Riitta-mummi neuvoi ihan oikein koulimista. Sitä tehdään juuri siksi, että kylvetyt taimet monesti venähtää hentoa vartta liiankin kanssa. Jos siemenet on kylvetty valmiiksi oikein harvaan, niin saman asian ajaa se, että lisää varovasti multaa taimien ympärille.
Kylmäkaraisu tekee taimista vahvempia. Siis leutoina/lämpiminä päivinä siirretään taimet ulos ja otetaan taas yöksi sisään, etteivät kärsi kylmää.
Pahinta taimille on liian lämmin ja riittämätön valo. Silloin taimista tulee pitkiä, honteloita ja vaaleita.
Koulimisessa voi käyttää apuna lyijykynää. Sillä varovasti pengotaan taimen juuria erilleen. Sitten suukkuun voi tehdä lyijykynällä kuoppaa, mihin taimen juuret saadaan upotettua tarpeeksi syvään. Ihanne tilanne olisi, että koulittaessa saataisiin taimi niin syvälle multaan, että sirkkalehdet jäävät juuri maan pinnalle.
Kasvista ja ruukusta riippuen voi kaksi tai useammankin taimen laittaa samaan ruukkuun kasvamaan. Tärkeintä on, että niillä on tilaa kasvaa. Jos kyseessä on sellaiset taimet, joita aikoo istuttaa ulos vielä harvempaan, kannattaa ruukku jakaa vaikka sanomalehden paloilla lokeroiksi, johon jokaiseen yksi taimi. Silloin juuret eivät kasva ristiin ja nippuun. Ristiin kasvaneita juuria toisistaan irti repiessä niitä aina katkeilee. Se ei tee hyvää istutusvaiheessa.
Rodot viihtyisivät paremmin maahan istutettuina, kuin terassi kasveina. Toki on olemassa pieniä atsaleatyylisiä rodoja. Rodot eivät siedä paahdetta. Siis puolivarjoisa paikka on paras. Sitten ne kaipaavat hapanta maata. Rodoille on olemassa ihan omaa multaa. Monet kippaavat kahvinporoja rodoille. Se tekee maasta happamamman. En tiedä tykkääkö rodot muuten kahvista.
Rodothan viihtyisivät juuri luonnon puiden juurella. Mustilan arboretumissa on kokonainen rodometsä. Sinne suunnittelemme taas retkeä alkukesästä kukinta-aikaan.
Olin eilen Lahdessa puutarhamessuilla. Paljon oli silmänruokaa. En ostanut mitään, mutta sain orkideayhdistyksen miehiltä ilmaisen maaorkidean pistokkaan.
Sitä nyt yritän juurruttaa.
