Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 01.10.06 - klo:07:09
-
Putkisto, Marja: Minustakin huippuliikkuja
Tamminen, Petri: Enon opetukset
Numminen, Juha: Iskijä
Sinisalo, Johanna: Sankarit
Paasilinna, Arto: Kuusilaakson tarinoita
Rosendal, Mauno: Herännäisyyden historia
Spiritualiteetin käsikirja
-
Seuraavat ovat tämän syksyn listalla:
Paolo Coelho: Zahir
Veronica Pimenoff: C
Chuch Palahniuk: Fight club
Sinisalo Johanna: Lasisilmä
Reijo Mäki: Hard luch cafe
Aliste McGrath: Dawkinsin jumala.
Frank McCourt: Liitupölyä
John Irving: Until I find you.
Edit Södergran: Landet som icke är
-
Narnia-kirjat pitäisi lukea kun aikaa riittäisi. Ovat odotelleet hyllyssä viime tammikuusta lähti.
Muuten kyllä löytyy sellainen 30 kirjan lista (kasvaa koko ajan), mitä pitäisi lukea..
-
Metropoliitta Ambrosius: Pojan tie
Odottaa hyllyssä, kun sain synttärilahjaksi, mutta kun tuntuu aina menevän aika jossain muualla.
-
Tolkien: Taru sormusten herrasta. On odottanut kirjahyllyssä yli 10 vuotta, en ole saanut vaan aikaiseksi lukea (kun se alku on siinä niin tylsä), minkä vuoksi en ole edes niitä legendaarisia elokuvia halunnut nähdä!
-
Tolkien: Taru sormusten herrasta. On odottanut kirjahyllyssä yli 10 vuotta, en ole saanut vaan aikaiseksi lukea (kun se alku on siinä niin tylsä), minkä vuoksi en ole edes niitä legendaarisia elokuvia halunnut nähdä!
Olen samaa mieltä. Sen tylsempää kirjaa ei ole kuin Taru sormusten herrasta. Elokuvakin oli pääasiassa örkkikamaa. Välskärin kertomuksetkin on parempia. 8)
-
Tolkien: Taru sormusten herrasta. On odottanut kirjahyllyssä yli 10 vuotta, en ole saanut vaan aikaiseksi lukea (kun se alku on siinä niin tylsä), minkä vuoksi en ole edes niitä legendaarisia elokuvia halunnut nähdä!
Skippaa se alku (Bilbon syntymäpäivät). Toiminta ja varsinainen juoni alkaa vasta myöhemmin, hitaasti.
Mie katsoin elokuvat ensin - minustakin kirjat on vähän tylsiä. Se kirjoitustapa on jotenkin raskas, vaikka asiat ja symboliikka on mielettömän syvällistä. Välillä tulee Vanha testamentti mieleen. Elokuvissa moni hidas kuvailevuus pukeutuu kuvaksi ja jättää tilaa itse tarinan kuljetukselle. Menin ihan neitseenä katsomaan Sormuksen ritareita ja astuin leffateatterista ulos hämmennyksen ja maagisen ihmetyksen vallassa, sielu vaeltaen Keski-Maassa vielä viikkoja elokuvan jälkeen. Katso ihmeessä leffat, pääset selville siitä, kiinnostaako se maailma edes. Jos ei, pääset siitäkin taakasta, että pitäisi lukea tuo vuosisadan tärkeimmäksi teokseksikin valittu trilogia.
-
Clavis Latina I:n takaosasta latinan kieliopit. Aikaa ois keskiviikkoaamuun.
-
Tuli mieleen, että Richard Adamsin Ruohometsän kansaa on kai joskus mainittu Tolkienin juttujen esikuvaksi. Muistankohan oikein?
Tuossa se Ruohometsän kansa lojuu hyllyssä luettuna. Aikoinaan huima lukukokemus.
-
Tuli mieleen, että Richard Adamsin Ruohometsän kansaa on kai joskus mainittu Tolkienin juttujen esikuvaksi. Muistankohan oikein?
Tuossa se Ruohometsän kansa lojuu hyllyssä luettuna. Aikoinaan huima lukukokemus.
Tuskinpa. Ruohometsän kansa on ilmestynyt 1972, kun taas Taru Sormusten herrasta 1954-55. Hobitti, joka sijoittuu samaiseen Keski-Maahan, ilmestyi jo 1937, joten fantasiamaailman rakentaminen oli 50-luvulla jo hyvällä mallilla. Kas vain, Wikipedia kertoo, että maailma alkoi hahmottua jo ensimmäisen maailmansodan rintamalla 1916, kun Tolkien loi ensimmäistä versiotaan Silmarillionista.
Tolkien käytti Keski-Maansa rakennuspuina eurooppalaisia kansalliseepoksia ja taruja, mm. Kalevalaa. Maailman luoja Iluvatar näyttää selvästi saaneen nimensä Ilmattarelta Emolta, vaikka pettymyksekseni Tolkien mieltää hänet maskuliiniseksi.
-
Clavis Latina I:n takaosasta latinan kieliopit. Aikaa ois keskiviikkoaamuun.
Nemo saltat sorbius. 8)
Kiva, että foorumilla on toinenkin latinisti. :lol:
-
Tolkien: Taru sormusten herrasta. On odottanut kirjahyllyssä yli 10 vuotta, en ole saanut vaan aikaiseksi lukea (kun se alku on siinä niin tylsä), minkä vuoksi en ole edes niitä legendaarisia elokuvia halunnut nähdä!
Skippaa se alku (Bilbon syntymäpäivät). Toiminta ja varsinainen juoni alkaa vasta myöhemmin, hitaasti.
Niin, olen samaa mieltä. Alku eli noin ekat sata sivua on älyttömän tylsää, mutta sisulla vedin ne läpi ja kun pääsin mukaan joskus sivulla 150, niin loppu meni viikossa, kun joka välissä aina muutaman sivun luin. Sen jälkeen alkaa tapahtua ja ei meinaa irti päästä.
-
Vihjeenä latinisteille: Lukekaapa Tolkienin Maamies ja lohikäärme ja kuvitelkaa se latinasta käännetyksi. Sellaiselta se minusta ainakin maistui.
'Ihmisten kasvot venähtivät; mutta eihän mylläriä niin helposti saatu luopumaan suunnitelmastaan lähettää Giles lohikäärmeen kimppuun, jos hän nyt suostuisi lähtemään, tai häivyttää taivaan tuuliin hänen paikkakunnalla saavuttamansa maine, jos hän loppujen lopuksi kieltäytyisi.'
Oratio obliquan, consecutio temporiksen ja ablativus absolutuksen voi joiltakin sivuilta suorastaan haistaa lohikäärmen rikinkatkuisen hengityksen seasta.
-
-Arthur Goldenin Memoirs of a Geisha
Elokuva versio oli niin kaunis, että houkuttelee lukemaan saman kirjana
-Gaston Lerouxin oopperan kummitus (kunhan vaan kirjastosta sen löydän). Leffa/elokuva versio hieno
-Robert Jordanin yhdeksän kuun tytär, joka jatkaa lempi fantasiasarjaani
-
-Ii-joki sarjan
-7 velejestä, olen aloittanu varmaan 10 kertaa en vaan pääse millaan alkua pidemmälle
-
-Ii-joki sarjan
-7 velejestä, olen aloittanu varmaan 10 kertaa en vaan pääse millaan alkua pidemmälle
Kiven Seitsemän veljestä on minusta eloisin ja kielirikkain suomalainen teos. En ole löytänyt parempaa. Se kertoo miesten kasvutarinan. Olen puolestani lukenut 7 veljestä yli 10 kertaa. Samalle tasolle pääsee vain Waltarin Sinuhe, jota luen en suinkaan värikkään kielen vaan filosofisten ajatusten takia.
-
^7 veljestä on muuten oikeasti hyvä kirja. Yllätyin ihan. Kai sitä sitten on ollut ennakkoluuloinen teini. Pitäisikin lukea uudestaan se. Joskus. Nyt on taas kymmenkunta kirjaa odottelemassa syyslomaa ja lukemista...
-
Aionpa tuossa seuraavaksi lukea Isaac Asimovin "Säätiö"-sarjan.
Mutta totta kai minulla on niin paljon kesken eräisiä sarjaja ja kirjoja joita tahtoisin lukea, että mikään maailaman aika jonka voimme tässä rajallisessa elämässämme saada, ei riittäisi niiden lukemiseen.
Tässä kuitenkin muutamia:
-Robin Hobb - Fool's Fate
-Cristopher Paolini - Perillinen
-Kalle Päätalo - Vikke Nilon tarina
-Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
-Väinö Linna - Tuntematon sotilas
-Ursula K. Le Guin - Sisämeren kalastaja
-Jonathan Stroud - Bartimeus-trilogia loppuun
-Kaikki Terry Pratchetin kirjat
Siinä sitä hommaa piisaa.
:roll:
-
^Hihi, Christopher Paolinista tuli mieleen, että se jätkä on kyllä lukenut Tolkieninsa etc. hyvin ennen oman fantasiasarjan kirjoittamista :D
-
Kyllä niissä Paolinin kirjoissa on selviä yhteyksiä Tolkienin, mutta samanlaisia yhteyksiä voidaan löytää lähes kenen tahansa kirjailijan kirjoista verrattuna jonkun toisen kirjailijan kirjoihin. Siksipä en laske tuota suureksi viaksi Paolinille, sillä kirja oli ihan kelpo ja voin suositella lukemista.
-
Minun makuuni oli pikkuisen liian jo monta kertaa luettua fantasiaa, mutta nojoo, onhan se ihan viihdyttävää luettavaa. Toista kertaa ei kyllä välttämättä tule luettua, ja elokuvaa en missään nimessä aio katsoa.
-
Sören Kierkegaard: Begreppet ångest
Jean-Paul Sartre: Mitä kirjallisuus on?
Erik Wahlström: Jumala
Nämä aion ihan lähimmässä tulevaisuudessa lukea... Reilusti lisää tulee kyllä syksyn mittaan haalittua ja luettua.
-
Shakespeare: Julius Caesar (suom. Lauri Sipari)
-
Suomen perustuslaki, 3 luku Eduskunta ja kansanedustajat (s. 16); ISBN 951-53-2093-3
-
Venäjän kahdet kasvot ( Toim. Timo Vihavainen )
Kirjoituksia Väinö Linnasta ( Toim. Antti Arnkil ja Olli Sinivaara )
Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista
Carol Bowman: Paluu taivaasta
-
Stalinin kootut teokset niin monta osaa kuin saan käsiini (jos jollain on myytävänä irtopaloja sarjasta tai jopa koko sarja, vihjatkaa)
NKP:n tuottama Leninin elämänkerta (, jos löydän jostain)
ja jotain muuta vastaavaa aivan pimeää. ;)
Teme
-
Saattaa olla, että jää väliin, mutta se Erkki Tuomiojan kirjoittama kirja mummostaan Hella Wuolijoesta kiinnostaisi kovasti. Kirjaa on niin kovasti kehuttu.
-
Ikuisuusprojekti: Rikos ja rangaistus.
Ostinpa myös itselleni joululahjaksi Oliver Twistin kahdella ja puolella eurolla... Ja Humiseva harju on suunnitelmissa myös, kunhan saan itseni koottua.
-
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän. Olen kirjan sivulla 63 enkä ole vielä saanut punaisesta langasta kiinni.
-
Paavo Castrénin Pompejilaisia kohtaloita odottais tässä pöydällä.
-
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän. Olen kirjan sivulla 63 enkä ole vielä saanut punaisesta langasta kiinni.
Tuo pitäisi lukea uudestaan. Minulla ovat Narnia (kaikki kirjat) ja TSH odottaneet jo vuoden uudelleen lukemista.
-
Wahlströmin Jumala kirja olisi mielenkiintoinen. Eihän tuo ihan vähäistä aihetta kirjaansa ole ottanutkaan.
Radiosta olen onnistunut kuulemaan em. mainitun kirjan pohjalta tekijän itsensä haastattelun ja keskustelun, jossa olivat mukana UT:n ja VT:n tutkijat.
Keskustelusta jäi mieleen mm. kohta, jossa VT:n tutkija (muistaakseni Häkkinen nimeltään) sanoi, että Uuden Testamentin läpi VT:a tarkastellessa Jumala näyttää kauhistuttavalta (ei ehkä ihan tämä sana), mutta Vanhan Testamentin valossa pelkästään, ei ollenkaan pelottavalta.
UT:n tutkijalta (Merenmaa tai sinne päin) jäi päähän, että UT:ssa Jumala sallii kutsuttavan itseänsä Jumpuksi ja kulkee Maripaita päällään, mutta Jeesus pitää aina vain samaa valkoista kauhtanaansa.
Tekijän haastattelusta taas jäi mieleen, että VT:ssä Jumala on vielä nuorekas, mutta UT:ssa tullut jo vanhaksi.
Kyllä kirja täytyy saada käsiinsä, on se niin kiinnostava.
-
Kiinnostavia kirjoja. Olisi kiva kuulla joulun jälkeen, millaisia ajatuksia niistä on herännyt. Kuuntelin myös HeinoM:n mainitseman radio-ohjelman. Raamatun tutkijat M. Nissinen ja P. Merenlahti puhuivat ymmärrettävästi. Heidän ajatuksiaan voisi lukeakin.
Taidan lukea joulun aikana satuja, sarjakuvia ja linnunratoja. Taitaa olla toiveajattelua kaikki tyynni.
-
seuraavaksi vuorossa voisi olla kolme muskettisoturia, en muista nyt harmillisesti kirjoittajaa. lisäksi minua ovat nyt alkaneet kiinnostaa ne Ilkka Remeksen uusimmat kirjat, mutta kun kirjoihin on kirjastossa niin pitkät jonot... Kirjojen lukemisessa on ollut aika pitkä tauko, viimeksi luin kirjan joskus kaksi kuukautta sitten, ja vieroitusoireet alkavat näkyä...
-
Narnia-sarjan ostin alennusmyynnistä, mutta koulu alkaa huomenna, niin katsotaan, milloin tulee luettua. Oli muuten hirveä hintaero, kun nyt sain 19,90 koko sarjan, vieläpä kuvitettu versio. Toinen versio oli 41,90. Se toinen oli vieläpä paljon paksumpi kun oli paksumpaa paperia. Kysyin vielä myyjältä, että onko tämä todella totta. On, se sanoi. Varmaan varatossa niin paljon sitä kuvitettua versiota. Tosin teksti on kahdella palstalla, mutta sehän ei minua haittaa.
-
Aikeis on lukea seuraavasti Michel Houellebecq:in kirja Mahdollinen Saari.
-
Katri Vala: Kootut runot
Maarit Hytönen: Raamattu ja kirkon usko tänään
Aristoteles: Nikomakhoksen Etiikka
David Hume: Esseitä
Riikka Pulkkinen: Raja
Kahlil Gibran: Profeetta
Valitettavan pääsykoekirjapainotteista. Mutta minkäs teet. :>
-
Katri Vala: Kootut runot
Maarit Hytönen: Raamattu ja kirkon usko tänään
Aristoteles: Nikomakhoksen Etiikka
David Hume: Esseitä
Riikka Pulkkinen: Raja
Kahlil Gibran: Profeetta
Valitettavan pääsykoekirjapainotteista. Mutta minkäs teet. :>
Näistä suosittelen luettavaksi vain David Humea ja Riikka Pulkkista. Muu on turhaa. 8)
-
Katri Vala: Kootut runot
Maarit Hytönen: Raamattu ja kirkon usko tänään
Aristoteles: Nikomakhoksen Etiikka
David Hume: Esseitä
Riikka Pulkkinen: Raja
Kahlil Gibran: Profeetta
Valitettavan pääsykoekirjapainotteista. Mutta minkäs teet. :>
Näistä suosittelen luettavaksi vain David Humea ja Riikka Pulkkista. Muu on turhaa. 8)
Miksi elämässä pitäisi vältellä kaikkea turhaa? Miten määrittelet turhan ja epäturhan? Mistä voimme tietää, ettei se, jota yleisessä keskustelussa pidetään turhana, olisikin juuri se joka osoittautuu ihmiselle hyvin hyödylliseksi elämän aikana?
Kirjallisuudesta ja yleensä taiteesta puhuttaessa pyyhkisin terminologiasta täysin pois sanan turha. Sillä uskoisin suuremmassa mittakaavassa kaiken kirjallisuuden pian lukeutuvan tuon turhuuden alle.
Olen nyt lukemassa Profeettaa kolmatta kertaa, enkä nää sitä turhaksi. Ja toisaalta, vaikka näkisinkin, ei sen lukeminen olisi siltikään turhaa, sillä tuon turhuuden oivaltamisen kautta voimme määrittää itsellemme kaiken hyödyllisen, mikä on osaltaan tärkeää. Vastavoimat kunniaan, ei hyvää ilman pahaa, ei hyödyllistä ilman turhaa.
Yleisestikin ottaen inhoan lausahduksia tyyliin "No se nyt on aivan turhaa." En näe monenkaan asian maailmassa olevan turhaa. Tyhmää, epäsovinnaista, ilkeää, kummallista ja moitittavaa kylläkin.
Mutta ihan mielenkiinnosta, Salis, miksi rankkasit juuri nämä kaksi teosta "ei-turhiksi", ja miksi muut listassa olevat ovat mielestäsi turhia?
(Hume on kyllä aivan loistava; häkellyttävä, Pulkkisen ote mielestäni hiukan liian väkinäisesti omalaatuisuuteen pyrkivä. Mutta noin nuoreksi naiseksi ja esikoiskirjailijaksi kylläkin mainio.)
-
Muistaakseni Mika Waltari lausui kauniisti 'suloisesta turhuudesta'. Sen elämästään sulkeva voi minusta sulkea loputkin!
-
Saliksen mielestä aika monikin kirjallisuus on turhaa ;)
-
Miksi elämässä pitäisi vältellä kaikkea turhaa? Miten määrittelet turhan ja epäturhan? Mistä voimme tietää, ettei se, jota yleisessä keskustelussa pidetään turhana, olisikin juuri se joka osoittautuu ihmiselle hyvin hyödylliseksi elämän aikana?
Sepäs se: vanitatum vanitas eli kaikki on turhuutta aurinkon alla, kukkaset, riemun vie tuoni ja halla. Rikkaus, hekuma, kauneus maan
kaikki on usvaa ja sauhua vaan.Turha vaiva täällä, turha onpi taistelo
ja kaikkisuus mailman, turham sanoo Kivi. Eli siis ei kannata vältellä kaikkea turhaa,koska kaikki on turhuutta noin iäisyysmielessä.
Me ihmiset teemme paljon turhia asioita emmekä pysty niitä välttelemään, mutta kauno- ja tietokirjallisuuden valinnassa pyrin olemaan tarkka. Ja se johtuu pääasiassa siitä, että olen kumpaakin lajia on tullut paljo luetuksi. Siksi siis suosittelet, mitä kannattaa lukea.
Olen nyt lukemassa Profeettaa kolmatta kertaa, enkä nää sitä turhaksi.
Ymmärrän kyllä, että luet Gibrania. Kirja on syntynyt historiallisesti mielenkiintoisena aikana Yhdysvalloissa eikä edusta varsinaisesti arabialaista kulttuuria. Gibranin ajatteluun vaikuttivat erityisesti Nietzsche ja tätä taustaa vasten ymmärtää hänen vaikeatajuisen sanomansa.
Pulkkisen ote mielestäni hiukan liian väkinäisesti omalaatuisuuteen pyrkivä. Mutta noin nuoreksi naiseksi ja esikoiskirjailijaksi kylläkin mainio.)
David Humeen tutustuminen on länsimaisen filosofian kannalta tärkeä asia. Ja tietänet, mitä tarkoittaa Humen giljotiini eli tosiasioiden ja arvojen erottamista toisistaan.
Pulkkisen teos on aika pitkä esikoisteokseksi. Tematiikka on loistava ja asian käsittely jossain kohdin kömpelöhköä, mutta sitä voi pitää erinomaisena saavutuksena nuorelta kirjailijalta.
Katri Valan sijaan olisi ehdottanut Helena Sinervon "Runoilijan talossa", joka kertoo vanhevan runoilija Eeva-Liisa Mannerin espanjan talosta ja suhteesta läheisimpiin ihmisiin.
En suosita Aristoteleen teosten lukemista hänen deterministisen ajattelunsa takia, mutta yleissivistyksen kannalta hänen teoksiinsa kannattaa tutustua.
-
Itsekin myönnän lukevani kaikkea "turhaa", vaikkapa aloitin nyt Narnian. Saa nähdä, milloin saan aikaa lukea sen loppuun.
En näe sitä turhana, vaikka hömppäähän se on. Pakko saada väliin kevyttä lukemista. Lisäksi olen sitä mieltä, että lukeminen kannattaa aina, varsinkin mahdollisimman monipuolisesti. Se pitää mielen virkeänä jne. Ei jonkin teoksen lukeminen tarkoita, että siitä pitäisi elämänkatsomusta tehdä. Mikähän minäkin olisin, jos kaiken lukemani olisin vakavasti ottanut.
Lisäksi teen kaikkea "turhaa", kuten vaikkapa juuri nyt kirjoittelen tätä, ei tämä liene elämäntarkoitus :wink: , mutta silti tämä ei käsittääkseni ole ihan täysin joutavanpäiväistäkään.
-
Me ihmiset teemme paljon turhia asioita emmekä pysty niitä välttelemään, mutta kauno- ja tietokirjallisuuden valinnassa pyrin olemaan tarkka. Ja se johtuu pääasiassa siitä, että olen kumpaakin lajia on tullut paljo luetuksi. Siksi siis suosittelet, mitä kannattaa lukea.
Uskon, että esittämälläsi kokemuksella pystyykin olemaan varsin perustellusti valikoiva. Mutta et tuonut esille, mitkä ovat perustelusi "turhalle" ja "ei-turhalle".
Ymmärrän kyllä, että luet Gibrania. Kirja on syntynyt historiallisesti mielenkiintoisena aikana Yhdysvalloissa eikä edusta varsinaisesti arabialaista kulttuuria. Gibranin ajatteluun vaikuttivat erityisesti Nietzsche ja tätä taustaa vasten ymmärtää hänen vaikeatajuisen sanomansa.
Kiitos esiin tuomistasi faktoista. Mutta miksi pidät Profeettaa "turhana"?
Katri Valan sijaan olisi ehdottanut Helena Sinervon "Runoilijan talossa", joka kertoo vanhevan runoilija Eeva-Liisa Mannerin espanjan talosta ja suhteesta läheisimpiin ihmisiin.
Tokihan Runoilijan talossa on minulle tuttu. Tapana aina katastaan Finlandia-palkittujen kirjailijoiden teokset. Pidin kyllä. Mutta taas; miksi Katri vala mielestäsi "turhaa"?
En suosita Aristoteleen teosten lukemista hänen deterministisen ajattelunsa takia, mutta yleissivistyksen kannalta hänen teoksiinsa kannattaa tutustua.
Tämä teos ei siis mielestäsi ole "turha"? Aristotelen hyödyllisyydestä itselleni voisin paasata yhden roomanin verran. Tässä kontekstissa kyse on kuitenkin pääsykoekirjasta, joten lukemisen hyödyllisyyden luulisi olevan ilmiselvä.
Pahoittelen tätä rautalangasta vääntämistä, mutta tavoitteenani on oikeasti saada, Salis, ulos perusteluita. Kovaan ääneen julistat teoksia turhiksi, muttet kuitenkaan sen pahemmin argumentoi kantaasi. Kehäpäätelmä: jokin on turhaa siksi että se on turhaa, ei vain mene minulle läpi. Filosofian harrastajana ja toisaalta journalistiikkaa opiskelevana en vain pysty ottamaan mielipiteitä vastaan ilman selkeää argumentointia :wink: .
Enkä ota tätä millään lailla henkilökohtaisesti; mielenkiinnolla kuulee arvosteluja laajemmin kirjallisuuteen tutustuneilta. Joskin tunnen myös ihmisiä jotka tuohtuvat helposti, kun heidän lempiteoksiaan haukutaan. Joihinkin kirjoihin vaan syntyy niin vahva emotionaalinen suhde, että tuntee itsensä loukatuksi silloin, kun joku ei kirjasta välitäkään.
-
Itsekin myönnän lukevani kaikkea "turhaa", vaikkapa aloitin nyt Narnian. Saa nähdä, milloin saan aikaa lukea sen loppuun.
En näe sitä turhana, vaikka hömppäähän se on. Pakko saada väliin kevyttä lukemista. Lisäksi olen sitä mieltä, että lukeminen kannattaa aina, varsinkin mahdollisimman monipuolisesti. Se pitää mielen virkeänä jne. Ei jonkin teoksen lukeminen tarkoita, että siitä pitäisi elämänkatsomusta tehdä. Mikähän minäkin olisin, jos kaiken lukemani olisin vakavasti ottanut.
Lisäksi teen kaikkea "turhaa", kuten vaikkapa juuri nyt kirjoittelen tätä, ei tämä liene elämäntarkoitus :wink: , mutta silti tämä ei käsittääkseni ole ihan täysin joutavanpäiväistäkään.
Täysin samaa mieltä! Tokihan ihmisellä on valta valikoida omaa ajankäyttöään, ja kenties välttää tekemästä jotain, mikä hänen itsensä mielestä on täysin hyödytöntä. Mutta mitään yleispätevää turhan ja hyödyllisen määritelmää tuskin on.
Varsinkin juuri kirjallisuudessa. "Lukeminen kannattaa aina", pitää mielestäni paikkansa. Vaikka parhain hyöty ja anti ei olisikaan sisällössä, niin kieliasusta ja sen rakenteesta voi saada paljonkin irti. Ja jos asiasta saa edes pienen hiukkasen irti, niin se ei voi olla turhaa.
-
"Kun lukee, ei aika koskaan mene hukkaan."
Minusta tuntuu, että kaunokirjallisuus on opettanut minulle elämästä enemmän kuin koko koululaitos yhteensä.
-
Juorulehtien ja iltalehtien lukeminen on minusta turhaa. Mutta muu lukeminen ei kyllä ole.
-
Tämä teos ei siis mielestäsi ole "turha"? Aristotelen hyödyllisyydestä itselleni voisin paasata yhden roomanin verran. Tässä kontekstissa kyse on kuitenkin pääsykoekirjasta, joten lukemisen hyödyllisyyden luulisi olevan ilmiselvä.
No sitten.
Kovaan ääneen julistat teoksia turhiksi, muttet kuitenkaan sen pahemmin argumentoi kantaasi. Kehäpäätelmä: jokin on turhaa siksi että se on turhaa, ei vain mene minulle läpi. Filosofian harrastajana ja toisaalta journalistiikkaa opiskelevana en vain pysty ottamaan mielipiteitä vastaan ilman selkeää argumentointia.
En mä nyt niin kovaan ääneen. Kysymyshän oli mielipiteestä. Pitääkö mielipiteitä ryhtyä perustelemaan. Positivistisessa traditiossa juuri päädytään kehäpäätelmään tai päättymien perustelujen sarjaan. Jos siis esittäin yhden perustelun, vaatisit perustelulle perustelua jne.
Joskin tunnen myös ihmisiä jotka tuohtuvat helposti, kun heidän lempiteoksiaan haukutaan. Joihinkin kirjoihin vaan syntyy niin vahva emotionaalinen suhde, että tuntee itsensä loukatuksi silloin, kun joku ei kirjasta välitäkään.
No sepäs se. Joskus tuntuu, etteivät ihmiset ymmärrä suosittamiani kirjoja. Suosikkikirjailijani Michel Tournierin kirjat ovat rankkaa satiiria, joilla on historiallinen kytkös. Kun kytköstä ei ymmärretä, ei ymmärretä kirjaakaan. Viimeisin ihastus on Yann Martellin "Life of Pi", jota suosittelen luettavaksi englannin kielellä. Kieli on elävää ja kertomus aivan uskomaton. Filosofiassa pidän Karl Popperin ajatuksista.
-
Kysymyshän oli mielipiteestä. Pitääkö mielipiteitä ryhtyä perustelemaan. Positivistisessa traditiossa juuri päädytään kehäpäätelmään tai päättymien perustelujen sarjaan. Jos siis esittäin yhden perustelun, vaatisit perustelulle perustelua jne.
No jaa, kyllä mielestäni valistuneeseen mielipiteeseen kuuluu aina myös perustelut. Muuten laiminlyö kanssakeskustelijaa, eikä anna hänelle tarvittavia työkaluja käsitellä asiaa. Toki aina saa ja voi esittää mielipiteitä perustelematta niitä, mutta silloin mielipiteeltä puuttuu pohja ja uskottavuus.
Filosofiassa pidän Karl Popperin ajatuksista.
Karl Popper on mahtava! Olen täysin lumoutunut hänen teoriastaan kolmesta maailmasta.
"Mikään järkevä perustelu ei tee järkevää vaikutusta ihmiseen, joka ei halua omaksua järkevää asennetta."
-
Karl Popper on mahtava! Olen täysin lumoutunut hänen teoriastaan kolmesta maailmasta. "Mikään järkevä perustelu ei tee järkevää vaikutusta ihmiseen, joka ei halua omaksua järkevää asennetta."
Tai: Emme tänään tiedä, mitä huomenna tiedämme. Tai mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.
Löysimme yhteisen sävelen! \:D/
-
Tuli tuossa kaverille puhutua liian suurilla sanoilla ja liian reteesti luppauksia annettua, ku meinasin että huitasta luen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Nyt toisen kirjan puolessa välissäalkaa tuntua, että niissä 24 lopussa voipi ikä ja terveys männä. Mutta ei sillä etteikö ois mieleinkiintonen kirja. Jo vain, harvoin nykykirjoissa näkkee yhtä värikästä kieltä ku tässä kirjassa.
Kyllä kannattaa kaikkien tutustua tähän Koilismaan sanataituriin. :wink:
-
Tuli tuossa kaverille puhutua liian suurilla sanoilla ja liian reteesti luppauksia annettua, ku meinasin että huitasta luen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan. Nyt toisen kirjan puolessa välissäalkaa tuntua, että niissä 24 lopussa voipi ikä ja terveys männä. Mutta ei sillä etteikö ois mieleinkiintonen kirja. Jo vain, harvoin nykykirjoissa näkkee yhtä värikästä kieltä ku tässä kirjassa
Sulla on iso savotta. Ja juttu senku jatkuu samanlaisena.
-
Niinpä, ja kun se luppaus oli vähän niinku vedonlyntiä, niin se kaveri lupas lukkee Sinuhe egyptiläisen. Vaikka se ei kova lukumies ookkaan niin kyllä se ennemmin sen lukkoo ku mie tän Iijoki-sarjan.
Sitten ois vielä tuossa kesken se Urpon kirjottama "Täällä lounatuulen alla" ja J.A. Maunun "Lars Levi Laestadius."
-
Niinpä, ja kun se luppaus oli vähän niinku vedonlyntiä, niin se kaveri lupas lukkee Sinuhe egyptiläisen. Vaikka se ei kova lukumies ookkaan niin kyllä se ennemmin sen lukkoo ku mie tän Iijoki-sarjan.
Ja Iijoki-sarjaa on vaikea verrata maailmankirjallisuuteen, johon Waltarin Sinuhe kuuluu. Niin hieno kirjailija kuin Päätalo onkin, niin Waltari painii kuiteski eri sarjassa.
-
Ja Iijoki-sarjaa on vaikea verrata maailmankirjallisuuteen, johon Waltarin Sinuhe kuuluu. Niin hieno kirjailija kuin Päätalo onkin, niin Waltari painii kuiteski eri sarjassa.
Minusta tuntuu että Päätalo on kirjallisesti ihan yhtä hyvä kuin Waltarikin, mutta sillä ei ole edes teoreettisiä mahdollisuuksia menestyä maailmalla. Ei Päätalon kirjojen pointtia ymmärrä muut kuin suomalaiset. Tai voipi se olla eteläsuomalaisillekkin vaikeaa, kun enemmän siitä varmasti huomaa ne Koilismaalaiset itse. Vähän kuin Antti Tuurista saavat varmasti eniten irti pohjalaiset.
Mutta en rupea kiistelemään, Waltari on sen verran arvostettu, ja monenko suomalaisen romaanista on tuotettu Holywood elokuva? Sitä paiti Päätalo oli eräässä mielessä Waltarin "oppipoika".
Taisin itse aiassa ymmärtää taas salista väärin. Et selvästikkään tarkoittanut, kumpi on mielestäsi parempi vaan kumpi on menestyneempi ja arvostetumpi ja laajemmin. Omat mielipiteet on aina omia mielipiteitä. Niin kuin kaikki Päätalon kirjat ainakin kahdesti lukenut kainuulainen ukkini, pitää varmasti Päätaloa Waltaria parempana. Ei muuten olisi varmasti jaksanut niitä läpi kahlata.
-
Minusta tuntuu että Päätalo on kirjallisesti ihan yhtä hyvä kuin Waltarikin, mutta sillä ei ole edes teoreettisiä mahdollisuuksia menestyä maailmalla. Ei Päätalon kirjojen pointtia ymmärrä muut kuin suomalaiset.
Kyllä Päätalolla on Etelä-Suomessa lukijoita. Muuten kirjojen kirjoottaminen olis loppunut alkuunsa. Päätalon tuotanto on laaja, mutta ykstotinen. Ei ole kirjallisesti Waltarin tasoa. Sinuhe on filosofinen teos. Ja Waltarin kirjallinen perspektiivi oli käsittämättömän laaja.
Taisin itse aiassa ymmärtää taas salista väärin. Et selvästikkään tarkoittanut, kumpi on mielestäsi parempi vaan kumpi on menestyneempi ja arvostetumpi ja laajemmin..
Väärinymmärsit väärin. Jouduin lukemaan Päätaloa nuorena, pystyäkseni keskustelemaan pitkäaikaisen tyttöystäväni äidin kanssa "henkevästi". Mutta Sinuhen Waltarin luettuna sain ikäänkuin kirjallisen herätyksen. Lukaisin siis koko Waltarin kaunokirjallisen tuotannon läpi. Päätalon tuotoksia en olisi jaksanut lukea läpi.
-
En ole itse lukenut kumpaakaan, mutta Päätalo kuulostaisi houkuttelevammalta. On käytännön elämää, kun taas käsittääkseni Waltari liikkuu osassa tuotannossaan aika paljon tavallisen kansantajun yläpuolella. En tiedä, mutta semmoinen mielikuva minulle on tullut.
-
Sen kirjan, minkä pihistin uskonnonluokasta. Luvallisesti kylläkin. Eli siis kysyin, saanko pihistää sen.
-
En ole itse lukenut kumpaakaan, mutta Päätalo kuulostaisi houkuttelevammalta. On käytännön elämää, kun taas käsittääkseni Waltari liikkuu osassa tuotannossaan aika paljon tavallisen kansantajun yläpuolella. En tiedä, mutta semmoinen mielikuva minulle on tullut.
Satuja, kertomuksia, matkakuvauksia, runoja, käsikirjoituksia, elokuvakäsikirjoituksia, pienoisromaaneja, näytelmiä, seikkailuromaaneja, kirjoituksia lehteen, Kiekun ja Kaikun riimit, suomennoksia, salapoliisiromaneja, kirjallisuusarvosteluja, sarjakuunnelmia ja sitten suurromaanit: Mikael Karvajalka 1 ja 2, Johannes 1 ja 2, Turms Kuolematon, Feliks Onnellinen, Valtakunnan salaisuus, Ihmiskunnan viholliset 1 ja 2 ja Sinuhe Egyptiläinen. Hienoja historiallisia romaaneja, jossa käsitellään ajankuvaa, ajattelutapoja, filosofiaa ja myös kristinuskoa. Kaikkea komisario Palmusta aina Sinuhen Egyptiläiseen. Jos Päätalo tuntuu kaiken tämän jälkeen houkuttelevammalta, on vika lukijassa, ei kirjailijassa.
-
Jos Päätalo tuntuu kaiken tämän jälkeen houkuttelevammalta, on vika lukijassa, ei kirjailijassa.
Rohkenen epäillä. Toiset tykkäävät toisenlaisesta kuin toiset. Vaikkapa joillekin ainoa oikea tyyli on siis semmoinen kansankuvaus. Käsittääkseni Päätalon tyyli muistuttaa jonkin verran Väinö Linnan tyyliä kansanomaisuudessaan.
Sen verran pitää korjata puheitani, että olen muuten lukenut yhden Waltarin teoksen, Nuori Johannes. Äidinkielessä piti se lukea lukiossa ja siitä jokin analyysi tehdä. Se oli ihan hyvä kirja. En olisi muuten muistanutkaan, ennen kuin huomasin Saliksen listasta Johannes-teoksen. Tämä oli käsittääkseni jatko sille vai oliko se seuraava osa, kuitenkin jotenkin liittyi siihen. Omana teoksenaankin tosin aivan toimiva.
-
Osallistunpa keskusteluun Waltaria lainaten:
Possu luistelee sisukkaasti
Possu opiskelee aitoa
kaunoluistelemistaitoa.
Turha kolhuja on muistella,
kunhan osaisi vain luistella.
Possu turvatyynyyn vyöttäytyy,
jälleen muiden seuraan lyöttäytyy.
Tällä kertaa Possu mahallaan
voihkii eikä suinkaan tahallaan.
Epätoivoon taisi vaipua
Possu, vaan ei aio taipua.
Tyyny edessä ja takana!
Minne mahtoi jäädä lakana.
Eipä olisi Päätalolta onnistunut.
-
Eipä olisi Päätalolta onnistunut.
Eikä varmaan Veijo Mereltä, Antti Tuurilta eikä Eeva Joenpellolta. Juice ja Veikko Lavi olivat samaa luokkaa.
Suosittelen Päätalon Iijoki-sarjan lukemista. Itse otin sen urakaksi 80-luvun lopussa periaatteella "kun yksi mies on sen kirjoittanut, niin onhan se lukeminen helpompi homma". Osuin alkamaan sen sopivasti keskeltä itselleni ilmeisesti sopivasta paikasta, ja kirjallisuuden yliopisto-opintojen kehittämät esteettiset ennakkoluulot karisivat aika nopsaan. Kun koko sarja oli takana - vuosiahan siihen meni, kun niitä tuli sitten jouluksi aina lisää - niin vain yksi asia harmitti. Se että kirjailija oli lintsannut yhden osan. Se käsittelli vankileiriaikaa, ja siitä hän oli kirjoittanut jo aikaisemmin. Se oli kuitenkin sen verran heikompi teos, ettei se paikannut aukkoa. Päätalokin kehittyi työnsä myötä.
Päätalo odottaa vielä tutkijoitaan. Kun Päätalon tuotannon tutkimus epäilemättä tulevina vuosina edistyy, monet tulevat hämmästymään.
mt
-
Waltariin verrattaessa pitää myös muistaa että Päätalo oli melko vanhaksi asti kirvesmies. Hän ei ollut käynyt mitään hienoja kouluja, edes lukiota. Teknillisen opiston tai jonkin muun vastaavan mies kävi.
En kyllä tiedä millainen koulutustausta Waltarilla oli, mutta toden näköisesti laajempi.
Ja tuo Waltarin filosofinen näkökanta asioihin. Päätalo, kuten Paavo Ruotsaiainenkin (tökerö vertaus, suotakoon anteeksi) olivat aivan tavallisia pulliaisia, kansanmiehiä. Paavo osuvasti totesikin oman aikansa filosofille ja ajattelijalle J.V. Snelmannille: "Te philosophit teette Raamatusta saman kuin siat pottuhalmeesta."
Vaikka Waltarilla ei ole suoraa yhtymäkohtaa Snelmanniin, niin Paavon lausahduksessa on myös jotain waltarille, ja Päätalolle. Eivät kaikki ole "philosopheja."
-
01.10.2006 06:09:
Putkisto, Marja: Minustakin huippuliikkuja
Tamminen, Petri: Enon opetukset
Numminen, Juha: Iskijä
Sinisalo, Johanna: Sankarit
Paasilinna, Arto: Kuusilaakson tarinoita
Rosendal, Mauno: Herännäisyyden historia
Spiritualiteetin käsikirja
Putkiston luin yli puolen välin, sitten palautin kirjastoon, koska tärkeämpää pukkasi päälle.
Tammisen olen lukenut.
Numminen on 'työ'pöydälläni odottamassa. Voikin odottaa rauhassa, koska on oma.
Sinisalon palautin samasta syystä kuin Putkiston.
Paasilinnan luin ja mielessäni puin, et kyllä olis somaa, olla metsää omaa.
Rosendal ei ole päässyt vielä edes pöydälleni, mutta se odottaa sitkeästi kirjaston varastossa.
Spiritualiteetin käsikirjan saatan lainata langoltani - tai kirjastosta, ilmeisesti kaukolainana. Ei tiedä vielä.
- Muistin lukeneeni sittenkin Nummista muutamia sivuja.
Nyt pitää päivittää kielitaitoa (engl.) kahden viikon kuluttua alkavaa Sambian matkaa varten.
-
Vaikka Waltarilla ei ole suoraa yhtymäkohtaa Snelmanniin, niin Paavon lausahduksessa on myös jotain waltarille, ja Päätalolle. Eivät kaikki ole "philosopheja."
Olet saanut pitkälle vievän ajatuksen hännästä kiinni.
Täydennän edellistä viestiäni linkillä, joka osoittaa, että kirjallisuudentutkijat ja kriitikot ovat jo alkaneet raivata uria Päätalon monikerroksiseen maailmaan. Kriitikko Vesa Karosen pohdinta on Päätalo-instituutin verkkosivuilla:
http://www.taivalkoski.fi/paatalo-instituutti/tutki24.htm
Ja jotta ei aivan offtopiciksi menisi, niin ilmoitan aikovani lukea Iijoki-sarjan vielä toiseen kertaan, silloin painottaen enemmän sanataiteen kuin etnografian näkökulmaa.
mt
-
Löysin aartehen kun hajootin vuasia sitten tontiltani vanahan rakennuksen, 166 kpl Sanansaattaja lehtiä vuasilta 1952 - 1962. Kaivoon pyhänä leheret vintiltä esihin ja on ollu mukava lukia esim. v.61- leherestä Lapuan piispa Eero lehtisen 50-vuatis juhuliista. Eero Lehtinen oli Lapuan hiippakunnan ensimmäänen piispa. Kaikki neliä Lapuan hiippakunnan historias toiminutta piispaa viälä elos!
Suamen evankelisen herätysliikkehen, jonka F.G. Hedberg perusti, toimittamaa Sanansaattajaa on jo julukaastu reiru 150- vuatta. Notta eiku lukemahan ystävät hyvät. :wink:
-
Humisevan harjun. Vihdoinkin sain sen käsiini ilman varaamista. Viva la biblioteca!
-
Pyhän Serafim Sarovilaisen elämäntarina (Valentine Zander: St. Seraphim of Sarov) on kesken. On hiukan hämmentävää lukea asiallista historiankirjoitusta 1700- ja 1800-luvun vaihteesta ja ihmeistä kertovaa legendaa luontevasti toisiinsa kiedottuna. Opetus kristillisestä uskosta on raikasta ja yksinkertaista.
-
Veikko Huovisen 'Konsta etsii kortteeria' Tekstin voi myös tulkita'tuonpuioleista kortteeria' Kaikki on valmiina.
-
Palava ruoko
Johannes Viiniköynnös
(Suom.munkki Serafim)
Kirjapaja 2007
-syyrialaisen mystikon J.Viiniköynnöksen kirjeitä 700-luvulta
-JV edustaa jo miltei kokoonkuihtunutta kristinuskon haaraa, Idän apostolista kirkkoa.
-
Palava ruoko
Johannes Viiniköynnös
(Suom.munkki Serafim)
Kirjapaja 2007
-syyrialaisen mystikon J.Viiniköynnöksen kirjeitä 700-luvulta
-JV edustaa jo miltei kokoonkuihtunutta kristinuskon haaraa, Idän apostolista kirkkoa.
Menossa on Veijo Meren "Aleksis Stenvallin elämä". Sen jälkeen Jukka Hankamäen "Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa.".
-
maanantaina lentokonelukemiseen ostettu Absurdistan (Gary Shteyngart), tosin paluumatkoilla sain unen ilman sitäkin. Nyt kotona ei uni maita, pitäisiköhän avata tuo kirja taas 8)
-
Syksyn lukemisia
Enrico Bruschini: ROME and the VATICAN
Elämä Pyhyys ja ihmisen halu kuolla.
Puheenvuroja eutanasiasta.
Toimittanut Heikki Kotila.
Katsotaan lisää listaan jos saanut nyt nämä
ensin luettua.
-
Luvun alla on ollut jo pitkään ja on edelleen Rosendalin Suomen herännäisyyden historia. Kevytmielisemmät vaihtoehdot vain viettelevät toistuvasti harhapoluille. Vai onko siinä kyse nyt sitten siitä 'elämästä', all is flowing, kaikki virtaa; ottaa vastaan, mitä tulee. Mikä on oman tahdon sija? Onko niin, että sitä on tai ei - asiakohtaisesti; mikä voittaa mielenkiinnossa. "Älä elämää pelkää." Lähimmäisen katse. Silmät on sielun peili.
To topic: Manun Körttis historia in Finland.
-
Juuri nyt on menossa Hisham Matarin "Ingen i världen". Kirja kertoo Libyan tyrannin Kaddafin vainosta toisinajattelevia kohtaan lapsen näkökulmasta. Ja vuoroaan odottaa piispa Huovisen "Pappi".
-
Iltalukemisena Matti Järveläisen Salaisuuden äärellä.
-
Ja iltalukeminen tuli väärään topiciin. :(
-
Seuraavan Henkkarin.
-
Mikkelinpäivän lukukappaleet: 1.Moos. 28: 10-17 ja Ilm. 12: 7-12
-
Itkonen, Juha: Huolimattomia unelmia
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja
-
Jukka Paarma; Arvot ja armo
Vesa Huovio; Särkyneen toiveen katu
-
En vieläkään kykene lukemaan muita hengellisiä kirjoja kuin Raamattua ja Siionin virsiä.Luen mielelläni Hengl.kuukausilehteä ja Kirkonseutulehteä.
Muutoin luen Suomen Kuvalehteä,Kotiliettä ja Suomen historiaan liittyviä
romaaneja ja muistelmia.Sain joululahjaksi Tauno Palosta kirjoitetun kirjan.
Siinä on paljon muutakin kiintoisaa kuin TP:n työ -ja henkilöhistoria.Näillä mennään toistaiseksi.Olen tilannut Herättäjäyhdistyksestä muutamia kirjoja
ja ne ovat ihan ok,etenkin Jaakko Ripatin tutkimus Lahden körttiläisistä.
Voiko joku neuvoa mistä karismaattisuudesta toipuvan olisi hyvä aloittaa?
-
En vieläkään kykene lukemaan muita hengellisiä kirjoja kuin Raamattua ja Siionin virsiä.---
Voiko joku neuvoa mistä karismaattisuudesta toipuvan olisi hyvä aloittaa?
No vaikka sen Juhanin ym. mainostaman Viljo Porkolan Laista evankeliumiin (http://tinyurl.com/7gjoyd) ja saman kirjoittajan Mitä se on. Luterilaisen uskon perusteita (http://tinyurl.com/9g2oaj).
Ne ovat ohuita kirjoja, ja jos alkaa lukeminen tehdä häijyä, niin saapi laittaa kirjan heti kiinni ilman itsesyytöksiä. Parempi on neuvoa lähimmäisä hapankaalin ääreen kuin lukea kirjaa, jonka lukemisen aika ei ole vielä tullut.
Mt
joka ei lue mitään pakosta, vaan syöpi huomenna hapankaalia oikein urakalla
-
En vieläkään kykene lukemaan muita hengellisiä kirjoja kuin Raamattua ja Siionin virsiä.---
Voiko joku neuvoa mistä karismaattisuudesta toipuvan olisi hyvä aloittaa?
No vaikka sen Juhanin ym. mainostaman Viljo Porkolan Laista evankeliumiin (http://tinyurl.com/7gjoyd) ja saman kirjoittajan Mitä se on. Luterilaisen uskon perusteita (http://tinyurl.com/9g2oaj).
Ne ovat ohuita kirjoja, ja jos alkaa lukeminen tehdä häijyä, niin saapi laittaa kirjan heti kiinni ilman itsesyytöksiä. Parempi on neuvoa lähimmäisä hapankaalin ääreen kuin lukea kirjaa, jonka lukemisen aika ei ole vielä tullut.
Mt
joka ei lue mitään pakosta, vaan syöpi huomenna hapankaalia oikein urakalla
Parempi keskittyä siihen hapankaaliin se on varma juttu. Sitä tuli tänään syötyä, mutta aiemmin kerrottuun reseptiin syntyi yllättäen pieni muutos kun jääkaapista löytyi sopiva nokare sinihomejuustoa. Sitä kun laittoi vielä lisukkeeksi niin oi sitä maallista autuutta. Nyt täytyy keksiä jotain muuta väliin, ettei maallinen ryhdy viehättämään liikaa.
Muistan kun olin 1970 luvulla vetämässä porukkaa Saksassa ja isännät tarjosivat hapankaalissa keitettyjä porsaankyljyksiä. En uskaltanut selittää mitä ruoka oli ennenkuin olimme turvallisesti taas bussissa. Ruoka muuten maistui suomalaisille erinomaisesti, kun eivät tienneet mitä söivät.
-
Voiko joku neuvoa mistä karismaattisuudesta toipuvan olisi hyvä aloittaa?
Katekismuksesta.
-
Voiko joku neuvoa mistä karismaattisuudesta toipuvan olisi hyvä aloittaa?
Lutherin kirjat ovat hyviä. Niissä on kiva maanläheisyys ja yksinkertaisuus. Itse olen saanut niistä paljon rakennusta. Niissä säilytetään silti vakava suhtautuminen hengellisyyteen ja raamattuun. Ei ehkä kuitenkaan kannata mitään hirveää tiiliskiveä heti alkuun ottaa projektiksi vaikka esim. laajempi galatalaiskirjeen selitys olikin itselleni huikea lukukokemus. Tosin sen lukemiseen taisi mennä pari vuotta...
Lisäksi suosittelen F.G. Hedbergin kirjoja! Ne ovat hyviä nimenomaan ratkaisukristillisyydestä toipuvalle. (Ei, en ole evankelinen!)
-
Arjen halleluja. Herättäjä-Yhdistys 100 vuotta
http://www2.h-y.fi/kauppa/index.php
-
Hauskaa, että Pekka jatkoi vanhaan ketjuun. Siinähän Jampe neuvoo uutta herännyttä hengellisissä lukemisissa. Tuolloin karismaattisuuden
vääristämät ajatukset olivat vielä oikomatta. Ylihengellisiä, pateettisia kirjoitelmia tuli suollettua. Arjen kristillisyys oli opettelun alussa.
Paavo Ruotsalaisesta olen lukenut, myös hänen kirjeitään. V.Porkolalta useita teoksia, Malmivaaroja, Jaakko Ripattia, Urpo Karjalaista ja muutamia muita mitä HK on myynyt.
Nyt silmäilen Owe Wikströmiä ja Stinisseniä.
Olen kaunokirjallisuuden, historian ja muistelmien suurkuluttaja. Niistäkin löydän usein hengellisen opetuksen, aivan vain arjen elämän kuvauksissa.
..
Olen tilaamassa HY:ltä Arjen Hallelujan. Soitan tänään kunhan heillä kirjakauppa avautuu. En tee nettiostoksia.
-
Silja Järventausta: Hyvän yön puisto (Teos, 2012)
Jussi Lähde: Aidankaataja, Lasse Lehtisen tähänastinen elämä ja teot (Helsinki-kirjat, 2011)
-
Hei Salis, pitkästä aikaa !
Tänään vein kuusi kirjaa kirjastoon palautuksena. Otin vain pari, sillä Stinissenit ovat yhä alkutekijöissään. Otin Mika Waltasin Nuori Johannes, mm. Muistelen että joku foorumisti on sen maininnut.
Henrik Mangellin referaatin näytelmästään Savuna ilmaan lukaisin vajaassa vuorokaudessa. Se on enimmiltään vuorokeskustelua lyhin kappalein.
Muistuttaa Stieg Larssonin trilogiaa väärästä vallankäytöstä Ruotsissa 1980-luvulla.
-
Iijoki-sarjan jälkeen Raamatun.
-
Puheenjohtajan käsikirjan. Tosin se on vuodelta 2005. Haitanneeko tuo mittää?
-
Puheenjohtajan käsikirjan. Tosin se on vuodelta 2005. Haitanneeko tuo mittää?
Varmaankin edelleen ajankohtaista tekstiä.
-
Kirja Aku Rädystä odottaa noutajaansa kirjastossa. Sienikirjaa olen plarannut ja Ljumila Ulitskajan Medeija on paria sivua vaille valmis.
-
Päivi Kannisto : Elämäni nomadina. Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita. Atena 2012. 332 sivua.
-
Aejmelaeus tai mikälie: Kristinuskon synty.
Aarre saviastioissa. umranin tekstit avautuvat.
Semmottia.
Puoliksi aiottu on jo lähes tehty :003:
Tositarkoituksella:
Sanctorum Communio taas kerran. :026:
-
Minna Kettusen kirja Aku Rädystä tuli hotkaistua, nyt makupaloina Erik Wahlsrömin Kärpäsenkesyttäjä. Pidän hiukan erikoisesta tyylistään.
-
Tietoja Armeniasta. Ja Iranista.
-
Gulagin 1300-sivuista kirjaa luen. :kahvi:
-
Päätalon 26-osaista Iijoki-sarjaa lukiessani - ei varsinaisesti lukiessa, vaan lukuhetkien väleissä - tulee eteen kiinnostavia kirjoja. Viimeisin niistä on Antti Tuurin uusin Rauta-antura. En kuitenkaan anna houkutuksen viedä. En salli itseni poikkeavan valitsemaltani uralta. Sarjan jälkeen luen vielä dramaturgi Miisa Lindénin toimittaman Riitun poika -teoksen, kertomuksen Kallesta ja hänen äidistään, ja sitten Raamatun. Sen jälkeen, noin parin kolmen vuoden kuluttua, on Tuurin vuoro. :icon_cool:
[(Olen kyllä, pakko myöntää, lueskellut Miki Liukkosen Elisabet -runoja, niistä varsinkin nimirunoa äidistään ja hänen varhaisesta kuolemastaan syöpään)
"Oululainen Miki Liukkonen (s. 1989) ei enää erityisiä esittelyjä kaipaa. Miehestä ollaan vauhdilla leipomassa uutta Pentti Saarikoskea Suomen kirjallisuuspiireihin. Ja toki Liukkosella on siihen edellytyksiä: hän on nuori ja komea sekä sopivasti eksentrinen runoilija"http://www.ylkkari.fi/content/miki-liukkonen-elisabet.]
-
Dosenttikirjallisuutta. Tomi Karttusen väikkärin päätöksen. Raahautua Metaxasin läpi vaikken viittis.
-
Niin kuin PekkaV tuossa aiemmin totesi, monta kertaa tulee lukiessa vastaan uusia teoksia, jotka pitäisi lukea perään.
Mutta Jukka Tarkan Karhun kainalossa oottelee arkun kannella lukemista.
-
Olen lukenut Johanneksen kirjeitä viime aikoina.
Siis Raamattua. :eusa_angel:
-
Ciceron Tusculum odottelee, että saan Martti Simojoen loppuun.
-
Kuinkahan pitkä aika menee siihen, että Iijoki-sarja käydään läpi?
-
Kuinkahan pitkä aika menee siihen, että Iijoki-sarja käydään läpi?
18/26 on menossa, vielä noin viisi kuukautta.
Sinä Juhani osaisit ehkä sanoa, kuinka monta Iijoki-sarjallista = 17 000 sivua mahtuisi Raamattuun?
-
Pauli Annalan eilisen seurapuheen innoittamana googlasin hänen mainitsemansa varhaisen kirkkoisä Origenesin tiedot wikipediasta. Ihmeen paljon on löydetty hänen näkemyksiään ja elämänkertaansa. Kiinnostava asia hänen pyhyydestään on se että hän kuohitsi itse itsensä jotta voi opettaa naisia siinä missä miehiäkin. Tämä tieto oli kai sen aikaista lööppimateriaalia!
Selväksi kävi että näkemyksistä on aina oltu eri mieltä. Sen minkä tunteella löytää ja käsittää, ei ole järjellä avattavissa. Näinhän Paavo Ruotsalainenkin sen näki.
Toisaalta kunnioitan näitä marttyyriuteen asti taistelleita tutkijoita, kirkkoisiä, pyhimyksiä. Heistä on jännittävää lukea, sikäli kun jotain ymmärtää.
Kuuluuko teologian opintoihin kaikki nämä varhaiset dogmit ?
Samalla googlasin Atanasioksen uskontunnustuksen. En ollut sitä koskaan nähnyt enkä kuullut. Missähän sitä käytetään ?
-
Kyllä varhaiset dogmit kuuluvat jokaisen (korvantaustat vihreinä) teologian peruskursseihin. Mutta Origenes on mielenkiintoinen eunukki siinä mielessä, että hänen ajatuksenaan oli Sielunvihollisen pääseminen taivaaseen. Se on hyvä ajatus.
-
Tarkoitatko että Jumala antaa synnit lopulta Luciferillekin anteeksi ?
-
Luen edelleen Raamatusta Johanneksen kirjeitä.
Ja vanhasta testamentista sananlaskuja.
-
Mietin, että millaisen säväyksen tekisi nyt luettuna eräs muinaisuudessa lukemani teos? Kirja on Mihail Solohovin "Hiljaa virtaa Don". Nuoruudessa kirja teki syvän vaikutuksen.
-
Sama täällä. Se on hyllyssäni ja olen monasti aikonut uusia. Sitten menen kuitenkin kirjastoon ja etsin jotain lyhyempää. :icon_rolleyes:
-
Nyt on Raamatussa menossa 2. Joelin kirja.
-
Isänpäiväksi saadun Hannu Lehtilän kirjan Tarja Halosesta.
-
Antti Tuuri: Rauta-antura
Raamattu
James Joyce: Odysseus
Yhdistystoiminnan johtamisopas / Anne Ilvonen
Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä
-
Antti Tuuri: Ikitie. Amerikansuomalaisten siirtyminen Neuvoto-Karjalaan, paratiisiin jossa muuttaneille rakennetaan paremmat asunnot kuin Karjalan kansalle, on omat kaupat ja ravintolat.
Kauhavalta alkoi muilutuskertomus jossa ajan ilmiö esitettiin karkeimmillaan.
Kirja on minulla vasta puolivälin paikkeilla.
Tuurin huumori, salaiva, on ohutta mutta ilmeistä.
-
Laitoin muistiin tuon kirjan nimen. Luen mielelläni gulagissa olleiden muisteluksia. Hiljattain luin Hilma Kilkkisen kirjoittaman Pitkä matka Siperiaan. Neukut kaappasivat viikkoa ennen talvisodan alkua Petsamon Maattivuonon asukkaat vangeikseen. Keväällä -40 muut pääsivät pois, mutta em henkilö, koulun opettaja joutui Gulagiin. Pääsi sairaana monien vaiheiden jälkeen Suomeen Isä Aurinkoisen kuoleman jälkeen 50-luvulla. Kirjoitti itseään terapoiden kirjan, mutta sitä ei kukaan uskaltanut painaa 70-luvulla. Kirjan julkaisi OAJ postuumisti.
Suosittelen.
-
Dante: Helvetti, Knausgård: Taisteluni 5
Vaimon kanssa vuoroaamuin novelli/tarinakokoelmaa Pakkanen: Fellinin raitiotie. Huomenna on minun vuoroni, Sinimusta liina (kas kas, miten sattuikin, körttivärit)
Papukaijakirja - Lemmentarinoita muinaisesta Intiasta, Nurmi: Puhallus - ja muita kertomuksia, Nopola: Miksi emme totu pystyasentoon, Rakkauskirjeen käsikirja - Parhaat rakkauskirjeet (toim. Jari Tammi)
-
Arkipäiväisesti kerrata alfasta alkuun. Ja uskontotiedettä. Alkavat ryhmätyöt. En ole ennen tehnyt virtuaaliryhmätyötä. Tähän asti on ollut mieltäkiinnittävää.
Syksymmällä luen ensimmäiseksi mitä olen lukenut ja laskelmoin pisteet.
Kaikki saatavilla oleva Australiasta koska asetin henkilön sieltä saapuvaksi.
Löytyi kirjaston ilmaiskorista Leimuava taivas kumiseva maa. Alku ei ollut pahasti hullumpi.
Talven tullen saamme sitten nähdä.
-
Pakkanen: Fellinin raitiotie. Huomenna on minun vuoroni, Sinimusta liina (kas kas, miten sattuikin, körttivärit)
"Sinimusta liina" on italialaisen jalkapalloseura Interin tunnus.
-
"Sinimusta liina" on italialaisen jalkapalloseura Interin tunnus.
Sattuihan sopivasti. Luulevat sitten vain Interin fanittajaksi. Ajattelin kuljeksia siellä körttipuvussa.
-
Samalla googlasin Atanasioksen uskontunnustuksen. En ollut sitä koskaan nähnyt enkä kuullut. Missähän sitä käytetään ?
Ei sillä sellaista kirkollista käyttöä ole kuin apostolisella tai Nikean tunnustuksella, joita luetaan jumalanpalveluksissa. Aikoinaan oli vähän oppiriitoja, ja tuo tunnustus kehitettiin selittämään keskeinen eli kolminaisuusoppi. Jotka eivät hyväksy, eivät sitten kuulu pyhaan yhteiseen apostoliseen kirkkoon.
Minusta on mielenkiintoista (ja hassua), kuinka tarkkaa joillekin on että juuri apostolinen uskontunnustus uskotaan prikulleen kuten se on, mutta samalla ei välttämättä itse edes tiedetä, että on myös tällainen Athanasioksen tunnustus, joka pitäisi uskoa. Lopussa vielä vakuutetaan, että "Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."
Tosin tunnustuksessa itsessään sanotaan, että "Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen." Kai sitä pitää sitten sekä uskoa että tehdä hyvää.
-
Auttamishalu tuo mieleen viimeisen laman - Arkkipiispan haastattelu, HS C 8─9.
-
Välipalana kesken Danten Jumalaista näytelmää Emil Anton: Vatikaanin II kirkolliskokous - Johdatus historiaan, teksteihin ja tulkintaan
Joulukuun 8. päivänä 2015 on kulunut 50 vuotta Vatikaanin II kirkolliskokouksen päättymisestä. Paavi Franciscuksen mukaan siitä "alkoi uusi vaihe kirkon historiassa" (Laupeuden kasvot 4). Käsillä oleva kirja on ensimmäinen suomenkielinen johdatusteos 1900-luvun merkittävimmän kirkollisen tapahtuman historiaan, teksteihin ja tulkintaan. (Takakansi)
-
Aukkoja sivistyksessä on paljon. Sain tuliaisiksi uusimman Parnasson ja siinä oli mielenkiintoani syyhyttävä artikkeli W B Yeats´sta. En ole tutustunut, en myöskään
John Keats´n tuotantoon. Yön kirkas tähti elokuvan olen nähnyt.
Oscar Wilde´olen vähän lukenut. Walt Whitmania en lainkaan. Kannattako näitä originellejä lukea ?
-
Jos minulta kysyt, kaikkea kanttaa.
-
Tarkoititko aivan kaikkea ? Vai näitä mainitsemiani ?
Kotimaisista odotan Olli Jaloselta ja Joel Haahtelalta uusia kirjoja. Heihin olen mieltynyt.
Hengelliset kirjat saan käsiini eri tavoin, johdatuksella.
-
En kaikkea, vaan "johdatuksella", sen mitä Johto, Yläkerran Isäntä määrää.
-
Tämä johdattui tänään ; http://www.lintulanluostari.fi/?p=1450
Olen tilannut, saan pian.
-
Ausführlicher Kanzelunterricht über die dem höchsten Landesherrn schuldigen Unterthanspflichten / den dermaligen Zeitumständen gemäß eingerichtet, bearbeitet, und in acht verschiedenen Kanzelreden dem Volke vorgetragen / von Adalbert Wagner, gestifteten Kaplan zu Podborsam. Mit Bewilligung der k.k. Bücherzensur. Prag 1794.
Suoritan näet yleisessä saunassa kaverilta saamaani toimeksiantoa.
Mt
-
Pitäisikö harventaa löylynlyöntiä, siis siinä yleisessä saunassa :icon_eek:
-
Pitäisikö harventaa löylynlyöntiä, siis siinä yleisessä saunassa :icon_eek:
Ei tarvitse harventaa, sillä suosimani tieteellis-taiteellisen löylynheittotyylin rytmi on suunnilleen sama kuin kirkonkelloissa. Näin löylyhuoneen ilman kosteus pysyy optimaalisella tasolla.
Siitä muistinkin, että huomenna on saunapäivä ja olen vasta esipuheet lukenut ja ensimmäistä opetuspuhetta aloitellut. Onneksi en ole tulosvastuullisessa asemassa, 1700-luvun saksalainen uskonnollinen proosa ei ole kevyintä mahdollista luettavaa - eikä fraktuura paranna asiaa.
Mt
-
:icon_biggrin: :opettaa:
-
Välipalana kesken Danten Jumalaista näytelmää Emil Anton: Vatikaanin II kirkolliskokous - Johdatus historiaan, teksteihin ja tulkintaan
Joulukuun 8. päivänä 2015 on kulunut 50 vuotta Vatikaanin II kirkolliskokouksen päättymisestä. Paavi Franciscuksen mukaan siitä "alkoi uusi vaihe kirkon historiassa" (Laupeuden kasvot 4). Käsillä oleva kirja on ensimmäinen suomenkielinen johdatusteos 1900-luvun merkittävimmän kirkollisen tapahtuman historiaan, teksteihin ja tulkintaan. (Takakansi)
Sivupolkuna:
"... essee-romaani vanhenemisen oireista ja itse vanhenemisesta, jonka Illyés kuvaa suurena seikkailuna. Kuvaustapa on lämpimänarmoton: kirjailija panee merkille ensimmäiset, tuskin havaittavat biologiset muutokset, käsittelee hienotunteisesti ongelmia, jotka aiheutuvat ihmisen ja ympäristön muuttuneesta suhteesta, palaa välillä lapsuutensa talonpoikaiseen elämään ja kuvaa lämpimästi sen hahmoja..." (takakansi)
Gyula Illyés: Kharonin lautalla
-
Saattaa loppuun Antti Tuurin trilogian Eerikinpojat.
-
Ei tarvitse harventaa, sillä suosimani tieteellis-taiteellisen löylynheittotyylin rytmi on suunnilleen sama kuin kirkonkelloissa. Näin löylyhuoneen ilman kosteus pysyy optimaalisella tasolla.
Siitä muistinkin, että huomenna on saunapäivä ja olen vasta esipuheet lukenut ja ensimmäistä opetuspuhetta aloitellut. Onneksi en ole tulosvastuullisessa asemassa, 1700-luvun saksalainen uskonnollinen proosa ei ole kevyintä mahdollista luettavaa - eikä fraktuura paranna asiaa.
Mt
Toivon että sentään ennätit siihen saunaan jossa löylyä lyötte.
-
Aion lukea Aukusti Oravalasta tehdyn uuden kirjan kunhan sen saan. HK;n uusimmassa numerossa oli juttu kirjasta, hintakin mainittiin, mutta kun soitin Lapualle tilatakseni sen, kävi ilmi, että sitä saa vasta joulukuussa.
-
Silvo Hietanen: Siirtoväen pika-asutuslaki 1940.
Erityisesti se jakso, jossa kerrotaan hallituksen keskusteluista. Esiintyi sellaista kantaa, että karjalaisille annettaisiin vuoden optioaika, jolloin he saisivat päättää, pysyvätkö Suomen kansalaisina vai jäävätkö niille sijoilleen ja ottavat Neuvostoliiton passin. Stalinille ei viimeksi mainittu kai sopinut, ymmärsi varmaan, että siitä seuraisi vain hankaluuksia.
Mt
-
Muistat sie-illassa Launeen kirkossa Jaakko Ripatti kertoi tuosta samasta, tuosta optioajasta jää synnyinsijoille Neuvostoliittoon.
Kävin kirjastossa palauttamassa lähes lukemattomina Andrei Makiset. Lukemistoni on ollut niin hengellispainotteinen ettei nuo tarinat saaneet hyväksyntääni.
Sen sijaan Antti Tuurin Äitini suku-kirjat, Erikssoninpojat ja Ullan kirjan otin uusintaan. Ja sitten yhden Jörn Donnerin ja yhden Claes Anderssonin muistelman myös.
Olen käynyt hitaammaksi lukijaksi. Se on hyvä silmille ja vie vähemmän aikaa huushollihommilta.
-
Saarnivaara elämäkerta Aku Rädystä, Ilkka Remeksen uusin sekä Kommunismin musta kirja. Ja tietysti jokapäiväisen Raamattu.
-
Varasin Seppo A Teinosen kirjoittaman Rakkauden tieto nimisen kirjan joka käsittelee Alankomaiden ja Saksan kristillisiä mystikoita.
Jaakko Ripatti mainitsi saarnassa Johannes Taulerin. Myös uudelleen aloittamassani Eriksoninveljet-kirjassa Tauler mainitaan.
-
Hain Seppo A Teinosen Rakkauden tieto-kirjan. Vein yhden Jörn Donnerin pois lukemattomana. Silmäilin , ei napannut. Claen Anderssonin Jokainen sydämeni lyönti kuului salla kertaan lainaamiini, sen jätin kotiin.
Varauksessa on edelleen Piikojen historia. Olin eilen jonossa n. kahdestoista.
-
Mulla edelleen aikomista ja aikomista...mutta uskon että pystyn vielä lukemiseenkin
keskittymään. :eusa_angel:
-
:023:
Luulen, että himolukijaksi tullaan jo lapsena. Olen huomannut sen myös tarttuvan.
Matti lukee nykyään myös paljon.
Vapaa-aika mahdollistaa lukuharrastuksen . Ei meilläkään työvuosina näin paahdettu.
Eivät tyttäremmekään lue kovin paljon muuta kuin minkä työ vaatii.
Isäni luki vain lehtiä ja muutamia sotakirjoja. Äiti kyllä luki paljon.Hän myös kirjoitteli.
-
Sain juuri luetuksi loppuun P. D. Jamesin Syystanssiaiset ja aloitin Henning Mankellin Italialaiset kengät. Jälkimmäisessä on paljon, mihin samastua.
-
Sain juuri luetuksi loppuun P. D. Jamesin Syystanssiaiset ja aloitin Henning Mankellin Italialaiset kengät. Jälkimmäisessä on paljon, mihin samastua.
Mitä pidit Syystanssiaisista? Olen lukenut P.D.Jamesin koko tuotannon paitsi tuota yhtä. Idea vaikutti oudolta...
Italialaiset kengät luin vuosia sitten, mutta en kovin hyvin muista, mitä pidin. Yleensä ottaen Henning Mankell oli/on loistava kertoja. Huomasin sen myös kirjamessuilla, kun hän oli vierailulla ja alkoi kiehtovasti kertoa viimeisimmän romaaninsa tarinaa.
-
En osaa arvioida Syystanssiaisia Ylpeyden ja ennakkoluulon 'jatko-osana', kun en ole lukenut Jane Austenin teosta. TV-sarjastakin näin vain kohtauksia sieltä täältä. P. D. Jamesin teos kuvasi kiinnostavalla tavalla parin sadan vuoden takaista englantilaista sääty-yhteiskuntaa tapoineen ja niiden taustalla olevine arvoineen ja asenteineen. Kerronnan tyylikin oli valittu tähän tarkoitukseen sopivan vanhahtavaksi. Lukukokemuksena kirja oli hiukan raskassoutuinen.
-
Keskustelu jatkuu osassa Mitä aiot lukea? 2