Tänään 41

[Leena]

Lapsi Kolme saatettiin uuteen opiskelija-asuntoon jossa hänellä on vuode, televisio ja Vävykandidaatti. Näillä on toimeen tuleminen nyt alkuun    . Ilokseni sainkin sitten horrostuspesän sisaren lankomiehen ja Lapsi Ykkösen kylälle. Pesä on esteettinen ja linjakas, riittävän suuri ja arveluni mukaan vastaa korkeitakin siilivaatimuksia. Sijoitusta käsittelimme, jäi avoimeksi.

Tutustuivat sitten paikallisoraviin. Tämä on ollut jälleen oikein tassujentöminänpäivä.

[vn]

Nyt ylös sieluni...milloin, miten mistä?

[Leena]

Kas niin, yhtä tarinaa vähemmän kirjoitettuna, kolmas osa nuortensarjaan joita tulee julki syksyllä ja keväällä ja tämä piti tehdä vaikkei kukaan painaisi ei lukisi, joskus niin on.  Eli stilisoimaan ja NVL:n lukijalle arvioon ja korjuuseen vaan pitipä aikataulu.  Ihmeesti helpotti kun se yhtäkkiä oli siinä, pam!

Sitten kaiken muun ja hauskemman oheen minä kai rupean kokoamaan aineistoa neljänteen, se kuuluu tähän tarinaan. Tosin kolmonenkin on vielä vajaa.

Pitkään olikin kuin olisi äheltänyt ja yrittänyt tehdä työ-tä ja oli tunkemisen meininkiä. Että nyt sanaa sanan perään, väännä väännä.

Niin tai näin kohta voi ajatella oikeasti vaihtaneensa ammattia. Toistamiseen 

[Riitta-mummi]

Menemme punaherukoita noukkimaan. Otan muovituolin mukaan takakonttiin.

Viinimarjakiisseli on makoisaa puurojen keralla. Tavella on tarve c-itamiinistä.
Nykyään saa kyllä kaupoista monenmoisia hedelmiä ja marjapakasteita, mutta oma on aina oma.

[1944]

Keräilemme tässä kamppeita kasaan. Ensin olisi Oulun reissu tehtävä, pari päivää. Sitten, jos Jumala suo, olisi pidempi reissu edessä Hymerin kera.

[Leena]

Tahdoin jatkaa tarinaa ja totesin, hä, sitäkö joka päättyi eilen.
Mitäs muuta kuin tavallinen päättöitku. Minun on teitä niin i-kä-vä! 

[Leena]

Menemme punaherukoita noukkimaan. Otan muovituolin mukaan takakonttiin.

Viinimarjakiisseli on makoisaa puurojen keralla. Tavella on tarve c-itamiinistä.
Nykyään saa kyllä kaupoista monenmoisia hedelmiä ja marjapakasteita, mutta oma on aina oma.

Äläpä sitten keittele kiisseleitä, se kun tahtoo se C-vitamiini siinä menossa tuhoutua. Syö marjat siltänään talvisen puuron päällä ja ripota sokeria säilöessäsi.

[1944]

Sisäinen kello herättää joka aamu klo 5, plus miinus 15 minuuttia. Näin on ollut jo vuosia. Kyllähän minä yritän sängyssä sikiöasennossa pysyä, mutta sitten tulee aika, että ei kulu aika ja on noustava. Täällä Oulussa on luettava ja tehtävä sanaristikoita, Veneheitossa pääsee varemmin ulos "rantteelle" tekemään jotakin. Joten jos voisin valita, pysyisin maalla. Toisaalta maalla menen väsyneeksi ja Oulussa taas saan voimani pakkolevossa takaisin. Aika kuluu, työn teko on kivaa ja lasten kanssa juttelu on kivaa. Joten ajelen autolla tätä kahden paikan väliä.

[Riitta-mummi]

Sisäinen kello herättää joka aamu klo 5, plus miinus 15 minuuttia. Näin on ollut jo vuosia. Kyllähän minä yritän sängyssä sikiöasennossa pysyä, mutta sitten tulee aika, että ei kulu aika ja on noustava. Täällä Oulussa on luettava ja tehtävä sanaristikoita, Veneheitossa pääsee varemmin ulos "rantteelle" tekemään jotakin. Joten jos voisin valita, pysyisin maalla. Toisaalta maalla menen väsyneeksi ja Oulussa taas saan voimani pakkolevossa takaisin. Aika kuluu, työn teko on kivaa ja lasten kanssa juttelu on kivaa. Joten ajelen autolla tätä kahden paikan väliä.

Veljellä on samanlainen aika- ja työjärjestys kuin meillä.  Meillä tosin herättä koira sisäisen kellonsa mukaan klo 5 jälkeen.
Aamutoimet toistuvat samoina päivästä toiseen. ' Rantteelle'  menemme enää harvemmin mutta kaikenmoista nyppimistä omakotitalossa riittää.
Edestakainen ajaminen Lahti-Padasjoki välillä on luonnollisista syistä vähentynyt. Nyt olisi kuitenkin mentävä nurmikot ajamaan ja vatut noukkimaan. Arvatenkin sisäsiivouskaan ei ole kunnossa lapsiperheen kesälomaviikkojen jälkeen.
Minua alkaa 'ilkoittaa' jatkuva siivoojana olo siellä.

Tänään on kuitenkin toinen puhaherukkaämpärillinen puhdistettava. Matti menee mölkkyä pelaamaan ja kauppareissu on pakollinen, sillä jääkaappi on kuin nuoltu.

Muun ajan täyttävät kirjat ja kuvaristikot meilläkin. Ja koira pitää huolen omasta ulkoilutuksestaan, ja minunkin.

[Leena]

Edestakainen ajaminen Lahti-Padasjoki välillä on luonnollisista syistä vähentynyt. Nyt olisi kuitenkin mentävä nurmikot ajamaan ja vatut noukkimaan. Arvatenkin sisäsiivouskaan ei ole kunnossa lapsiperheen kesälomaviikkojen jälkeen.
Minua alkaa 'ilkoittaa' jatkuva siivoojana olo siellä.

Voi Riitta-mummi! Pane järjestykseen ne jälkeläiset vaikka kuinka olisit altis palvelemaan. Mitä vetoa että ne rakastavat sinua vaikka et teekään kaikkea eteensä. Rakastanhan minäkin vaikka toisinaan miten pomotan tai kirjoitan ilkivaltaisesti. Ihan totta. Ja tunnen sinua sentään kun on tavattukin etten ole foorumimummin varassa tässä seikassa. Ja rakastan vanhempiani vaikka sulkivat joka tyyten mökkialueen minun arboretumiltani    koska arvelen, eivät vain tahdo siellä myllättävän vaan haluavat olla aivan kahden kun sen kahdestaan rakensivatkin.

Kun jäät elämästä kuka ne sitten komentaa?

Kun mietin jo sitäkin mikä työ on yksistään omakotitalon kuosissa ja kauniina pitämisessä, niin, no, niin pitkään kuin pitää sellaisesta niin se on mukavaakin. Sisaren naapurimummo hoitaa leskenpäiviensä ratoksi suuren talon ja huiman suuren puutarhan. Mutta onkin semmoinen superterve joka seitsenkymmenvuotispäivänsä kunniaksi hurautti fillarillaan aikanaan 70 kilometrin pikku hupiretken. Pyysi hän varulta pitämään puhelinta auki ja sanoi sisarelle, että saattaa soitella. Sisar ei ns nähnyt mitään ja ihmetteli kun tämä ei ole tapana, mutteipa mitään nähtävää ollutkaan. Tämä Taimimummo kertoi sitten illalla että puree vara kuin vahinko, muttei halunnut häiritä eikä häirittävän, sieltä kun olisi lähtenyt autosaattue seuraamaan kuitenkin.

[PekkaV]

   Otit, Leena, tärkeän asian esille. Aikoinaan kun aloitin, aloittelimme isovahemmuuden aikaa, totesin haluavani antaa lapsilleni ja lastenlapsilleni kaikkeni. "Kaiken!?", kiljaisi joku. "Ei vaan kaikke n i", kertasin.
Rajanveto on kuin veteenpiirretty viiva. Juuri tuo, kuten kirjoitit, kuka sitten passaa, kun aika jättää?
Olen markkinoinut asennetta Olen käytettävissä kun tarvitaan.

Nyt on tärkeää huomata, että meillä on toisemme, meillä isovanhemmilla. Me topuuttelemme toisiamme. Minusta tuntuu, että puolisoni toppuuttelee minua enemmän kuin minä häntä. Kuitenkin oleellista on, että realismi säilyy, kun mummo ja vaari tekevät kiinteää yhteistyötä suhteessa lastensa tukemiseen. Sen edellytys on tietenkin, että he muutenkin ovat toisiaan huomioonottavia. Minä pyrin sooloilemaan. Siinä olisi parannuksen paikka.

[Leena]

Kas niin! Alivuokralaisasunto on kohillaan. Lähellä porttia mutta siilimyönteisesti eteiskulku katveessa niin että on huomaamattomasti pujahdettavissa. Näin tosin jäi suunnitelma käsitellä lattia vielä kerran, toisaalta no niin. Siili siili uuuuber a- al-les,  uuuuber aalles iiiin dii-e  Welt,    yynpisteet puuttuvat, no, te ymmärrätte.

Koko orkesteri olisi vienyt liikaa tilaa.

Seuraavaksi ohjelmassamme seuraa Oodi Oravalle. Hassut Tassut.

[Leena]

   Otit, Leena, tärkeän asian esille. Aikoinaan kun aloitin, aloittelimme isovahemmuuden aikaa, totesin haluavani antaa lapsilleni ja lastenlapsilleni kaikkeni. "Kaiken!?", kiljaisi joku. "Ei vaan kaikke n i", kertasin.
Rajanveto on kuin veteenpiirretty viiva. Juuri tuo, kuten kirjoitit, kuka sitten passaa, kun aika jättää?
Olen markkinoinut asennetta Olen käytettävissä kun tarvitaan.

Nyt on tärkeää huomata, että meillä on toisemme, meillä isovanhemmilla. Me topuuttelemme toisiamme. Minusta tuntuu, että puolisoni toppuuttelee minua enemmän kuin minä häntä. Kuitenkin oleellista on, että realismi säilyy, kun mummo ja vaari tekevät kiinteää yhteistyötä suhteessa lastensa tukemiseen. Sen edellytys on tietenkin, että he muutenkin ovat toisiaan huomioonottavia. Minä pyrin sooloilemaan. Siinä olisi parannuksen paikka.

Kenellä ei niitä riittäisi.
Meillä koetin vähän jarrutella mummon intoa pöytiintarjoilla kun neidit jo kävelivät  erittäin tanakasti mutta hahaa, simultaanitulkkasin muumiohjemat ja työnsin rahani sitä mukaa kun niitä maksettiin ja jottei tulisi selittelyä unohtelin niitä autonpenkille ja vieläkin tilaan ennen juhannusta joululahjatoivomukset.

Eihän se mitään että joku Lapsi lääkärirahoilla hurauttaa Pariisiin    jos siellä kerran on mukavaa.  No tietysti Pariisi saattaa parantaa paremmin. Siinä mielessä meillä saa valita hoitonsakin, että, noin.

Kumma kyllä esikoinen niistä oli jatkuvasti hädissään. Jos lapset vietiin ennen koulun alkua vaateostoksille niin itkuhan siellä tuli ja ilman oli palattava koska kaikki " oli niin kauhean kallista" . En saanut selitettyä ettei hän voi mennä kouluun kengittä. Nuorempi lennähteli rekiltä toiselle " saanko minä nämä sholtsit... Saanko minä tämän puselon.....  Minä haluan anolakin.... Huh huh.

Myöhemmin urkin nuoremmilta mistä hän pitää, äidiltään koon  ja ostin salaa. Hauskinta olikin kakkosen ja kolmosen kanssa pitää lopuksi hintalappusulkeiset eli repiä hintalaput vaatteista irti, ei tullut kotona sanomista kenellekään.

[Riitta-mummi]

Syntyi keskustelu tästä marinastani.  On syntynyt työkavereilta myös käyttöohjeita pilvin pimein, jotka minulla menevät Kankkulan kaivoon. Olen tullut höyliin isääni joka antoi paidan päältään pyytäjälle. Minäkin. Myös rahaa, nythän sitä jo joutaakin.

Sen verran raotan salaisuutemme verhoa, että myös ylpeydestä on kysymys. En kestä sitä, että suloiset tylleröt kulkevat huonommin puettuina, ja pestyinä kuin romanikerjäläiset. Ruokaa ovat näköjään saaneet muuallakin kuin meillä sunnuntaisin kun ovat kovasti kaikki lihoneet. Mitä lajia se sitten on, on eri juttu.

Siksi pesen pyykit, siivoan sotkuja, vaatetan ruokin.  Eikö se ole Sanan mukaan oikein.
Matti osallistuu lähes täysin tähän hulluuteen. Rakkaudesta kai eniten on kuitenkin kysymys .

[Leena]

Älä sitä moitteeksi luekaan. Päin vastoin. Minä huolestuin. Tämä on ihan tosi, ja tosi on sekin että ei pitäisi sivullisen puuttua. Jokainen tietää toimensa.

Silti mietin tätä aihetta paljonkin. Enkä millään tavoin sinuun liittyen, omaan pesään lähinnä. Nyt kun rahaa ei enää riitäkään jaettavaksi olen itse hukassa itseni kanssa. On kiva antaa. Äitinihän tämän sitten minussa näkee ja toruskelee ja oikeassa onkin.

Onnekseni voin auttaa rahatta ja hinnatta vähän opettamalla jos jokin aine takkusi, mutta siinä taas on sisarella oma ylpeytensä vastassa, luulen. Monesti manasin että mikset sano minulle, kun ehtisin ja sinun on lennettävä tuhannen perässä. Se oli helpompaa kun toivat itse kirjansa ja sanoivat että minä en käsitä mitään. Lukihäiriö vielä ykkösellä ja nelosella. Nyt ei sitäkään apua tarvita kun löytyi opiskelualat muualta kuin kirjojen ääreltä.

Samoin kävi kun tarjosin siivousapua, no, lopulta sain silittää vaatteita. Trikoita, jotka nyt eivät tarvinneet koko toimitusta, päin vastoin kuluivat. Ajatteli kai että jotain suojatyötä täytyy hommata jotta saa rauhan 

Muttei missään Sanassa sanota että isomummon on raadettava nuorempiensa eteen.