Kirjoittaja Aihe: Kasteen armo  (Luettu 10711 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa apellikka

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 108
Kasteen armo
« Vastaus #15 : 06.05.08 - klo:20:40 »
Kaste on ihmeellisistä ihmeellisin asia! Siinä on läsnä kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lahjat. Syvästi ihmettelen tätä joka kerran kastejuhlassa ja vielä useammin tavallisessa arkielämässäni.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Kasteen armo
« Vastaus #16 : 07.05.08 - klo:16:09 »
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen. :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Lars Mikael

  • Vieras
Kasteen armo
« Vastaus #17 : 07.05.08 - klo:21:32 »
Lainaus käyttäjältä: "apellikka"
Kaste on ihmeellisistä ihmeellisin asia! Siinä on läsnä kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lahjat. Syvästi ihmettelen tätä joka kerran kastejuhlassa ja vielä useammin tavallisessa arkielämässäni.

Lainaus käyttäjältä: "juhani"
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.

Niin minäkin. Minä vaan tässä olen miettinyt myös sitä, että tarvitaanko uskoakin, kun Paavalin kirjeissään ja Luther postilloissaan korostaa sitä useita kertoja. 1. Kor. 15:11 "Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet."

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Kasteen armo
« Vastaus #18 : 07.05.08 - klo:23:13 »
Lainaus
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.


Kyllä moni vähemmänkin järjevä ihminen on samalla tavalla pohtinut,
kuten myös järkevät/vähemmän järkevät ovat pohtineet vastakkaista näkemystäkin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22062
Kasteen armo
« Vastaus #19 : 08.05.08 - klo:09:23 »
Eräs ystäväni tiivisti uskonoppinsa: Joka uskoo kasteeseen, pelastuu.

Lars Mikael

  • Vieras
Kasteen armo
« Vastaus #20 : 08.05.08 - klo:20:12 »
Lainaus käyttäjältä: "karjalaisenkyösti"
Lainaus
apellika on samankaltaisia ajatuksia miettinyt... kuten Paavali, Lutteerus ja moni järkevä ihminen.


Kyllä moni vähemmänkin järjevä ihminen on samalla tavalla pohtinut,
kuten myös järkevät/vähemmän järkevät ovat pohtineet vastakkaista näkemystäkin.

En tiedä olenko järkevä pohtiessani vielä tätä kastekysymystä. Olen kerran joutunut kovan paikan eteen kastekysymyksessä. Rakkaan lähisukulaiseni lapsia ei ole kastettu. Kerran eräs pappi oli lapsen sairasvuoteen ääressä epäillyt tämän taivaaseen pääsyä, jos lapsi kuolee. Se oli vanhemmille kova asia ja jouduin myös altavastaajaksi.
Tutkin asiaa Jumalan Sanasta ja päädyin siihen, että en lähde koskaan mestaroimaan kiisteltyä kastekysymystä, vaan jätän sen todellisen Mestarimme päätäntävaltaan. Mestarimmehan sanoo ensiksikin: Joh. 3:3..."Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Kasteessa meidät uudestisynnytetään. Tätä sanoi mm. Lutteerus.

toiseksi : Matt. 19:13. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia, 14. mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."
Tuskin lapsia oli kastettu edes Johanneksen kasteella? Kuitenkin Jeesuksen sanojen mukaan he olivat taivaskelpoisia ja meidänkin olisi tultava heidän kaltaisikseen.

En mitätöi tällä pohdinnallani lapsikastetta, enkä halua tehdä tästä väittelyn aiketta, vaan haluan tällä vain ilmaista vajavaisen ihmisen vajavaista ajatuksen juoksua.

Poissa apellikka

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 108
Kasteen armo
« Vastaus #21 : 08.05.08 - klo:21:27 »
Kirjoitin kerran kasteen armosta kolumnin paikallislehteen. Sain tiukan vastineen, jossa minua verrattiin Origenekseen. Olin aika otettu kirkkoisään vertaamisesta, vaikka sitten lievästi harhaoppiseenkin... Haluaisin kirjoittaa kasteesta uusin ja vanhoin sanoin, mutta toisaalta siitä on jo kaikki sanottu. Eikä kasteesta kuitenkaan voi sanoa kaikkea. Uskallan sanoa, että kasteeseen heijastuu ja palautuu koko kristillinen usko. Usko tarkoittaa nyt niin kirkon oppia kuin yksityisen kristityn jokapäiväistä elämää. Minä en olisi kristitty ellen olisi kastettu. Miten muuten kukaan (lapsi tai aikuinen) voi tulla kristityksi?
Kastamattomien lasten ja eri kulttuureihin syntyneiden iankaikkisuudesta en halua itse taittaa peistä - Se on armon varassa sekin.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Kasteen armo
« Vastaus #22 : 08.05.08 - klo:21:31 »
Lainaus
Kerran eräs pappi oli lapsen sairasvuoteen ääressä epäillyt tämän taivaaseen pääsyä, jos lapsi kuolee.


Olishan se aika ikävää (minun mielestäni), jos joku lapsi joutuu ikuiseen kidutukseen, itkuun ja hammasten kiristykseen sen tähden, että joku ihminen jätti tietyn teon tekemättä ja tällä tavoin Jumalakaan ei sitten tehnyt omaa tekoaan.
Ihmisen pelastus on ilmeisesti lähes kaikissa uskonnoissa ihmisen ja Jumalan välistä yhteistyötä, jossa Jumalalla on suuremppi osuus mutta ihmisen osuus on myös ratkaiseva.

Luterilaisen uskon mukaan ihminen voi päättää toisen ihmisen uudestisyntymisen ajankohdan, eli ikäänkuin osallistua Jumalan kanssa uudestisyntymisprosessiin. Ihminen voi myös omalla päätöksellään ilmeisesti estää jonkun toisen ihmisen (lapsen) uudestisyntyminen.

Vapaissa suunnissa ihmisen uskotaan itse itsensä uudestisynnyttävän omalla päätöksellään ja yleensä itse valitsemallaan ajalla ja Jumalan avulla.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Kasteen armo
« Vastaus #23 : 09.05.08 - klo:06:30 »
luterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Kasteen armo
« Vastaus #24 : 09.05.08 - klo:06:53 »
Lainaus
uterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.


Näin olen itsekin ymmärtänyt, sillä erotuksella, että uudestisyntyminen on ihmisen määrättävissä ja milloin se tapahtuu.
Ihminen voi siis määrätä oman halunsa mukaan toisen ihmisen (tai omansa) uudestisyntymishetken tai sen, että ei uudestisynny,
mutta Jumala kuitenkin hoitaa 100% sesti sen uudestisyntymisprosessin, kunhan ihminen on ensin sen oman osansa (kasteelle viemisen/kastamisen tai kasteelle menemisen) hoitanut.

Minulle on jo jollakin tavalla avautunut tämän luterilaisen kirkon kasteopin hienouksia, varsinkin, kun kastettavana on pikkulapsi, joka on täysin armon varassa. Silti tässä on vielä aineksia, jotka tökkivät, ja niistähän minä täällä keskustelenkin ja ääneeni myös ihmettelen.

Kuin Hedbergin kirjan, olikohan se "Pyhän kasteen puolustus" tässä joku vuosi sitten. Sitä sai aimoannoxen lisää infoa luterilaisesta kasteopista.
Ainakin minulle hyödyllinen kirja. Iinä oli muistaakseni sinistä väriä niissä kansissa, ja valkoistakin, ehkä muitakin värejä.
Kirjan kirjoitustyyli oli vähän sama, kuin Auri Hakomaan kirjassa "Hurskas sika", mutta kun tyylin suodattaa pois ja sukeltaa itse asiaan, pidin Hedbergin kirjasta.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että Paavo ei pitänyt Hedbergistä, joten en sitten tiedä, pitääkö tuota kastekirjaa suositella vaiko ei.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Kasteen armo
« Vastaus #25 : 09.05.08 - klo:06:58 »
Lainaus
pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.


Itse ymmärrän, että jos on kyseessä ns. "lihan pyhittyminen", eli erilaisten pahojen asioiden karsiminen elämästään, se onnistuu ilman minkäänlaista uskonnollista vakaumustakin.
Jos tätä seikkaa ei tiedosta, uskonnollinen vakaumus saattaa jopa olla este tämänkaltaiselle pyhittymiselle, joka ei missään tapauksessa saisi olla tarkoitus, koska Raamattu paljon kehoittaa tuollaiseen pyhitykseen.
Ihmisliha on kuitenkin niin kiero, että se pyrkii kääntämään Raamatunkin tekstit päälaelleen ja ajatella, että kun uskon oman uskoni olemassaoloon, niin tuollainen pyhittyminen ei ehkä paljoa minulle kuulu.

Vaan, kun Raamattu puhuu pyhityksestä, tarkoittaa se välillä (ainakin yhdessä kohtaa) Kristusta kyseisellä sanalla, välillä tuota tapojen siistimistä ja kenties välillä jotain sellaista, joka on puhtaasti Jumalan työ sillä tavalla, että ihminen ei siihen voi vaikuttaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22062
Kasteen armo
« Vastaus #26 : 09.05.08 - klo:12:31 »
Uskonnoton pyhittyminen on mielestäni mahdotonta. Pyhä tarkoittaa jonkun käyttöön tai omistukseen erotettua. Kenen omaksi antaudut, jos et usko ketään olevan? Pahuudesta irtautuminen on tärkeä asia, mutta ei ihan pääasia. Parannus voi kai olla yhtä hyvin pyhittymisen edellytys kuin seuraus siitä. Luterilainen oppi pyhityksestä on ymmärrykseni mukaan sellainen, että Jeesus on ristillä tehnyt meidät Jumalalle kelpaaviksi, pyhiksi.

Lars Mikael

  • Vieras
Kasteen armo
« Vastaus #27 : 09.05.08 - klo:16:20 »
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
luterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.

Päivän Sana 9. toukokuuta 2008
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". (Room. 10:13)

...ja Herra kyllä vastaa ajallaan ja tavallaan. Se merkitsee aina myös pelastuksen lisäksi sitä, että Hän rakastaa niin, että leijuu ilmassa sekä myös sitä, että Hän kurittaa niin, että luu paistaa.

Lars Mikael

  • Vieras
Kasteen armo
« Vastaus #28 : 09.05.08 - klo:16:37 »
Lainaus käyttäjältä: "apellikka"
Sain tiukan vastineen, jossa minua verrattiin Origenekseen. Olin aika otettu kirkkoisään vertaamisesta, vaikka sitten lievästi harhaoppiseenkin...

Se on apellikka niin, että joskus tuntuu siltä, että pahin vastustus tulee aina uskonnollisista piireistä. Saatanakin tuntuu jäävän siinä toiseksi, vai olisiko se niin, että se onkin loppujen lopuksi sen "vanhan vihtahousun" aikaansaannosta?

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Kasteen armo
« Vastaus #29 : 09.05.08 - klo:21:36 »
Ukko Ruuhveltti ei hyväksynyt poikansa kääntymistä helluntaiuskoon, koskapa tokaisi.'poika lensi suoraan latvaan'
Niin, latvasta tulee pyrstö edellä alas, jos meneekin liian ylös, eikä ennätä asettaautua siivilleen..