Suvaitsemattomuus

[karjalaisenkyösti]

Mutta uskonlahkoasioista ajattelen ehkä vähän toisin. Moni heikko ihminen tarvitsee kasvualustakseen turvallisen yhteisön, jonne ei tule niitä toisinajattelijoita näkemyksiään esittelemään.

Olosuhteet ja tilanteet ovat kovin moninaisia, joten asiaan kuin asiaan ei voi antaa yhtä yleispätevää kuvausta.
Tietyissä olosuhteissa tilanne on toki juuri tuollainen, kuin kerroit.

Ja esim. lapsille ei voi koko maailman uskomusmaailmaa silmien eteen tuoda jne...

Mutta, kun ihminen on saanut tietyt perusasiat kuntoon, on hyvä mennä eteenpäin sillä tavoin, että pyritään pienentämään toisuskoisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihanpurkauksia ja pyritään näkemään heidät tasavertaisina ja yhtä arvokkaina kanssaihmisinä, kuin mekin olemme.

Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.

[Leena]

Minä taas en ymmärrä koko suviatsevuus-juttua. Eihän kukaan mitä tahansa suvaitse, ja kaikki suviatsevat jotakin. Veikkaan, että kaikki ovat keskimäärin yhtä suviatsevaisia, ja siis yhtä lailla juhanin vihan alaisia.

Tuntuu, että koko puhe suvaitsevista ja ei-suvaitsevista vain häivyttää näkymättömiin ne kysymykset, joista ehkä oikeasti kannattaisi keskustella. Ja en niinkään ole kuullut kenenkään itseään mainostavan suvaitsevaiseksi kuin muiden haukkuvan jotakuta (minuakin) johonkin sellaiseen kuin "suvaitsevaisto" kuuluvaksi. Pöh, en todellakaan mitä tahansa suvaitse!

Tämän kanssa olen yhtä mieltä.

Toisinaan me ns suvaitsemme joiltakin aivan mitä hyvänsä, koska ihailemme heitä.
Niin pääsi Hitler valtaan.

Enhän minäkään kaikkea suvaitse eli ole siinä "hyvä ihminen"
Mutta !,   Väitän ja toteen,   etten ole naiivi suvakki jolle yhtäläisesti maailma on mustavalkoinen! 

Mutta meidän tulisi, niin käsitän tämän, rakastaa niitäkin joita emme aina ymmärrä jos fundiksiin palaamme kun kerran heitä peräti, jotka ovat suoranaisia vihamiehiä. Emmekä me aina edes hanki vihamiehiä itse itsellemme olen todennut. Joku rupesi vihamieheksi koska kuuli pahoja puheita eikä rohjennut olla eri mieltä ja niin edelleen. Ihmisillä kun on taipumus lähes jumaloida jotakin tai joitakin ja selittää heidän puheistaan kaikki parhain päin, kuten sen turvaspaikanhakijan joka paiskoi riisinsä pitkin katua kun ei ollut mamma laittamassa mausteita kastikkeelle, jota tarjottiin. Se on käytöstä jota en hyväksy.

Kas siinä haaste. Anna meille anteeksi niinkuin mekin annamme.
Vaan tunnekuohahdukset ovat eri. Yhä ajattelen näin, jos hänellä olisi nälkä ruokkisin häntä, jos hän nyt soittaisi minulle hädissään ja onnettomana kuuntelisin ja kysyisin jaksaako olla yksin vai tuleeko sinne vai tulisiko hän tänne. 

Olen tätä niin paljon ajatellut. En edes sitä taivaspaikkaa mieti aina vaan sitä kuinka viha vie voimia. Noin profaanisti siis.

[Lothar]

Yleismaailmallinen humanismin idea kompassina,niin ei mene kovin paljon metsään.

[öppiäinen]

Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.

Minun taitaa olla vaikeinta ymmärtää ihmisiä, jotka katsovat ihan itse saavuttaneensa kaiken sen hyvän, mitä heillä on.

Etteikö mikään edeltävä sukupolvi olisi ollut sitä toimillaan rakentamassa? Tai (jos ovat kristittyjä) etteikö siinä mitään armoa olisi mukana?

Mutta ehkä en ymmärrä, kun en itse mitään merkittävää ole saavuttanut (tai en koe saavuttaneeni). Jotain korkeakoulututkintoa ei tässä voi laskea, etenkin kun minulla sillä saralla olisi ollut (ts. on suotu) älylliset edellytykset enempäänkin. Minun pitäisi ponnistella itse enemmän jotta jotain oikeasti saavuttaisin, niin voisin paremmin ymmärtää tässä asiassa muiden ajatusmaailmaa.

Eli on vaikea ymmärtää ylpeitä ihmisiä, jotka katsovat huonommin pärjäävien itse olevan menestymättömyydestään vastuussa, tai suorastaan ihmisroskia.

[seppos]

Kenenkään ei liian suurella varmuudella kannata ryhtyä uskomaan, että olisi itse jotenkin keskimääräistä suvaitsevampi ihminen.

A) se että olisi keskimääräinen ei ole tavoittelemisen arvoista
B) se että sanot olevasi fundamentalisti on ympäristötekijöistä johtuva harha. Olet ollut liian paljon heidän seurassaan. Olet aivan liian empaattinen ja avara, jotta sinusta vois tulla kunnon fundamentalistia koskaan.

[Riitta-mummi]

Olosuhteet ja tilanteet ovat kovin moninaisia, joten asiaan kuin asiaan ei voi antaa yhtä yleispätevää kuvausta.
Tietyissä olosuhteissa tilanne on toki juuri tuollainen, kuin kerroit.

Ja esim. lapsille ei voi koko maailman uskomusmaailmaa silmien eteen tuoda jne...

Mutta, kun ihminen on saanut tietyt perusasiat kuntoon, on hyvä mennä eteenpäin sillä tavoin, että pyritään pienentämään toisuskoisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihanpurkauksia ja pyritään näkemään heidät tasavertaisina ja yhtä arvokkaina kanssaihmisinä, kuin mekin olemme.

Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.

Tässä ajattelen karjalaisenkyöstin tavoin. Tähän olen tullut ja tässä on hyvä olla uskonasioiden suhteen.
Antakoon Herra viisautta jatkaa näin ja olla  johdatuksessaan.

Eri juttu on makukysymykset ja politiikka . Niissä sopii joskus kiivailukin.   

[Leena]

kiivailla makukysymyksissä? Siinäkö maistuuko lihapulla herkulliselle tai onko toisella kaunis mekko?

Siinä soisin vapautensa itse kullekin.

Politiikassa kiivailu tavallisesti tekee siitä seuraajille huvittavaa. Siis suomalaisen tason parlamentaarisen ns kriisit tänä päivänä.

Se on meillä kuitenkin johtanut hirvittävään verilöylyyn, ja johtaa jossakin tälläkin hetkellä. Suomen ns punakapinassa tapettiin kansaa niin, että hyvä, kun työntekijöitä jäi jäljelle. Se oli eräs Euroopan tuhoisimmista sisällissodista väestömäärään nähden.

Juuri poliittisessa keskustelussa soisin ettei kiivaus sokaisisi kenenkään silmiä.

[Saukkis]

Näin minullakin oli ennen. Kun sitten elämä on kolhinut ja opettanut, että parempi hyväksyä tosiasiat, kuin ryhtyä liikaa niitä vastaan taistelemaan, niin ei enää nuo asiat niin suututa: varsinkin, kun löydän ne itsestäni, niin hassuahan se olisi, jos liikaa noista suuttuisin, kun niitä ympärilläni näen.

Mitä enemmän elämä on minua kolhinut, ja mitä enemmän olen nähnyt ja tavannut eri tavoilla elämän kolhimia ihmisiä, sitä enemmän näen harmaita sävyjä elämässä, ja ne yksisilmäisen ainoana oikeana olevat mustat ja valkoiset sävyt nostavat karvat puistatuksesta, eivät suuttumuksesta pystyyn.

[mt]

En pidä itseäni mitenkään erityisen suvaitsevana, vaikka Kielitoimiston sanakirjan määritelmä saattaa tietyissä asioissa minuun soveltuakin: "suvaitseva: salliva, vapaamielinen, avarahenkinen, tolerantti". Joissakin asioissa olen hyvinkin ahdasmielinen ja konservatiivi, vaikka en välttämättä pysty perustelemaan kantaani rationaalisesti..

Esimerkiksi väkivaltaisella käytöksellä kehuskelu on minulle ylipääsemätön juttu. Myös pitkäkestoisesta rikollisesta toiminnasta kiinnijääneen tutun kohtaaminen olisi vaikeaa. Saunaporukassa ja muussakaan kaveripiirissäni ei tietääkseni ole esimerkiksi viidesläisiä eikä helluntailaisia, vaikka yleinen sauna on tietysti kaikille avoin. Sinänsä mielenkiintoinen havainto, luulisi että sauna maistuisi viidesläiselle ja helluntailaiselle siinä missä körtillekin. Mutta mistäpä sen tietää, uskonnollisuuteen liittyvät asiat kun harvemmin tulevat puheeksi. Erilaisia suuntia ja taustoja kyllä piisaa, on hengentieteellistä vegetaristia, muslimitaustaista, kommunistia, äärioikeistolaista, ateistia, vapaamuuraria, persua ja niin edelleen.

Tuossa ylempänä olevaan sanakirjamääritelmään lisäisin vielä sanat "kuunteleva, keskusteleva". Vapaamielisyydeltä näyttävä voi olla myös välinpitämättömyyttä: ei kuulu mulle. Siksi kuuntelu ja keskustelu ovat mielestäni tärkeitä lisiä suvaitsevuuden määritelmään. Niitä olen yrittänyt pikku hiljaa opetella.

Mt

[Pena]

Suvaitsevaisuus voi olla joko keskustelevaa tai piittaamatonta. Edellinen on jo lähellä toisen kunnioittamista, jälkimmäinen halveksimista.

[PekkaV]

   Kuinka eroitat vaikenemisen ja piittaamattomuuden toisistaan? Milloin vaikeneminen on kultaa, milloin piittaamattomuutta? Milloin keskusteleminen on ohipuhumista, milloin välittämistä? Mitä on kuunteleminen?  Katsominen näkemistä? Oleminen läsnä?

Kuunteleminen toteutuu vasta kuulemaansa reagoimalla? Puhujan toivomalla tavalla? Väärinymmärtämisen mahdollisuus. "Väärinymmärtäminen" voi olla myös ymmärtämistä eri tavalla. Keskustelun kautta voidaan päästä yhteisymmärrykseen. Vain keskustelun? Yhteinen päämärä kokoaa erimielisetkin samaan suuntaan toimiviksi. Musiikki on useimmiten se yhteinen nimittäjä, joka kokoaa, sateenvarjo, jonka alle mahtuvat myös erimieliset. Jumala on kuitenkin yhteisistä nimittäjistä suurin - ja Siperia laajin. Siperia opettaa, Jumala armahtaa - myös rangaistessaan.

[Pena]

Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.

[Leena]

Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.

Ei se ole täysin mahdotonta, vaikka tuo ilmeet ja eleet on erittäin totta.

Tietoverkossakin voi tekstata:  Voitko paremmin? Onneksi olkoon (muulloinkin kuin syntymäpäivänä). Toivon että leikkaus sujuu hyvin ja kotiudut hyvin toipuvana. Olen pahoillani siitä mitä jouduit kokemaan. Voimia, tsemppiä. Ajattelen sinua.

Yksinkertaisesti voi huomioida tapahtuman joka tuolle toiselle on iso juttu, ja päättää omista syistään sitten joko syrjäyttää tai edes yrittää huomata sen. Luonnollisesti saattaa käydä niin, ettei ajankohtaisesti ole sen nettinsä äärellä ja toisten tapahtumat ohittuvat.

Mutta jos on ajankohtaisesti rientänyt vastaamaan jokaiseen viestiin mutta syrjäyttää tämän yhden, niin onhan se vähintään huomattavaa. Netissäkin on mahdollista koettaa ajatella, kuinka nyt itse toivoisin itseäni kohdeltavan tuon toisen asemassa.

Siinä taitaa sittenkin päteä, että joskin surun jakaminen on vielä jollakin tavalla mahdollista, ilon ei ole. Se kun on niin väärin niin väärin, että elämässä joku saa jatkuvasti ilonaihelta.  Tai osaa iloita, nuo kaksi kyllä sekoitetaan.

[Leena]

Suvaitsemattomuus saattaa tällöin luiskahtaa asiasta henkilöön, eli tuolle vastaan aina piikitellen, tuon kanssa olen aina eri mieltä ja tämän johdonmukaisuuden tunnistaa kenties ainoastaan itse tykönään.

Ihmettelen ihmistä, jonka kanssa ei ole mistään samaa mieltä. Ei niin mistään.

[Riitta-mummi]

Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.

Tietoverkossakin voi osoittaa lämpöä kun on ensin oltu kasvojen yhteydessä, tunnetaan. Tunnetaan samoja aaltopituuksia, syvyyksiä ja korkeuksia.

Kasvojen tärkeys on oleellinen. Vastasyntyneellekin näytetään kasvoja läheltä, äidin ja muiden läheisten. Näytetään myös hymiön tapaisia hymynaamoja, vauvat pitävät niistä.

Lapsenmieliset leikittelevät huumoripäissään hymiöillä.

On olemassa myös ihmeellinen sanojen yhteys. Kokemusta on täällä tästäkin. Se on mystistä.