Tämän luin / tätä luen X

[juhani]

Ajattelen uudelleenlukemisen olevan hyödyllistä.  Jos on omaksunut ajatuksia, ne saattavat ilmetä uudella tavalla kun kokonaisuutta yrittää hahmottaa.

Kun Eckhardt on luettu alan Ristin Johanneksen Elävä rakkauden liekki-kirjan.
Muistelen pitäneeni siitä enemmän kuin Pimeästä Yöstä.

http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_re_johannes.htm

"Pimeä Yö" on jotenkin hieman sekava. Minäkin pidän tästä toisesta paremmin. Se on yksinkertaisempaa - kristillisyys on vieläkin yksinkertaisempaa mielestäni. Jumpun säteilevässä valkeudessa me syntiset ihmiset saamme köllötellä... sanoo ainakin Lutteerus.

[Riitta-mummi]

Totta. Tässä säteilevässä valkeudessa asioiden monimutkaisuus yksinkertaistuu. Valkenee koko oleminen, vain synti ja armo.
Itse teemme  muka-viisauksissamme asiat mutkikkaammiksi kuin ne ovat.
Olen tullut huomaamaan tämän, kristittykin on ihminen. Tässä on olemisen yksinkertaisuuden ilo; Nauttia , elää ja kiittää. Muu on armoa.

[Leena]

Uskontotieteen luetut läksyt jäivät mieleeni, erityisesti 2003 julk. Clemensin artikkeli The pleasure of believing.

Ehkä omat johtopäätökseni poikkeavat Clemensistä mutta hyvä se oli.
Ihmisen kognitiivinen apparaatti, siis tämä aivosto ja ajattelukyky, ei ole sopeutunut hakemasn totuutta, vaan auttamaan adaptoitumisessa.

Siis me ajattelemme kaiken aikaa kuinka parhaiten sopeutua, miten esiintyä, mitä puhua, ja totuus ei olekaan pääasiallinen haeskelun päämäärä.

Se on erittäin järkeenkäypää. Sellainen ihminen on. Mutta itse olen päiviä jo tuumiskellut tätä, sehän oli osa oman ryhmämme lähdemateriaalia. Ihmisellä on kuitenkin kyky tavoitella myös totuutta, vaikka se tuottaisi itselle vastenmielisiä havaintoja, ja silloin on ehdottomasti turvallisempaa. Totuus edellyttää siis paljon enemmän ponnistelua kuin totuudennäköinen tuotos, mutta on mahdollinen ja tällä kohden on kysyttävä:  Entä jos ylösnousemus on totta. Siinä tapauksessa koko totuuskäsite muuttuu. Ei enää olekaan väliä sillä mikä näyttää miltäkin missäkin, koska on olemassa vain yksi toteutunut historia, vain yhdet sanotut sanat, eikä niitä peruuteta tai muokata.

Oikein hyvä artikkeli tuon kohdan osalta millainen ihmisen kognitiivinen toiminta on.

[Riitta-mummi]

Tartuin ystävän vinkattua Anita Konkan Unennäkin muistelmiin. Ohhoh ! Mikä ajankuvaus, mikä rohkeus, millainen elämä !
Olemme lähes ikätovereita ja muistan tuon maailman ja nämä ihmiset aika hyvin.

Oma elämäni ei suinkaan ole ulkoisesti 1 /1:een, mutta sisisesti melkein samaa.

Viimevuonna ilmestynyt kirja puhuu avoimesti aroista asioista. Häpeä, syyllisyys, ahdistus, erilaisuus, kirjoittamisen pakko, huono äitiys-tunne.Kaikki tuttua myös minulle.

Anitan vanhemmat olivat inkeriläissyntyinen suomentaja-kirjalija Juhani Konkka ja lapualaissukuinen Anja-äiti, taidemaalari.
Näistä ja suhteestaan miehiin, mm. Hannu Salamaan kirjalija puhuu ohjelmassa Arka paikka. Haastattelijana Anja Snellman.

http://www.hs.fi/elama/a1305896757104

[Riitta-mummi]

Anita Konkka, Unennäkijän muistelma:

...  Pitkästä aikaa heräsin onnellisena. Aurinko paistoi ja varjossa oli 23 astetta lämmintä. Puutarha on muuttunut yön aikana Getsemanesta Eedeniksi ja tunkio puhennut kukkaan. Krassit ympäröivät tunkiokumpua kuin ihailijaparvi kukitettua runoilijan hautaa.

Päivästä tuli hyvä. Kirjoittaminen alkoi vetää. Innostuin kirjoittamaan Rosan tarinaa. Hän kasteli ruusutarhaa ja mietti elämäänsä. .... Hän oli neljäkymmentäviisivuotias isoäiti, jota vaivasivat vaihdevuodet,lattajalat ja vaivasenluu. " Olen sen ikäinen nainen, että minua väsyttää kiikkua alinomaa tunteiden keinussa ylös ja alas."
---
Kuvaus kävi niin tutuksi omasta elämästäni, että aloin nauraa. On paljon muutakin yhteistä kirjoittajalla ja minulla, mm.unet, mielivärit, suuret hatut. Mutta hänellä on lapualaisen äidin perua ruokamaku, minulla kannakselaisisäni.

[PekkaV]

   Markku T. Hyyppä: Varanauraja - Muistijälkiä I (omakustanne, painos 30 kpl)

[Riitta-mummi]

Konkka, Eckhart, Ristin Johannes, Luther, Raamattu, E-SS, I-S, Kotiliesi, Viva, Suomen Kuvalehti + satunnaiset impulssit. Ehkä Kansallisgalleria.

[Pena]

Luen Wodehousea suomeksi. Ei ole niin rikasta leikittelyä kuin englanniksi. Hauskaa toki.
En oikein tiedä mitä olin kuvitellut ukkelin tekevän jos koskaan pahan onnen kautta olisimme joutuneet kohtaamaan toisemme, mutta ajattelin hämärästi, että hän muuttuisi purppuranväriseksi ja pamauttaisi melkein heti palleaan. Näin siis Bertie Wooster.

[Leena]

Ihmisen kognitiivinen apparaatti, siis tämä aivosto ja ajattelukyky, ei ole sopeutunut hakemasn totuutta, vaan auttamaan häntä kuin pitäisi  sopeutua ja edelleen, toimistaan huolimatta, kelvata yhteisölle. ]

Tämä oli jo kertaalleen siellä, mutta oli lyömätön ajatus, jäin häntä pyörittelemään. 

Siis me ajattelemme kaiken aikaa kuinka parhaiten sopeutua, miten esiintyä, mitä puhua, ja totuus ei olekaan pääasiallinen haeskelun päämäärä. Käsitän nyt ihmisiä paremmin kiihtymättä kaakkoon jos aivan selvästi narrataan vähän tai valehdellaan paljon.

Puhuuko siis itse sitten aina totta?
En tiedä! Kotona itsekseen se on peräti helppoa!
Sen tosin tiedän että menen päästä sekaisin kohtausten ja niihin kuuluvan muistinmenetyksen kanssa että yritän olla vastaamatta valehdellen tai vähän totuutta muovaillen. Kirjoittaminen on hyvä kanava, siinä voi lasketella omiaan minkä ikänään tahtoo.

Mutta tuon kysymyksen edessä seison eikä ole tarkoitus että muuta voisin.
Puhunko antaaksesi itsestäni hyvän hienon suorastaan loisteliaan kuvan vai puhunko totta?

Tästä tuli oppimispäiväkirjan suu-uuuuuu-uuuurin löytö.

Kirjastosta antoivat ilman Paavo Virkkusen kirjan sukupolvien vaihtumisesta. Se ikäluokka näki ja koki paljon, Suomen itsenäistymisen kapinan talvisodan jatkosodan.  Otin innokkaasti käsiini mutta rippunen liikaa siinä on sukulaisten meriittilistoja ja avioliittoja ja lapsensyntymiä siihen nähden että ajattelin katseltavan Suomen historiaa. Kyllä se on pahasti sivujuonne.

[Leena]

Äääääh...  . Hakasulkuja ei nyt tarvittaisi.

Oravat pitävät riivattuja melskettä. Haen pähkinän sitä siinä ollaan vailla.

[PekkaV]

   Paavo Haavikko: Ylilääkäri - Kaksi näytelmää

[Saukkis]

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Nopsasti luettu, ei hätkäyttänyt mihinkään suuntaan. Ihme häly rasismista, onhan etelävaltiolaisista valkoisista muitakin kirjoja kirjoitettu. Vai olikohan se häly vain päähenkilön yllätyksestä... saatoin lukea arviointeja puolella silmällä.

[Leena]

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut

Nopsasti luettu, ei hätkäyttänyt mihinkään suuntaan. Ihme häly rasismista, onhan etelävaltiolaisista valkoisista muitakin kirjoja kirjoitettu. Vai olikohan se häly vain päähenkilön yllätyksestä... saatoin lukea arviointeja puolella silmällä.

Se on hyvä se Kuin surmaisi satakielen.

Tässä muuten oli jotakin mitä pikkuhitulaisen toisinaan toivon. Muutama rivi juonesta, henkilökuvauksesta ja ihkaomaa, ettei saa vaikutelmaa että no tuon minä tiesin kun se löytyi googlettamalla "erityisesti päähenkilön hahmo puhuttelee. Lukija pakotetaan ristiriitaan vastentahtoisesti ajautuneen ihmiskohtalon näkijäksi ja kokijaksi tekijän kirkas visiointi on jälleen avannut perspektiiviä mielen salaisuuteen"     

Samoin kuin joskus mietin että mikä prrrrrrrrrr:n kompositio ja valööri ja kulööri ja ihanko totta 

[Riitta-mummi]

Vietin hyviä hetkiä eilen illemmalla kun lapsenlapsenlapsi oli kotiutettu. Otin pienen hartauskirjan, Silitä kissaa, lukeakseni.  Sen lyhyet, mutta erittäin syvälliset luvut neuvovat kiireistä ihmistä hiljaisuuden salaisuuksiin.
Moni luku oli kuin olisivat tienneet tarpeeni.

Kirjan tekijät ovat Johanna ja Juha Tanska. Juha on entinen Kymin seurakunnan, nyk. Haminan seurakunnan kirkkoherra. Johanna on vaimonsa. Juhan kauniit ja hauskat valokuvat , esim.  kaksi lokkia suut ammollaan kadulla  luvun Hyräile virttä-luvun kuvituksena puhuivat osaltaan.

Kirja on Kotimaan kustanne, painettu Kirjapajassa 2010

[Riitta-mummi]

Silitä kissaa.  Johanna ja Juha Tanska

Tyhjän päällä

Moni meistä joutuu olemaan tyhjän päällä. Tuntemattomuus, uuteen siirtyminen, rakenteiden sortuminen. Se, mihin on tottunut ei enää toimi tai se on kokonaan poissa.
Hengellisessä elämässä sanattomuus, vanhojen mallien kestämättömyys, pettymys ihmisiin, Jumalaankin. Hengellisen elämän perinteisissä kuvauksissa tunnetaan erämaan tai pimeän yön aikoja.
...
Kestä tietämättömyyttä ja sanattomuutta ja niitä aikoja jolloin rukous kuivuu suuhun. Uskalla olla tyhjän päällä.