Ei tarvitse kysyä lupaa laiskotteluun kun on kirja kädessä .
Kunpa olisikin noin. Minua on aina pidetty laiskottelijana, kun olen ollut liikaa "nenä kiinni kirjassa". Aikuisenakaan en ole päässyt vapaaksi syyllisyydentunnosta sen suhteen, että pitäisi olla tekemässä jotakin hyödyllisempää...
Lukemattomien kirjojen pinot ovat kasvaneet kotona metrien korkuisiksi jo, kun ei aika riitä. Niin paljon mielenkiintoista luettavaa olisi olemassa. Kirjastoon ja kirjakauppaan en uskalla mennä enää ollenkaan, kun siellä on niin paljon houkutuksia.
Tällä hetkellä menossa Marttisen Vapaus (olen alussa vasta, mutta uskallan suositella, tosi ajankohtainen kuvaus turvapaikanhakijasta Konnunsuolla), Torkin Tarinan valta, Tranströmerin Kootut runot, Hämeen-Anttilan Tapetinvärinen, Maaralan Huokaa rukous, Miettisen Taivaallisia vieraita sekä useita muita. Fiiliksen mukaan jatkan vähän vuorotellen. Luultavasti Vapaus vetää parhaiten, kun seuraavan kerran ehdin istahtaa nojatuoliin lukemaan. Hesari vie ajasta kaikkein suurimman osan, kun sitä on tullut niin kiinnostava!