Kun j y h ä s t ä körttiyhteisöstä saapuu peräkamarinpoika stadiin jossa väki puhuu small-talkia ja juo kuohuviiniä, niin Esko menee jääkapille ottamaan maitoa...
Totta, vai jälkijättöistä ?
Missä niitä körttiyhteisöjä on? Sielläkö, missä puhelinpylväätkin ovat körttiläisiä? Tai siis olivat; taitaa olla maatuneita jo ne körttipylväätkin näinä kännykkäaikoina (anteeksi jälkijättöisyyteni). Yhteisöstä puhuminen luo mielikuvan suljetusta sisäpiiristä, eivätkä minusta körttiläiset ihan siltä vaikuta.
Sitten tuo kuohuviini. Eikös körtit ole sekä ennen että nyt tunnettu siitä, etteivät lasiin sylje? Tuskin siis kuohuviinilasiinkaan.
Otsikon kysymykseen mennäkseni, ei taida tämä teatteriarvostelija tuntea!
Luin koko arvostelun. En osaa arvioida sitä, kun en ole nähnyt näytelmääkään. Kuten niin usein teatterin kohdalla, jään miettimään, antaako tämänkertainen Kivi-sovitus katsojalla mitään uutta vai vahvistaako vain sitä, mitä hänellä ennestään on.
Kiven tuotannosta on kyllä kirjoitettu kiinnostavistakin näkökulmista.
Tässä Satu Apo Seitsemästä veljeksestä. Kun alun humanistisesta teoretisoinnista pääsee, alkaa aueta. Muistelen, että Pentti Karkama olisi vastaavasti kirjoittanut Nummisuutareista. Tsekkaan sen kotona, jos löydän oikean kirjan.
