Mulla on muutamia kipsitöitä.
Ja kun olin 29 vuotias, oli nilkkani murtunut liukkaalla pihalla ja kuusi viikkoa sitä kipsiä sai pitää.
Myös pojallani poistettiin kipsi kuuden viikon jälkeen eli 29.9 ja maanantaina pääsee saikkunsa jälkeen töihin.
Hän teloi sen Oulussa kun oli puulaakijoukkueessa työporukan kanssa pelaamassa jalkapalloa, joku oli nappiksilla jotenkin telonut jalkapäällistä ja hän siitä jotenkin hoijaantunut ja tuloksena murtunut nilkka.
Eli olimme pojan kanssa yhtä aikaa kipsatut.
Mun vaan ei tarvinnut kädessä pitää kipsiä kuin pari viikkoa, sitten kantositeessä 40 asteen kulmassa ja nyt voi liikuttaa suht normisti, ainakin suoraan, vihlaisee kyllä jos taittuu vahingossa liikaa sivulle ja ei paljoa voi vielä kantaa, mutta jumppauttaa saa sit ja pitääkin.
Silloin nuorena kun jalka oli kipsissä, oli se, että oli hienoista lunta jään päällä ja minä hyvin touhukkaana läksin psotia hakemaan ja kas, samassa huomaan makaavani påihassa pitkin poikin pituuttani.
No, sitä sattuu ja tapahtuu elämän varrella asioita.
Ja kun tapahtuu, olosuhteisiin oppii ja niiden varassa elämään.
Nyt tuntuu jo lähes entiselle tämä paljon puhuttanut ja kirjoituttanut käsijuttu.
