Jos halua profiloitua vaikka ei-keskusjohtoiseksi liikkeeksi, niin olisi loogista, ettei toiminnanjohtajaan tai muihinkaan mahdollisiin johtajiin henkilöinä kiinnitetä kovin paljon huomiota.
Ja jos käy kysymässä, mikä on Herättäjä-Yhdistys, ei saa sen tietäväisempiä vastauksia.
Jos kysyy, mitä ovat körtit tai körttiläiset, saa vastauksen että ne on jotain tiukkapipoisia uskiksia, vähän kuin lestat tai hellarit.
Kuvittelen, että mielenkiinto herätysliikkeitä kohtaan on samalla tasolla kuin itselläni, kun joskus 15-vuotiaana opiskelin koulussa ainetta Uskontojen historia ja siveysoppi (se oli pakollinen niille, jotka eivät opiskelleet uskontoa), jossa nämäkin käsiteltiin: Parasta oli piirrellä koukkuleukoja ja pirunsarvia puuttuvaa oppikirjaa sijaistavien spriikopioiden epämääräisiin kuviin liikkeiden johtajista. Millään ei pystynyt muistamaan, mikä oli minkäkin poppoon lehden tai kesäjuhlan nimi. Koko ryhmältä meni koe niin huonosti, että opettaja armeliaasti päätti unohtaa sen.
Ja mitä väliä sillä on? Se väli, mitä voisin kuvitella, on että jollekulle juuri körttiseurat saattaisivat olla se itselle sopiva tapa harjoittaa kristinuskoa, jolloin olisi tietysti hyvä että hän tietäisi niiden olemassaolosta.
Vaikkei tavis Herättäjä-Yhdistystä tunne, niin onhan papistossa kuitenkin vahvoilla lähinnä-körtti -puolue. Ehkä heidän kauttaan - se, miten toimivat ja puhuvat ihmisten kanssa - välittyy jotain körttiläisyydestä. Tuossa taannoin mm. muuan aikoinaan kirkosta kiukustuneena eronnut tuttu liittyi takaisin, oli niin myönteisen yllättynyt eräiden pappien toimista.
Vai onko koko kysymyksen taustalla jonkinmoinen "me olemme vaikutusvaltaisia, me olemme arvostettuja, meistä puhutaan" -kaipaus?
