Kävi kaupungilla ja seurailin ihmisiä joilla oli tatuointeja. Mistä lie sekin villitys saanut sysäyksen, kun tatuointi on melkein sääntö ja sellainen ihminen jolla ei ole mitään kuvia alkaa olemaan poikkeus. Onhan ne varmaan taideteoksia, mutta en jaksa arvostaa jos iho on kuin pakanamaan kartta. Jokainen saa puolestani otta kuvia jos haluaa, mutta kyllä kannattaisi olla aika kriittinen ennenkuin menee tikattavaksi.
Tästä juuri tulin miettineeksi kun höyrytään ja puuskutetaan kaiken maailman terveellisyyksistä. Mitä mahtaa vain siinä tapauksessa tehdä iholle, niin ja koko elimistölle tuollainen kauttaaltaanväritys? Tämän tästä kuullaan uutinen siitä tästä tuosta kemikaalista jotta aiheuttaa syövän lapsettomuuden tärvelee munuaiset päädyttää dialyysiin.
Tietouteni tässä on perin puutteellinen mutta minä mietiskelin, kuin sattuskin juuri eilen, mitähän se sitten ihmiselle aiheuttaa, värien nypyttäminen jonnekin orvaskeden tai onko vieläkin syvempään, sijaintiin.
No niin, tänään lähden haeskelemaan Herra Hugolle tuoreita lämpökuumennettuja sirkkoja tai jauhomatosia. Siili raukka rientäen kiirehtää matoskupillern, kun on laulettu iltalaulu, ja todettu se matosia narskuttaa. Väärät matoset! Ei maistu mikään mikä hankittiin halpaa kun on, maisteltavaksi, ei edes kädeltä. Eilen Herra Hugo enää tuhisi vihaisesti ja kaihtoi, en tule syliin, en en.
