Täällä (mökillä) paistoi äsken aurinko ilman ollessa 11 ja veden 17 astetta. Kumpikaan ei kutsu.
Ei varmaankaan. Tosin kylmässä vedessä uimisesta tulee huiman hyvä olla. Tietäisipä syyn. Kyllä siinä itsensä vilustuttaakin ja ilma 11 astetta jos vielä tuulee, noniin, siihen on keljumaisempaa nousta vedestä kuin pinkaista saunaan. Lujat jonot uimahallissa on kylmäaltaalle kun ainne mahtuu yksi kerrallaan. Eikä se luonnonavantoa voita. Siihen kun tottui jäi haikailemaan tosissaan, mistä avanto. Omituinen juttu mutta tosi.
No en käynyt avannossa jostakin syystä. Tuunasin pikkuisen terassia, tyhjentelin taivasalle jääviä ruukkuja sadevedestä, hauskaa lotraamista, pidin jo lapsena kuravedessä melskaamisesta suuresti. Hämmästyksekseni köynnösruusu jonka siirsin sinne syrjään oli alkanut viheriöidä. Olin satavarma että se kuoli ja leikkasin oksat kokonaan. Juuri oli niin lujassa että annoin olla kiskomatta irti, siinä kun kasvaa reunoilla rivissä petunioita, tajusin että tuohan lentää ilmaan koko sisältö jos rupean riuhtomaan, petuniat ovat hyvinkin kirjavat ja latvottuina vahvoja kukkijoita. Olkoon syksyyn.
Vähän yllätyin. Ei se mitään kuollut ole. Se rupesi vallan lykkäämään uutta oksaa ja viheriöimään ilmeisesti varjoisin nurkka ei edustanut viihtyisää kolkkaa vain. Lisäksi kuulin ruusujen kuolleen viime talvina järkiään. Juuripaakut tukehtuivat. Täytyy etsiä sille sitten vain uusi sijoitus.
Herra Hugo kahlailee hiekkalaatikossaan, se kuuluu noihin hiekassapeseytyviin siileihin ja siis siksikin kaiketi vihaa vettä. Voi että, kyllä se on kuluvan vuorokauden aikana pestävä vedellä. Yläkerran koira tulee pianaikaa katosta läpi, se selvästi kaivaa kuoppaa. Etsin koko illan rapistelijaa opastettuani yhden hätääntyneen rastaan ovelle, katettuani siiliaterian ja kyllä, tuo jyrskytys kuuluu katosta. Mietin olisiko aihetta mainita yläkerran naapurille, jotain se kohta saa hajalle.
