Vanhuuden tekosijako lie, mutta lukeminenkin on viime aikoina vähentynyt. Käymme kirjastossa, lainaan kirjoja joiden luulen kiinnostavan, mutta aloitettuani en
jaksakaan jatkaa.
Dekkarit jäivät ensimmäisenä, sitten käännetty kaunokirjallisuuskin. Vain jotkut kotimaiset historiaamme liittyvät jaksan lukea läpi. Muistelmat ja elämänkerrat menettelevät, mutta vain hengellinen kirja on uskollinen kumppani.
Kristillisiltä mystikoilta sain paljon, mutta nyt en luule enempää heiltäkään tarvitsevani. Kierkegard oli hyvä ja Augustinuksen tunnustukset suuri apu.
Luen Oravalan Erämaan profeettaa kuin omaa elämänkertaani. Oravalasta itsestään löysin kiinnostavan tiedon. Hänkin piti Kierkegardista ja mystikoista.
A O:n pojantytär vaikuttaa täällä meillä körttiyhteisössä, tämäkin lisää kiinnostusta ihmiseen.
Silmistä ei kaiketi haluttomuus lukemiseen johdu, näen nyt paljon paremmin.
Kotielämä ja etenkin puoliso saavat nyt enemmän aikaani. Itselleni riittää vähempi.