Ei oikein huvittaisi loputtomiin opiskella, mieluummin minä menisin kanssa jollekin kansalaisopiston kurssille ja minä menisin mielellään piirtämään. Jotenkin siitä aina tykkäsin, vesiväreillä käyttö sai minut kammoamaan kuviksen tunteja, sillä se oli niin sottaisia ja kiireistä. Ensin opettaja selittää aihetta, sitten haetaan tarvikkeita, sitten hahmotellaan mitä halutaan toteuttaa sitten...
Se jotenkin onnistui kaksoistunnilla mutta kun niitä ei ollut. Meillä oli valittavana musiikki tai kuvis, ja sitten joku levitti juttua että hei, meidänhän pitää lukea musiikinteoriaa eli yks lukuaine lisää. No minä yritän puhua ja selittää muttei tuo ollut muutettavissa. Vapaaehtoiseenkaan musaan ei riittänyt sitä, oliko kymmentä. Harmitti.
Mutta näin on, että nyt kun lopetin itseni syyttelyn työjutuista ja jonkin hirveän rangaistuksen pelko vain lakkasi, tekisi mieli muutakin kuin päntätä tentteihin. Osaahan sitä nyt lukea ilman semmoisiakin! Totta ihmeessä olen kiitollinen siitä että luin, oppi siinä ja ymmärtää seikkoja uudella tavalla mutta ihmiset, nyt tuntuu etten enää jaksa, ei huvita, haluan jotain muuta. Käyhän se työstä vaan kun väsyttää. Kävisin elokuvissa tai katsoisin dvd-lta, konserteis ja oopperas ja liikkuisin luonnos ja kun tulee se siiliherrakin, Hugo... Hugo on siilille hyvä nimi. Minusta se kyllä on Vipunen. Se oli se suurtietäjä ja nyt meni viisas nainen Vipuun kun siilin hommasi. Ne vain nuo luontosiilit eivät ole lemmikkejä. Aloin kaivata siiliä tänne, joka viihtyy, harrastaa, puuhaa, haluaa rapsutuksensa...
