole kreikankielistä parannus-artikkelia. Näkisi, mitä se on alkukielellä. Jostakin oppineesta teoksesta olen lukenut sanan metanoiate (sori huono translitterointi), eli mielenmuutos (meta on se muuttuminen ja noos mieli). Onkohan parannus edes järin osuva käännös? Englanninkielinen vastine repentance olisi pikemmin katumusta.
Ja kun muihin uskonsuuntiin mennään, niin jo tovin ihmettelemäni vikoilu selvisi suomi24:n helluntailaisuus-palstalta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/1383874). Kiitos siitä heille! Kaikenmoista ihme uskonnollista slangia sitä onkin, eli sanoja jotka kuulostavat normaalilta kieleltä mutta joilla ei (enää) ole merkitystä kuin jossain uskonnollisessa yhteydessä! Siitä parannuksestakin arkikielessä tulee mieleen "tämä tuoteversio on merkittävä parannus aiempaan verrattuna", eli nyt se toimii paremmin kuin aikaisemmin.
-
Minäkin kuulun niihin uskoon tulleisiin. Olen muistaakseni joskus tällä foorumilla jotain asiasta kirjoittanutkin. Olin silloin lukiolainen ja lähdin serurakuntanuorsista ensinnäki hakemaan kaverita ja porukkaa, johon voisin liittyä. Äiti oli minulle opettanut iltarukouksen ja olin käynyt pyhäkoulua.
Olin kovasti odottanut jotain uskoontulontapaista rippikoululta, mutta iltarippikoulu oli jotenkin pettymys. Mutta rippikoulun pakolliset kirkossa käynnit olivat mun juttuni. Niitä jäin kaipaamaan rippikoulun jälkeen, mutten yksin kehdannut kirkkoon mennä.
Se uskoontulo minulle merkitsi eniten sitä, että kelpaan tällaisenani. Se oli hurja harppaus itsetunnolleni, ihan valtava. Sain kuulla, että Jumala rakataa minua, on luonut tällaisen tytöntyllerön. Se merkitsi minulle konkreettisesti sitä, että mitä väliä, mitä ihmiset minusta ajattelee, jos kerran kelpaan Jumalalle.
Toki siihen nuoren uskonelämään kuului paljon kaikenlaista kipuilua, oikeassaolemisen tarvetta ja omavanhurskautta. Mutta en pidä sitä näin jälkikäteen pahana. Nuoruuteenhan kuuluu idealismi. Kyllä sitten elämä kouli ja hioi särmiä. Jos en silloin nuorena olisi ollut seurakuntanuorissa ja ns. uskis, niin tuskin nyt olisin körtti. Tuskin olisin seurakunnassa töissä, tuskin kävisin kirkossa. Tai mistä sen tietää. Kuitenkin kodin perintönä ei mitään harrasta harrastettu. Seurakunta ja kristilliset piirit olisivat jääneet tuntemattomiksi.
-
Kerroitpa näköjään samalla paljolti minunkin historiaani.
Mulla aikoinaan parikymppisenä karahti kiville siinä että tajusin että ns. keskitietä ei ole olemassakaan.
Siitä varmaan johtuu edelleen se että vaikka paljolti puhutaan ja kerrotaan tilastollisista keskiarvoista yms.
Niin ajattelen että "keskiarvo" on aina väliinputoaja, ei sellaista ole. On vain erilaisia ihmisiä, erikokoisia lukuja,
ja näiden muodostama yksilöihin pohjautuva sekalainen joukko. :eusa_angel:
-
Niimpä niin. Näin meille "uskoontulleille", eri-ikäisille, eri-ikäisinä Jumalan seurakuntaan mukaan tulleille on jokaiselle oma polku varattu. omat laskelmat ja piirustukset laadittu.
Tuon minkä Pyryharakka koki jo rippikoulussa, minä koin elämänkoulun ollessa tenttivaiheessa. Seuraatko nyt pahalla, kun hyvä ei sinua kutsunut ?
Se oli viimeinen kuulutus. Syvyydessä minä huusin, että; Seuraan, seuraan.
Näin olen sen elämänmenoni jälkeen ymmärtänyt.
Siitä alkoivat "toiset läksyt", ja yhä on luettava että lopputentissä läpäisisin.
Etiopian kuningattaren hoviherra sanoi jotenkin näin: Kun ei ole ketään joka selittäisi. Siinäpä se, lapsellekin kuuluu selittää. Lapsi on tiedonhaluinen, sen olen taas kertaalleen saanut oppia Lotasta ja Martasta. Opi lapselta ! Luota ja kysele ! Rakasta estottomasti hyviä ihmisiä.
Rakasta Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.
-
Ja kun muihin uskonsuuntiin mennään, niin jo tovin ihmettelemäni vikoilu selvisi suomi24:n helluntailaisuus-palstalta (http://keskustelu.suomi24.fi/node/1383874). Kiitos siitä heille! Kaikenmoista ihme uskonnollista slangia sitä onkin, eli sanoja jotka kuulostavat normaalilta kieleltä mutta joilla ei (enää) ole merkitystä kuin jossain uskonnollisessa yhteydessä! Siitä parannuksestakin arkikielessä tulee mieleen "tämä tuoteversio on merkittävä parannus aiempaan verrattuna", eli nyt se toimii paremmin kuin aikaisemmin.
Nykysuomen sanakirja tuntee verbit vikoa ja vikoilla.
Vikoa-verbi on tarkoittanut kansankielessä epäilemistä, uumoilemista, mutta sillä on myös hengellinen merkitys: "--- korskeutta, kademieltä, laiskuutta, vikovaa mieltä" (L. Leskinen).
Vikoilusta NSS toteaa, että sillä on vikoa-verbin kanssa samantapainen merkitys, esimerkki Kiannolta: "Niinpä tässä häntä vikoilen, jotta jääpi kirkonkylän suutarin akalta semmoinen herra alas pukkimatta!".
Hengellisessä merkityksessä epäillä jonkin uskonnollisuutta, siveellisyyttä tms., pitää jotakuta syntisenä, etsiä jostakusta vikoja tms. Esimerkki A. Oravalalta: "Vikoili vilpittömimpiäkin heränneitä. --- toiset [heränneistä] olivat eripuraisia ja toisiaan vikoilevia." Ja toinen esimerkki sanakirjan aineskokoelmasta: "Koettakaamme voittaa vikoilun henki."
Valitettavasti maaseuturesidenssin kirjavalikoima ei sisällä sellaista teologista kirjallisuutta, joka valaisisi parannuksen käsitettä. Ja epäilen, että käsitteen merkityksen selvittämisessä systemaattisen teologian näkökulma ei ole riittävä, vaan lisäksi tarvittaisiin laajahko aineskokoelma suomalaisista uskonnollisista teksteistä eri aikakausilta ja eri uskonsuunnista, siis piispoista perinteisten herätysliikkeiden kautta vapaisiin suuntiin. Tämän aineiston perusteella voisi sitten hahmottaa parannuksenteon eri merkitysryhmät eri aikoina. Tässä olisi innokkaalle teologille erinomainen opinnäytteen aihe. Aiheen rajaaminen alkuvaiheessa olisi helppoa aikakauden ja aineiston avulla, ja työsarkaa riittäisi jatkotutkintoihinkin.
Mt
-
Valitettavasti maaseuturesidenssin kirjavalikoima ei sisällä sellaista teologista kirjallisuutta, joka valaisisi parannuksen käsitettä. Ja epäilen, että käsitteen merkityksen selvittämisessä systemaattisen teologian näkökulma ei ole riittävä, vaan lisäksi tarvittaisiin laajahko aineskokoelma suomalaisista uskonnollisista teksteistä eri aikakausilta ja eri uskonsuunnista, siis piispoista perinteisten herätysliikkeiden kautta vapaisiin suuntiin.
Miksipä rajoittua vain Suomeen? Kyllä minua voisi kiinnostaa, mitä aiheesta on kirjoitettu jo 300-luvulla (jolloin Suomessa ei kirjoitettu yhtikäs mitään).
-
Miksipä rajoittua vain Suomeen? Kyllä minua voisi kiinnostaa, mitä aiheesta on kirjoitettu jo 300-luvulla (jolloin Suomessa ei kirjoitettu yhtikäs mitään).
Kielialuerajaus lähinnä siinä tapauksessa, että tutkimusmetodi olisi lingvistinen ja tavoitteena olisi hahmottaa parannus-sanaston merkitysryhmiä suomalaisessa kristillisessä tekstistössä. Tulosten arvioinnissa tarvittaisiin sitten muun muassa systemaattisen teologian käsitteistöä.
Ensimmäisten vuosisatojen kristillisyyden teksteihin perustuvaa metanoia-käsitteeseen liittyvää tutkimusta luulisi olevan tehtynä paljonkin, mutta kun en ole lainkaan perehtynyt patristiikkaan (enkä kyllä paljoon muuhunkaan), niin en osaa kuvitella tutkimusnäkökulmia tai rajauksia, menetelmistä puhumattakaan.
Mt
-
Minua nyt kyllä rupesi juurikin kiinnostamaan tuo, mitä sana on ollut eri kielissä (ts. esim erikielisissä raamatunkäännöksissä), millaisia assosiaatioita näissä kielissä ehkä herättänyt. Ja millaista teologiaa sitten näiden (pyhiksi korotettujen) sanojen herättämien assosiaatioiden pohjalta on eri kielialueilla tehty. Omiin sanastoihin kun kiinnytään niin lujasti.
-
Minuakin kiinnostaa. Äidinkieli on läheisin kieli. Vieraat kielet antavat ajattelulle avaruutta. Synonyymit, vierassanat, lainasanat, sivistyssanat rikastuttavat äidinkieltä.
Pyhyys sanoissa on tabu. Vieraat vaikutteet eivät riko, vaan pitävät hengissä. Ihmisen lakkaamaton pyrkimys totuuteen synnyttää vanhan rapautumista uuden tieltä.
-
Oletan, että herännäisyydestä on puhuttu kauemmin Suomessa kuin uskoon tulemisesta.
-
Sellainen käsitys minullakin on. Juuret ovat syvällä. Siksi latva voi heilua.
-
Oletan, että herännäisyydestä on puhuttu kauemmin Suomessa kuin uskoon tulemisesta.
Pitää paikkansa.
-
Tuolla vilahti "halvan armon" käsite, ja se on Dosentin viljelemä, löytyy kirjasta "Nachfolge" suomeksi "kutsu seuraamiseen". Tuo kirja on ollut useissakin piireissä suosittu, ja olettaisin sen levinneen sieltä. Vaikka luin sen kirjan varmasti viiteen kuuteen kertaan en siitä pitänyt, ja se kannattaakin lukea elämäkerrallisessa yhteydessä. Siinä on tarpeettoman paljon marttyyriuden ihannointia, ja aikamiehenä hän toteaakin ettei enää sellaista kirjoittaisi, mistä Barth pahastui suuresti (eli se siitä piilobarthilaisuudesta ja lakihenkisyydestä) ja hämillään neuvoi lukemaankin vain "vanhaa Bonhoefferia".
Piti tarkistamani, mutta se kirja on taas omilla teillään. Muistaakseni niin, että ihminen ei ota Jumalan kutsua jonka hän kasteessa on saanut tosissaan - se on vuorisaarnakommentaari ja se sisältää matteuslaisessa traditiossa syntyneenä varsin vakavaa tekstiä.
Tuo tosissaan ottaminen merkitsi tavallaan kyllä Saksan kirkkotaistelun ensilaukausta, eli Bonhoeffer Yhdysvalloissa oli erittäin hyvin kartalla siitä mitä Hitler tavoittelee ja millä keinoin, eli sotaa,. ja haluaa kirkot haltuunsa kuten hallitsijat tavattoman usein. Armon kallisarvoisuuden merkitys ymmärrettiin väärin ja sitä halveksittiin, ellei käsitetty mitä Kristuksen seuraaminen konkreettisessa tilanteessa saattoi vaatia - mikäli Jumalan Pojan ihmiseksituloa ja viatonta vapaaehtoista kuolemaa ei nähty muuksi kuin itsestäänselvyydeksi joka tulisi yhtä varmasti kuin Tiimarin mainos - eli ihmisen ei olisi nyt järin tarpeellista vastustaa vihtahäntää, vaikka maassa suunniteltiin ilmeistä ilkivaltaa. Kirkon tehtävänä oli korottaa äänensä myös juutalaisten puolesta, tehdä kaikkensa vainottujen suojelemiseksi ja siten erittäin kriittisessä tilanteessa uskoa, että "joka kadottaa elämänsä minun tähteni on sen pelastava" (UT, joku muistaa paikan... Voi Pirska, sinun linkkisi aina häviävät!) Mitä teki kirkko! Volkskirche kehitti uuden uskontunnustuksen (Minä uskon Saksan kansaan... arjalaisen rodun ylemmyyteen...) kielsi Vanhan Testamentin, kielsi Jeesuksen juutalaisuudenkin jollakin hyvin merkillisellä konstilla teki hänestä arjalaisen.
Tunnustuskirkko kärsi ajallisesti näköjään tappion, mutta muutamat Saksan maakirkoista käyttävät edelleen sen vastaiskuna laatimaa ns Barmenin tunnustusta, ja Zionskirchestä lähti aikanaan liikkeelle myös Vende, eikä Stasi mahtanut sille mitään. Sen edessä on kolhiutunut kuvapatsas joka esittää rukoukseen polvistunutta miestä, kuulin.
Jos joku haluaa tietää mistä hän tiesi niin minä kyllä kerron... Tällä viikolla ei tuunatakaan kässäriä vaan Hiljaisen viikon kunniaksi korkataan Uusi Ehompi Dosenttilukemisto. Ehkä.
-
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Tätäkö linkkiä kaipaat?
-
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Tätäkö linkkiä kaipaat?
Tätä. Kirjoitan sen nyt jälleen muistiin. Kiitoksia.
-
Olenkohan oikeassa?
Ymmärtääkseni Bonhoeffer ei juurikaan korostanut oikeaa uskoon tulemista - kasteessa vai kääntymyksessä, synnintunnon ja katumuksen kautta vai kasvamalla ja oppimalla - vaan sitä, mitä kristityltä ja hänen elämältään odotetaan, mitä merkitsee olla kristitty. Mihin liemeen ihminen joutuu tässä pahassa maailmassa, kun ottaa seuratakseen Kristusta? Bonhoefferia sanotaan Kristus-keskeiseksi. Se tarkoittanee, ettei hän ollut kristillisyyskeskeinen. Tarkoitan, että Kristusta ei seurata, jotta oltaisiin kunnon uskovaisia ja pelastuttaisiin, vaan ollaan kristittyjä, jotta seurattaisiin Kristusta ja toteutettaisiin hänen tahtoaan.
-
Jumala on osoittanut Pojassaan minulle suunnatonta hyvyyttään, armoaan ja laupeuttaan.
Se on käsittämätön Jumalan lahja.
Lahjavanhurskaus.
-
Kristusta ei seurata, jotta oltaisiin kunnon uskovaisia ja pelastuttaisiin
Joo. Jos pelastumisella tarkoitetaan sitä kuoleman ja tuomion jälkeistä (parempaa) olotilaa, niin luulisin että se on ollut ihan sivujuonne Jeesuksen (tarkoitan historiallista henkilöä) opetuksessa - mukana kyllä toki. Jotkut myöhemmät kristityt ovat sitten nostaneet sen ja helvetin välttämisen pääasiaksi.
Koko usko ylösnousemukseen (ja tuomioon) kai olikin Jeesuksen aikoihin suhteellisen tuoretta tuontitavaraa juutalaisuudessa. Saddukeusten puolue pitäytyi vanhemmissa käsityksissä, kaikki menevät isiensä luokse eli varmaan johonkin samaan paikkaan koko porukka.
-
Onkohan Saarnaajassa: "ruumis palajaa tomuun, mistä on alkuisinkin, henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin".
-
^Niin, mitenkähän tuo anatomia ja fysiologia Raamatussa oikein menee? 1. Moos. 2. selittää näin, ensin nykyinen käännös ja sitten edellinen:
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Onko tuon kohdan henki tai henkäys alkutekstissä sama kuin Saarnaajalla? Joka tapauksessa ei tehdä erottelua sen mukaan, kuka oli hyvä ja kuka oli paha, kuka turvasi Jumalaan ja kuka ei. Samaan Tuonelaan menevät kaikki, Tuonelaan, jossa "ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta".
Saarnaajan kolmas luku onkin sitten vielä tasavertaisempi:
ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
-
Olenkohan oikeassa?
Ymmärtääkseni Bonhoeffer ei juurikaan korostanut oikeaa uskoon tulemista - kasteessa vai kääntymyksessä, synnintunnon ja katumuksen kautta vai kasvamalla ja oppimalla - vaan sitä, mitä kristityltä ja hänen elämältään odotetaan, mitä merkitsee olla kristitty. Mihin liemeen ihminen joutuu tässä pahassa maailmassa, kun ottaa seuratakseen Kristusta? Bonhoefferia sanotaan Kristus-keskeiseksi. Se tarkoittanee, ettei hän ollut kristillisyyskeskeinen. Tarkoitan, että Kristusta ei seurata, jotta oltaisiin kunnon uskovaisia ja pelastuttaisiin, vaan ollaan kristittyjä, jotta seurattaisiin Kristusta ja toteutettaisiin hänen tahtoaan.
Sinä tiedät tämän jutun... Juuri näin eikä mitenkään toisin. Eikä hän puhu "uskoontulosta" mitään Nachfolgessakaan. Se, minkä hän todnäk peruuttaisi, on marttyyriutta ihannoiva loppunousu ("Erityisen vahvauskoisten Jumalalta saatu erityistehtävä"). Hän on kristosentrisyydessään mitä körttiläismäisin. Eikä kenenkään tullut todellakaan seurata, jotta pelastaisi oman nahkansa. Siinähän muuten Tunnustuskirkkoonkin saatiin repeämä kun ns aitoluterilainen sektio kesken kaiken huomasi hätääntyä opillisen puhtauden tahrattomuudesta--- preussilaiset kun oli totutettu Leuenbergin konkordiaan jo Kaarle Jonkin ajoista (k.1770 jotain). Erikoinen ajankohta, kun olisi yhteiskristillistä joukkovoimaa vastustaa pahaa.
Hän oli hyvin selkeästi luterilainen, Luther oli hänelle jokseenkin samanlainen opettaja kuin Bonhoeffer on itselleni.
Vantaankosken heränneitten bussissa oli vilkashenkinen bonhoefferpaluumatka viime kesän juhlilta, olen kertonut. The Simojoki Bros. totesi jo perillä lattialla viruvan Sanctorum Communion. Mietin joskus hyvinkin usein sen jälkeen oikeastaan, että kokonaisuutena virsi 600, siis mukaan lukien Raittilan poistamat säkeistöt, sopisi Siionin Virsiin.
-
:)
Jos täällä on yksikin joka ei ole pelastunut ja tunne pelastusvarmuutta, jos et ole varma oletko pelastunut, niin nosta käsi ja juokse tänne eteen.
Yleensähän tälläisiä saarnoja kuulee radion vapaitten suuntien kokouksia kuunnellessa.
llmeisesti sama kysymys kuuluu tehdä jokaisissa seuroissa.
Luulisi siellä jonkun kirkossa käyvän tavallisen mummon, kun sitä on ikänsä tehnyt ja rukoillut ikänsä ja tehnyt hyviä tekojakin, niin ahdistuvan.
Helsingissä oli kuulemma yhteen aikaan yksi porukka, en laita nimeä, kun ei saa sääntöjen mukaan muita suuntauksia tai ihmisiä loukata, vaikka mahdoton kai sitä on välttää.
Siis sellainen porukka, kun kysyi jokaiselta vastaantulijalta, oletko pelastunut,,jos sanoit, et joo, niin se ei riittänyt ja seuraava kysymys oli oletko saanut kasteen Pyhässä Hengessä ja puhutko kielillä?
Itse en silloin tainut asua paikkakunnalla, mutta jälkikäteen paljon olen kuullut porukasta. Yksi tuttuni pelastusarmejasta kertoi tälläiselle kyselijälle olevansa pelastusarmejalainen, ties kuinka kauaa taakse päin, mutta eihän se tälläiselle käännyttäjälle riittänyt :)
Näitä erilaisia pelastajia on Jehovan todistajissa, mormooneissa ja ties missä muissakin, En siis tätä ketään loukaten.
Kuitenkin, kuten pena kirjoitti jostain filosofista, että tämä oli opettanut ja painottanut enempi kristusta kuin kristinuskoa.
Itsekkin olen siihen suuntaan enempi kääntynyt.
Juhani. Kallion kirkossa piti päivänä eräänä myös kivan puheen kuinka uskon varassa on kuin armon varassa, jossa voi vain köllötellä ja tehdä lähimmäisille hyvää vimmatusti.
Opettaa sitten ja vaatia kääntymykseen on minusta nykyään pikkaisen sinänsä väärin, kun kuka kenenkään uskoa tai vakaumusta voi tietää tai edes miksi pitäisi?
Irja Askola puhuu yleensä aiheesta hyvin.
Pelastaminen ja vaatiminen ratkaisuun voinee joskus olla ihan hyväksikin, mutta joskus ihan absurdia.
Kyllä kai ne opit kasteista voisi jättää joskus eikä joka Sunnuntai painostaa kääntymään tai mitata toisen uskonmäärää tai pelastusvarmuutta.
Mutta kunhan saarnataan kirjoitti Paavali kirjeessään, mutta joskus itse toivoisin, että ei saarnattaisi vaan elettäisiin armon varassa.
-
Jatkuu osassa 2