Eilisen jäleltä oli kiva aamusella aloittaa uusi vaihe puiden särkemisessä, siis halkominen. Se on konehommaa. Minulla on kyllästetystä lankusta tehty työpöytä, minkä päälle nostan 5-tonnarihalkojani. Sähkökaapeli vain suoraksi ja eikun halkomaan. Tänään kaikki on märkää. Pitäisi olla kumikäsineet. Ennen oli, mutta ne perstuivat vuotaviksi. Eihän 30 v vanha kumisaapaskaan pidä vettä. Jospa saan Kestilästä soiton, että Hymerin kitkat ovat valmiit, niin voin saada samalla reissulla sopivat käsineet, ainakin saamme sieltä maidon. Haloin aikani, onhan luonteessani jotain muulin luonnetta, siis sitkeyttä
. Aina tietysti kannattaa kirjoittaa, että eihän täällä periferiassa kovasti ajankulun vaihtoehtoja ole, mutta onneksi on rämettä ja siellä puita. Ruokalystikin pysyy hyvänä, kun energiaa kuluu tämmöisissä hommissa.